ennenvanhaan, se oli raamatun mukaista antaa lapselle piiskaa jos ei muuten totellut vanhempiaan.
Nyt oli tuolla keskustelulinkki siitä että saako lasta läpsäistä vähän, jos hän on tottelematon ja esimerkiksi rääkkää koiraa? Kysymys oli pari vuotiaasta lapsesta.
Monen olivat sitä mieltä, että ei ole oikein läpsäyttää missään tilanteessa.
Itse olen kerran purrut lasta takaisin. Enkä kadu. Mitä mieltä olette?
Tässäpä tarinani:
Mielestäni on oikein lapsellekin näyttää että miten se satuu koiraankin, jos sitä lyö.
Lapsi ei ehkä ymmärrä, että se voi tuntua koirastakin pahalle, jos sitä läimitään?
Minun nuorimmalla pojallani oli sellainen tapa, kun hän oli alle kaksivuotta, että hän aivan odottamatta puri milloin ketäkin, tai milloin mitäkin ja sitten vain nauroi kun toiset kauhistelivat.
Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt, että se tekee kipeää?
Kerran olin puistossa pikku poikani kanssa, istuimme puiston penkillä, olin ottanut pojan syliini rattaista, siihen tuli eräs ystävällinen rouva suloisen pienen villakoiran kanssa.
Pikkupokani halasi koiraa ja sitten puri sitä. Koira uikahti surkeasti ja tämä rouva oli aivan kauhuissaan. Kuonohan on koiralle todella arka paikka ja lapsella on tosi terävät hampaat.
Yritin sanoa lapselle, että nyt sinä teit tuhmasti, pyydä hauvalta anteeksi, mutta ei se rouva enää jäänyt anteeksipyyntöjä kuuntelemaan, niin säikähtänyt hän oli.
No ei aikaakaan kun olin leipomassa niin taas, kuinkahan monennen kerran poika taas halaa minua jalasta ja eikö taas pikkuiset terävät hampaat iske kiini takamukseeni!
Silloin minä päätin, että nyt tästä ON TULTAVA LOPPU!
Minä otin pojan ja purin takaisin häntä takapuoleen, senverran että se hieman nipisti.
Poika parkaisi huutamaan ja sanoi "anteekt," "anteekt". Sanoin, että: " sinä teit tuhmasti äidille on niin, että jos puret vielä äitiä, niin äiti puree sinua, ei sinnullakaan ole lupaa tehdä pahaa toiselle, koska se tekee kipeää." Nyt vasta poika tajusi, että mitä on se että toiseen sattuu.
Opetus meni perille, poika lopetti puremisen siihen paikkaan, kun hän YMMÄRSI, että se satuu, eikä HÄNELLÄKÄÄN ole oikeutta tehdä toisille pahaa!
Tästä on jo kulunut pitkän aikaa. Minulla on hyvät ja toisia huomioivat lapset ja lasten lapset. TARKOITUS PYHITTÄÄ JOSKUS KEINOT!
Mitäs mieltä olette?
Vieläkö tämä raamatun sana pitää paikkansa? "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, mutta joka lastaan rakastaa, hän myöskin häntä aikanaan kurittaa."
Nyt oli tuolla keskustelulinkki siitä että saako lasta läpsäistä vähän, jos hän on tottelematon ja esimerkiksi rääkkää koiraa? Kysymys oli pari vuotiaasta lapsesta.
Monen olivat sitä mieltä, että ei ole oikein läpsäyttää missään tilanteessa.
Itse olen kerran purrut lasta takaisin. Enkä kadu. Mitä mieltä olette?
Tässäpä tarinani:
Mielestäni on oikein lapsellekin näyttää että miten se satuu koiraankin, jos sitä lyö.
Lapsi ei ehkä ymmärrä, että se voi tuntua koirastakin pahalle, jos sitä läimitään?
Minun nuorimmalla pojallani oli sellainen tapa, kun hän oli alle kaksivuotta, että hän aivan odottamatta puri milloin ketäkin, tai milloin mitäkin ja sitten vain nauroi kun toiset kauhistelivat.
Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt, että se tekee kipeää?
Kerran olin puistossa pikku poikani kanssa, istuimme puiston penkillä, olin ottanut pojan syliini rattaista, siihen tuli eräs ystävällinen rouva suloisen pienen villakoiran kanssa.
Pikkupokani halasi koiraa ja sitten puri sitä. Koira uikahti surkeasti ja tämä rouva oli aivan kauhuissaan. Kuonohan on koiralle todella arka paikka ja lapsella on tosi terävät hampaat.
Yritin sanoa lapselle, että nyt sinä teit tuhmasti, pyydä hauvalta anteeksi, mutta ei se rouva enää jäänyt anteeksipyyntöjä kuuntelemaan, niin säikähtänyt hän oli.
No ei aikaakaan kun olin leipomassa niin taas, kuinkahan monennen kerran poika taas halaa minua jalasta ja eikö taas pikkuiset terävät hampaat iske kiini takamukseeni!
Silloin minä päätin, että nyt tästä ON TULTAVA LOPPU!
Minä otin pojan ja purin takaisin häntä takapuoleen, senverran että se hieman nipisti.
Poika parkaisi huutamaan ja sanoi "anteekt," "anteekt". Sanoin, että: " sinä teit tuhmasti äidille on niin, että jos puret vielä äitiä, niin äiti puree sinua, ei sinnullakaan ole lupaa tehdä pahaa toiselle, koska se tekee kipeää." Nyt vasta poika tajusi, että mitä on se että toiseen sattuu.
Opetus meni perille, poika lopetti puremisen siihen paikkaan, kun hän YMMÄRSI, että se satuu, eikä HÄNELLÄKÄÄN ole oikeutta tehdä toisille pahaa!
Tästä on jo kulunut pitkän aikaa. Minulla on hyvät ja toisia huomioivat lapset ja lasten lapset. TARKOITUS PYHITTÄÄ JOSKUS KEINOT!
Mitäs mieltä olette?
Vieläkö tämä raamatun sana pitää paikkansa? "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, mutta joka lastaan rakastaa, hän myöskin häntä aikanaan kurittaa."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kohtuuden rajoissa kuritusta.
Kerron erää tapauksen joka sattui meillä.
Oli vieraita, ja meillä oli silloin vanha pystykorva joka oli käynyt sairauden läpi, söi vahingossa ulkon irti ollessaan rotan myrkkyä,
Niin vierailla oli n,4v poika, ja meidän koira oli sisällä, tuo poika juoksenteli sisällä, meidän pojan kanssa,
mutta tuo vieraiden poika välillä repi tuota koiraa korvista, mun kävi sääliksi koiraa,
mutta en kehannut komentaa vieraiden poikaa, vaan odotin että vieraat komentavat
kun tietävät että koiramme on vanha ja kovan sairauden käyny läpi.
no poika juoksenteli ja vähän päästä kun otti koiraa korvista kiinni, kumma kyllä poika sannoo; "tämä koira puhuu, sanoo että ei saa repiä, saanko minä silittää tätä" ja katsoo minuun,
lupaan silittää, tapahtui ihme.
Eläin puhui.
Konstinsa kullakin, täytyy sanoa!?!?!
mitään hätää kasvaa näin rakastavan ja lastaan oikeaan ohjaavan äidin kanssa. Hyvin toimittu!