näyttöä yhtään enempää kuin muidenkaan epärationaalisiin uskomuksiin perustuvien uskomusjärjestelmien opeissa. Se, että monet uskovat tuohon opin sisältöön, ei todista mitään: vielä usemmat uskovat Krisnaan, Buddhaan, Allahiin (ja että Muhammed on hänen profeettansa) ja Kristukseen roomalaiskatolisen opin mukaan. Myöskään vetoaminen Raamattuun ei auta, koska he tulkitsevat sitä omista opinkohdistaan käsin "ellenistisesti", eivätkä tyydy lukemaan vain sitä mitä sinne on kirjoitettu ja myöskin jätetty kirjoittamatta.
Adventismin opin oikeellisuudesta ei ole
minkäänlaista
386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta uskonnollisuutta minä vihaan, sillä ne
vievät todellisuudentajun. Viime aikoina olen
tutustunut Suureen Taisteluun ja Koraanin vain
sen vuoksi, että voisin paljastaa niiden
illuusiot, harahkuvat.
Minua ei kiinnosta, onko Jumalaa vai ei.
Lähtökohtani on se, että minä olen löytänyt
tai saanut suhteen, isä-lapsisuhteen - oletettuun
tai todelliseen iankaikkiseen Isään.
Kun se toimii, niin ei muuta väliä.
Yhdentekevää, onko se vain utooppinen kiinekohta.
Jos se on totta, niin tottavie suhde vie kerran
perille. Jos kaikki raukeaa kerran tyhjiin, niin
en ole mitään menettänt, sillä elämä ilman
tuonpuoleiseen kotiin pääsenistä ei ole mistään
kotoisin.
Olen vain yksi pieni matonen täällä - jos ei
ole Jumalaa, joka pitää huolen niskoittelijasta
ja surkimuksesta, niin ei sitten kukaan.
Mutta suhde Isän kanssa Jeesuksen nimessä on
toiminut, enkä ala miettimään, mitä minusta
kerran tulee.
Rauha ja kiitollisuus ja tyytyväisyys riittä
minulle. Lottovoitto tietysti olisi kiva myös.
Mutta minä tahdon olla Isäni vanki.
Ps. 68:18
(68:19) Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä.
enemmän rationaalisuutta, vähemmän uskontoja.
Ehkä jäit miettimään, että mitä mieltä Raamatusta.
Mutta minun lähtökohtani on henkilökohtainen suhde.
Vaikka raamatut poltettaisiin, niin ei se mitään.
Ei se mitään muuta, sillä Sana on ennenkaikkea
näkymätön ja sitten vasta painomustetta.
Kun kuitenkin Raamattu on ainoa Jumalan kirjallinen
ilmoitus, niin tahdon siitä sisäistää itseeni joka
sanan, kun se käytettävissä on. Ei Raamattu pelasta.
Mitäpä sen väliä, vaikka ei toteenkaan kävisi,
sillä jos pelastus on tullakseen, niin se tulee
henk.koht. suhteen kautta.
Kun Raamattu kuitenkin on, niin uskon kaiken tai
ei mitään - joten uskon kaiken.
Olen useissa hallituksissa ja siksi tiedän ja
ymmärrän jo juridiikastakin, ettei pöytäkirjat
loppujen lopuksi ole kuin vain "todistelukeino".
Hallituksen päätös on pätevä ilman paperiakin,
mutta pk auttaa kovasti tarvittaessa.
Raamattukin on vain todistelukeino ja todellisuus
sitten kaiken koettelee. Suhde Isään ratkaisee.
Ellen White joka osoittautuikin naisapostoliksi.