Meinasin aloittaa ihmeistä, mutta ehkä onkin parempi ottaa vauhtia selitetyistä/tutkituista ainutkertaisista tapahtumista.
Esimerkkinä ainutkertaisesta katastrofitapahtumasta olkoon eroosiomaasto "Channeled scablands" ja sen syntyminen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Channeled_scablands
Stephen J. Gould kertoo asiasta esseekokelmassa The Panda's Thumb. Ensimmäisen katastrofitulkinnan tuon maastoalueen muotoutumiselle kehitti J Harlen Bretz 1920-luvulla. Vallitsevan gradualistisen tulkinnan mukaan alueen muodostuminen ei vaatinut mitään katastrofia, vaan se oli selitettävissä hitaasti muotoutuneeksi alueeksi uniformitarianismin periaatteita noudattaen.
Kiista kesti n. 40 vuotta, mutta näyttäisi päätyneen katastrofiteorian eduksi.
Toisena ainutkertaisena tapahtumana voisi mainita Luis ja Walter Alvarezin esittämä teoria dinosaurusten kuolemasta Chicxulubin meteoriitin vaikutuksesta. Ainakin tuo meteoriittitörmäys on ollut ainutkertainen, sukupuutto sen seurauksena kuitenkin enempi teoriaa.
Kolmantena esimerkkinä voinee mainita pallosalamat, jotka ovat melkoisen harvinaisia, joskaan eivät aivan ainutlaatuisia.
Ainutkertaisuus on tieteelle hankala monessakin mielessä:
1) Ei voi luokitella mihinkään aikaisempaan luokkaan
2) Vähänkin suuremman mittakaavan ilmiö ei ole kokeellisesti toistettavissa, vaikka hyväkin selityshypoteesi olisi kehitetty.
3) Vallitseva selitysmenetelmä voi johtaa harhaan, kun ainutlaatuista yritetään luokitella "tavalliseksi".
Geologiassa näyttää katastrofismi hävinneen totaalisesti gradualismille/aktualismille Huttonin, Lyellin ja kumppaneiden toimesta joskus 1800-luvun puoliväliin mennessä. Nykyään on joitakin katastrofismityyppisiksi myönnettyjä havaintoja, kuten yllä esitin. Ja onhan esim. lähes jokainen fossiili todiste vähintään paikallisesta katastrofista. Gradualistisaktualistisestihan kuollut eläinraato hajoaa näkymättömiin, eikä mitään fossiilia muodostu.
Hieman 1700-lukua uudempaa katastrofiskenarointia on harrastanut Immanuel Velikovsky:
http://en.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Velikovsky
Velikovskyn psykiatrikoulutus ei vaan ole riittänyt luonnontieteelliseen mallintamiseen. Samalla ehkä tulee esille katastrofiteoretisoinnin vaikeus: ainutkertaiset kosmisen mittakaavan ilmiöt voivat selittää melkeinpä mitä vain, mutta missä on testi? Tai mistä tietäisimme, miltä näyttäisi jonkun planeetan kokoisen kohteen lähiohituksen tai kohtaamisen jälki maapallolla tuhansien vuosien päästä? Tyyneltä Valtamereltäkö?
Ehkä tästä voi jatkaa ihmeisiin?
Esimerkkinä ainutkertaisesta katastrofitapahtumasta olkoon eroosiomaasto "Channeled scablands" ja sen syntyminen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Channeled_scablands
Stephen J. Gould kertoo asiasta esseekokelmassa The Panda's Thumb. Ensimmäisen katastrofitulkinnan tuon maastoalueen muotoutumiselle kehitti J Harlen Bretz 1920-luvulla. Vallitsevan gradualistisen tulkinnan mukaan alueen muodostuminen ei vaatinut mitään katastrofia, vaan se oli selitettävissä hitaasti muotoutuneeksi alueeksi uniformitarianismin periaatteita noudattaen.
Kiista kesti n. 40 vuotta, mutta näyttäisi päätyneen katastrofiteorian eduksi.
Toisena ainutkertaisena tapahtumana voisi mainita Luis ja Walter Alvarezin esittämä teoria dinosaurusten kuolemasta Chicxulubin meteoriitin vaikutuksesta. Ainakin tuo meteoriittitörmäys on ollut ainutkertainen, sukupuutto sen seurauksena kuitenkin enempi teoriaa.
Kolmantena esimerkkinä voinee mainita pallosalamat, jotka ovat melkoisen harvinaisia, joskaan eivät aivan ainutlaatuisia.
Ainutkertaisuus on tieteelle hankala monessakin mielessä:
1) Ei voi luokitella mihinkään aikaisempaan luokkaan
2) Vähänkin suuremman mittakaavan ilmiö ei ole kokeellisesti toistettavissa, vaikka hyväkin selityshypoteesi olisi kehitetty.
3) Vallitseva selitysmenetelmä voi johtaa harhaan, kun ainutlaatuista yritetään luokitella "tavalliseksi".
Geologiassa näyttää katastrofismi hävinneen totaalisesti gradualismille/aktualismille Huttonin, Lyellin ja kumppaneiden toimesta joskus 1800-luvun puoliväliin mennessä. Nykyään on joitakin katastrofismityyppisiksi myönnettyjä havaintoja, kuten yllä esitin. Ja onhan esim. lähes jokainen fossiili todiste vähintään paikallisesta katastrofista. Gradualistisaktualistisestihan kuollut eläinraato hajoaa näkymättömiin, eikä mitään fossiilia muodostu.
Hieman 1700-lukua uudempaa katastrofiskenarointia on harrastanut Immanuel Velikovsky:
http://en.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Velikovsky
Velikovskyn psykiatrikoulutus ei vaan ole riittänyt luonnontieteelliseen mallintamiseen. Samalla ehkä tulee esille katastrofiteoretisoinnin vaikeus: ainutkertaiset kosmisen mittakaavan ilmiöt voivat selittää melkeinpä mitä vain, mutta missä on testi? Tai mistä tietäisimme, miltä näyttäisi jonkun planeetan kokoisen kohteen lähiohituksen tai kohtaamisen jälki maapallolla tuhansien vuosien päästä? Tyyneltä Valtamereltäkö?
Ehkä tästä voi jatkaa ihmeisiin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ainutkertainen tapahtuma, ei kuitenkaan välttämättä katastrofi, vaan pelkkä vahinko ja vitutuksen aihe.
Eikö?
olla varsin suvaitsematon ihminen. Näemmä toisinajattelijat kuin sinä, ottavat hermoosi. Reagoit lapsellisesti - ja ahdasmielisesti. Koita kasvaa aikuiseksi.
avausta.
Sen sanomahan oli että kun on olemassa ainutkertaisia tapahtumia, niin se todistaa jumalan luoneen maailman, ainutkertaisesti ja aukottomasti.
Hiukan noin siinä kävikin, mutta toisin päin.
Ainutkertainen tuttiksen siittäminen aiheutti myöhemmässä vaiheessa jumalan luomisen, tuttiksen korvien väliin.
Ainutkertaisen jumalan, joka kuolee viimeistään luojansa kuollessa.
Sekö että maapallo on 6000 vuotta vanha ja Nooan Arkissa olleen Haamin pojanpoika Nimrod oli mahtava hallitsija joka perusteli kaupunkeja ja rakensi Baabelin tornin kourallisella ihmisiä.
Ihmisiä on voinut olla toki hieman enemmän, jos Jumalan määräämä 120 vuoden ikäkatto onkin vain valetta. Jos Nimrod on elännyt esimerkiksi 800 vuotiaaksi, mutta toisaalta sitten kirjoitettu historia puskee jo rankasti päälle...hmmm...visainen pulma...niin mitä oikein yritit todistella, unohdin jo?
Niin periaatteessa kaikkiahan maailmassa on ainutlaatuista. Sinun, minun tai Kennedyn syntymä.
Pelkkä turmaliinin koostumus on ihme, jos ei ymmärrä mineralogiasta mitään. Se miten siili sai piikit voi tuntua hyvin epätodennäköiseltä tapahtumalta, lähes ihmeeltä.
Se, että perhosen siipien täplät jotuu distal-less-geenistä (samasta joka synnyttää raajat) voi johtua ihmeeltä. Miten sama geeni voi "rakentaa" niin erillaisia asioita?
Monia asia voi vaikuttaa epätodennäköiseltä näin jälkikäteen ajateltuna, etenkin jos ei ole kyseisen alan asiantuntia.
Ei siis tehdä asioista ihmeitä, jotka eivät ole ihmeitä sanan uskonnollisessa merkityksessä.
samanlaisina kaikkialla voimme helpostisanoa että "koska täällä on tälläistä niin on tuollakin". Helppoa !
verkosta, huomioita ainutkertaisuudesta >
Lineaarisen aikakäsityksen mukaan prosesseilla on alku ja loppu, ja niiden väliin sijoittuvat tapahtumat ovat ainutkertaisia. Mitens äärettömässä maailmassa ?
Luonto taas ei esim. Lyellin mukaan toimi narratiivisesti siten, että tapahtumilla olisi alku ja loppu ja että kukin tapahtumaketju olisi sinänsä ainutkertainen, vaan se toimisi syklisesti siten, että samat tapahtumat toistuivat samojen luonnonlakien vallitessa. Häh ?
Universumin ja elämän evoluutio on varmasti sinällään ollut ainutkertainen historiallinen tapahtumasarja. Kaikkeuden toimintaa ei ohjaa mikään tavoite, sinänsä. Koska kehitykseen ei missään vaiheessa ole tullut ulkopuolisia tekijöitä, ovat prosessin ja lopputuloksen peruspiirteet kätketyt alkuhetken singulariteettiin. Kas siinä pulma pohdittavaksi !
Tutkimme historian ainutkertaisia tapahtumia mutta se etta ne eivät ole kokeellisesti toistettavissa tai tilastollisesti analysoitavissa ei kuitenkaan estä niiden järjestelmällistä tutkimusta. Hyvä näin !
Edellä todetun perusteella voidaan väittää, että tilannekohtaisen tapahtumaryppään arvioinnin sisältävä toiminta on ainutkertaista. Tästä seuraa, että arvioinnin sisältävää kulloistakin tapahtuman tapaa ei voida luokitella, mallintaa tai sulauttaa ideaalitapaukseen, vaan sillä on tilanteeseen liittyvä merkitys. Tärkiä huomio !
Iiris haluaa vielä muistuttaa, että jokainen ihminen on laulun arvoinen, siis ainutkertainen. Kuten muutkin eläimet !
Ei ole mitään näyttöä siitä, että tarkoittamiasi "ihmeitä" tapahtuisi muualla kuin uskovan ajatusmaailmassa. Luonnon jatkuva muutos jatkuu forever...
-evvk- ;=)
Miten selität, että me voimme nykyään nähdä kaukoputkella sellaista, jota ei enää ollut kun maa syntyi siellä missä sen näimme (10miljardia vuotta sitten olleen )?
"Ehkä tästä voi jatkaa ihmeisiin? "
- Mitenköhän ajattelit jatkaa noista luonnonilmiöistä yliluonnollisiin ihmeisiin?
Odottelen jännittyneenä...
Toki kaikki historialliset tapahtumat ovat ainutkertaisia ajan ja paikan suhteen, mutta ne yleensä pystytään luokittelemaan jo aiempiin kategorioihin. Eli otsikon "Ainutkertaiset" tarkoittaa siis myös aiemmin luokittelematonta.