eli tämä on jo aika samaan asiaan suuntautuvaa kuin edellisessä.''mitä tehdä'' keskustelussa. se vaan on että olemme riidelleet ja riitelemme joka päivä jo kolmen vuoden ajan jo perheessämme. ( äiti sisarus) muut sukulaiset asuvat erillä paikkakunnalla ja tuntuu välillä että kaikki kaatuu niskaan ei jaksa enää kouluakaan niin hyvin mikä on todellakin näkynyt todistuksessa. terapeutille en halua mennä puhumaan haluaisin vain elää taas normaalia perhe elämää ja olla niinkuin oikea perhe. sitä minä kaipaan. joten kaikki vanhemmat ! olkaa ylpeitä että lapsenne käyvät koulua ja kannustakaa heitä älkää latistako! se on nykyäänkin paljon pahempaa koulunkäynti kaikki koulukiusaukset ja se kaikki tunne mitä niistä tulee. toivon vaan että asiat kääntyisi oikealle mallille sitä on vaan pakko odottaa ettei pää hajoa joka ei ole kaukana.itsemurha on käynyt niin useasti mielessä muttei ole ajautunut pahimpaan vaiheeseen että se olisi ollut lähellä. kerran kyllä oli vähän jo yli homma itselläni, josta vanhempanikaan eivät tiedä,kaverini kyllä.ei tässä enää auta muu kuin hakea lohtua jostain kun ei enää mikään näytä sujuvan. jos jollain on edes mitään hyviä neuvoja niin kaipaan niitä tosissani
yrittäisin
hopeless?
5519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se koulussa pärjääminen ole niin tärkeää kun väitetään..jaksamisen mukaan vaan kannattaa pärjätä.
Koulussa voit ihan hyvin mennä juttelemaan terveydenhoitajalle.
"riitelemme joka päivä jo kolmen vuoden ajan perheessämme"
No se on jo pitkä riita se..
Mistä syistä sellainen riitely on lähtenyt,
onko kolme vuotta sitten tapahtunut jotain?
Voit kirjoittaa minulle jos haluat:
[email protected]
en edes tiedä mistä riita on alkanut. aloimme riitelemään kun muutimme kolmistaan olen joka päivä vain suunnilleen rukoillut että mitä vain kohan tämä riita loppuu sitä ei itse tiedä minkalainen tunne voi tulla jos ei ole kokenut samaa . arvostan kuitenkin todella paljon neuvoasi. koulussamme terveydenhoitaja ei ole mistään parhaasta päästä yleensä asiat ajautuvat vain psykiatrille tai jonnekkin sosiaalihommaan. minun mielestäni niinkään paljoa mitään ei ole kolmenvuoden sisällä perheessämme tapahtunut muutama läheinen suruuutinen kyllä mutta ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan. jokapäivä tulen koulusta sama valitus ja riita alkaa, tuntuu vaan ettei enää jaksa onneksi puolenvuoden päästä pääsisin muuttamaan pois kotoa mutta en tiedä onko se enää niin mahdollista sittenkin ( rahatilanteet ottaen huomioon ). täytyisi vain toivoa että kaikki järjestyy
Koittaisit pysytellä sen riitelyn ulkopuolella
etkä menisi mukaan siihen tai olisi kenenkään puolella siinä,etkä ottaisi mitenkään kantaa koko asiaan.
Ehkä se vaikuttaisi jotenkin..ainakin hiljentäisi
volyymia hieman..kun ois yksi riitelijä vähemmän..
>muutama läheinen suruuutinen kyllä mutta ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan. >
No kyllähän tuo nyt on jo aika vakavaa,
riippuu tietysti että miten läheisistä on ollut kyse.
Ehkä niistä on jäänyt jonkinlainen paha olo jota
sitten puratte toisiinne,joka taas vaan lisää
sitä pahaa oloa..
>jokapäivä tulen koulusta sama valitus ja riita alkaa >
Just silloinko se alkaa vai..?
Millaisista asioista riitelette sillon,
siis mistä asiasta se alkaa?
>puolenvuoden päästä pääsisin muuttamaan pois kotoa mutta en tiedä onko se enää niin mahdollista >
Menetkö opiskelemaan johonkin vai?
Niitähän on jotain opiskelija-asuntoja ja
jonkinlaista asumistukea ilmeisesti saisi niihin.
koko ajan poikani kanssa Nyt poika on ollut haudassa kohta 10kk Vieläkin ahdistaa äitinä kun eilen tulin töistä ja mies penkoi papereita ja pohti että "mitäköhän se tuolloinkin touhusi" Löysi jonkin vanhan lääkärintodistuksen sairaslomasta
Mitä helvettiä sillä on enää väliä Minusta tuntuisi kauhealta jos minua muisteltaisiin tuollai mun kuoleman jälkeen Todennäköisesti niin onkin jos en älyä nostaa kytkintä tästä liitosta
,,,,