Lyhyesti: Usko on sen totena pitämistä,mitä ei nähdä,siis näkymättömän näkemistä. "Autuaita ovat ne jotka uskovat,vaikka eivät näe" Merkitystä ei ole kuitenkaan uskolla sinänsä,vaan sillä mihin uskoo. Esim. voit uskoa ufoihin,tai lentäviin lehmiin,mutta se ei pelasta sinua,eikä muuta mitenkään elämääsi. Ateistien usein käyttämä lause on: En usko mihinkään mitä en näe,tai en voi konkreettisesti koskettaa.
No hyvä,kysyisin sitten,mihin sinä uskot? Noo,järkeeni,saatat vastata. Niin aivan,voitko sitten nähdä järkesi,tai koskettaa sitä? Joten,sinulla ei ole mitään näkyvää tai "käsinkosketeltavaa" todistetta siitä että sinulla ylipäätään on järki,ja kuitenkin sinä uskot siihen.. Siis,vaikka sanot ettet usko näkymättömään,niin kuitenkin uskot juuri siihen..
Uskon 3 vaihetta:
1) Ihmisen elämässä tapahtuu jotain kipeää,jolloin hän,ehkä ensimmäistä kertaa elämässääm tuntee olevansa täysin avuton. (Vakava sairaus/avioero/läheisen tai oman lapsen kuolema,tms.)Katkeroituminen uhkaa,vihan,synkkyyden,raivon ja avuttomuuden tunteet raastavat ihmissydäntä. Nöyrtyminen,katuminen,murtuminen,syntien tunnustaminen ja niiden anteeksisaaminen,Kristus tulee henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi,Rakkaus ja Kiitollisuus syttyy.
2) Uskoa koetellaan ja vahvistetaan kipujen ja kyynelten "erämaassa",ihmiseltä "riisutaan" yhä enemmän hänen harhaluulojaan omasta hyvyydestään,ihminen joutuu yhä selvemmin,usein nöyryyttävällä ja kipeällä tavalla huomaamaan oman viheliäisyytensä ja kelvottomuutensa. Tämän kautta ihmisen elämästä murtuu pois kaikki omahyväisyys ja itsekeskeisyys sekä ylpeys. Kaikki sortuu. Jäljelle jää vain Jumalaan turvautuminen,rukouselämä vahvistuu.Vaihe 1)toistuu syvemmällä tasolla. Katkeruus jälleen uhkana.
3)Uudestisyntymän Ihme,ja Pyhän Hengen Voiman Vuodatus. ILOLLA ja Voimalla täyttyminen. Rakkaus roihuaa täydellä liekillä,Yhä syvenevä Kiitollisuus. Riemu ja Ylistys. Autuus Jeesuksessa. Tämä tila pysyy niin kauan kuin ihminen pysyy Hänessä kiinni. Niin kauan kuin suhde Jeesukseen on tärkein Rakkaussuhde. Toimiva usko,Rakkaus alkaa toimimaan ihmisestä ulospäin "ulospäin" ilahduttaen muita ihmisiä,tämä näkyy rauhallisuutena,lempeytenä,armeliaisuutena,
laupeutena,myötätuntoisuutena,epäitsekkäänä ja pyyteettömänä sekä ILOISENA palvelemisena. Ihmisessä alkaa näkymään yhä enemmän Kristuksen kaltaista luonteenkaltaisuutta,aitoa lämmintä ihmisyyttä ja nöyryyttä.
Näin,usko Jeesukseen kuljettaa meitä kuolemasta Elämään. Tämä ei ole omien yritysten tai suoritusten tulosta,eikä siis omaa ansiota,vaan Jumalan lahjaa,joka annetaan jokaiselle joka on itsessään hengellisesti niin köyhä että tahtoo ottaa sen vastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä joka on Tie,Totuus ja Elämä. Hänessä joka on Ainoa toivomme! Tämä on Rakkauden,nöyryyden ja kiitollisuuden syy. Jeesus,ja vain yksin Hän on ainoa elämäni tarkoitus ja päämäärä. "Sillä Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken,ja pidän sen roskana,että oppisin tuntemaan Hänet,ja Hänen Ylösnousemisensa Voiman" Amen.
No hyvä,kysyisin sitten,mihin sinä uskot? Noo,järkeeni,saatat vastata. Niin aivan,voitko sitten nähdä järkesi,tai koskettaa sitä? Joten,sinulla ei ole mitään näkyvää tai "käsinkosketeltavaa" todistetta siitä että sinulla ylipäätään on järki,ja kuitenkin sinä uskot siihen.. Siis,vaikka sanot ettet usko näkymättömään,niin kuitenkin uskot juuri siihen..
Uskon 3 vaihetta:
1) Ihmisen elämässä tapahtuu jotain kipeää,jolloin hän,ehkä ensimmäistä kertaa elämässääm tuntee olevansa täysin avuton. (Vakava sairaus/avioero/läheisen tai oman lapsen kuolema,tms.)Katkeroituminen uhkaa,vihan,synkkyyden,raivon ja avuttomuuden tunteet raastavat ihmissydäntä. Nöyrtyminen,katuminen,murtuminen,syntien tunnustaminen ja niiden anteeksisaaminen,Kristus tulee henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi,Rakkaus ja Kiitollisuus syttyy.
2) Uskoa koetellaan ja vahvistetaan kipujen ja kyynelten "erämaassa",ihmiseltä "riisutaan" yhä enemmän hänen harhaluulojaan omasta hyvyydestään,ihminen joutuu yhä selvemmin,usein nöyryyttävällä ja kipeällä tavalla huomaamaan oman viheliäisyytensä ja kelvottomuutensa. Tämän kautta ihmisen elämästä murtuu pois kaikki omahyväisyys ja itsekeskeisyys sekä ylpeys. Kaikki sortuu. Jäljelle jää vain Jumalaan turvautuminen,rukouselämä vahvistuu.Vaihe 1)toistuu syvemmällä tasolla. Katkeruus jälleen uhkana.
3)Uudestisyntymän Ihme,ja Pyhän Hengen Voiman Vuodatus. ILOLLA ja Voimalla täyttyminen. Rakkaus roihuaa täydellä liekillä,Yhä syvenevä Kiitollisuus. Riemu ja Ylistys. Autuus Jeesuksessa. Tämä tila pysyy niin kauan kuin ihminen pysyy Hänessä kiinni. Niin kauan kuin suhde Jeesukseen on tärkein Rakkaussuhde. Toimiva usko,Rakkaus alkaa toimimaan ihmisestä ulospäin "ulospäin" ilahduttaen muita ihmisiä,tämä näkyy rauhallisuutena,lempeytenä,armeliaisuutena,
laupeutena,myötätuntoisuutena,epäitsekkäänä ja pyyteettömänä sekä ILOISENA palvelemisena. Ihmisessä alkaa näkymään yhä enemmän Kristuksen kaltaista luonteenkaltaisuutta,aitoa lämmintä ihmisyyttä ja nöyryyttä.
Näin,usko Jeesukseen kuljettaa meitä kuolemasta Elämään. Tämä ei ole omien yritysten tai suoritusten tulosta,eikä siis omaa ansiota,vaan Jumalan lahjaa,joka annetaan jokaiselle joka on itsessään hengellisesti niin köyhä että tahtoo ottaa sen vastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä joka on Tie,Totuus ja Elämä. Hänessä joka on Ainoa toivomme! Tämä on Rakkauden,nöyryyden ja kiitollisuuden syy. Jeesus,ja vain yksin Hän on ainoa elämäni tarkoitus ja päämäärä. "Sillä Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken,ja pidän sen roskana,että oppisin tuntemaan Hänet,ja Hänen Ylösnousemisensa Voiman" Amen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>Lyhyesti: Usko on sen totena pitämistä,mitä ei nähdä,siis näkymättömän näkemistä. "Autuaita ovat ne jotka uskovat,vaikka eivät näe" Merkitystä ei ole kuitenkaan uskolla sinänsä,vaan sillä mihin uskoo. Esim. voit uskoa ufoihin,tai lentäviin lehmiin,mutta se ei pelasta sinua,eikä muuta mitenkään elämääsi.
Moraaliselta kannalta katsottuna kaikki usko on samanarvoista, koska uskoon ei liity tahtoa ja moraalisen arvostelman ainoa oikea kohde on tahto.
Jos siis saavutat jonkin pelastuksen uskomalla johonkin, niin pelastuksesi ei vähimmässäkään määrin ole moraalinen palkka siitä, että olisit uskomalla toiminut moraalisesti oikein vaan pelastuksesi on pelkkä pelastajasi sinulle suoma suosionosoitus.
Myöskään hän, joka ei usko, ei näin toimiessaan tee mitään moraalisesti tuomittavaa, koska hänen epäuskoonsa ei liity tahtoa ja se on näinollen moraalisen arvostelun ulottumattomissa.
Tämä olisi aina hyvä pitää mielessä uskoa ylenpalttisesti hehkutettaessa.
ei usko pelasta vaan uskomme kohde,Jeesus Kristus.
Eikä Hän tee sitä suosion osoituksena vahvasta uskosta vaan armosta.
eivät terveet tarvitsevat parantajaa vaan sairaat,sanotaan raamatussa.
eivät ne,jotka turvaavaat itseensä tai vahvaan uskoonsa,mitään ristinsovitusta tai armoa tunne tarvitsevansa.
sinne ristin juurelle vie oma syntisyys ja toutuden tajuaminen itsestä eli itsessäni olen heikko,viallinen,vajaa,syntinen ja langennut.
>ei usko pelasta vaan uskomme kohde,Jeesus Kristus.
Eikä Hän tee sitä suosion osoituksena vahvasta uskosta vaan armosta.
Hienoa. Sittenhän Hän pelastaa kaikki, jotka aidosti katuvat, riippumatta siitä uskovatko he yhtään mihinkään. Eli katumus on anteeksiannon ainoa oikea peruste, eikä mikään usko. Nimittäin katumaan kykenee ilman uskoakin.
Tie, totuus ja elämä (Joh.14:1-11)
"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.
Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.
Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"
Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."
Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."
Jeesus vastasi:
"Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?
Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.
Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden. "
Tuossa Johanneksen luvussa Jeesus kiteyttää sen miten ei uskonto vaan usko vie Jumalan luo.
"Minun Isäni kodissa on monta huonetta", jokaiselle uskolle omansa.
Ainoa mitä hän painottaa uskoa hänen tekoihinsa ellei muuten usko. Itse uskonnolla ei ole väliä.
Hänen Isänsä luona on monta huonetta; sinne mahtuu islamilaiset, kristityt, buddhat, hindut ym.
Lähimmäisen rakkautta ja erilaisuuden hyväksyntää Jumala meiltä pyytää, silloin voimme sanoa noudattavamme Jeesuksen oppeja. Vasta kun tajuntaamme mahtuu kaikkien maailman uskontojen ja ihmisten edustajat voi sanoa, että Jumala on saanut paikan meidän sydämessämme.
rauhaa ja siunausta kaikille;))))
Alempana otsikoitu kirjoitukseni "Ylistys kristinopille" ei nähtävästi herättänyt kiinnostusta. Otsikko taisi olla turhan kesy - toisin kuin teksti. :) Ote siitä:
---------------------------------------------
"Opetus" on jotain, mitä otetaan vastaan, kun halutaan todella oppia jotain tärkeää. Jos opetus ei toimi käytännön todellisuudessa, se hylätään - ja taas opitaan. "Usko" on useimmiten jotain samaa kuin mielipide, jotain, mihin turvaudutaan, kun halutaan korostaa ja tehostaa omaa itseään; kun halutaan osoittaa oman itsensä paremmuus toiseen nähden, voittaa kilpailu, kamppailu, taistelu tai sota. Uskon pohjavire on useimmiten väkivaltainen; se kasvaa väkivallan maaperällä ja se ravitsee vihamielisyyttä ja erillisyyttä ihmisten kesken. Näin ollen usko - sellaisena kuin sen olemme käsittäneet - on kristinopin kannalta antikristillisyyttä. Se on täysin vastoin universaalin veljeyden ja rakkauden ihannetta, sanomaa ja henkeä. Se on jotain täysin päinvastaista, mitä alkuopettajamme Jeesus Kristus ja hänen puhtaimmat seuraajansa opettivat ajanlaskumme alussa. Myöhemminkin sitä ovat opettaneet vilpittömät yksilöt, joista monet nimitettiin historian aikana "kerettiläiseksi" eli harhaoppiseksi ja surmattiin polttamalla tai kiduttamalla tai muulla tavoin, ja joista osa taas lokeroitiin kristillisiksi houkiksi ja pyhimyksiksi. Eräs näistä pyhimyksistä, nimeltään Gregory Nazianzen, kuvaa uskonnollisuuden olemusta tylyin sanoin: "Ei mikään voi vedota ihmisiin paremmin kuin jaarittelu; mitä vähemmän he ymmärtävät, sitä suuremmin he ihastuvat."
Mutta tuntuu että sinulta ovat menneet käsitteet sekaisin.. Eikö nimenomaan -oppi ole se mikä synnyttää oppiriitoja,kiistaa,pätemistä,erimielisyyttä ja sotaa.
Eikö ole niin että -oppi on itsessään vain pelkkää teoriaa uskosta?
Elävä ja toimiva usko,on teorian toteutumista käytännössä ja se on Jumalan lahja,jota ihminen ei saa omien ansioidensa perusteella,vaan armosta Jeesuksen Kristuksen ansioiden tähden,ja Pyhän Hengen kautta,ei ihmisen omien suoritusten kautta..
siis usko kuljettaa ihmistä nöyryyteen,ei itsekorotukseen ja ylimielisyyteen..Eikö näin?
Opetus on se, mitä opitaan ja mikä hylätään, ellei se toimi todellisuudessa. Opin voi kuitenkin muuttaa myös uskoksi (eli mielipiteeksi), jolloin siitä muodostuu tappeluväline.
Korostin siis viestissäni uskoa "sellaisena kuin olemme sen käsittäneet". On varmasti muutamia armoitettuja, jotka ovat todellisen "uskon" vastaanottaneet, mutta tietääkseni useat heistä kutsuvat sitä mielummin "tiedoksi", sisäiseksi tiedoksi, varmuudeksi ja totuudeksi, Pyhäksi Hengeksi.
"Usko" sanana ei käytännössä voi muuta kuin johtaa harhaan, ellei sen merkitystä epävirallisesti muuteta aivan toiseksi.