hei!
olen raskaana viikolla 37 ja pelkään joka päivä,joka tunti että menetän mieheni.en tiedä miksi.aina kun hän lähtee töihin,pelkään että matkalla tapahtuu jotain.jos hän ei töitten jälkeen ole samaan aikaan kotona melkein jo soitan hänelle ja varmistan että kaikki on hyvin.välillä joudun varmistamaan että hän on päässyt ehjänä töihin.hänellä ei ole mitään sairauksia joten tämäkään ei voi olla syynä.haluan että mieheni saa kaiken mitä haluaa koska ajattelen että elämän on oltava onnellinen ja koskaan ei tiedä mikä on viimeinen päivä.tämä pelko on ottanut jo ison vallan elämästäni,en haluaisi pelätä mutta en voi sille mitään.olenko tulossa hulluksi vai olenko jo hullu?
mietin kuolemaa yksin sängyssä,ollessa kotona ja joka minuutti.luen kaikki aiheet kuolemasta jotta arvostaisin elämää ja joka hetkeä.tuntuu kuin pelkäisin elämän loppuvan.en jaksaisi olla tälläinen,haluan nauttia elämästä ja olla onnellinen.en kestäisi ilman miestäni,en oikeesti tiedä mitä tekisin jos menettäisin hänet.ennen raskautta tilanne ei ollut näin paha.
mikä minun on?pitääkö hakea apua?vain asiallisia kommentteja,kiitos.
olen raskaana viikolla 37 ja pelkään joka päivä,joka tunti että menetän mieheni.en tiedä miksi.aina kun hän lähtee töihin,pelkään että matkalla tapahtuu jotain.jos hän ei töitten jälkeen ole samaan aikaan kotona melkein jo soitan hänelle ja varmistan että kaikki on hyvin.välillä joudun varmistamaan että hän on päässyt ehjänä töihin.hänellä ei ole mitään sairauksia joten tämäkään ei voi olla syynä.haluan että mieheni saa kaiken mitä haluaa koska ajattelen että elämän on oltava onnellinen ja koskaan ei tiedä mikä on viimeinen päivä.tämä pelko on ottanut jo ison vallan elämästäni,en haluaisi pelätä mutta en voi sille mitään.olenko tulossa hulluksi vai olenko jo hullu?
mietin kuolemaa yksin sängyssä,ollessa kotona ja joka minuutti.luen kaikki aiheet kuolemasta jotta arvostaisin elämää ja joka hetkeä.tuntuu kuin pelkäisin elämän loppuvan.en jaksaisi olla tälläinen,haluan nauttia elämästä ja olla onnellinen.en kestäisi ilman miestäni,en oikeesti tiedä mitä tekisin jos menettäisin hänet.ennen raskautta tilanne ei ollut näin paha.
mikä minun on?pitääkö hakea apua?vain asiallisia kommentteja,kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei
ootko menettänyt jonku läheisen ihmisen.?
minulla kuoli hyvä ystävä puoli vuotta sitten ja sen jälkeen olen miettinyt ihan samanlailla kun sinä.(Mietin aina että onko miehellä kaikki ok kun ei ole kotona, onhan kotona vanhemmila kaikki hyvi pelottaa, kun miettii liikaa kuolemaa, se jopa ilmestyy uniini,viime yönä sisko kuoli unessa:( piti heti soittaa siskolle aamulla onhan kaikki hyvin, ja olen myös mieheni menettänyt unissani.) Näin kerran unessani että mummi kuoli ja se sitten kuoli seuraavana päivänä:( ..
Ystäväni oli nuori ja sitä miettii että miten nuorenki elämä voi loppua yhtääkkiä, ja siksi pitäs nauttia joka päivästä niinkuin se olisi viimeine.
olen menettänyt ensirakkauteni 3,5 vuotta sitten.emme seurustelleet tuolloin enää mutta emme myöskään olleet missään väleissä koska en halunnut.hän yritti sopia,tulla puhumaan minulle aina kun nähtiin. erossamme loukkasin häntä todella,todella pahasti.itse en olisi voinut antaa anteeksi mutta hän oli valmis antamaan. hän riisti hengen itseltään,en saanut koskaan selvitettyä asioita hänen kanssaan koska en antanut hänelle mahdollisuutta tulla puhumaan.hänen itsemurha tuli yllätyksenä,ei mitään selitystä,ei mitään merkkejä että hän tekisi näin.
Olet kokenut todella traumaattisen tapahtuman entisen poikaystäväsi itsemurhan kautta. Nyt todennäköisesti pelkäät menettäväsi yhtäkkiä miehesikin. Raskaus herkistää tällaisille asioille, kun on muutenkin herkässä mielentilassa. Minulla samanlaisia pelkotiloja tuli lapseni syntymän jälkeen. Soitin ajan terv.keskuspsykologille, kävin siellä monta kertaa puhumassa peloistani ja pääsin vapaaksi siitä. Suosittelen sinulle ammattiapua tilanteeseesi. Se on todella helpottavaa, kun siitä pääsee eroon. Mene juttelemaan, ihan oikeasti. Itsesi, lapsesi ja miehesi tähden. Tsemppiä.
Minulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia kuin sinullakin. Nyt täytyy sanoa, että varmasti tuo aiempi menetyksesi vaikuttaa asiaan jollain tasolla, mutta huolimatta siitä ettei itselläni ole edes ollut moista olen joskus ihan "sairaalloisesti" kuvitellut mieheni menettämistä.
Pahin tilanne olis silloin, kun saimme toisen lapsen ja päälle painoi asuntovelat - oli juuri muutto uuteen asuntoon ja huoli pärjäämisestä. Käytännössä perheen taloudellinen pärjääminen oli miehen harteilla, joten tunsin ainaista pelkoa ja jännitystä siitä, että MITÄ JOS miehelle tapahtuu jotain niin jään aivan tyhjän päälle...
Vuodet vieri ja asia helpotti vähitellen. Mitään ammattiapua en hakenut, vaan omassa mielessäni pähkäilin ja mietin asioita.
Pakotin itseni hyväksymään sen tosiasian, että jokainen me täältä joskus lähdetään, ja kukaan meistä ei voi sitä hetkeä etukäteen tietää eikä valita että milloin se tapahtuu, joten jätin kaiken "herran haltuun" ja huomasin että niin se vain loppui vähitellen se kellon kyttääminen ja miehen kotiin odottaminen. Tottahan toki se ajatus edelleen on (ja varmasti tulee aina olemaan) taustalla - puolison menettäminen, mutta nyt sen kanssa pystyy elämään ilman sitä painostavaa ahdistusta ja pelkoa.
hei vain! tuttu tilanne sanon heti alkuun. älä murehdi, kun olet raskaana stressi ja nämä asiat tulee mieleesi kolmeakertaa paremmin mitä yleensä kun ei ole raskaana, älä huolehdi tai murehdi. jos mitään vaivoja miehelläsi ei ole niin kaikki on hyvin eläkää jokainen päivä niinkuin pitäisi elää älä murehdi turhaan ettei oma elämäsi mene hukkaan. et ole hullu. et todellakaan ole :) tämä osoittaa vain rakkautesi miehellesi. se on huolehtimista sekin rakkaus :)
mutta eniten tyttäreni menettämistä Hän on 19v eikä asu kotona enää vaan kihlattunsa kanssa tässä kyllä melko lähellä Minä menetin 20v poikani liikenneonnettomuudessa viime keväänä ja nyt pelkään aivan kauheasti että tytölle käy samoin Olen käynyt ammattiapua saamassa ja suosittelen sitä teille muillekin ketkä pelkäätte Se auttaa kun keskustelee
Näin joskus unia kun poika oli pieni että hän oli kuollut tai olin vaihtoehtoisesti kadottanut hänet jonnekin Nyt ne unetkin juolahti mieleen
Ei niillä ole mitään tekemistä kai tämän asian kanssa
Olin viimeisen kerran kun nähtiin poikani kanssa yhdessä tietyssä ruokakaupassa ja sinne en voi jalallakaan astua Tulee heti tunne että jos sinne menen niin sattuu jotakin kauheaa
Ihan hullua tuommoinen mutta en voi sille mitään
Onko teillä muilla tämmöisiä juttuja?
Minun mielestäni voisit käydä juttelemassa jonkun psykologin kanssa, koska vaikuttaa että pelko alkaa haitata jo normaalia elämää.
Itsekin pelkään mieheni kuolemaa (ja pelko on vain voimistunut nyt kun veljeni kuoli yllättäen), mutta pelko iskee vain öisin, silloin jos mieheni on esim. kavereiden kanssa kaljalla, pelkään että hänet hakataan kotimatkalla tms. Mutta en vietä päiviäni peläten, eli en osaa pelätä juuri esim. työmatkaa mitenkään.
Koska sinulla nuo pelot iskevät myös päiväsaikaan niin minun mielestäni sun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun lääkärin kanssa. Joskus ihan pelkkä ammattilaiselle avautuminen jo auttaa.