kysymys MPeelle

Periaatteessa kruunutetut hampaat ovat aivan kuin omat luonnonhampaasi -silloin kun ne ovat kunnossa. Kruunutus ei ole mikään itsestäänselvästi onnistuva toimenpide; se vaatii vankkaa ammattitaitoa niin hammaslääkäriltä kuin kruunun valmistavalta teknikolta.

Hammaslääkärin täytyy kyetä ensin hiomaan hammas oikeaoppisesti ja ottamaan virheetön jäljennös, mikä ei ole ihan yksinkertaista. ;o) Aina jäljennöksen epätarkkuutta ei ole mahdollista huomata jäljennöksestä/ siihen valetulta mallilta ja kun tähän sitten valmistetaan kruunu, se ei välttämättä istu suuhun niinkuin kuuluu.

Kruunun tulee istua hiotulla hampaalla saumattomastai, sillä jos saumaa jää, se kerää plakkia ja hammaskiveä. Nämä taas saattavat aikaa myöden irrottaa joko kruunun paikoiltaan tai reikiinnyttää hampaan kruunun alta. Seurauksena saattaa olla kruunun irrotus ja hampaan hiominen pienemmäksi (=pakko valmistaa uusi kruunu) tai jopa koko hampaan menetys. Tällöinhän proteettinen rakenne joudutaan laajentamaan koskemaan useampia hampaita, eli käytönnössä nyt aukon viereiset hampaat joudutaan hiomaan pilareiksi ja valmistamaan niiden varaan kolmen hampaan silta. Siis jos tilanne halutaan edelleen hoitaa samantyyppisellä ratkaisulla.

Oikomishoito puolustaa paikkaansa sillä, että hampaisto pysyy kuitenkin täysin omanasi, eli sinne ei tule pysyvästi mitään ylimääräistä, ei-biologista materiaalia. Hammashoidossa pyritään aina ennen kaikkea omien hampaiden säilyttämiseen, sillä se on ehdottomasti ihmiselle luonnollisin vaihtoehto. Kyllähän sinä mieluummin lemmikkisikin hoidat siten, että se tulee toimeen ilman keinoniveliä yms. "ylimääräisiä" osia. :o)

Kruunutus tapahtuu pääasiassa seuraavasti. Hammaslääkäri saattaa ottaa suusta jäljennöksen ennen hiontaa, jotta hammaslaboratoriossa nähdään minkä muotoinen ja kokoinen hiottu hammas on ollut. Pääosinhan proteettisilla korvikkeilla pyritään palauttamaan alkuperäinen tilanne, eli huijaamaan, ettei suussa ole tapahtunut mitään. :o) Tämän jälkeen hammaslääkäri hioo hampaan pilariksi, mikä tarkoittaa sitä, että hän hioo sen näkyvän eli kruunuosan tiettyjen sääntöjen mukaan. Tällöin hampaan pinnasta hiotaan tarpeeksi tilaan tulevalle kruunulle. Tilantarve riippuu siitä, millainen kruunu on kyseessä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää noin 2 mm tilaa.

Hiomisen kivuliaisuus on erittäin yksilöllistä. Joillakin se ei tunnu miltään, toiset taas haluavat ehdottomasti puudutuksen ja kärsivät silti. Vihlontaa saattaa tuntua runsaastikin, jos hiominen tapahtuu kovin lähellä hampaan ydintä tai ydin on kovasti tärinälle herkkä. Erityisesti laminaattien hionnan sanotaan olevan kamalaa, sillä etuhampaissa pulpa (=ydin) on hyvin lähellä pintaa ja kuitenkin hampaasta on hiottava tarpeeksi pois, jotta niistä ei tule luonnottoman pulleat.

Hiomisen kesto riippuu täysin hammaslääkäristä ja tilanteesta. Onhan selvää, että osaava ja kokenut hammaslääkäri hoitaa hommansa nopeammin kuin kokemattomampi. Tiedän hammaslääkäreitä, jotka selviytyvät kruunuhionnasta 15 minuutissa tehden aivan erinomaista jälkeä ja sitten taas toisia, jotka käyttävät aikaa jopa yli tunnin per hammas, eikä lopputulos ole silti teknikon kannalta paras mahdollinen. Pääosin hammaslääkärit toki osaavat asiansa oikein hyvin. :o)

Hionnan jälkeen otetaan uusi jäljennös, joka lähetetään ohjeineen ja hampaan värinmäärityksineen hammaslaboratorioon. Hammaslääkäri siis merkitsee tilaukseensa minkä värinen kruunu tehdään (kun kyseessa ei ole kokometallikruunu). Lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto olisi, että potilas kävisi näyttämässä väriä hammaslaboratoriossa, sillä tekijä tietää aina parhaiten miten pääsee haluamaansa lopputulokseen, kun itse näkee alkuperäisen tilanteen. Tämä värinmääritys täytyy tietenkin suorittaa ennen hiontaa, sillä hampaan sisällä saattaa olla värjäymiä ja hammasluu voi olla hyvin eri värinen kuin hiomaton hammas. Työjäljennöksen lisäksi otetaan jäljennös myös vastapurijasta, eli toisesta leuasta, jotta kruunu voidaan valmistaa purentaan sopivaksi. Purenta eli leukojen yhteensopimisasento määritetään yleensä joko purettamalla potilaan hampaat vahalevyyn tai mieluummin pursottamalla hampaille kovettuvaa kumimassaa ja purettamalla leuat yhteen.

Kaikki nämä edelliset lähetetään hammaslaboratorioon, jossa valmistetaan tilauksen mukainen kruunu. Jos kyseessä on metallokeraaminen kruunu, jossa kruunun sisin osa on metallia, runkoa yleensä sovitetaan hiotulle hampaalle ennen valmiiksitekemistä. Tällöin hammaslääkäri tarkistaa rungon suussasi; istuuko se hyvin paikoilleen ja onko purenta määritetty oikein. Runko palautetaan laboratorioon ja se päällystetään joko keraamilla eli posliinilla tai yhdistelmämuovilla. Posliini on esteettisempi ja luonnollisemman näköinen vaihtoehto.

Valmis kruunu lähetetään hammaslääkärille, joka kiinnittää sen sementoimalla paikoilleen. Tämän jälkeen hän tarkistaa, että se sopii purentaan ja tekee tarvittavat tarkentavat hionnat, jotta uusi kruunu toimii purennassa moitteetta. Kruunu valmistetaan hammaslaboratoriossa aina hammaslääkärin määrittämän purennan mukaisesti, mutta silti asento saattaa olla hieman eri kuin todellinen tilanne suussa. Tämä on täysin normaalia, sillä ihmisen leukanivel toimii äärimmäisen harvoin yhtä symmetrisesti kuin laboratorion mekaaniset laitteet.

Kiinnityksen jälkeen hyvinistuva ja oikein valmistettu kruunu on aivan kuin oma hampaasi. Se saattaa vaatia pientä totuttelua, koska on kuitenkin elotonta materiaalia. Koko prosessi hionnasta kruunun kiinnitykseen kestää yleensä noin 1-2 viikkoa. Se voidaan tehdä nopeamminkin, mutta rajoituksensa asettavat hammaslääkärin ja laboratorion aikataulut.

Toivottavasti tästä oli apua. :o)

kiitos

kuka tämä MP on, onko alan ammattilainen