Jumalan laki on annettu meille kasvattamaan meitä ja se ohjaa meitä kääntymään Jeesuksen puoleen, jonka kautta Jumala on ilmaissut armonsa koko maailmalle.
Aadamin jälkeen eläneiden sukupolvien usko perustui lupaukseen, jonka Jumala antoi Aadamille ja Eevalle jo syntiin lankeemuksen yhteydessä. Silloin Jumala antoi lupauksen naisen siemenestä, joka tulee murskaamaan käärmeen pään. Kun Eeva synnytti Kainin, niin hän luuli tämän olevan se vaimon siemenestä syntynyt mies, Herra, joka toisi lunastuksen kuten Kainin ja Aabelin nimetkin viittaavat. Kain ei kuitenkaan ollut tuo luvattu pelastaja, vaan hän oli miehen siemenestä syntynyt syntinen ihminen, kuten pian kävi ilmi. Jo tuolloin oli niitä, jotka uskoivat tulevaan pelastajaan, Herraan Jeesukseen ja niitä, jotka eivät vastaanottaneet Jumalan lupausta uskossa vastaan.
Jumalan laki annettiin vuosituhansia myöhemmin Mooseksen kautta. Kukaan ihminen ei kuitenkaan onnistunut pitämään lakia, vaan kaikki ihmiset Jeesusta lukuun ottamatta ovat rikkoneet Jumalan lakia vastaan. Me tiedämme, ettemme kykene täyttämään Jumalan antamaa lakia, vaan olemme kaikki Jumalan edessä syyllisiä lain rikkomiseen. Lain tarkoitus ei kuitenkaan ollut, että kukaan sen kautta pelastuisi, vaan laki annettiin, että ihmiset sen kautta oppisivat Jumalan pyhyyden vaatimuksen ja toisaalta ihmisen syntisyyden suuruuden. Laki kasvatti ihmisiä käsittämään Jumalan tahdon ja oman syyllisyyden, jolloin he turvasivat Jumalan armoon ja lupaukseen pelastuksesta tulevan Lunastajan, Jeesuksen kautta.
Laki johti ihmiset oppimaan myös sijaiskuoleman idean. Rikottuaan Jumalan lakia vastaan ihmisten tuli uhrata syntiensä sovitukseksi virheetön karitsa. Näin he oppivat synnin vakavuuden, että synnin rangaistus on aina kuolema ja toisaalta sen, että syntien anteeksisaaminen tapahtui sijaiskuoleman, uhrin kautta. Eihän karitsan uhrikuolema tee ketään synnittömäksi, mutta ihmiset saivat tuon konkreettisen uhrikuoleman kautta uskoa siihen uhriin, jossa Jumala sovittaisi maailman synnit uhraamalla yhden täydellisen uhrin, kaikkein kalleimpansa ja rakkaimpansa, oman Poikansa.
Jeesus on siis annettu uhriksi meidän syntiemme sovitukseksi. Synnin palkka on kuolema ja sen iankaikkisen kuoleman me jokainen ansaitsisimme itsellemme jos meidät tekojemme perusteella tuomittaisiin. Kuitenkin Jumalalla oli pelastussuunnitelma olemassa jo ennen maailman luomista ja Hän toteutti sen tulemalla itse Pojassaan ihmiseksi, kärsiäkseen ihmisten syntien rangaistuksen. Synnitön kärsi syntisten puolesta, että syntisillä olisi mahdollisuus saada omakseen armo. Jeesus on syntiuhri, sinun edestäsi annettu. Jos uskossa otat tämän evankeliumin vastaan ja laitat pelastustoivosi Jeesuksen uhrin varaan, niin sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Jeesus on kärsinyt jokaisen sinun tekemän synnin rangaistuksen ja tahtoo vapauttaa sinut siltä tuomiolta mikä meitä muuten odottaisi, ikuinen olemassaolo erillään Jumalasta, ilman rakkautta, armoa tai toivoa.
Tämä on Jumalan itsensä ihmiskunnalle antama pelastustie. Ihmiset ovat kehittäneet monia mielikuvituksekkaita uskontoja, mutta kaikilta ihmisten itse kehittelemiltä uskonnoilta puuttuu Jumalan valtuutus. Ei kukaan voi julistaa syntien anteeksiantamista, ellei se perustu Jumalan itsensä lupaukseen. Jumala on nähnyt hyväksi asettaa vaatimukseksi uskon Hänen lupauksiinsa, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat täyttyneet ja tulleet ilmi koko ihmiskunnalle. Tämä on pelastustie, jonka kautta liikuntakyvytön tai aivovaurioinen voi pelastua. Ulkopuolelle pelastuksen jäävät vain ne, jotka eivät suostu hyväksymään Jumalan asettamaa tietä, vaan ylpeydessään ja itseriittoisuudessaan kuvittelevat pelastuvansa omien ansioidensa perusteella.
Jeesuksen nimeä pilkataan ja tästä pilkasta tulevat osallisiksi myös ne, jotka Jeesuksen kautta tulevat pelastukseen. Se on koetinkivi, joka vaatii omasta ylpeydestä luopumista ja uskoa Jeesukseen mutta se tie vie perille. Jeesus tie vie kaikkien Jumalan äärettömässä rakkaudessaan antamien lupausten täyttymykseen Hänen yhteydessään ja jo matkalla saa kokea ihmeellistä johdatusta ja rauhaa.
Aadamin jälkeen eläneiden sukupolvien usko perustui lupaukseen, jonka Jumala antoi Aadamille ja Eevalle jo syntiin lankeemuksen yhteydessä. Silloin Jumala antoi lupauksen naisen siemenestä, joka tulee murskaamaan käärmeen pään. Kun Eeva synnytti Kainin, niin hän luuli tämän olevan se vaimon siemenestä syntynyt mies, Herra, joka toisi lunastuksen kuten Kainin ja Aabelin nimetkin viittaavat. Kain ei kuitenkaan ollut tuo luvattu pelastaja, vaan hän oli miehen siemenestä syntynyt syntinen ihminen, kuten pian kävi ilmi. Jo tuolloin oli niitä, jotka uskoivat tulevaan pelastajaan, Herraan Jeesukseen ja niitä, jotka eivät vastaanottaneet Jumalan lupausta uskossa vastaan.
Jumalan laki annettiin vuosituhansia myöhemmin Mooseksen kautta. Kukaan ihminen ei kuitenkaan onnistunut pitämään lakia, vaan kaikki ihmiset Jeesusta lukuun ottamatta ovat rikkoneet Jumalan lakia vastaan. Me tiedämme, ettemme kykene täyttämään Jumalan antamaa lakia, vaan olemme kaikki Jumalan edessä syyllisiä lain rikkomiseen. Lain tarkoitus ei kuitenkaan ollut, että kukaan sen kautta pelastuisi, vaan laki annettiin, että ihmiset sen kautta oppisivat Jumalan pyhyyden vaatimuksen ja toisaalta ihmisen syntisyyden suuruuden. Laki kasvatti ihmisiä käsittämään Jumalan tahdon ja oman syyllisyyden, jolloin he turvasivat Jumalan armoon ja lupaukseen pelastuksesta tulevan Lunastajan, Jeesuksen kautta.
Laki johti ihmiset oppimaan myös sijaiskuoleman idean. Rikottuaan Jumalan lakia vastaan ihmisten tuli uhrata syntiensä sovitukseksi virheetön karitsa. Näin he oppivat synnin vakavuuden, että synnin rangaistus on aina kuolema ja toisaalta sen, että syntien anteeksisaaminen tapahtui sijaiskuoleman, uhrin kautta. Eihän karitsan uhrikuolema tee ketään synnittömäksi, mutta ihmiset saivat tuon konkreettisen uhrikuoleman kautta uskoa siihen uhriin, jossa Jumala sovittaisi maailman synnit uhraamalla yhden täydellisen uhrin, kaikkein kalleimpansa ja rakkaimpansa, oman Poikansa.
Jeesus on siis annettu uhriksi meidän syntiemme sovitukseksi. Synnin palkka on kuolema ja sen iankaikkisen kuoleman me jokainen ansaitsisimme itsellemme jos meidät tekojemme perusteella tuomittaisiin. Kuitenkin Jumalalla oli pelastussuunnitelma olemassa jo ennen maailman luomista ja Hän toteutti sen tulemalla itse Pojassaan ihmiseksi, kärsiäkseen ihmisten syntien rangaistuksen. Synnitön kärsi syntisten puolesta, että syntisillä olisi mahdollisuus saada omakseen armo. Jeesus on syntiuhri, sinun edestäsi annettu. Jos uskossa otat tämän evankeliumin vastaan ja laitat pelastustoivosi Jeesuksen uhrin varaan, niin sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Jeesus on kärsinyt jokaisen sinun tekemän synnin rangaistuksen ja tahtoo vapauttaa sinut siltä tuomiolta mikä meitä muuten odottaisi, ikuinen olemassaolo erillään Jumalasta, ilman rakkautta, armoa tai toivoa.
Tämä on Jumalan itsensä ihmiskunnalle antama pelastustie. Ihmiset ovat kehittäneet monia mielikuvituksekkaita uskontoja, mutta kaikilta ihmisten itse kehittelemiltä uskonnoilta puuttuu Jumalan valtuutus. Ei kukaan voi julistaa syntien anteeksiantamista, ellei se perustu Jumalan itsensä lupaukseen. Jumala on nähnyt hyväksi asettaa vaatimukseksi uskon Hänen lupauksiinsa, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat täyttyneet ja tulleet ilmi koko ihmiskunnalle. Tämä on pelastustie, jonka kautta liikuntakyvytön tai aivovaurioinen voi pelastua. Ulkopuolelle pelastuksen jäävät vain ne, jotka eivät suostu hyväksymään Jumalan asettamaa tietä, vaan ylpeydessään ja itseriittoisuudessaan kuvittelevat pelastuvansa omien ansioidensa perusteella.
Jeesuksen nimeä pilkataan ja tästä pilkasta tulevat osallisiksi myös ne, jotka Jeesuksen kautta tulevat pelastukseen. Se on koetinkivi, joka vaatii omasta ylpeydestä luopumista ja uskoa Jeesukseen mutta se tie vie perille. Jeesus tie vie kaikkien Jumalan äärettömässä rakkaudessaan antamien lupausten täyttymykseen Hänen yhteydessään ja jo matkalla saa kokea ihmeellistä johdatusta ja rauhaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuinka teksi voi noin ravita illan päätteeksi?
Helteiden ja kuivuuden piinaama Italia rukoilee sadetta.
"Jos herra ei auta meitä. täällä alkaa mennä todella huonosti".
Italialais pappi Don Angelo toteaa.
Kaksi viimeistä kk ovat olleet tuskallisia Italialle, sillä kuivuus on kutistanut joet ja lakastanut viljan.
Pojoen pinta on laskenut paikoin 7 m.
Kirkoissa on pidetty joukko messuja, joissa on rukoiltu sadetta turhaan.
Rankkasade surmasi yli sata Intiassa, ankaran sadekuuron aikana.
Etelä- Aasian vuosittaisissa monsuunisateissa on kuollut lähes 400 ihmistä.
Sateiden vuoksi miljoonat joutuvat jättämään kotinsa ja tuhannet kuolevat tulvissa.
Täällä Suomessa, kun hiluin tietokone menee rikki, Jumala käy korjaamassa, kunhan kerran rukoilee? Uskoo ken huvittaa.
Sanoisin että V: mainen Jumala, jos näin on.
Huomaatko miten osa ihmisistä tekee parannusta elämässään ja rukoilee Jumalaa auttamaan vaikeassa tilanteessa. Osa ihmisistä taas näkee Jumalan pahantekijänä, jota alkavat halveksia yhä enemmän, jopa sellaiset jotka eivät sanojensa mukaan edes usko Jumalaan.
Rukoilijat saavat vastauksen rukouksiinsa. Jumala ei aina ota vaikeuksia pois, mutta auttaa hyvinkin konkreettisella tavalla vaikeuksien yli.
Auringon paahdetta on odotettavissa jatkossa vielä enemmänkin, Ilmestyskirja kertoo lopunajoista:
"Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian."
Tämän perusteella siis auronko on tulevina vuosina vielä entistä pahempi ongelma ja tuo Raamatun kohta antaa ymmärtää, ettei sitä vitsausta oteta pois. Niinpä on nähtävä, että niille, jotka kääntyvät Jumalan puoleen ja pyytävät Häneltä apua, Jumala antaa avun helteen keskellä.
varma että osa ihmisistä rukoilee, se nyt on aika tyypillistäkin esm, katolilaisille, vai mitä?
Varsinkin jos heitä siihen kehoitetaan, pappienkin toimesta, ilman mitään ajatusta "parannuksentekoa", jollaisena sinä näet asian.
En näe Jumalaasi sen enempää pahantekiänä, kuin hyväntekiänäkään, vaan asiana jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, eli juuri niinkuin sanot, en usko koko asiaan.
Toinkin juuri siksi nuo tapaukset esille siitä esimerkkinä, vaikka pyritkin selittämään ne Raamatulla "lopunajan" merkkeinä.
Katsos maailmanhistoria tuntee maapallolla, sekä lämpimiä jaksoja, että kylmiä jaksoja, eli lämpötilan vaihtelut ovat aivan normaali ilmiö maapallolla.
Mitä muuten Raamattusi kertoo esm, jääkaudesta?
Että kun aurinko paahtaa meitä pakania, te hihulit säästytte tältä paahteelta?
Taitaa taas olla näitä hihulin "kuolemattomia viisauksia".
On tietysti varma, että Italiakin saa sateensa aikanaan, rukoiltiin sitä tai ei, välillä liiankin kanssa.