Elämäni totaalinen käännekohta tapahtui kun jäin jälleen kerran työttömäksi. Olin todella loppu, en kelvannut kellekään, en saanut mahdollisuutta. Otin erään esineen, jota pidin pyhänä mukaani ja lähdin lenkille. Ajattelin kaikkea ja miksi. Kyynel silmässä heitin pyhänä pitämäni esineen järveen.
Pari päivää tämän jälkeen aloitin harrastuksen joka muutti elämäni. Tämän johdosta fyysinen olemukseni muuttui ja myös tämä vaikutti siihen, että sain näyttöpaikan työelämässä. Ja sen jälkeen ammattitaitoni on miljoona kertaistunut. Nöyrällä asenteella, rohkeasti omiin kykyihin luottanen, puoli-ilmaisella palkkapyynnöllä lähdettiin liikkeelle. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin nöyryys pitää muistaa vaikka vuositulot on kaksinkertaistuneet.
Kuitenkin se että heitin tuon pyhänä pitämäni esineen sellaiseen paikkaan mistä kukaan ei sitä ikinä löydä, oli elämäni käännekohta (vaikka kyseistä esinettä kaipaan)?!
Pari päivää tämän jälkeen aloitin harrastuksen joka muutti elämäni. Tämän johdosta fyysinen olemukseni muuttui ja myös tämä vaikutti siihen, että sain näyttöpaikan työelämässä. Ja sen jälkeen ammattitaitoni on miljoona kertaistunut. Nöyrällä asenteella, rohkeasti omiin kykyihin luottanen, puoli-ilmaisella palkkapyynnöllä lähdettiin liikkeelle. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin nöyryys pitää muistaa vaikka vuositulot on kaksinkertaistuneet.
Kuitenkin se että heitin tuon pyhänä pitämäni esineen sellaiseen paikkaan mistä kukaan ei sitä ikinä löydä, oli elämäni käännekohta (vaikka kyseistä esinettä kaipaan)?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten hienoa oli lukea sinun elämässäsi kohdanneesta uudesta mahdollisuudesta. Ja olisiko kun luovuit mielestäsi täreänä pitämästäsi esineestä, asioista, niin aloitkin saamaan tilalle jotain paljon parempia mahdollisuuksia, kuten sinun kertomuksestasi päätellen voi todeta käyneen.
Kun itse katson omaa elämääni taaksepäin, niin huomaan vaikka siellä on ollut hyvinkin kivuliaita kohtia. Niin siitäkin huolimatta niistä on ollut paljon opettavaa elämänipolulla kulkiessani, kuten tämä nöyryys. Ei ole tullut ajatusta etsiä sitä pyhänä pitämääsi esinettä, sieltä mihin sen kerran heitit?
Ei sitä esinettä voi kukaan enää löytää. Kyllä sitä katsoo vihalla joitain työntekijöitä, jotka pitävät itseään tärkeinä, paukuttelevat henkseleitä. Jotka ovat saanet kaiken niin helpolla, jotta eivät tajua mitä heille jää jos jäisivät työttömiksi. Itse kun on joutunut 100kertaa kovemmalle ja arvostaa siksi perusasioita työssään.
Vai tuliko se esine viskattua vähän niinkuin vihan tunteella sinne järveen? No nyt alkaa olla niin epävarmaa monenkin työpaikan suhteen, ettei sitä kohta tiedä kenen työpaikka lähtee alta. Todellakin pääsevät nekin jotka ovat olleet aina arvostelemassa työttömiä ja muutenkin heikommassa asemassa olevia, miltä ne heidän kaikki tietävät neuvonsa ja ilkeily tuntuvat sitten omaan nilkkaan kopsahtaessa. Mutta eikö ole kuitenkin toisaaltaan hyvä, kun on ollut näitä opettavaisia kokemuksia itsellä, niin se selviäminen ja suhtautuminen vaikeuksiin ja elämään yleensäkin, ole huomattavasti helpompaa, kuin taas näille jotka ovat tottuneet saamaan kaiken.
Työniloja sinulle huomiseen päivään:)