L-M kaipasi näyttöä luterilaisten ekumeniasta täällä. Helsingin Vuosaareen on avattu ortodoksinen Sofia-kulttuurikeskus, jonka säätiön hallituksessa ja päärahoittajina ovat toimineet luterilaiset ihmiset ja yhteisöt. Säätiön hallituksessa istuvat ovat todellakin luterilaisia. Näin suuren kulttuuriteon tekivät jälleen kerran luterilaiset.
Ekumenian näytöt
Tietotoimisto taas
432069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
eivät olisi olleet valmiita avustamaan samalla tavalla mitään luterilaista kulttuurikeskusta, joten kyseessä on järjen voitto luterilaisuudesta.
Mihin ihmeeseen luterilaista kulttuurikeskusta tarvitaan? Jokainen koti ja koulu sekä kirkko on suomalaisen kulttuurikeskus tässä kansankirkossa. Nämä luterilaiset halusivat elää ekumeniaa todeksi. Niin yksinkertaista se oli.
teillä luterilaisilla (protestanteilla) ei ole minkäänlaista annettavaa kulttuurillisesti maailmalle. Teidän "kirkkonnne" on yksinkertaisesti, voisiko sanoa köyhä sisältäpäin.
Luterilaisuushan on jo niin monta kertaa puhdistettu ja pesty, ettei siihen ole jäänyt mitään sisältöäkään, ei hajua eikä makua.
Olen eri mieltä. Suomalainen tiede, taide ja politiikka ovat vientituotteita maailmalla. Pohjoismainen hyvinvointiajattelu, vapausoikeudet, koululaitos sekä julkiset sosiaalipalvelut ovat parasta kulttuuria maailmalle ja onneksi kovan luokan näyttö luterilaisesta kulttuurista. Kansantaide elää vahvana Suomessa ja suomalainen musiikki kirkkomusiikkiperinteineen on hienoa. Suomalainen gospel on korkeatasoista, kun on ensin sitä kuullut. Jumala ei asu kullatuissa huoneissa, totean lopuksi.
Sinunkaan vakaumuksesi pysy pystyssä muuten kuin toisinajattelevia moittimalla?
Jos luterilainen kirkko on mielestäsi köyhä sisältäpäin niin ole hyvä ja PERUSTELE väitteesi.
Jumala ei asu missään, vaan hänen valtansa ulottuu kaikkialle.
Jumala on siellä missä on rakkaus ja siellä missä häntä kumarretaan ja kunnioitetaan.
Jumala on se joka ON!
Suomalaisen kirkkomusiikin ainutlaatuisuudesta ja annista kaikenkattavaan sakraalimusiikkiin voi olla monta mieltä.
Ei se minun katsettani taivasta kohti nosta, vaikka jotkut virret ovatkin hellyyttäviä.
Protestanttiset virret sopivat pappien ja papittarien toimittamaan jumalanpalvelukseen, mutta eivät pappien viettämään pyhään messuun.
tuttu se sinikantinen, katolinen laulukirja "Cantate"? Minä olen löytänyt sieltä yllättävän paljon samoja virsiä kuin mitä luterikotkin laulavat.
Katolisissa sunnuntaimessuissa olen käynyt niin vähän, että en tähän hätään muista mitä siellä yhteilauluina lauletaan. Voisitko valaista asiaa tollolle?
"Protestanttiset virret sopivat pappien ja papittarien toimittamaan jumalanpalvelukseen, mutta eivät pappien viettämään pyhään messuun."
Kyllä mainitsemiasi "protestanttisia virsiä" lauletaan pappien viettämien pyhän messunkin aikana. Oletko muuten katolilainen kun et moista tiedä vai etkö osallistu messuun säännöllisesti.
"protestanttisissa virsissä" on monesti semmoinen kiva juju, että nää protestantit laulaa ennen reformaatiota sepitettyjä virsiä. Mitäs siitä sanot?
Tuomas-messussa lauletaan tai ainakin laulettiin hyvin paljon myös Taize-yhteisön ja tuttuja katolisia lauluja ja virsiä. Musiikki on ihmiskunnan yhteinen kieli. Suomessa on paljon hyvää hengellistä musiikkia mm. Pekka Simojoki, Petri Laaksonen, Jakaranda, Exit ja monet monet muut. Anna-Maija Raittila on sanoittanut minusta paljon kauniita hengellisiä lauluja. Suomessa on myös paljon kauniita joululauluja. Viime aikoina on julkaistu myös riparimusiikkia nimellä Tilkkutäkki. Soisin näiden laulujen kaikuvan kaikkialla maailmassa. Urkutaide on myös osa suomalaista kirkkokulttuuria. Kirkoissa pidetään paljon hyviä konsertteja läpi vuoden.
Valitettavasti joudun näitä virsiä kuuntelemaan.
Jos luit tarkasti puhuin mielipiteestäni mikä mihinkin sopii. Virsissä ei ole mitään yleismaailmallista sakraalimusiikin tuntua, vaan on aivan leimautunut Pohjois-Eurooppalaiseen protestanttiseen perinteeseen. Niissä on se tietty vaikutus tunnelmaan puhumattakaan sanoituksista, joita esim. siinä "sinisessä cantatessa" on yritetty katolilaistaa. Huvittavaa. Meillä ei taida olla mitään omaa sitten reformaation?
Tiedän kyllä että esim. Jakarandassa on verrattoman mainioita muusikoita. Mutta kyse ei olekaan tästä. Tämä musiikki ei vaan sovi siihen kontekstiin jossa katolilainen liturginen kulttuuri seisoo. Se ei ilmaise samaa. Tästä ristiriidasta tulee omituinen olo kun kuulee virsiä tai sitten jotain selvästi kömpelöä musiikkia. Luterilaisesta jumalanpalveluksesta ei tule pyhää messua vain sillä, että sitä siksi aletaan kutsua. Virret eivät ilmaise yleismaailmallista sakraliutta tai sakraalia kieltä. Virret ovat reformaation musiikkia. Taize sopii varmasti taize meininkiin. Kuulostaa tietysti tuomitsevalta, mutta rehellisyyden nimissä puolustan omaa perinnettämme ja se ei ole korvattavissa ainakaan virsillä jos joku niin kuvittelee.
...kyseisistä virsistä on ollut kansan käytössä jo ennen reformaatiota. Eivät välttämättä messussa, mutta osa katolista elämää kyllä.
niin kovin surullisista virsistä, mutta eri maissa eri asiat ymmäretään eritavalla. Siihen on vain totuttava taikka sitten valittava messukirkko sopivasti, jota ei kuitenkaan Suomen oloissa voi tehdä. Loppujen lopuksi, jos matkaa maailmalla, huomaa, että Suomessa messut on kuitenkin suht' traditionaalisia, jos vaikka Keski-Euroopan tilanteeseen vertaa.
pyhänä pitää, joku yhtä ja toinen toista, alkuseurakuntaan kuului yhtenä osana psalmit ja hengelliset laulut (apt.16:25, ef.5:19)
ulkonaiset muodot eivät tee tilaisuudesta pyhää (kristillisessä mielessä), vaan todellisen ja aidon pyhyyden voi tuoda vain Jumalan PyhäHenki
liturginen kulttuuri voi tarjota vain ulkonaiset kehykset ja muodon, ei itse sisältöä, pahimillaan ne voivat olla vain "tyhjä malja janoisten huulilla"
Mites olis luonnehdinta organisaatiosta jolla ei ole toiminta-arvoa. Se ei ole osa julkista hallintoa, se ei (tai no...) tavoittele taloudellista voittoa, eikä sillä ole muutakaan tarkoitusta.
Julkishallinnolla on takanaan perustuslaista kumpuava lainsäädäntö ja valtio-opilliset olemassaoloperusteet, toinen sektori toimii periaatteiden mukaan jotka voi tiivistää kapitalismiksi.
Mikä siis on luterilaisen organisaation tarkoitusperusta ja mihin säännöskokoelmaan sen toiminta perustuu?
Mitä kirkko antaa ihmiselle?
Kirkko pitää esillä sanomaa Jumalan armosta ja palvelee monin tavoin ihmisiä. Se järjestää messuja, jakaa sakramentteja ja hoitaa pyhiä toimituksia.
Kirkko järjestää eri-ikäisille harrastekerhoja ja teema-iltoja. Rippikoulut, nuortenillat ja erilaiset leirit kuuluvat kasvatus- ja virkistystoimintaan.
Velkaneuvonta, ruoka-apu, vuokra-asuntojen ylläpito sekä suora tuki ovat lähimmäisen auttamistoimintaa. Kirkko myös ylläpitää Merimieskirkkoa ja osallistuu Ulkomaanapu-järjestön kautta hädänalaisten auttamiseen ulkomailla luotettavana kumppanina. Merimieskirkko on ollut monen interreilaajan pelastus ulkomailla.
Perheasiain neuvontakeskukset tarjoavat apua erilaisissa ongelmissa. Kirkko hoitaa omalta osaltaan väestörekisteriä sekä myös ylläpitää hautausmaita. Unohtaa ei myöskään sovi seurakuntien laajaa konserttitoimintaa kirkoissa läpi vuoden.
Kaiken tämän kirkko tekee hyvässä yhteistyössä eri tahojen kanssa. Miksi et tukisi hyvää asiaa? Kansankirkko ei ole rikos eikä synti tänäkään päivänä. Elämässä ei kaikkia asioita kannata mitata rahalla.
Kirkon toimintaa säätelee kirkkolaki.
Jospa nyt luopuisit tuosta sanasta kansankirkko. Sen tilalla voisit puhua vaikka Paarmankirkosta.
Outoa kyllä, luterilaiset eivät koskaan puhu Espanjan tai Italian katolisesta "kansankirkosta", vaikka siellä sunnuntaisin kirkot ovat täynnä - toisin kuin täällä Lutherlandiassa, jossa kirkon penkkejä kulutttaa 1-3 prossaa leipäpastori vaimoineen.
"Oikeastaan teillä luterilaisilla (protestanteilla) ei ole minkäänlaista annettavaa kulttuurillisesti maailmalle. Teidän "kirkkonnne" on yksinkertaisesti, voisiko sanoa köyhä sisältäpäin."
Ilouutinen sinulle ja meille kaikille: protestanttiset kirkkokunnat eivät ole kirkkoja, koska niiltä puuttuvat pätevät vihkimykset ja pätevä ehtoollinen. Jos et usko minua, lue sitten Vatikaanin Uskonopin kongregaation virallinen asiakirja viime kesältä. Kiitos, Uskonopin kongregaatio! Kiitos!!!
"Suomalainen tiede, taide ja politiikka ovat vientituotteita maailmalla. Pohjoismainen hyvinvointiajattelu, vapausoikeudet, koululaitos sekä julkiset sosiaalipalvelut ovat parasta kulttuuria maailmalle"
Yhteiskuntamme, perheemme ja yrityksemme olisivat vieläkin menestyvämpiä, jos Suomen ev.-lut. kirkkokunta ei olisi haaskana nylkemässä omia osinkojaan ja verojaan jopa 100 %:sti ei-luterilaisten omistamista yrityksistä. Kun ajattelee miten paljon jokin Nokia Oyj joutuu vuosittain maksamaan yritysveroa Suomen ev.-lut. kirkkokunnalle, jonka palveluja se ei koskaan käytä, on suoranainen ihme, ettei se ole jo kokonaan muuttanut ulkomaille pakoon.
"ja onneksi kovan luokan näyttö luterilaisesta kulttuurista."
Totta, luterilaiseen kulttuuriin tuntuvat kuuluvan maassamme kukoistavat ylinen haureus, susiparit, tusina-avioerot, homoliitot, ehkäisyterrorismi, liukuhihna-abortit... siinä sinulle sitä kovan luokan näyttöä. Tosi kovan!
"Kansantaide elää vahvana Suomessa ja suomalainen musiikki kirkkomusiikkiperinteineen on hienoa."
Totta, kansainvälisesti arvostettua taidetta Suomessa ei juuri olekaan - kiitos sen, että 400 vuotta olimme luterilainen Saudi-Arabia, jossa muiden uskontojen tunnustamisesta seurasi ensin kuolemantuomio ja sittemmin elinikäinen maastakarkoitus. Se katkaisi kaikki suhteemme Eurooppaan, minkä takia nykyisin saamme tyytyä vain toritaiteeseen ja Gallen-Kallelan lintuihin.
"Suomalainen gospel on korkeatasoista, kun on ensin sitä kuullut. Jumala ei asu kullatuissa huoneissa, totean lopuksi."
Vaan asuukin Suomen ev.-lut. kirkkokunnan miljardipankkitilellä?
Kirjoituksesi todistaa minusta, että katolinen kirkko ei aidosti kannata ekumeniaa. Luterilaiset tekevät mielellään yhteistyötä eri kirkkokuntien kanssa ja järjestävät yhteistilaisuuksia. En koskaan asettaisi kyseenalaiseksi toisen vilpitöntä uskoa tai toisen kirkon olemassolon oikeutusta. Ehtoollinen ei ole kiinni jakajasta eikä muotomenoista. Tärkeintä on luottamus Jumalaan ja hänen armoonsa ja sen näkyimseen sakramenteissa.
Minä voin puhua kansankirkosta myös katolisen kirkon suhteen. Mikäli kirkko tavoittaa lähes koko kansan ja haluaa kulkea koko kansan rinnalla, kutsuisin sellaista kirkko kansankirkoksi - oli se sitten katolinen, ortodoksinen tai protestanttinen. Kansankirkko ei ole rikos eikä synti tänäkään päivänä. Nauru on hyvästä ja pidentää ikää, mutta naura mieluiten vitseille, älä toisille uskoville.
Luterilaisen kirkon saama osuus yhteisöverosta menee hautausmaiden ylläpitoon. Osuus määritellään niin. Veroja käytetään siis yhteiseksi hyödyksemme. Eikö Nokian pitäisi tuntea yhteiskuntavastuuta ollenkaan?
"Luterilaisen kirkon saama osuus yhteisöverosta menee hautausmaiden ylläpitoon."
Anteeksi, unohdin kokonaan sen, ettei muissa maissa ole hautausmaita ollenkaan. Niissähän ei ole moisia yhteisöverotuksen osuuksia lainkaan. Ollaanko rehellisiä? Hautausmaatoiminta on Suomen ev.-lut. kirkkokunnalle pelkkä tuottava bisnes, jonka kulut eivät ole läheskään verrannollisia niistä saatuihin suoriin ja epäsuoriin tuloihin ja yhteisöverotuottoihin. Kuvottavaa? Vastenmielistä? Niin minustakin.
"Osuus määritellään niin. Veroja käytetään siis yhteiseksi hyödyksemme."
En käytä mitään Suomen ev.-lut. kirkkokunnan "palveluita", joten minun ei tulisi oikeusvaltiossa maksaa sille edes sentin puolikastakaan. Mutta me elämmekin Lutherlandiassa, emme oikeusvaltiossa.
"Eikö Nokian pitäisi tuntea yhteiskuntavastuuta ollenkaan?"
Eikö ev.-lut. kirkkokunnan pitäisi tuntea yhteiskuntavastuuta ollenkaan? Ilmeisesti ei.
>pyhänä pitää, joku yhtä ja toinen toista, >alkuseurakuntaan kuului yhtenä osana psalmit ja >hengelliset laulut (apt.16:25, ef.5:19)
Pyhä messu ei olekaan tarkoitus olla mikään alkuseurakunnan toimitusten rekonstruktio.
Meidän ei tarvitse viettää messujamme piilossa pommisuojassa. Sekin aika voi vielä koittaa.
Virsiä voi veisata kotona, koulussa, työpaikalla, autossa...
>ulkonaiset muodot eivät tee tilaisuudesta pyhää >(kristillisessä mielessä), vaan todellisen ja >aidon pyhyyden voi tuoda vain Jumalan PyhäHenki
En näin väitäkään. Väitän vain että meillä on kaunis ja harras tapa palvoa Jumalaa ja tässä tavassa palvoa on tietynlaista voimaa. Se on inspiroinut taiteilijoita vuosisatoja. Tämä into tyrehtyi Vatikaanin toisen konsiilin liturgisiin uudistuksiin ja sen jälkeiseen liturgisen kulttuurin dekadenssiin.
Valitettavasti moni ajattelee, että vain välinpitämättömyys ulkonaisten muotojen kaunistamiseksi palvelee tarkoitusta. Ikäänkuin Jumala olisi joku kalvinisti jolle kalkitut seinät, mahdollisimman yksinkertainen ylistys.
Pyhää Henkeä ei tarvitse tuoda kirkkoon, se on jo siellä. Sanat ovat tärkeitä, mutta niin on myös tapa ilmaista ne.
>liturginen kulttuuri voi tarjota vain >ulkonaiset kehykset ja muodon, ei itse >sisältöä, pahimillaan ne voivat olla >vain "tyhjä malja janoisten huulilla"
Tämä on kovin protestanttinen ajatus.
Sisältö syntyy monesta tekijästä. Kyllä ne kauniit sanatkin kolisevat tyhjille seinille.
Ihminen on myös emotionaalinen ja inspiroituu kauneudesta , joka on Jumalasta.
En oikein innostu abstrahoidusta ja rationalisoidusta sisällöstä.
"Tyhjä malja" tulee janoisesta, ei Jumalan huoneesta jossa sitä tarjotaan.
Ei kansa tuonut hevosia ja miekkoja kirkkoon vaan jättivät ne asehuoneeseen tullessaan...
...sanoit myös, ettei sinusta edes katolisten säveltäjien urkumusiikilla ole messuun sopivaa luonnetta? Oletko edelleen tätä mieltä?
Tuo on ihan totta, täällä ei onneksi pelleillä pyhillä asioilla niin kuin esim. Saksassa näkyy tapahtuvan, Suomessa messut ovat korkeintaan vähän valjua vuoromutinaa, mutta sekin asia näyttää olevan muuttumassa parempaan suuntaan, etenkin Henrikin sunnuntain päämessu on nykyään hyvin harras ja arvokkaan oloinen.
"Mutta me elämmekin Lutherlandiassa, emme oikeusvaltiossa."
Tämän tyyliset tutut heitot joita säännöllisin väliajoin näkee eri nimimerkkien takaa heitettynä eri keskusteluissa on hyvä jättää kokonaan pois. Asiatonta sekä lapsellista muita keskustelijoita kohtaan.
"Jospa nyt luopuisit tuosta sanasta kansankirkko. Sen tilalla voisit puhua vaikka Paarmankirkosta.
Outoa kyllä, luterilaiset eivät koskaan puhu Espanjan tai Italian katolisesta "kansankirkosta", vaikka siellä sunnuntaisin kirkot ovat täynnä - toisin kuin täällä Lutherlandiassa, jossa kirkon penkkejä kulutttaa 1-3 prossaa leipäpastori vaimoineen."
Edelleen täysin asiatonta vanhaa levynpyöritystä ivallisilla termeillä luterilaisuutta kohtaan. Kannattaa nyt siistiä noita juttuja sillä tiedän että osaat kirjoittaa tosi hyvääkin tekstiä, muutoin minun on pakko ruveta poistelemaan puheenvuorojasi.
Onko tärkeää, että kirkkomusiikissa on "yleismaailmallinen sakraalimusiikin tuntu"?
Minulla oli tilaisuus osallistua viime vuonna kahtena peräkkäisenä lauantai-iltana messuun eräässä eteläamerikkalaisessa kaupungissa, kahdessa kirkossa, jotka sijaitsevat parinsadan metrin päässä toisistaan.
Ensimmäisessä messussa mercedaarien kirkossa pappi ja koko kirkkokansa olivat ulkoisilta piirteiltään Andien kansaa. Väkeä oli runsaasti. Kuoron laulu oli sävyltään vahvasti paikallista. Säestys tapahtui sähköuruilla, mutta musiikki kuulosti melkein lauletulta panhuilulta. Kuoro ja sähköurut olivat keskellä kirkkokansaa. Tunnelma oli harras ja intensiivinen.
Toisella kerralla olin jesuiittojen katedraalissa. Niin pappi kuin melkein koko kirkkokansa olivat ulkonäöltään puhtaasti eurooppalaistaustaisia, vain ehkä ensikommuunio-opetuksessa olevien lasten ryhmässä oli muutamalla lapsella paikallisväestön piirteitä. Koko messu musiikkeineen oli hillityn eurooppalainen, urut ja kuoro kirkkokansan katseilta piilossa.
Pyhä messu on sama ja kuitenkin ulkoisesti niin erilainen eri kulttureissa. En tiedä, onko yleismaailmallinen sakraalimusiikki se, mihin pitäisi pyrkiä. Virsiperinne on suomalaista kulttuuria. Mielestäni valikoidut virret sopivat hyvin myös katolisessa messussa käytettäviksi.
Ikävä kyllä meillä ei katolisia kirkkoja ole niin paljon, että jokainen voisi valita messun sen mukaan, millainen musiikki itseä miellyttää.
Apua, mä kuolen nauruun kun mä luen tota! Luterilaisella kirkolla oli hetkensä kai joskus muinoin, mutta nykyään se on niin maallistunut, ettei sillä olekaan enää paljoo mitään annettavaa. Siksi erosinkin kirkosta juuri vähän aikaa sitten ja nyt olen harkinnut katoliseksi ryhtymistä.
Voisin oikeastaan yhtyä trenton konsiilin ajatuksiin liturgisen musiikin "mopon karkaamisesta käsistä". Joku voi tietysti nauttia 15min kestävästä offertoriumista tai
Beethovenin missa solemniksesta, mutta tällöin
ollaan kadotettu idea liturgisesta musiikista.
Musiikki kirkossa ei voi elää omaa elämäänsä vaan se on alisteinen itse tarkoitukselle, ts. sen on sovelluttava liturgiaan, sen kestoihin, sekä kirkkovuoden mentaaliseen aikaan. Useat kuulemani urkukappaleet istuvat lähinnä loppusoitoksi. Katolinen "laatu" liturgia on siitä hienoa, että se on alunperin hienosti suunniteltu ja tekstit ovat tarkoin valittu ja ne rikastavat toinen toisiaan, itse sanomaa.
En rikkoisi tätä ideaa instrumentaali urkumusiikilla. Alunperin urkuja vastustettiin tiukasti kirkkoon tuomisessa. Sen ajan liturgikoille pakanallisen soittimen tuominen kirkkoon oli jo sinäänsä huono ajatus. Saati että sillä korvattaisiin ihmisääntä. Pidän uruista, mutta niiden väärä käyttö voi olla pahimmillaan suorastaan kamalaa.
Hyvin valittu tai improvisoitu välisoitto liturgiassa täyttämään ns. "liturgisia hiljaisia hetkiä" kuoriuruilla käy mainiosti. Gregorianiikkaa voi toki säestää yksinkertaisesti. Jos tutustut esim. hispanian renessanssimusiikkiin, löydät toimivia esimerkkejä urkujen käytöstä liturgiassa.
Luterilaiset hyysäävät mielellään pientä ortodoksista kirkkoa, koska he tietävät hyvin, ettei se tule koskaan uhkaamaan heidän valta-asemiaan. Ortodoksit ovatkin tehneet täällä saman tempun kuin Venäjällä: pidetään suut kiinni kaikesta kritiikistä, kunhan rahaa virtaa pankkitileille.
Luterilaisten kauhuasetelma on se, että tämä Jumalan hylkäämä Suomen kansa alkaa vähitellen, ehkä aluksi hitaasti, mutta varmasti palata suomalaisten esi-isiensä katoliseen uskoon. Se on heille sellainen kauhuasetelma, että mieluummin he näkevät tämän maan tyystin ateistisena (melkein jo saavutettu) tai islamilaisena.
Miksi? Koska silloin heidän puolijumalansa Martin Lutherin opit tulisivat kerrassaan naurettaviksi ja se olisi heille todella kova pala. Mieluummin luterilaiset luopuvat evankeliumista kuin Lutherista! Se onkin jo tapahtunut mm. avioerojen ja naispappeuden kohdalla.
Ekumeniassa ei ole kyse valta-asemasta tai vallasta. Se on kirkkojen ja uskovien yhteistyötä eri tasoilla.
Luterilainen kirkko tekee minusta paljon hyvää työtä tässä maassa. Sillä on erilaista hyvää toimintaa eri-ikäisille ihmisille. Se toimii myös aktiivisesti ulkomailla ja köyhien apuna. On sääli, jos kaikki hyvä ja arvokas katoaa vain suurempien kirkkokuntien tai uskontojen vallanhalun takia. Yhtenäiskulttuurilla on hyvät puolensa, vaikka monikulttuurisuus on varmaankin paljon eksoottisempaa ja jännittävämpää.
Tulevaisuus näyttää, mitä suomalaiset haluavat. Jonain päivänä maa voi olla tosiaankin katolinen, ateistinen, islamilainen tai edelleen luterilainen. Aika näyttää ja osoittaa myös sen, mikä historiallinen kirkkotilanne oli kansakunnan kannalta paras. Henkilököhtaisesti toivoisin maan pysyvän modernin kristillisen teologian kansakuntana, mutta tiedä sitten, mitä tulee. Kai ihmiset saavat, mitä tilaavat.
Luther ei ole Jumala eikä hän ole erehtymätöm teologi. Mieluiten kutsuisin tuota kirkkoa evankeliseksi. Evankelinen kirkko tulkitsee kristillistä sanomaa omalla tavallaan.
Miksi kirjoitat aina niin pehmeästi Mariannaa kohtaan, vaikka hän morkkaa luterilaisia aina viimeiseen tippaan asti? Mikset laita kovaa kovaa vastaan ja anna samalla mitalla takaisin? Kirjoitat paljon myös luterilaiselle palstalle ja koetat olla rakentava, mutta Marianna vain nauraa tuollaisille viesteille. Etkö tajua? Sinulle nauretaan varmaan koko Suomen katolisessa kirkossa. Sana leviää nopeasti. Vaihda tyyliä!
Minulle Marianna tuo mieleen nimimerkki Nas.sen. Kumpikin on saanut siipeensä luterilaisuudesta ja purkaa pahaa oloaan täällä ja muualla. On helppoa mollata muita ja muiden uskoa, mutta usko eletään todeksi ystävyydessä ja rakkaudessa joka päivä. Uskon, että tämä puoli löytyy myös Mariannasta. Kun on löytänyt elämässään hyvän tien, voi olla muita väheksymättä. Jokainen kulkee omaa reittiään, välillä kompastellen, välillä määrätietoisin askelin toivottavasti samaan päämäärään.
Jeesus, joka on tullut takaisin, paitsi että Jeesus on satuolento.
Kristinuskon kulta-aikoina Pasikin olisi helposti päässyt hengestään uskovaisten kynsissä.
Tämä ei ollut pilkkaa.
Ei koskaan saisi halventaa ja epäillä muiden uskonnollista kokemusta siksi, että ei satu itse tykkäämään kokijan yhteisöstä/kirkosta. Usein esim. täällä väitetään luterilaista kirkkoa sisällyttömäksi ja hengettömäksi. Tämä voi olla jonkun kokemus, mutta monille luterilaisille kirkko on hyvin rakas. Teologisista ja historiallisista yksityiskohdista voidaan kiistellä, mutta yksittäisen ihmisen uskoa ja kokemusta ei saa vähätellä.
Oikea asenne maailmaan on fransiskaanien ja sufilaisten rakkauden täyttämä asenne, jossa kaikkea ympäröivää katsellaan ihastellen Jumalan luomuksena ja siten hyvänä.
vastata Mariannalle on hyvä, ellei suorastaan paras tyyli vastata ärsyttäviin ja pilkallisiin viesteihin. Jos puolustamme hyvyyttä niin pitääkö meidän muka ottaa malliksi paha? Tässä tapauksessa siis pilkka ja ärsyttäminen?
Mielestäni rauhallinen ja asiallinen perustelu on parasta. Jos se ei Mariannan riekkumista lopetakkaan niin se kuitenkin tuo tosiasiat parhaiten esille.
Siis Pasille suurkiitokset maltista!!
Katolinen vaihtoehto ei ole surunäytelmä tai kauhuskenaario tulevaisuuden Suomessa. Minä yritän olla aidosti ekumeeninen ja näkisin mielelläni evankelis-luterilaisen kirkon sulautuvan osaksi katolista kirkkoa ja yhdistävän sen kanssa voimansa Suomessa. Minä näkisin mielelläni katolisia messuja vaikkapa kotiikirkossani Vantaalla. Kaikkien kristittyjen pitäisi mahtua samaan kirkkoon pitämään tilaisuuksiaan. Nykyinen hajaannus on häpeä.
Kaikkia ei kuitenkaan paavin määräysvalta miellytä. Ihannevaihtoehto voisikin olla, että Suomen kirkolla olisi oma keskushallintonsa luterilaisen kirkon tapaan ja teologinen yhteys Vatikaaniin. Kaikki tämä voisi tapahtua uudellleen tarkistamalla koko kirkon oppirakennelma ja korostamalla yhteisiä oppimuotoiluja. Luterilaiset voisivat joustaa sakramenttiteologiassa selvästi yhteiseksi hyväksi. Paavia voitaisiin jopa Suomessa pitää kirkon ylimpänä johtajana, jos hän vain sallisi "paikallisia" korostuksia. Näin kaikki säilyttäisivät kasvonsa. Tällainen kehityskulku on monista utopiaa, mutta minusta täysin mahdollista, mikäli hyvää tahtoa vain löytyisi.
Nykytilanteessa on tärkeää, että kristilliset kirkot eivät syö toistensa toimintaedellytyksiä. En ymmärrä ollenkaan luterilaisen kirkon aseman heikentämispyrkimyksiä muiden kirkkojen taholta. Mitä iloa siitä on? On hyvä, että kristillisyys näkyy eri tavoin yhteiskunnassa sen eri tasoilla. Kateus on vahingollista. Ymmärtäisin kyllä, mikäli ateistiset piirit tai vieraat uskonnot ajavat kristinuskoa pois silmistä.