Mikähän siinä on, kun ei vaan pysty löytämään ystävää? Kavereita kyllä saa helposti, mutta en viihdy isommissa porukoissa kovinkaan hyvin, vaan kaipaan sitä yhtä ystävää, jolle voi puhua kaikesta ja johon voi luottaa, mutta joka kerta, kun on mahdollisuus saada sellainen, onnistun munaamaan kaiken. Olen sosiaalisesti täysi tumpelo, joten en tiedä lainkaan miten ystävyyssuhdetta kuuluu ylläpitää. Jos löydän ihmisen, josta pidän, kiinnyn aina liikaa siihen ja sitten, kun huomaan, että toisella on muutakin elämää ja etten ole etusijalla, petyn joka kerta niin paljon, etten pysty enää olemaan sen kanssa normaalisti. En pysty kertomaan, miltä minusta tuntuu, vaan otan etäisyyttä ja samalla tuhoan tahtomattani koko suhteen. Onko tähän kaikkeen syynä se, että itsetuntoni on niin huono, etten kestä olla vain yksi monista?
Neuvokaa, mitä minun pitäisi tehdä. Miten voisin sopeutua siihen ajatukseen, että kaverisuhteissa määrä korvaa laadun? Miten voi kertoa toiselle, että hän on tärkeä ilman että toinen ahdistuu tai saa vääriä ajatuksia? Ja miten voi parantaa itsetuntoa sosiaalisissa tilanteissa? Näitä asioita ei koulukirjoista opi. :/
Miten saada ystäviä?
12
3386
Vastaukset
- majakka_v
heii, tiiän milt sust tuntuu, oon kokenu saman ekal luokal... löydät oman hyvä ystävän, kun olet vain oma ihana itsesi, ja kun löydät jonkun vierelle tukemaan itseäsi kovina hetkinä, niin älä takerru liikaa, vaan anna tilaa hengittää myös ystävällesi (;
kaikilla on heikot puolesi ja sinulla vain on tuo,
voit ehkä sanoa vaikka uudelle ystävällesi, että olet tunkeileva, niin ehkä hän sitten ymmärtää sinua :D onneea sinulle, kaikki kääntyy vielä hyvin, olen aivan varma ! - simple moves
Kiitoksia vastauksista. Mukavaa, että on muitakin, joista tuntuu samalta.
En tiedä, takerrunko liikaa. Tai takerrun toki henkisesti, sehän se ongelma onkin, mutta en sitä tuo esille. Kaipaan omaa rauhaa paljon ja myöskin annan sitä muille. Enemmän minua pelottaa, että vaikutan siltä, ettei minua kiinnostaa muiden seura, vaikka oikeasti kiinnostaa ja paljonkin. En oikeasti tiedä, miten voin ilmaista, että välitän toisesta. Minusta on itsestään selvää, että toinen on ystävä ja että hän on aina etusijalla, vaikkei me koko ajan ollakaan tekemisissä. Oletan, että se "ystävä" ajattelee samoin, mutta turhaan, siksi se pitäisi ilmaista jollain tavalla.
Kerran minulla oli ystävä, josta välitin hirveästi. Olin aina paikalla häntä varten ja yritin auttaa ja piristää, kun hän kärsi masennuksesta. Lopulta häntä alkoi ahdistaa seurani, ehkä olin sittenkin liian tunkeileva. Siitä on melkein neljä vuotta, mutta en vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Tuntuu, etten pysty kenellekään muullekaan sanoa välittäväni, koska voin menettää uudestaan sen takia. Silloin olin asian takia niin järkyttynyt, etten meinanut päästä ylös sängystä puoleen vuoteen.
Se on totta, että kun on itse kokenut paljon, kaipaa samanlaisia ystäviä. Siksi kerään ympärilleni samanlaisia henkisiä raunioita kuin olen itsekin. Ehkä "normaali" ihminen ei olisi ahdistunut niin helposti. Samalla tavalla hän on kaikki muutkin ystävänsä menettänyt, joten ehkä vika ei ole ainoastaan minussa.
Tälläkin hetkellä olen siinä tilanteessa, että luulin, että minulla on ystävä. Hän jopa sanoi minua ystäväksi ja silloin liikutuin todella. Mutta nyt kaikki alkoi taas lipsua käsistä. Tuntuu, että hänellä on jo minua parempi kaveri ja en osaa tehdä asialle mitään. Haluaisin kertoa hänelle, miltä minusta tuntuu, mutta pelkään, että hän pitää minua hulluna. Tänään hän unohti minut eräässä tapahtumassa ja jäin ulkopuoliseksi. Tuskin tahallaan unohti, enkä edes tiedä, ymmärsikö hän, miltä se minusta tuntui. Olihan ympärillä niitä muitakin kavereita, mutta lähdin kotiin, kun alkoi tuntua niin pahalta.
Onpas teinimäinen olo, kun näitä kirjoittelen. :)- tyttökulta
en usko että hän pitä sua hulluna vaikka kertoisit. Mutta voi olla että hän on väärän lainen kaveri sinulle. Usein tutustuu sellasiin yli sosiaalisiin höpöttäjiin ja erehtyy pitämään häntä ystävänä, mutta sitten huomaa että sillä on tosi paljon tärkeämpiäkin kavereita etkä olekkaan hänelle mitenkään erityinen.
Mulle käy useimmiten niin että tutustun uusiin tyyppeihin helposti ja kerron itsestäni kaiken, kaikki henk. koht. asiatkin, mutta pian huomaan ettei ne kaverit ole kertoneet juuri mitään itsestään. Tulee sellanen olo että niitä ei kiinnosta mun seura, ja sitten lakkaankin jo pitämästä yhteyttä heihin ollenkaan. joten ei kannata alkaa yhtään vetäytymään jos oikeasti onkin kiinnostunut. KAnnattaa tosiaan ilmaista se kiintymys jotenkin ettei tule väärijä käsityksiä. mene vaikka halaamaan ja kerhäät vähän sen kainalossa nin eiköhän se tule aika selväksi että välität hänestä. :---) tyttökulta kirjoitti:
en usko että hän pitä sua hulluna vaikka kertoisit. Mutta voi olla että hän on väärän lainen kaveri sinulle. Usein tutustuu sellasiin yli sosiaalisiin höpöttäjiin ja erehtyy pitämään häntä ystävänä, mutta sitten huomaa että sillä on tosi paljon tärkeämpiäkin kavereita etkä olekkaan hänelle mitenkään erityinen.
Mulle käy useimmiten niin että tutustun uusiin tyyppeihin helposti ja kerron itsestäni kaiken, kaikki henk. koht. asiatkin, mutta pian huomaan ettei ne kaverit ole kertoneet juuri mitään itsestään. Tulee sellanen olo että niitä ei kiinnosta mun seura, ja sitten lakkaankin jo pitämästä yhteyttä heihin ollenkaan. joten ei kannata alkaa yhtään vetäytymään jos oikeasti onkin kiinnostunut. KAnnattaa tosiaan ilmaista se kiintymys jotenkin ettei tule väärijä käsityksiä. mene vaikka halaamaan ja kerhäät vähän sen kainalossa nin eiköhän se tule aika selväksi että välität hänestä. :---)Itse olen oikeasti ylisosiaalinen. Kotona ja täällä tuttujen ihmisten parissa olen hiljainen, kuin mikä, mutta uusien ihmisten kanssa olen ylisosiaalinen. Itselläni se johtuu siitä, että jos luotan toiseen ihmiseen ja hän on vielä järkevä, käy yleensä niin, että tuntuu, kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni. Tunne ei valitettavasti taida aina olla molemmin puolinen, mutta siksi kai olen ylisosiaalinen uusien ihmisten kanssa, että tunnen heidän olevan mukavia ja haluaisin heistä ystäviä itselleni. Ehkä väärä tapa on olla ylisosiaalinen, mutta se on oikea luonteeni, enkä halua tukahduttaa sitä, sillä olen esittänyt jo aivan liikaa elämässäni ja haluan, että kelpaisin sellaisena, kuin olen - joskus masentuneena, joskus ylipirteänä. Joskus ylisosiaalisena, joskus sulkeutuneena. Päivästä ja hetkestä riippuen. Haluaisin kuitenkin kelvata tällaisenaan... ...
Olet vain avoin. Voi olla vähän hankalaa joillakin kyllä... ite oon aika avoin ja sosiaalinen. Mulla ei omasta mielestäni oo oikeestaan mitään salattavaa ja siks vähän tuntuu joskus pahalta, ku olen rento ja pystyn puhumaan omana ittenäni nii mut aina hiljennetään kiireisesti, ku mä selitän ihan kaikkee. Mut mä en valehtele... ei mulla ole mielestäni salattavaa. Iskän mielestä perheen jutut pitää pitää vaan perheessä, mut mä ite en nää sitä silleen. Mä voisin kertoo kaiken elämästäni - ei siinä mitään. Ei oo mitään, mitä en vois kertoo. Eli avoimmuus. Siinä on varmaan yks juttu mihin kannattaa panostaa :)
- simple moves
Aika avoin itsekin olen. Ei ole mitään salattavaa ja ihan mielelläni puhun kaikesta, mutta ongelmana on se, ettei ketään kiinnosta kuunnella.
- paha olla
simple moves kirjoitti:
Aika avoin itsekin olen. Ei ole mitään salattavaa ja ihan mielelläni puhun kaikesta, mutta ongelmana on se, ettei ketään kiinnosta kuunnella.
Mä oon ystävien kans avoin ja sillee et ei oo mitää salattavaa ja et voin kertoo kaiken ja sillee mut ku oon kauhee huono tutustuu uusii ihmisii ku en uskalla olla sellanen ku oikeesti oon ja just sen takii on nii paha olla ku en pysty olee sellanen.
- Jumalan siunausta :)
paha olla kirjoitti:
Mä oon ystävien kans avoin ja sillee et ei oo mitää salattavaa ja et voin kertoo kaiken ja sillee mut ku oon kauhee huono tutustuu uusii ihmisii ku en uskalla olla sellanen ku oikeesti oon ja just sen takii on nii paha olla ku en pysty olee sellanen.
Mullakin sama juttu :)
Mut sen mä oon huomannu et kun vaan puhuu ihan sattumalta jonkun kaa jota ei vielä tunne hyvin, niin siin tulee oltuu ihan sellanen ku on ja sit siit saakin kaverin :)
Jumalan siunausta :) - paha olla
Jumalan siunausta :) kirjoitti:
Mullakin sama juttu :)
Mut sen mä oon huomannu et kun vaan puhuu ihan sattumalta jonkun kaa jota ei vielä tunne hyvin, niin siin tulee oltuu ihan sellanen ku on ja sit siit saakin kaverin :)
Jumalan siunausta :)Mut ku en pysty alkaa puhuu tollee vaa tuntemattoman ihmisen kaa ku on nii kauhee huono itsetunto. Ällöttää ku kukaa ei tiiä esim. koulus et millane mä oikeesti oon ku oon siel aina nii kauhee sulkeutunu. Jos vaik nyt yhtäkkii kuolisin ja nilt kysyttäs millane mä olin ni kaikki ois varmaa sillee et no se oli sellane hiljane ja sulkeutunu vaik en oikeesti oo (riippuu tietty päiväst). Ku jos on esittäny jossai tietys paikas jotai roolii ni oon ainaki ite huomannu et siit on tosi vaikee päästä eroo. Pelkään et ku joudun ens syksynä menee uutee kouluu ni et en pärjää sielkää ku en uskalla olla oma itteni. En vaa jaksais enää esittää mitää muuta, mitä en oikeesti oo.
- Jumalan siunausta :)
paha olla kirjoitti:
Mut ku en pysty alkaa puhuu tollee vaa tuntemattoman ihmisen kaa ku on nii kauhee huono itsetunto. Ällöttää ku kukaa ei tiiä esim. koulus et millane mä oikeesti oon ku oon siel aina nii kauhee sulkeutunu. Jos vaik nyt yhtäkkii kuolisin ja nilt kysyttäs millane mä olin ni kaikki ois varmaa sillee et no se oli sellane hiljane ja sulkeutunu vaik en oikeesti oo (riippuu tietty päiväst). Ku jos on esittäny jossai tietys paikas jotai roolii ni oon ainaki ite huomannu et siit on tosi vaikee päästä eroo. Pelkään et ku joudun ens syksynä menee uutee kouluu ni et en pärjää sielkää ku en uskalla olla oma itteni. En vaa jaksais enää esittää mitää muuta, mitä en oikeesti oo.
Siis jos haluu olla oma ittensä niin sit pitää vaan olla oma ittensä.
Jos sun itsetuntos arveluttaa sua niin ehk ois hyvä puhuu jollekin :)
Vaik vanhemilles :)
Mut jos meet uuteen kouluun niin siel on hyvä alottaa alust omana ittenäs ku siel on muitakin uusii koululaisii :)
Jumalan siunausta :) - voevoecm
paha olla kirjoitti:
Mut ku en pysty alkaa puhuu tollee vaa tuntemattoman ihmisen kaa ku on nii kauhee huono itsetunto. Ällöttää ku kukaa ei tiiä esim. koulus et millane mä oikeesti oon ku oon siel aina nii kauhee sulkeutunu. Jos vaik nyt yhtäkkii kuolisin ja nilt kysyttäs millane mä olin ni kaikki ois varmaa sillee et no se oli sellane hiljane ja sulkeutunu vaik en oikeesti oo (riippuu tietty päiväst). Ku jos on esittäny jossai tietys paikas jotai roolii ni oon ainaki ite huomannu et siit on tosi vaikee päästä eroo. Pelkään et ku joudun ens syksynä menee uutee kouluu ni et en pärjää sielkää ku en uskalla olla oma itteni. En vaa jaksais enää esittää mitää muuta, mitä en oikeesti oo.
Ihan kun olisin tuon itse kirjoittanut! Itselläni on täysin sama ongelma. Itsetunto on kyllä kohdillaan, mutta silti en uskalla jollekin uudelle ihmiselle ruveta juttelemaan. Kukaan ei tiedä, millainen oikeasti olen. Tykkään kyllä itsestäni ja en välitä tippaakaan muiden mielipiteistä, mutta en vain saa suuta auki. =(
En minä nyt kellekään randomtyypille rupea päivän kuulumisia selittämään...
- murheissaan.
Menetin ihanan, hauskan, mukavan ja ensimmäisen bestikseni
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?961886- 881340
- 1101143
- 761037
- 1191010
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57873- 47791
- 36782
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48741- 33693