Kun on kerran herännyt huomaamaan, miten syntistä elämää on ennen viettänyt, ja erityisesti sen, kunikna syntistä elämää läheiset elävät, niin sen jälkeen on aina synnitön ja autuas?
Hurmosta ja uskonkiihkoa
Pää sekaisin
16803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihminen elää rauhassa (!), ennen kuin synti tulee synniksi= Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa synnintunnon. Se on suurempaa ja kokonaisvaltaisempaa kuin moraalisäännöstöt ym. hyvät tavat.
Pyhä Henki on totuuden ja rakkauden ilmoittaja ihmissydämelle.
Synnintuntoinen ihminen janoaa evankeliumia. Jeesus kuoli synnin vuoksi, meidän syntiemme vuoksi, että me Hänessä saisimme ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen.
Jumala vaikuttaa synnintunnon ja halun tehdä parannuksen, luopua siitä, mikä on syntiä. Se on taistelu syntiä vastaan, voimana Jeesuksen voitto synnistä.
Tällaista prosessia on uskovan ihmisen elämä.
Kaikki olemme syntiä tehneet ja tarvitsemme sovituksen synneistämme. Se ei vapauta meitä vastuusta. Se ei tee meistä synnittömiä lopuksi elämäämme, eikä syntiin haluamattomiakaan.
Jeesukseen uskova ihminen etsii&kyselee Jumalan tahtoa elämässään. Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa Jeesuksen mielenlaatua, uudistaen, puhdistaen ja täyttäen rakkaudellaan. Se on harvoin hurmosta ja uskonkiihkoa. Joskus sitäkin.
vaan käytännössä ilmenee vaan aika eri tavalla...
mistä tulevat kaikki uskovaisten ihmisten opilliset ristiriidat?
- helluntaiuskovat ovat oikeassa
- jehovan todistajat ovat oikeassa
- lestadiolaiset ovat oikeassa
- herännäiset ovat oikeassa...
luettelo on loputon, eikä suinkaan vaikuta mitenkään hiljaisilta nämä eri yhteisöt...
ja tietenkin kaikki muut tiet vievät helvettiin, paitsi niiden, joilla on osallisuus Pyhään Henkeen omassa uskonlahkossa
No nyt sinä tietnkin luulet, että tämän kirjoittaja on itse se Pelsbuubi, mutta yllätys yllätys...minäkin olen uskova ihminen!
Syntiä on myös se, että käännymme ihmisten puoleen määrittäessämme suhdetta Jumalaan. Koska se ei ole yhdenkään meistä määriteltävissä. *Lihalta&vereltä* ei yksin voi kysyä Jumalasta, vaikka Pyhä Henki voimallisesti käyttääkin uskovia.
Sokaistumme, jos katselemme sisaria/veljiä Kristuksessa. Tarvitsen heitä. Yhteisestä uskosta rakentuakseni, mutta yhteyden vaikuttaa Pyhä Henki. Se ei ole 'täällä' eikä 'tuolla'.
Olen kierrellyt (liian) monissa hengellisissä ryhmissä, jotka sanovat itseään seurakunniksi. Se on näännyttävää. Tällä hetkellä olen (muodollisesti) ev.lut. Ihmisenä haluaa kuulua johonkin, mutta ensisijaisesti sydämeni halajaa uskovien yhteyttä. Siihen tosiaan tarvitaan viimeistään talviaikaan seinät&katto, mutta se yhteys on aina siellä, missä Pyhä Henki saa yhdistää uskovien sydämet. Se ei ole oppi, se ei ole sääntö; se on sydämiimme vuodatettu rakkaus Kristuksessa Jeesuksessa.
Rakkaus saa satuttaa totuudessa, mutta totuus rakastaa terveeksi.
että en pysty kommunikoimaan kanssasi kunnolla. Et vastannut kysymykseeni miksi uskovat ihmiset tappelvat tukkanuottaislla milloin mistäkin asiasta. Ja mitä uskovien suvaitsevaisuuteen tulee, niin olen kokenut sen ahdistavaksi...syntiä on kaupan kassalta ostettu kalja, toisille televisio, yksi ei hyväksy ehkäisyä, toinen käännyttää ovelta ovelle valmiiksi opitut Raamatunlauseet kourassa joilla voi iskeä epäilevää tuomasta korville... en usko että tämä tällainen on Jumalan tahtoa käytännössä toteutettuna?
Pyhä Henki vaikuttaa meissä kaikissa, niin luulen, sillä sieltä elämä on peräisin, kiitos siitä.
Saat saman vastauksen kuin äsken: synti sokaisee.
Kun ihminen uudestisyntyy (ja Jumalan Sanan mukaan on välttämätöntä tulla uskoon pelastuakseen iankaikkiseen elämään), syntikäsitys muuttuu. Se ei ole 'mitä saa', 'mikä on oikein'. Sinä tiedät sen, kun Pyhä Henki sinua opettaa elämään Jumalan tahdon mukaan, Jumalan Sanan viitoittaessa teitäsi.
Tämä 'leijuminen' on ripustautumista uskoon, Jeesuksen seuraamista. Näköalat ovat huikeat, jeah.
Surullista kyllä, ihminen vertaa/mittaa uskoa(an), mutta katseemme tulisi kohdistaa ensin Jeesukseen, ja sitten lähimmäisiin.
Ei ole samantekevää, tekeekö uskova sisareni/veljeni syntiä. On rakkaudellista kehottaa asiasta; se on synnin tuomitsemista ja ihmisen rakastamista. Se ei ole irtosyntien nyppimistä, vaan itsensä antamista Jeesukselle ehyenä. Armahdettavaksi ja kokonaan rakastettavaksi.
joiden syntikäsitys on eri kuin oma? Juupa juu, nyt päästiin asiaan...synnin tuomitseminen ja ihmisen rakastaminen antaa siis oikeutuksen nuhdella niitä, joiden syntikäsitys ei ole sama kuin minun omani on? Minä olen aina luullut että ihmisen pitäisi kavahtaa omia syntejään, vaan niinhän se on että malka pois kaverin silmästä ja oma hirsi saa jäädä!
Jeesus sai nuhdella ihmisä, sillä hän oli nuhteeton. Ihminen saisi aukoa pätään vaan omille töppäyksilleen, sillä meistä ei yksikään ole tarpeeksi hyvä viskomaan niitä nuhteen kiviä!
MINÄ NUHTELEN KAIKKIA NUHTELIJOITA!!!!!!!!!!
ev.
Nyt sä Leena kirjoitit hienosti. Sitä mäkin olen miettinyt, että ei kai tässä nyt kuitenkaan rukkasia voi santaan heittää, vaan elämä ja työ jatkuu. Arvostukset voi tietysti muuttua, mutta omista asioista pitää itse kantaa vastuu.
Ei nuhtelu ole vihaa. Se nousee puhtaasta rakkaudesta. Se on huolenpitoa, jota jokainen uskova tarvitsee.
*Joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.*
Uskova ei vähättele uskoaan Jeesukseen. Uskovalla on lupa antaa syntejä anteeksi niitä katuvalle. Se on osa sielunhoitoa, ja siihen on armoitus, ettei kenenkään omaatuntoa loukattaisi.
.. ja sun rukkases..
Kiitos kommentista.
meikäläinen ja rukkaset on kulkeneet vaikeuksien kautta voittoon..Ei niistä nyt ihan helpolla luovu. :)
Syy miksi uskovat tappelevat milloin mistäkin pikkuseikasta aivan naurettavuuksiin asti, on se etteivät he ole vielä kasvaneet kristittyinä eivätkä ihmisinä. Näilläkin palstoilla tuntuu palloilevan parikymppisiä kosseja joilla ei vielä ole hahmottunut elämä kokonaisuutena. En voi tosin itsekään kerskua elämänkokemuksellani mutta mielestäni jotain on matkalla hihaan tarttunut.
Kaikenlainen nahistelu ei todellakaan edistä uskonasioita. Tuntuu siltä kuin ihmisen pitäisi olla täydellinen tullakseen uskoon eli kaikesta inhimillisestä olisi luovuttava. Tämä on huuhaata. Tullakseen uskoon ihmisen on tultava sille paikalle ettei oma hyvyys riitä. Silloin tarvitsemme Kristusta pelastajaksi.
Tämänkin jälkeen joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan ettei oma hurskaus riitä. Mutta syntisiähän varten Jeesus tuli.
No jos nuhtelu on huolenpitoa käytetään sitä sanaa mielummin.
Eli että ´nyt minä pidän sinusta huolta`.
Eikä ´nyt minun täytyy nuhdella sinua`.
Noissa sanoissa on niin selvä ero.
Vanhempi ja viisaampi ja korkeampi arvoisempi nuhtelee.
Tasavertainen ihminen pitää huolta.
Come on. Ajatelkaapa uskikset millaisia tuntemuksia saatte ihmisessä tuolla sanalla "nuhtelu".
Jeesus on todella syntisiä varten tullut.
Uskovina emme tule synnittömiksi. Näilläkin palstoilla olisi kai hiljaista, jos näin olisi.
Uskovina meillä on taistelu mm. syntiä&omaa lihaa vastaan. Tätä ei uudestisyntymätön ihminen koe/tunne.
On nöyryyttä, on myös luopumista.
Nöyryyttä on tunnustaa Jumalan valtasuuruus. Se on armoa.
Olen surullinen siitä luopumuksesta, joka valtaa uskovia. Aletaan puhua suvaitsevaisuuden hengessä asioista, joita Pyhä Henki osoittaa selkeästi synniksi. Emme itse voi synnille paljoakaan; se on Jeesus-asia. Jeesus yksin on voittanut synnin, ja Hän on luvannut antaa voiman jokaiselle, joka haluaa seurata Häntä, vastustaa syntiä.
Jeesus on varmaan huolissaan siitä uskovien hajaannuksesta, mikä kylmentää rakkauden; ilmenee se miten milloinkin. Ilman rakkautta totuus jättää kylmäksi.
Uudestisyntynyt Jumalan lapsi ei voi kantaa yhteistä iestä uskomattoman kanssa. Se on kahden hengen taistelu. Valvomattomana tuo taistelu jää sotimatta (!), antaudutaan siihen, mikä 'tuntuu' oikealta, miellyttävältä. Jeesus-usko muuttuu omaksi uskoksi - uskoksi lihaan&perinnäissääntöihin. Siihen, josta Jeesus halusi varjella&pelastaa omansa.
Kun Kristus tulee suureksi,silloin tulee itse pieneksi ja nöyräksi.. Todellinen usko tarkoittaa siis luopumista jumaluuden harhasta ja ihmiseksi tulemista. Tärkeintä ei ole olla oikeassa,vaan Elää Rakkaudessa.. Siunausta sinulle veli,olet arvokas..