Elämä on ihanaa..niin sanotaan.
Olen n.40v. Lapset ovat isoja, vaan yksin olen.
Ei ole helppo löytää kumppania, kapakoissa en jaksa juosta, vaan kotiovelle heitä on turha odotella.
Tansseissa olisi kiva käydä, mutta se taito on aika heikko.
Onko itsellä vaatimukset korkeat?? Ei ei ole, joku taso pitää olla.
Huvittavinta tässä on se kun työkaverit sanovat: "Miksi et ota itsellesi kaveria??"
Se ei olekaan niin yksinkertaista, toisilla on niin hyvä flaksi..
Ehkäpä minua joku jossain odottelee :)
Olen n.40v. Lapset ovat isoja, vaan yksin olen.
Ei ole helppo löytää kumppania, kapakoissa en jaksa juosta, vaan kotiovelle heitä on turha odotella.
Tansseissa olisi kiva käydä, mutta se taito on aika heikko.
Onko itsellä vaatimukset korkeat?? Ei ei ole, joku taso pitää olla.
Huvittavinta tässä on se kun työkaverit sanovat: "Miksi et ota itsellesi kaveria??"
Se ei olekaan niin yksinkertaista, toisilla on niin hyvä flaksi..
Ehkäpä minua joku jossain odottelee :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tanssikurssille ensin -ja sitten kirjoitat miten kävi :D
Monella nelikymppisellä on olematon tanssitaito.
Perhejuhlia,joissa olisi voinut harjoitella, ei nuoruudessamme (-80-lvulla heh) ollut. Ja ravintolaelämäkin oli Irlantilaisvaikuitteista musiikkipubia.Ongelma on urbaani,mutta hoidettavissa.
Mieti,löytyisikö kurssilainen sukulaisista tai työkavereista. Tai laita ilmoitus etsintäkuulutuksiin. Kotiseudultasi löytyy varmasti halukas varpailleastuja tangontaivutuksiin.
Yksi neuvo.Hyvä vai huono? Sen saat selville vain kokeilemalla.Eipähän tuo mitään ota, jos ei annakaan. :D
Kenelleppä se ois helppoa, löytää ihmistä.
Empä itsekkään paljon missään liiku, mut onhan tuota mukava haaveilla jostain saavuttomasta...
Luovuttaa ei koskaan sais, ainakin niin sanotaan silti se on vaan vaikeeta tavoittaa samanhenkistä ihmistä. Toivottavasti se toisi sinullekkin sen ihmisen lähelle jota tarvitset.
Kyllähän sen yksinäisyyden ja kaverinkaipuun ymmärtää mutta: jospa lakkaisit kaipaamasta ja yrittäisit etsiä jotain harrastuksia. Sitähän ei koskaan tiedä missä kivan kaverin sattuu kohtaamaan ilman tarkoituksellista hakemista. Hyvähän minun on neuvoa kun itse viihdyn ihan vaan omissa oloissani enkä etsi enkä kaipaa mitään, en lyhyt- enkä pitkäaikaista kaveria. Sillä asenteella elän että jos joskus tapaan jonkun kivan kaverin jonka kans olo tuntuu luontevalta niin ok. Seksikin maistuu vain semmoisen ihmisen kanssa johon voi luottaa ja jota voi kunnioittaa. Mutta minähän olenkin jo viiskymppinen ja me ihmisset ollaan erilaisia niin että ei tässä neuvoja yritetä tyrkyttää.
tee se itse niin ihanaksi kuin vain voit elä joka päivä älä pelkästään haaveile .
Suunnittele ja toteuta niitä ihania asioita vähän kerrallaan ja ainakin niin lähelle kuin mahdollista . Kaikki haaveethan ei toteudu eikä tarvitsekaan on hyvä että niitä utopioitakin on .
Ja ei se elämä ole aina ihanaa se tulee pienistä asioista ja niistä pitää iloita ja voi tulla ylllättäenkin jotain ihanaa ja nauti niistä silloin koet hyväksi elämäsi .
Mutta älä jää odottamaan koska silloin elämä menee vain ohi ja olet pettynyt kun et sitte ehtinytkään elämään .
Lähde liikkeelle älä odota ihmeitä mutta tee joka päivä jotain ja liiku tapaa ihmisiä ja juttele .
Hanki itselle jotain harrastusta jotain tekemistä kodin ulkopuolella .Jokapäivä ei tapahdu mitään joskus jotain erilaista ja se arkikin voi olla sitä ihanaa elämää kun on terve ja kaikki taloudellinen puoli on kunnossa ym
ei sinua koti ovelta kukaan varmaan hoksaa hakea, mene ulos ja katsele ympärillesi,aina on jossain joku joka sinua odottaa.