Onko muita jotka kokevat olevansa itse syypäitä kurjuuteensa? Minä olen yksi tällainen. Ja olenkin ihan itse aiheuttanut tilani. yritykseni meni aikoinaan konkurssiin(joka oli kyllä omaa syytäni kun en yrittänyt tarpeeksi ja/tai tuhlasin aivan liikaa) ja siitä seurasi velkavankeus. Minulla on niin paljon velkaa ulosotossa että vaikka saisin hyväkinpalkkaisen työn en pystyisi maksamaan edes korkoja.
Olen surullinen kun kaikki muut pystyvät hankkimaan kaikkea, mutta minulla ei ole mitään annettavaa itselleni tai perheelleni. Olen yhteiskunnalle pelkkä rasite josta ei koskaan ole mitään hyötyä, nostan vain työmarkkinatukea kun en halua mennä töihin, tai oikeastaan minä en tunne pystyvänikään.
Kaikki muut ihmiset ympärilläni elävät omaa upeata elämäänsä; Heillä on hyvät työt ja palkat, he ostelevat autoja, taloja jne. He harrastavat kaikkea ja heillä menee hyvin ja he ovat arvostettuja.
En periaatteessa ole niin materia perään, mutta olisi se joskus kiva saada jotakin ihan omaa.
Korostan että kaikki tämä johtuu omista valinnoistani, aina koulutuksesta lähtien olen valinnut väärin ja helpoimman tien. Kun taas kaikki muut ovat valinneet oikein.
Voisin tietysti itsekkin mennä uudelleenkoulutukseen jos tahtoisin. Mutta mitä hyötyä siitäkään olisi, muuta kuin että saisin hengenravintoa, mutta sitä saa kirjastoistakin.
Ja joo, olen käynyt psykiatreilla ja psykologeilla mutta mitenpähän hekään olisivat voineet minut köyhyydestäni pois auttaa.
Olen tullut siihen lopputulokseen että köyhyys aiheuttaa minulle alemmuudentunnetta, vaikka niin ei saisikaan olla. Mutta kun kaikki aina juttelevat miten heillä on töitä ja koulua jne, mistä minä juttelen? Sanoisinko että joo, minä se en viitsi tehdä töitä vaikka te näettekin ja tiedätte että olen helvetin köyhä. Mitähän ne tuttavani ja sukulaisenikin minusta ajattelevat... Tyyppi on köyhä kun kirkonrotta eikä mene silti töihin, mahtaa ne miettiä että onpa saamaton paska tuokin, naurettavaa mutta oikeassahan he ovat!
Kaikkein pahinta tässä on se kun haaveilen paremmasta tulevaisuudesta ja petyn joka kerta kun en saavuta enkä yritä koskaan mitään. minä vaan odotan jotain naurettavaa onnenpotkua. Tiedän itsekkin että olen aivan naurettava kaikessa surkeudessanikin. Lisäksi minulla on ongelmia alkoholinkin kanssa(Vielä sekin!), tosin olen pääsemässä niistä yli.
Minulla ei ole ainuttakaan ystävääkään, vain tuttuja ja sukulaisia edes kavereita ei ole enää(onneksi kun kaikki olivatkin juoppoja).
Ihme kyllä minulla on perhe, olen onnellinen siitä että minulla on perhe, se onkin ainoa hieno ja upea asia elämässäni. Tiedän että on sellaisiakin joilla ei ole ketään ja jotka asuvat roskapöntössä, mutta olen niin itsekäs että se ei minua lohduta. Hei mutta olenhan minä jossain aika hyvä! Nimittäin tässä köyhyydessä, olen köyhempi kuin kukaan muu tuntemani henkilö! Saavutus tietysti sekin, mutta ei sillä tee mieli paljoa pullistella.
Lisäksi minulla on sellainen luonnevika että teeskentelen rikasta, vaikka kaikki varmasti tietävätkin totuuden. Lisäksi olen kova valehtelemaan(tätä juttua en tosin valehtele).
Lisäksi olen lyhempi kuin monet muut. Kuvittelen tosin olevani komea vaikka en varmasti olekkaan...
Nämä litaniat huvittaa itseänikin, mutta ikävä kyllä KAIKKI ON TOTISINTA TOTTA!!!! Ja löytyisi lisääkin puutteita joita minusta löytyy mutta olen liian laiskakin kirjoittaakseni niitä lisää
Olen surullinen kun kaikki muut pystyvät hankkimaan kaikkea, mutta minulla ei ole mitään annettavaa itselleni tai perheelleni. Olen yhteiskunnalle pelkkä rasite josta ei koskaan ole mitään hyötyä, nostan vain työmarkkinatukea kun en halua mennä töihin, tai oikeastaan minä en tunne pystyvänikään.
Kaikki muut ihmiset ympärilläni elävät omaa upeata elämäänsä; Heillä on hyvät työt ja palkat, he ostelevat autoja, taloja jne. He harrastavat kaikkea ja heillä menee hyvin ja he ovat arvostettuja.
En periaatteessa ole niin materia perään, mutta olisi se joskus kiva saada jotakin ihan omaa.
Korostan että kaikki tämä johtuu omista valinnoistani, aina koulutuksesta lähtien olen valinnut väärin ja helpoimman tien. Kun taas kaikki muut ovat valinneet oikein.
Voisin tietysti itsekkin mennä uudelleenkoulutukseen jos tahtoisin. Mutta mitä hyötyä siitäkään olisi, muuta kuin että saisin hengenravintoa, mutta sitä saa kirjastoistakin.
Ja joo, olen käynyt psykiatreilla ja psykologeilla mutta mitenpähän hekään olisivat voineet minut köyhyydestäni pois auttaa.
Olen tullut siihen lopputulokseen että köyhyys aiheuttaa minulle alemmuudentunnetta, vaikka niin ei saisikaan olla. Mutta kun kaikki aina juttelevat miten heillä on töitä ja koulua jne, mistä minä juttelen? Sanoisinko että joo, minä se en viitsi tehdä töitä vaikka te näettekin ja tiedätte että olen helvetin köyhä. Mitähän ne tuttavani ja sukulaisenikin minusta ajattelevat... Tyyppi on köyhä kun kirkonrotta eikä mene silti töihin, mahtaa ne miettiä että onpa saamaton paska tuokin, naurettavaa mutta oikeassahan he ovat!
Kaikkein pahinta tässä on se kun haaveilen paremmasta tulevaisuudesta ja petyn joka kerta kun en saavuta enkä yritä koskaan mitään. minä vaan odotan jotain naurettavaa onnenpotkua. Tiedän itsekkin että olen aivan naurettava kaikessa surkeudessanikin. Lisäksi minulla on ongelmia alkoholinkin kanssa(Vielä sekin!), tosin olen pääsemässä niistä yli.
Minulla ei ole ainuttakaan ystävääkään, vain tuttuja ja sukulaisia edes kavereita ei ole enää(onneksi kun kaikki olivatkin juoppoja).
Ihme kyllä minulla on perhe, olen onnellinen siitä että minulla on perhe, se onkin ainoa hieno ja upea asia elämässäni. Tiedän että on sellaisiakin joilla ei ole ketään ja jotka asuvat roskapöntössä, mutta olen niin itsekäs että se ei minua lohduta. Hei mutta olenhan minä jossain aika hyvä! Nimittäin tässä köyhyydessä, olen köyhempi kuin kukaan muu tuntemani henkilö! Saavutus tietysti sekin, mutta ei sillä tee mieli paljoa pullistella.
Lisäksi minulla on sellainen luonnevika että teeskentelen rikasta, vaikka kaikki varmasti tietävätkin totuuden. Lisäksi olen kova valehtelemaan(tätä juttua en tosin valehtele).
Lisäksi olen lyhempi kuin monet muut. Kuvittelen tosin olevani komea vaikka en varmasti olekkaan...
Nämä litaniat huvittaa itseänikin, mutta ikävä kyllä KAIKKI ON TOTISINTA TOTTA!!!! Ja löytyisi lisääkin puutteita joita minusta löytyy mutta olen liian laiskakin kirjoittaakseni niitä lisää
Vastaukset 17
Vanhimmat
kullakin.On meitäkin jotka sairaseläkkeelle olemme joutuneet ja siellä pysymme .Köyhyys on taattua
eipä ole vaihtoehtoja,mutta mennään näillä korteilla jotka olemme saanneet.Vapaa-aikaa meillä on joka on ainoaa luxusta.
että trolliksi luullaan. Te luulette että kellään ei voi mennä noin huonosti!? Sattuupa vaan menemään. Kirjoitin täyttä totta enkä kaunistellut yhtään mitään asioita! Kerrankin näinpäin!
riittää. Hyvin sulla asiat on kun pystyt myöntämään sen...kuinka paljon on kyvyttömiä ihmisiä jotka ei sitä uskalla itselleen myötää,että peiliin pitää katsoo....olen nähnyt kyllästymiseen asti yrittäjiä jotka elää takki auki rehvastellen..ja kohta ollaan ostarilla itkemässä
Huonouttani uskalla julkisesti tunnustaa vaikka sen itselleni tunnustan ja nimettömänä nettiin kirjoitan. Kyllä minäkin elin rehvastellen niin kauan kunnes lopetin kaiken kyläilyn yms.
Olisikin itselle paljon helpompaa kun voisi tunnustaa tuttavilleen ja sukulaisilleen että tämmönen luuseri minä olen, mutta eheei! Ei tällä paskiaisen luonteella semmosia tunnustella, vaikka ne ihan takuulla tietääkin sen minkälainen luuseri olen ja miks ei tietäs, onhan niillä silmät päässä!
esitellä mitään vaatteista jo erottuu,kun ei ole varaa kuin halvimpiin vaatteihin,myös sairauteni
kävellessä näkyy kaikille.Mitä sitä esittelemään muuta kun on.
Minusta vaan tuntuu etten kelpaa omana itsenäni kenellekkään. kaikki tuttavani ja sukulaiseni ovat hyvin toimeen tulevia ja varakkaita. Minä en ole lähelläkään heidän tasoaan.
Ihan tarkkaan en pointtisia osaa arvata mutta muutamia asiavirheitä tuossa nyt ainakin on.
Sanot että et viitsi mennä töihin, helppoahan se on sinulla jos kyse on vain viitsimisestä ja aina voit syyttää itseäsi, mutta jos sinulla on ns. ulosotossa maksettavia ja luottotietosi ovat sen mukasiset niin kyse on enemmänkin pääsemisestä kuin viitsimisestä. Eli kukaan normaali työnantaja ei palkkaa työntekijää jolla on arvelluttavat luottotiedot, poikkeuksena tietysti ne tyypit jotka pääsevät tai otetaan töihin ns. tuttavankauppaa.
Voi sinua hyväkäs.
Kerro minulle mitä se peiliinkin katsominen auttaa, varsinkaan silloin jos sieltä vielä jotain vikojakin löytyy. Eikös se silloin, jos vielä noita vikojakin löytyy, nimenomaan johda itsesyytöksissä piehtarointiin, oman tilanteensa toivottomaksi kokemiseen ja masennukseen.
Etpä taida olla ihan vakavissasi neuvoinesi, eikä lie aloittajakaan itsesyytöksiensä kanssa jotka taitavat olla enemmän kuitenkin vain näennäisiä, onneksi.
Yrittäjänä en ole ollut koskaan,mutta ymmärrän hyvin tilanteen.Kaikki kun johtuu siitä että Suomessa ei ainakaan pikkuyrittäjille anneta mitään velkoja anteeksi,samoin kuin tämä koskee velan takaajana olleita.Vaan kaikki otetaan ja korko kasvaa kasvamistaan.Onhan näitä velallisia vielä joita tuli 90-luvun hulluina lamanvuosina.Ja nykyisin kun kovin yhteiskunnan taholta kannustetaan ryhtymään yrittäjiksi.Monen mennessä taas samaan halpaan,kuin edellisen laman aikana.
Miksi Suomi ei anna velkojaan anteeksi niin kuin kuulemani mukaan Ruotsissakin on tehty,ettei yksityisen kansalaisen tarvitsisi kärsiä lopun elämäänsä velkavankeudessa.Sama koskee myös takausvastuissa olevia piirejä.Miljoona firmat pääsevät kuin koira verajästä joutumatta maksumiehiksi.Mutta pieni ihminen maksaa näitä lopun ikäänsä.
Eikö jo olisi eduskunnankin säätää joku inhimillisyys pykälä tässäkin asiassa,olisivat edes pykälää lähempänä oikeutta ja kohtuutta.Liian paljon kärsimystä ja hätää on tullut näinä nousukauden aikoina josta kaikkein huonommassa osassa olevat kansalaiset eivät ole päässeet nauttimaan.Kuka mistäkin syystä esim: velan,takauksen,sairauden,mielenterveydellisten onkelmien takia,ikärasismin ja monien muiden seikkojen takia,joita kaikkia en lähde tässä erittelemään.
Toivotaan että pääsisimme kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa vaikka itse en usko tämän milloinkaan tapahtuvan,mutta toivoa sopii.
Pääsisin ja olinkin vähän aikaa sitten mutta lopetin. Eikä minun alallani työnantajat luottotietoja kuule tutkiskele.
Ja kun itse vielä tutkitutin aikoinaan liikeideani monilla asiantuntijoilla, joitten lausuntoihin perustui rahoituksen saanti KERA:lta. Mutta heillähän ei ole vastuuta vaikka antaisivat aivan utopistisia lausuntoja.
No itseppä saan itseäni syyttää, valintahan oli loppupeleissä kuitenkin omani. Ja noista arveluista ettenkö olisi tosissani niin joka ainoa sana on täyttä totta! Jopa tragikoomista mutta totta. Enkä todellakaan nauti olla tällainen ja yritän kokoajan muuttua ja hyväksyä itseni tallaisena luuserina.
osaat kirjoittaa hauskalla tavalla, nauratti kovasti tuo rehellinen kuvaus tuntemuksistasi luuserina elämisestä. Jep, voisit kirjoittaa ajankuluksesi kirjan : 'Syrjäytyneen mietteet.'
Juttua luettuani minulle tuli mieleen että nytpä on joku oikein laittanut näppiksen laulamaan.
Olkoonkin että kyseessä on vedätys, suosittelen sinulle vakavasti keskusteluja psyykeen asiantuntijan kanssa.
Saattaa näet olla että olet vakavasti sairastumassa, kertomasi mukaiset oireet saattavat kestää suht pitkäänkin, mutta romahdus on kuitenkin edessä ja siksi olisikin parasta hakeutua asiantuntevan ja asiaan vakavasti suhtautuvan ammattiauttajan hoiteisiin ensi tilassa!
"Ja joo, olen käynyt psykiatreilla ja psykologeilla mutta mitenpähän hekään olisivat voineet minut köyhyydestäni pois auttaa."
Mikähän psykiatrinen sairaus on kyseessä jos miehen yritys on mennyt konkurssiin, ja suuret velat aiheuttavat masentavan tilanteen: Työnteko ei kannata koska työpalkoista ulosoton jälkeen jäis saman verran kuin työttömänäkin saa.
kun ulosottomies vie suurimman osan tuloista
ja valka senkun suurenee.
Velka senkun suurenee vaikka saisin 2 tonnia kuussa palkkaa.
Ja tosiaan tuolle joka ehdotti hoitoon menoa niin olen ollut kyllä! Ja olen voinut sen jälkeen paremmin kun lopetin ne hoidot! Ei mee sihen nyt rahaa kun joutu käymään siellä aina ja ne vaan kysy että "mitäs kuuluu" ja sitten vaan kiitos ja näkemiin.
Katoin tuossa just tummien vesien tulkkia, siinä ne on saanu koomiseen muotoon puettua vastoinkäymiset, mutta uskokaa pois että ei tämä kyllä itseensä hirveesti naurata kun omalle kohdalle sattuu