Aamulehti 4.2.2008
Historiaa. Eräs asia, joka Suomessa on täysin jäänyt tutkimatta, on se henkilöryhmä, joka viime vuosisadan alkupuolella toimi Suomessa sosialismin agitaattoreina. Keitä he olivat? Mistä he tulivat? Kuka oli heidät kouluttanut? Mikä oli kunkin heistä elämän kohtalo?
Tähän samaan tutkimukseen voitaisiin liittää niiden agitaattoreiden tutkimus, jotka saivat tuhannet amerikansuomalaiset ja amerikankanadalaiset lähtemään turvatuista olosuhteistaan esimerkiksi Itä-Karjalaan
sosialismia rakentamaan - mutta tuhoutuivatkin Stalinin vainoissa.
On käsittämätöntä, miten tuollaiset miehet ja myös naiset saattoivat saada kuulijansa hyväksymään sanomansa ja muodostamaan kuulijoistaan - useimmassa tapauksessa - rauhaa rakastavasta maan hiljaisesta henkilön, joka ryhmissä muodosti moninkertaisesti muihin kanssaihmisiinsä kohdistuneen vaarallisuutensa.
Tässä mielessä vuosi 1917, Venäjän vallankumouksen jälkeen, teki elämän Suomessakin vaaralliseksi ajaksi, sillä vallankumouksen omaksuneet kansalaiset pitivät oikeutenaan olevan murhien, aseellisten ryöstöjen,kanssaihmistensä pahoinpitelyn ja monet - monet muut konnuudet.
Virallisesti on voitu osoittaa, että maassamme tapahtui ennen tammisunnuntaita 60 poliittista murhaa. Vapaussodan jatkuessa tapahtui punaisten vallassaan pitämänsä Etelä-Suomen alueella satoja murhia,aseellisia ryöstöjä ja muita terroritekoja, jotka kohdistuivat siviiliväestöön. Virkamiehet, apteekkarit, papit, liikemiehet, insinöörit, kauppiaat, työnjohtajat ja monet muut ammattialat, myös jopa pienten kylämyllyjen ja sahojen omistajat olivat suuressa hengenvaarassa. Samoin ihmiset, joita vain epäiltiin myötämielisiksi
”valkoiselle” ajattelutavalle.
Maatilalliset olivat suuren kateuden ja halveksunnan kohteina ”kulakeiksi” kutsuttuina, ja heiltä estotta pakkoluovutettiin viljaa ja muita maantuotteita punaisten sotavoimien ruokkimiseksi.
Vastaavanlaista siviiliväestöön kohdistunutta terroritoimintaa ei tapahtunut valkoisten haltuun sodan aikana joutuneilla alueilla. Valkoisten valloitettua sodan kestäessä alueita punaisilta toimeenpantiin oikeudenistuntoja, joissa ”kolttosia” tehneet punaiset kyllä tuomittiin ansionsa mukaan lain edellyttämällä tavalla. Murhista jopa kuolemaan.
Punaisella puolella ei oikeudenistuntoja pidetty, likvidointi tapahtui ilman seremonioita, jolloin puolustusasianajajia ei käytetty.
Erona oli myös se, että valkoiset tekivät oikeudenkäynneistä viralliset asiakirjat, jotka edelleen ovat tutkijoiden tarkasteltaviksi säilöttyinä, ja oikeudessa oli puolustuksella puhumisen oikeus.
Punaisten niin siviilivankiensa kuin valkoisten sotilasvankiensa kuolemantuomiot tehtiin ilman, että asiasta olisi laadittu mitään asiapapereita. Tällä tavoin surmattujen henkilöiden hautauksen ja kuolinsyystä raportin joutui tekemään paikkakunnan papisto.
Heidän kuolintodistuksiin tekemät merkinnät olisivat professori Heikki Ylikankaalle hyvin ”terveellistä” tutkimisen aihetta, koska niissä kerta toisensa jälkeen toistuu määritelmänä: ”Kuolema on aiheutunut suurta julmuutta,
säälimättömyyttä ja kidutusta osoittavalla tavalla!” Kuolemaa ei siis tyydytty aiheuttamaan ainoastaan ampumalla, vaan tarvittiin vielä kaikkea muuta.
Muutamia vuosia sitten valtioneuvoston kanslia alkoi tutkia yhdessä professori Heikki Ylikankaan kanssa nk. ”Sotasurmia 1914-1922”. Toistaiseksi ei julkisuuteen ole annettu mitään virallista lopputulosta tuosta tutkimuksesta.
Aatto Wuorenlinna, Vaasa
--------
On selvää että punaisten tekemät rikokset joudutaan tuomaa julkisuuteen henkilönimillä varustettuna melko piankin "Pohjantähti" totuuden rinalle!
Historiaa. Eräs asia, joka Suomessa on täysin jäänyt tutkimatta, on se henkilöryhmä, joka viime vuosisadan alkupuolella toimi Suomessa sosialismin agitaattoreina. Keitä he olivat? Mistä he tulivat? Kuka oli heidät kouluttanut? Mikä oli kunkin heistä elämän kohtalo?
Tähän samaan tutkimukseen voitaisiin liittää niiden agitaattoreiden tutkimus, jotka saivat tuhannet amerikansuomalaiset ja amerikankanadalaiset lähtemään turvatuista olosuhteistaan esimerkiksi Itä-Karjalaan
sosialismia rakentamaan - mutta tuhoutuivatkin Stalinin vainoissa.
On käsittämätöntä, miten tuollaiset miehet ja myös naiset saattoivat saada kuulijansa hyväksymään sanomansa ja muodostamaan kuulijoistaan - useimmassa tapauksessa - rauhaa rakastavasta maan hiljaisesta henkilön, joka ryhmissä muodosti moninkertaisesti muihin kanssaihmisiinsä kohdistuneen vaarallisuutensa.
Tässä mielessä vuosi 1917, Venäjän vallankumouksen jälkeen, teki elämän Suomessakin vaaralliseksi ajaksi, sillä vallankumouksen omaksuneet kansalaiset pitivät oikeutenaan olevan murhien, aseellisten ryöstöjen,kanssaihmistensä pahoinpitelyn ja monet - monet muut konnuudet.
Virallisesti on voitu osoittaa, että maassamme tapahtui ennen tammisunnuntaita 60 poliittista murhaa. Vapaussodan jatkuessa tapahtui punaisten vallassaan pitämänsä Etelä-Suomen alueella satoja murhia,aseellisia ryöstöjä ja muita terroritekoja, jotka kohdistuivat siviiliväestöön. Virkamiehet, apteekkarit, papit, liikemiehet, insinöörit, kauppiaat, työnjohtajat ja monet muut ammattialat, myös jopa pienten kylämyllyjen ja sahojen omistajat olivat suuressa hengenvaarassa. Samoin ihmiset, joita vain epäiltiin myötämielisiksi
”valkoiselle” ajattelutavalle.
Maatilalliset olivat suuren kateuden ja halveksunnan kohteina ”kulakeiksi” kutsuttuina, ja heiltä estotta pakkoluovutettiin viljaa ja muita maantuotteita punaisten sotavoimien ruokkimiseksi.
Vastaavanlaista siviiliväestöön kohdistunutta terroritoimintaa ei tapahtunut valkoisten haltuun sodan aikana joutuneilla alueilla. Valkoisten valloitettua sodan kestäessä alueita punaisilta toimeenpantiin oikeudenistuntoja, joissa ”kolttosia” tehneet punaiset kyllä tuomittiin ansionsa mukaan lain edellyttämällä tavalla. Murhista jopa kuolemaan.
Punaisella puolella ei oikeudenistuntoja pidetty, likvidointi tapahtui ilman seremonioita, jolloin puolustusasianajajia ei käytetty.
Erona oli myös se, että valkoiset tekivät oikeudenkäynneistä viralliset asiakirjat, jotka edelleen ovat tutkijoiden tarkasteltaviksi säilöttyinä, ja oikeudessa oli puolustuksella puhumisen oikeus.
Punaisten niin siviilivankiensa kuin valkoisten sotilasvankiensa kuolemantuomiot tehtiin ilman, että asiasta olisi laadittu mitään asiapapereita. Tällä tavoin surmattujen henkilöiden hautauksen ja kuolinsyystä raportin joutui tekemään paikkakunnan papisto.
Heidän kuolintodistuksiin tekemät merkinnät olisivat professori Heikki Ylikankaalle hyvin ”terveellistä” tutkimisen aihetta, koska niissä kerta toisensa jälkeen toistuu määritelmänä: ”Kuolema on aiheutunut suurta julmuutta,
säälimättömyyttä ja kidutusta osoittavalla tavalla!” Kuolemaa ei siis tyydytty aiheuttamaan ainoastaan ampumalla, vaan tarvittiin vielä kaikkea muuta.
Muutamia vuosia sitten valtioneuvoston kanslia alkoi tutkia yhdessä professori Heikki Ylikankaan kanssa nk. ”Sotasurmia 1914-1922”. Toistaiseksi ei julkisuuteen ole annettu mitään virallista lopputulosta tuosta tutkimuksesta.
Aatto Wuorenlinna, Vaasa
--------
On selvää että punaisten tekemät rikokset joudutaan tuomaa julkisuuteen henkilönimillä varustettuna melko piankin "Pohjantähti" totuuden rinalle!
Vastaukset 10
Vanhimmat
EI jumalaut!! suur kiitos oikein fiksusta ja pätevästä kommentista mikä on totuus punaisista k....stä!!!!! aijai kaipaan lisää faktaa..... eikä mitään paskaa vankileireistä!! sitä saivat mitä tilasivat!
Miks Stalin ei vallottanu suomea ja lährttäny koko porukkaa siperiaan. ootte niin tyhmiä. minä tekisin heti niin. hätkävankkureihin koko porukka. ei ei. saatte kävellä!
Kaipaamasi "virallinen lopputulos" on tässä:
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
kaipaamaan. Haluaisin edes muutaman nimen niistä pikku perkeleistä jotka kulkivat valehtelemassa ja houkuttelemassa kunnollisia suomalaisia työ- ja yrittäjä ihmisiä Neuvostoliittoon 20- ja 30-luvulla. Sen ison perkeleen Otto V...u Kuusisen hirttäisin poissaolevana vieläkin. Tässä olisi tutkimussarkaa Heikki Ylikankaalle, Matti Lacmannille ja Turo Manniselle.
Kyllä merkittävien työväenjohtajien nimet on aivan yleisesti tiedossa. 1900-luvun alun toimijoihin kuului mm. Johan Kock, Suomen armeijan entinen upseeri ja Helsingin punakaartien päällikkö suurlakon ja Viaporin kapinan aikana 1905 ja 1906. Pakeni Viaporin kapinan jälkeen Amerikkaan, joten jos sinua miellyttää enemmän Suomen porvarien liittoutuminen valkoisten venäläisten kanssa noihin aikoihin, niin kannata sitten heitä.
Uskomatonta, että joku pässi vielä kuvittelee valkoisten pikaoikeuksien antaneen teloituksille jotenkin hyväksyttävämmän leiman. Tai että pappien paskapuheet kuolintodistuksissa olisivat jokin pitävä todiste. Papithan itse olivat usein juuri niitä suurimpia murhaajia ja kiduttajia, joten kai he nyt liioittelivat vastapuolen tekoja ja vähättelivät omiaan. Miten muuten on, miksei nämä nykyiset valkoisen terrorin puolustelijat ylistä esikuviensa lailla Jeesuksen nimeä ja siteeraa raamattua joka päivä? Onkse vähän noloo, vai?
uskottavana lähteenä pappien tekemiä punaisten kuolemia jotka on merkattu kirkon kirjoihin,mutta et sitten hyväksy valkoisten,miksi?
Punaisen terrorin varsinainen alku liittyi lakkoon 14.-20.11.1917. Lakon ja sitä seuranneen viikon aikana surmattiin 25 valkoista.
Punainen terrori oli vallankumoukseen liittyvä purkautumisilmiö, jollaisesta oli saatu esimerkkejä Venäjän vallankumouksien yhteydessä.
Punainen terrori jakaantui kahteen huippuvaiheeseen. Kapinan puhkeamisesta kolmisen viikkoa surmatyöt koko ajan lisääntyivät.
Punaisen terrorin toinen huippukausi osuu huhtikuuhun. Koko punaisten länsiarmeija aloitti nopean perääntymisen. Vetäytymisen yhteydessä sytytettiin murhapolttoja ja tuhottiin jopa viljavarastoja. Ennen lähtöä tehtiin "tilit selviksi".
Siviiliväestö joutui lukuisten punaisten väkivallantekojen kohteeksi. Näistä osa oli täysin sattumanvaraisia. Syynä oli yleensä punakaartilaisten ja alempien päälliköiden kurittomuus ja mielivalta.
Punaisten johdon ja taistelukyvyn romahdettua alkoi huhtikuun lopussa punaisten suureksi osaksi ilman johtoa jääneiden joukkojen ja myös suurten punaisten siviilipakolaismäärien sekasortoinen pako kohti itää. Paon yhteydessä punaiset syyllistyivät lukuisiin murhiin ja ryöstöihin, joihin kannustimena oli useissa tapauksissa kosto ja vanha kauna.
Kansan oikeustajua loukkasi Lenini teorian mukainen terrori eli sattumanvarainen joukkomurhaaminen. Terrorin tarkoitus oli säikäyttää terrosoiduilla alueilla asuvat punikkien riveihin ja alistaa kuolemanpelkoinen kansa nöyräksi eli vallan ja omaisuuden siirto punikeille.
Samalla tulevat harvojen johtajien vallan alle myös koko punakaartin sotaa vastustava väki. Punakaartilaisten yhteisvastuusta johtuva syyllisyys ja rangaistuksen pelko esti heidän siirtymisensä myös valkoisten puolelle. Lenin on lainannut nämä rikollisten toimitavat omaan mielettömän aattensa perustaksi.
Kansallisarkiston suorittama totasurmaprojekti
ei riitä...
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
...tarvitaan myös oikeusoppineiden, ja ennen
kaikkea kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden
tulkintaa noiden surmien oikeudellisuudesta,
moraalisesta ja juridisesta, taustana Haagin
vuoden 1907 konventio sotarikoksista sekä vuoden
1948 sopimus kansanmurhan oikeudellisesta
tulkinnasta.
Yleissopimus joukkotuhontana pidettävän rikoksen
ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi:
http://www.preventgenocide.org/fi/yleissopimus.htm
Rikoslain 11 luvun 6-9 § kuuluvat seuraavasti:
http://www.preventgenocide.org/fi/rikoslaki.htm
Jos vuosden 1918 sotasurmien oikeudellista
tutkimusta ei tehdä, maamme ei voi päästä irti
koskaan myöskään fasitisluontoisista tulkinnoista
menneisyyden hallinnassaan.
Mannerheim antoi Antreassa seuraavanlaisen päiväkäskyn suomalaisille joukoille valmistautumisessa hyökkäykseen Venäjälle. Mannerheim selvästi valehtelee päiväkäskyssään ja provosoi kansaamme sotaretkelle vieraaseen maahan.
Ylipäällikön päiväkäsky
- Antrea
23. helmikuuta 1918.
http://www.mannerheim.fi/valokuva/06/paraa6.jpg
"Kaikille Suomen ja Vienan karjalaisille.
Saapuessani Karjalan rintamalle tervehdin urhoollisia karjalaisia, jotka niin miehuullisesti ovat taistelleet Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan, miehiä vastaan, jotka Kainin merkki otsalla hyökkäävät omien veljiensä kimppuun.
Leninin hallitus, joka toisella kädellä lupasi Suomelle itsenäisyyden, on toisella lähettänyt sotaväkensä ja huligaaninsa valloittamaan, niinkuin hän itse on ilmoittanut, Suomen takaisin ja kukistamaan meikäläisen punakaartin avulla Suomen nuoren vapauden vereen.
Yhtä petollisesti ja katalasti hän koettaa nyt, kun tuntee voimamme kasvavan, ostaa kansaamme ja hieroo sen takia kauppaa Suomen kapinoitsijain kanssa, luvaten heille Vienan Karjalan, jota hänen punainen armeijansa hävittää ja ryöstää. Me tunnemme hänen lupauksiensa arvon ja olemme kyllin vahvat vapauttamme ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan Karjalassa.
Meidän ei tarvitse ottaa armonlahjana sitä maata, joka jo veren siteillä kuuluu meille, ja minä vannon sen suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä, jonka ylipäällikkönä minulla on kunnia olla, etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin.
Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuviin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen."
Ja Mannerheimin MIEKANTUPPIKÄSKY 11.7.1941 on jatkoa vuoden 1918 helmikuun päiväkäskylle kun ylipäällikkö määrää operaatio Barbarossan, hyökkäyssodan Venäjälle yhdessä Hitlerin Saksan kanssa alkaneen.
http://www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk3_41.gif