Mikä on hyvää?
Monet ovat jo osanneet ajatella sellaistakin, että jos saamme kaikki Afrikan lapset pysymään hengissä, koko mantereen väestö paisuu kuin pullataikina loputtomiin. Onko hyvä asia että maailma tungetaan niin täyteen ihmisiä että osa tippuu jo yli laidankin?
Entäpä sellainen välittömästi lähemmäksi osuva tilanne, että pultsari tulee kadulla pyytämään euroa. Jos et sitä hänelle anna, olet kova ja kylmäsydäminen. Jos annat, hän käyttää sen viinaan ja hänen hidas itsemurhansa nopeutuu. Toisaalta se voi olla hyväkin asia että hän kuolee mahdollisimman nopeasti täältä pois kärsimästä? Mutta entä jos hän olisi ehtinyt tehdä parannuksen ja palata vaikkapa perheensä pariin, kenties auttamaan muita kaljaveikkoja kadulta pois, jos et olisi antanut sitä rahaa ja hän olisi krapulassa fundeerannut asioita vähän syvällisemmin.
Enempiä esimerkkejä en nyt jaksa keksiä, mutta hyvä vaikuttaa toisinaan varsin suhteelliselta asialta. Siksipä tuntuisikin parhaalta jättää liiallinen pohdiskelu ”mihin tekoni johtaa” sikseen, ja kehittää sellaista viisautta, jonka turvin voi luottavaisesti tehdä kullakin hetkellä hyväksi katsomiaan tekoja. Miten sellaista viisautta sitten kehitetään? Se onkin sellainen juttu, että siinä eivät sanat enää riitä. Itse katson että se edellyttää egon muurien laskemista ja avautumista Jollekin Nimettömälle, jonka voi kohdata vaikkapa meditaatiossa.
Mutta se on tietysti vain minun näkemykseni.
Mikä TEISTÄ on hyvää?
Monet ovat jo osanneet ajatella sellaistakin, että jos saamme kaikki Afrikan lapset pysymään hengissä, koko mantereen väestö paisuu kuin pullataikina loputtomiin. Onko hyvä asia että maailma tungetaan niin täyteen ihmisiä että osa tippuu jo yli laidankin?
Entäpä sellainen välittömästi lähemmäksi osuva tilanne, että pultsari tulee kadulla pyytämään euroa. Jos et sitä hänelle anna, olet kova ja kylmäsydäminen. Jos annat, hän käyttää sen viinaan ja hänen hidas itsemurhansa nopeutuu. Toisaalta se voi olla hyväkin asia että hän kuolee mahdollisimman nopeasti täältä pois kärsimästä? Mutta entä jos hän olisi ehtinyt tehdä parannuksen ja palata vaikkapa perheensä pariin, kenties auttamaan muita kaljaveikkoja kadulta pois, jos et olisi antanut sitä rahaa ja hän olisi krapulassa fundeerannut asioita vähän syvällisemmin.
Enempiä esimerkkejä en nyt jaksa keksiä, mutta hyvä vaikuttaa toisinaan varsin suhteelliselta asialta. Siksipä tuntuisikin parhaalta jättää liiallinen pohdiskelu ”mihin tekoni johtaa” sikseen, ja kehittää sellaista viisautta, jonka turvin voi luottavaisesti tehdä kullakin hetkellä hyväksi katsomiaan tekoja. Miten sellaista viisautta sitten kehitetään? Se onkin sellainen juttu, että siinä eivät sanat enää riitä. Itse katson että se edellyttää egon muurien laskemista ja avautumista Jollekin Nimettömälle, jonka voi kohdata vaikkapa meditaatiossa.
Mutta se on tietysti vain minun näkemykseni.
Mikä TEISTÄ on hyvää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä.
Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua.
Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin".
Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.
Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy."
Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat,
ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.
Apostolien teot 3:2-8
Hieno esimerkki yhden näkökulman dogmaattisesta moraaliopista.
Jeesus ei paljo näkökulmia miettiny, riitti ku oli yks - se ainoa oikea.
"Mikä on hyvää?"
Minun mielestäni hyvä on aina sidoksissa näkökulmaan, en usko, että objektiivisesti ajatellen mikään on hyvää/pahaa. Kaikki mikä on näkulman kannalta hyödyttävää on hyvää.
"Monet ovat jo osanneet ajatella sellaistakin, että jos saamme kaikki Afrikan lapset pysymään hengissä, koko mantereen väestö paisuu kuin pullataikina loputtomiin. Onko hyvä asia että maailma tungetaan niin täyteen ihmisiä että osa tippuu jo yli laidankin?"
Riippuu näkökulmasta.
"Entäpä sellainen välittömästi lähemmäksi osuva tilanne, että pultsari tulee kadulla pyytämään euroa. Jos et sitä hänelle anna, olet kova ja kylmäsydäminen. Jos annat, hän käyttää sen viinaan ja hänen hidas itsemurhansa nopeutuu. Toisaalta se voi olla hyväkin asia että hän kuolee mahdollisimman nopeasti täältä pois kärsimästä? Mutta entä jos hän olisi ehtinyt tehdä parannuksen ja palata vaikkapa perheensä pariin, kenties auttamaan muita kaljaveikkoja kadulta pois, jos et olisi antanut sitä rahaa ja hän olisi krapulassa fundeerannut asioita vähän syvällisemmin."
Kuten jo tässä osittain totesit, näkökulmia on paljon, ehkä loputtomasti. Hyvä riippuu näkökulmasta jonka kulloisellakin hetkellä valitset.
"Enempiä esimerkkejä en nyt jaksa keksiä, mutta hyvä vaikuttaa toisinaan varsin suhteelliselta asialta."
Ehkä se on sitä.
"Siksipä tuntuisikin parhaalta jättää liiallinen pohdiskelu ”mihin tekoni johtaa” sikseen,"
Huomasitko? Käytit hyvä-sanan superlatiivia lauseessasi. Jos hyvä on suhteellista, pohtimatta jättäminen ei ole parasta kaikkien näkökulmasta.
"ja kehittää sellaista viisautta, jonka turvin voi luottavaisesti tehdä kullakin hetkellä hyväksi katsomiaan tekoja."
Tarkoitatko, että pitäisi kehittää itselleen dogmaattinen moraalioppi jota pitäisi sokeasti seurata, eikä miettiä muita näkökulmia?
"Miten sellaista viisautta sitten kehitetään? Se onkin sellainen juttu, että siinä eivät sanat enää riitä. Itse katson että se edellyttää egon muurien laskemista ja avautumista Jollekin Nimettömälle, jonka voi kohdata vaikkapa meditaatiossa."
Niin tai voi vaikkapa avata Raamatun ja löytää sieltä dogmaattisen moraaliopin itselleen. Turha miettiä muiden mielipiteitä, pääasia on seurata sokeasti omaa moraalioppiaan ja vähät välittää muista näkökulmista. Empatia on homojen hommaa ja homot menee helvettiin!
"Mutta se on tietysti vain minun näkemykseni."
Niin on. Henkilökohtaisesti mietin aina kun voin asioita niin monelta kantilta kuin jaksan ja mielestäni näkökulmien ajatteleminen on kiinnostavaa. Miksi pitäytyä vain yhdessä näkökulmassa, kun voi yrittää kurkottaa objetiivisuuteen?
"Mikä TEISTÄ on hyvää?"
Kaikki ja ei mikään ja kaikki niiden väliltä.
> Tarkoitatko, että pitäisi kehittää itselleen dogmaattinen moraalioppi jota pitäisi sokeasti seurata, eikä miettiä muita näkökulmia?
Njääh. Tarkoitan viisaudella kaiketi semmoista vaistomaisuutta, että osaisi toimia tilanteeseen parhaiten sopivalla tavalla.
Mutta se tietysti menee jo jedi-oppien ja mystiikan puolella.
Hyvä, parempi, paras... Heh.
--------------
kertoo hyvin sen mikä on hyvää. Se on Jumala.
Häntä kohtaan pyrkiminen läpi viiden tason, on hyvään pyrkimistä.
Hyvät teot ovat tavallaan symbolisia, olemmehan mekin minuudessamme vain vertauskuvia.
Rakastat, niin samaistut osaltasi Jumalaan.
Dervishit hokevat mantraa ja saavat ekstaasin, mutta onko siinä lopulta rakkautta?
(vaikka heille Jumala on rakkaus, tosin minuuskin lasketaan siihen.)
Meditaatiossa häilytään unen ja valveen rajamailla, sulkeudutaan maailmasta, onko se muka turhuutta kummempaa?
Minulle on tullut erinäisiä kokemuksia, joita väitän tuonpuoleisiksi.
Niitä en ole kokenut meditaatiossa (jota olen itseasiassa kokeillutkin)
vaan eräänlaisessa uusplanotistisessa liikkeessä ja levossa, jossa molemmat tapahtui ikäänkuin samaan aikaan.
Tämän enempää en kerro.
Tällekkin keskustelulle on ihan oma palsta, mutta...
Ehdotat siis, että ihmisten pitäisi kulkea laput silmillä ja lopetettava tekojensa seurausten miettiminen. No et varmaan.
Minusta ei ole syytä miettiä tekojaan liian pitkälle, jos joka asia pitäisi miettiä loppuun asti, ei maailma toimisi, koska loppua ei tulisi. Olisi vain loputon syiden ja seurausten jatkumo. Rajan vedon ongelmasta on jo aiemmin keskusteltu. Tavallisen ihmisen olisi hyvä ajatella tekojaan edes yhden tai kaksi seurausta eteenpäin. Näin maailma olisi varmaan jo parempi paikka. Tietenkin olisi ihanteellista jos kaikki ihmiset pystyisivät siinä samassa sekunnissa kun ajattelevat yhden seurauksen eteenpäin, ajattelemaan sata seurausta eteenpäin. Silloin maailma lähestyisi jo täydellistä, ihan vain todennäköisyyden perusteella.
Tämä syiden ja seurausten jatkumo on se syy miksi ihmisille opetetaan asioita. Joku toinen ihminen on jo pohtinut asian riittävän pitkälle. Tähän perustuu se että ihmisten pitäisi uskoa opettajiin kyseenalaistamatta. Näin maailma toimisi, jokapäiväisessä elämässä ei tarvitsisi pohtia liikaa.
Ajattelulle on toki annettava aikaa, mutta ei esim. autonratissa missä turha pitkä fundeeraaminen johtaa onnettomuuteen.
Mikä sitten on hyvää. Hyvyys on varsin yksilöllistä. Toinen pitää äidistä toinen tyttärestä, toiselle on tärkeämpi työssä pärjääminen toiselle perhe. Siinä suhteessa raamattu ja muut sadut ovat hyviä, että niissä kerrotaan mikä saattaa olla jollekkin hyvää.
Mikä minusta sitten on hyvää??............................No...................no vaikka ruusun vieminen äidille, ihan vain muuten vaan, pelkästään sen takia kuinka paljon hänestä välittää..
Äärimmilleen vedettynä introvertti pohtii loputtomasti mitä tehdä ja uskaltaako tehdä mitään: ja hyvä jää tekemättä; ekstrovertti tekee päistikkaa mitä vaan: se ei sitten välttämättä olekaan niin hyvää.
Käytännöllisin tie kulkenee jossakin siellä välissä.
En silti jaksa olla pohtimatta loputtomiin miksi jotkut ihmiset eivät itse osaa tiedostaa mikä moraalisesti todella on oikein ja mikä väärin, vaan tarvitsevat avukseen uskontoja ja muita oppeja sen neuvomaan. Ikäänkuin meillä ei olisi toisiamme, jotta voisimme tarkkailla toistemme touhuja ja kehittää suhteellisuudentajuamme... Ja lakikirjoihin voi laittaa tarkkailun tulokset. Tarvitaanko uskontokirjoja...?
No uskontokirjat ovat eräänlaisia lakikirjoja joissa sanotaan miten lähimmäisiä pitäisi kohdella ja jos et näin kohtele saat kirjan kertoman rangaistuksen.
Minusta esim. raamattu olisi varmaan ihan hyvä kokoelma eettisiä kannanottoja jos siitä jätettäisiin pois kaikki yliluonnollinen, palvonta, uhkailut yms. Toisaalta kun raamattu ei perustu meidän yhteiskunnan rakenteisiin, ei sillä olisi uskottavuutta ilman näitä yliluonnollisia ja palvonta juttuja.
Olisi mielenkiintoista lukea raamattu sellaisena versiona josta olisi poistettu kaikki viittaukset Jumalaan ja muuhun yliluonnolliseen. versiona johon olisi koottu vain eettiset ja moraaliset kannanotot