Minua on aina ihmetyttänyt se, miksi avioliiton ulkopuolella tapahtuva yhdyntä on syntiä? mikä tekee Luojan luomien elimien käytöstä syntistä?
jos rakastan toista ihmistä, miksi pitää mennä naimisiin ennekuin saan rakastella, etten vaan tee syntiä?
jos rakastan toista ihmistä, miksi pitää mennä naimisiin ennekuin saan rakastella, etten vaan tee syntiä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaippa tuo avioliiton ulkopuolella harjoitettava seksi on tehty synniksi jo siitäkin syystä, että silloin sikiäisi hirveä määrä ei- toivottuja lapsia ja taudit leviäisivät.
Tarkoitat varmaankin kysymykselläsi sitä onko yhdyntä parin kanssa jonka on valinnut sopivaa ennenkuin pappi sanoo aamen.
Mikäli sinulla on vakipari en näe siinä mitään mitä Jumala pitäisi syntinä. Sehän on kahden ihmisen välistä syvintä rakkauden osoitusta, ei Jumala voi sitä syntinä pitää. Ihmiset siitä ovat synnin tehneet.
Mikäli seksi seurustelukumppanin kanssa tuntuu synniltä niin eikun hiljaisuudessa ja Jumalan silmien edessä vaan sanomaan tahdon ja sitten menoksi. Jos suhde raukeaa ei kun erotaan.
Pääasia kaiketi on että harrastaisi seksiä vain ja ainoastaan yhden ihmisen kanssa kerralla eikä hyppisi kukasta kukkaan.
Paljon pahempi synti on monen avioliitossa olevan uskovaisen seksi, jossa ruokitaan aktin onnistumista monilla syrjähyppy mielikuvilla.
Sinne sydämeen se Jumala näkee. Ei sitä seksiä pidä ihmisten takia olla harrastamatta.
Nauti sinä Waavi vain seksistä , mutta kehoitan ettet vaihda kumppania tämän tästä.
Jos toisesta tykkää ja tätä rakastaa miksei silloin saisi tehdä niitä asioita, jotka tuovat hyvän olon tunteen kummallekin.
Seurusteluun ja seksiin pätee sama sääntö kuin muihinkin ihmissuhteisiin: aseta itsesi toisen sijalle ja mieti, miltä toisesta/toisista tuntuu se, mitä teet. Tilanteessa, jossa toinen on kiihkeästi rakastunut ja toivoo seksiä ja toinen antautuu ollakseen edelliselle mieliksi, tuottaa myöhemmin pahaa mieltä molemmille, kun he jatkossa joutuvat katsomaan totuutta silmiin.
Entäs, kun kumpikaan ei tosissaan tahdo, mutta pitää saada leuhkia kavereille, että on tehnyt taas uusia valloituksia?
Tai tilanne, jossa kumpikin todella rakastaa ja kunnioittaa toistaan, mutta on jo aikaisemmin sitoutunut toiseen henkilöön, jota ei halua loukata? Pitääkö kieltäytyä, vaikka suhde olisi ainoa arvokas ihmissuhde?
Näissä kysymyksissä me kamppailemme päivittäin. Tiedämme, että kannamme itse vastuun teoistamme, päädyimmepä mihin ratkaisuihin tahansa. Jumala ei silti hylkää meitä, jos tuomme ongelmamme rehellisesti Hänen eteensä. Tärkeissä asioissa harkinta on paikallaan, siten kunnioitamme itseämme ja toisiamme.
Sanoisinpa jopa, että asioiden dogmatisointi syntiä/ei_syntiä - käsitteen alle on syntiä.
On, että hihhulit tekevät hirvittävästi syntiä, koska pahempia dogmatisoijia ei olekaan. Onneksi he sentään saavat syntinsä anteeksi, köh köh
Onneksi he saavat syntinsä anteeksi! Mutta miten se sinuun liittyy? Sinähän et saa syntejäsi anteeksi. (Koska siihenkin tarvitaan uskoa, jota sinulla ei ole.)
Minä en mielelläni käytä kirkon pilaamaa käsitettä synti. Mutta sinun pahoja tekojasi ei kyllä käsittääkseni jeesus voi hyvittää...hän yritti olla esimerkki mutta joutuikin tekosyyksi.
"Mutta miten se sinuun liittyy? Sinähän et saa syntejäsi anteeksi."
Voi voi sisar Teresia! Asetutko Jumalan edelle kun väität tietäväsi tuollaista?
Jumalahan on kaikkivaltias eikä kukaan tiedä hänen suunnitelmiaan. Saattaapa olla että antaa tai on antamatta anteeksi sinulle, hänelle, meille tai muille. Saattaapa olla että muuttaakin suunnitelmiaan, kaikkivaltias voi niin tehdä. Ei voi tietää.