13. luvusta; (lainaus nimim. 'ElCaro', Netmiss.)
Jeesus syntyi aikanaan miehitettyyn maahan, Israeliin. Hänen ohjelmajulistukseensa ei kuulunut vapaustaistelu miehittäjän vallasta.
Jeesus ja Paavali eivät käskeneet sotilaita vaihtamaan uraansa. Eivät he tosin käskeneet orjien omistajiakaan vapauttamaan orjiaan.
En silti kannata ainakaan orjuutta.
Room. 13. lukua on siteerattu usein näissä yhteyksissä:
"1.Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
3. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.
4. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
5. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
6. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. "
Jälleen huomautan, että tämä kirjoitettiin tilanteessa, jossa Rooman imperiumin alaisuudessa oli suurin piirtein koko Paavalin työalue ja vielä enemmänkin. Lukijoista suurin osa oli siis miehitysvallan alaisia.
Tämän on helppo ymmärtää koskevan ainakin yleistä lainkuuliaisuutta - voidaanko tämä soveltaa automaattisesti myös kysymykseen sodankäynnistä?
Oletetaan että kristitty lähtee sotaan puolustaakseen maataan. Nyt käy kuitenkin niin ikävästi että puolustuksesta huolimatta maa joutuu miehittäjän alaisuuteen.
Loogisesti kristityn sotilaan velvollisuutena on siis ensimmäisenä vannoa uskollisuuttaan miehittäjälle koska tämä on uuden asemansa "esivallan miekkana" saanut Jumalalta, eikö niin?
Vai kuuluuko kristityn miehityksen jälkeen aloittaa ikuinen sissisota miehittäjää vastaan?..
. . . . .
Miksi muuten samaan asiaan suhtaudutaan rauhan ja sodan aikana eri tavoin? Jos nyt puolustan perhettäni aseella, olen rikollinen.
Jos teen sen sodan aikana, saatan saada jopa prenikan rintaan."""
* * * * * * *
Viisasta pohdintaa ElCarolta. Olen joskus ajatellut samaa asiaa, että juutalaiset olivat jo Jeesuksen aikana miehityksen alaisina, mutta saivat pitää temppelinsä ja Jumalan palveluseremoniansa, kunnes nousivat kapinaan esivaltaa vastaan ja menettivät kapinallaan "sekä maan että kansan";
Joh. 11:48
"Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."
Onko sama pelko suomalaisillakin uskovaisilla, että jos uskomme Jeesuksen väkivallattomaan opetukseen, niin 'venäläiset tulevat ja OTTAVAT MEILTÄ sekä maan että kansan'?
Jeesus syntyi aikanaan miehitettyyn maahan, Israeliin. Hänen ohjelmajulistukseensa ei kuulunut vapaustaistelu miehittäjän vallasta.
Jeesus ja Paavali eivät käskeneet sotilaita vaihtamaan uraansa. Eivät he tosin käskeneet orjien omistajiakaan vapauttamaan orjiaan.
En silti kannata ainakaan orjuutta.
Room. 13. lukua on siteerattu usein näissä yhteyksissä:
"1.Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
3. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.
4. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
5. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
6. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. "
Jälleen huomautan, että tämä kirjoitettiin tilanteessa, jossa Rooman imperiumin alaisuudessa oli suurin piirtein koko Paavalin työalue ja vielä enemmänkin. Lukijoista suurin osa oli siis miehitysvallan alaisia.
Tämän on helppo ymmärtää koskevan ainakin yleistä lainkuuliaisuutta - voidaanko tämä soveltaa automaattisesti myös kysymykseen sodankäynnistä?
Oletetaan että kristitty lähtee sotaan puolustaakseen maataan. Nyt käy kuitenkin niin ikävästi että puolustuksesta huolimatta maa joutuu miehittäjän alaisuuteen.
Loogisesti kristityn sotilaan velvollisuutena on siis ensimmäisenä vannoa uskollisuuttaan miehittäjälle koska tämä on uuden asemansa "esivallan miekkana" saanut Jumalalta, eikö niin?
Vai kuuluuko kristityn miehityksen jälkeen aloittaa ikuinen sissisota miehittäjää vastaan?..
. . . . .
Miksi muuten samaan asiaan suhtaudutaan rauhan ja sodan aikana eri tavoin? Jos nyt puolustan perhettäni aseella, olen rikollinen.
Jos teen sen sodan aikana, saatan saada jopa prenikan rintaan."""
* * * * * * *
Viisasta pohdintaa ElCarolta. Olen joskus ajatellut samaa asiaa, että juutalaiset olivat jo Jeesuksen aikana miehityksen alaisina, mutta saivat pitää temppelinsä ja Jumalan palveluseremoniansa, kunnes nousivat kapinaan esivaltaa vastaan ja menettivät kapinallaan "sekä maan että kansan";
Joh. 11:48
"Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."
Onko sama pelko suomalaisillakin uskovaisilla, että jos uskomme Jeesuksen väkivallattomaan opetukseen, niin 'venäläiset tulevat ja OTTAVAT MEILTÄ sekä maan että kansan'?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomessa käydessäni keskustelimme ystäväni kanssa, että jos kesällä lähtisimme "kotiseudulle" Sortavalaan, jonne meidän tilamme jäivät.
Isäni omisti sieltä likeltä Valamoa saaresta pienen tilan, jonka Putin vois takasin luovuttaa, kun eihän valtio voi omistus-oikeutta muuttaa, vaikka karjalan Suomelta veivät.
No en minä sillä mitään tekisi, pitäköön he jotka siellä nyt elävät.
Muuten olen sitä mieltä, et ois hyvä itäesen ystävän kanssa välit hyvänä pitää.
Siinä ei kauaa nokka tuhise, kun jyräävät Helsingin ohitse Turkuun, jos pahalle päälle tulevat,
Se on naurettava ajatus, että turvaa etsitään jostain Usan puolelta, senhän ymmärtää jo pienempikin tallukka, et iso-veli sitä enemän rajan pintaan laittaa varastuksiaan, mitä enemmän Usa vehkeitään lähemmäs tuo.
Rakkaudelliset suhteet on ollut valttia tähänkin saakka ja luultavasti paras jatkossakin.
Se ku ei muurikaa nykyään estä, jos sen sinne idän rajalle rakentas, meinaa Israelissa hiukan juoksioita jarruttaa, mut ei täällä...
Saamme kiittää Jeesusta, et on vapaus ja kun vielä kiitämme sotaveteraaneja ja hietä jotka Suomea puollustivat sodan aikana, niin eletään rauhassa, jos se meistä vain johtuu.