Mä ainakin Haluun miehen joka Rakastaa, Arvostaa ja Kunnioittaa muo niiiiiin paljon, että haluaa kaikkien edessä sanoa, tunnustaa kaikken edessä, että haluaa elää kanssani lopun elämän! Kun uskossa kulkee niin Jumala antaa parasta. Ei ehkä aina niin kuin me halutaan, mutta Jumala kuintenkin näkee laajemmin mikä meill on parasta!Ja jälkikäteen huomaa, et tosiaan paras juttu!
Jumalan
Siunausta!
Jumalan
Siunausta!
Vastaukset 10
Vanhimmat
olemassa, on luonto ja ihminen yksi luonnon olioista.
Mulle avioliitto on saada olla perheessä. Oma lapsuus ei ollut paras mahdollinen perhe-elämän kannalta. Nyt ei tarvitse olla yksin ja miettiä elämänsä tarkoitusta koska on monta lasta meillä.
...ei ole.
Mutta Jumala on ja pysyy eikä siitä muuksi muutu vaikka jotkut niin haluaisikin. Piste.
mulle toi juttu ei ollut ihan noin.....nuorena uskovaisena löysin uskovaisen miehen ....ja mentiin aika äkkiä naimisiin. Nimittäin silloin meille opetettiin pöntöstä just noin: kun kummatkin on uskossa niin juttu onnistuu...
Ei vain onnistunut, sillä uskovainen mieheni oli alkoholisti ja pahoinpiteli mua psyykkisesti. Itse olin todella nujerrettu ja alistettu lapsuudenkodistani asti, joten oli tuttu juttu alistua puolisolle. Tiettyyn pisteeseen asti. Nimittäin järki voitti ja erosin.
Nykyään en pistä jalkaani paikkoihin jossa saarnataan että kun uskot niin kaikki menee automaattisesti oikein.
Jumalaa ei tarvitse etsiä itsensä ulkopuolelta. Suurta on saada tajuta, että hän on lähempänä meitä itsekutakin kuin voimme kuvitellakaan, eikä siihen tarvita minkäänlaisia kirkkoja edes....
ja hienoa jos sellaisen löydät. Mutta asiat ei sais mennä niin päin, että mennään liian nuorena ja liian nopeesti naimisiin koska usko velvoittaa. Parempi olla vähän aikaa avoliitossa, koska siitä on helpompi lähteä eri teille, eikä oo taloudellisesti niin sidoksissa kuin avioliitossa. Kun on siten varmistunut molempien tunteista on vasta aika mennä naimisiin.
Tyhmää on kuvitella että rakkaus olisi jotenkin suurempaa, jos sen on valmis tunnustamaan jossain seremoniassa. Alkuhuumassa sitä nyt on valmis sanomaan ja tekemään mitä tahansa. Kannattaa odotella että se menee ohi ja järki palaa päähän ennenku tekee loppuelämän sitovia päätöksiä.
Taluodellisesta sitotumisesta ym. mutta sielullisesti, vai mikä se sanotaan. Se eroaminen on yhtä raskasta kuin avioliitosta siksi varma sitoutuminen avoliittoon ettei jätetä mitään takaportteja on parasta!
Tajusitte, että mulla tuli kirjoitusvirhe!? Siis varma sitotuminen avioliittoon!
Juu se olis kiva nähdä miten uskovainen selittää ilolla lapsensa kuihtumisen syövän kalvaessa hänen luita ja ytimiään. Ei siinä mitään positiivista voi olla. Paitsi jonkun mieleltään sairaan mielestä ja tämä on minun mielipiteeni.
kyl sitä tarkoittanut! vaan puoliso asiassa, kuullut sanonnan että "Jumala ei anna hyvää vaan parasta" Ja mä haluun sen liittää tähän sielunkumppani asiaan. Sillä opin maailman teillä, kun seurstelin tyypin kanssa joka käytti henkistä väkivaltaa, opin että parempi yksin kuin huonossa suhteessa! Mä olen valmis odottamaan, Jumalan aikaa ja se kanssa kun kuljen saan sen hyvän aikanaan! Tosin tulee välil mieleen, et pitääkö tässä oottaa viikon vai viis vuotta! Toisinaan kärsimätön! Toisinaan muista laulun sanat:Herra opethan muo aina odottamaan suo, sillä tiedän avun saan ajallaan! En tiede miksi on kärsimystä! Mutta tiedän, että Jumala/Jeesus Rakastaa!
Ei se papin aamenella suhde parane. Pitää olla asiat kunnossa ennenku menee naimisiin.
Jumalan takii meniskään naimisiin, vaan se on ollut Unelmana silloinkin kun en ollu uskossa! Tietenkin olen samaa mieltä että asiat kunnossa ennen kuin vaihtaa sivilisäätyä!