Pari päivää sitten itselläni leikattiin toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla tikattiin kiinni, tuli jälki-infektioita ja vaiva uusi, piti siis avata haava uudelleen.
Nyt toisella kerralla haava jätettiin auki, paranemisprosentti huomattavasti korkeampi auki jätettäessä, mutta paraneminen on erittäin hidasta. Olisiko muilla kokemuksia leikatusta sinus pilonidaliksesta joka jätetty auki? Kuinka paranee parhaiten? Haavan tulee kai parantua pohjaa myöten, joten pidettävä hyvin puhtaana. Kauanko kesti että haava alkoi pienentyä silmissä? Kokemuksia...?
Sinus pilonidalis
14
4728
Vastaukset
- *kohtalotoveri*
Kuinka pian ensimmäisen leikkauksen jälkeen haava avattiin paranemaan auki? Ehtikö iho mennä kiinni välillä ennen kuin avattiin uudelleen?
Itselläni ensimmäisen leikkauksen jälkeen (tikattiin) avattiin uudelleen. Tehtiin muutama viikko leikkauksen jälkeen eikä haava/iho ollut mennyt kiinni. Silloin paraneminen kesti vähän reilun 2 kuukautta. Noin 5 kuukautta ensimmäisen leikkauksen jälkeen tehtiin uusintaleikkaus, jolloin jätettiin suoraan paranemaan auki. Siitä on nyt noin kuukausi ja haava pian ummessa.
Nykytiedon mukaan haavaa ei kuulu pitää superpuhtaana. Ilmeisesti haavaasi täytetään Sorbactilla tai vastaavalla? Puhdistukseksi sanotaan riittävän nopea suihkutus kerran päivässä. Aiemmin kehotettiin suihkuttamaan suoraan haavaa noin 5 min, mutta nyt ohjeistetaan vain suihkauttamaan ettei tuore kudoskasvu lähde pois. Proteiinipitoinen ravinto on hyvin tärkeää haavan kiinni kasvamisen kannalta.
Jos jaksat/haluat lukea pitkät rivit yhden sortin SP projektista niin sellainen löytyy osoitteesta http://pilonidaali.blogspot.com/
Tsemppiä sinulle! Kunhan kasvu lähtee vauhtiin niin oleminen on päivä päivältä helpompaa!- onneton..
Parin viikon päästä tikattu haava sitten avattiin auki, kun se märki. Ei se tainnut kunnolla ehtiä mennä kiinni, sinne jäi vielä sairasta kudosta joka ylläpiti tulehdusta jä märkimistä.
Tarinasi kuulostaa täsmälleen samanlaiselta kuin omani! 5 kuukautta ensimmäisen jälkeen (kaksi päivää sitten) siis minullekin tehtiin uusi leikkaus ja haava jätettiin nyt auki. Joo nyt haavaani on täytelty aquaselilla ja kosteilla keittosuolataitoksilla, myöhemmin haavan pienennyttyä kuulemma käytetään sitten sorbactia. Haavassani on nyt ensimmäisinä päivinä ollut ajoittain runsastakin verenvuotoa ja on sovittu että pari päivää olen suihkuttamatta haavaa ollenkaan ja puhdistus hoidetaan siteittenvaihdon yhteydessä siis kerran päivässä.
Kysyisin vielä kuinka iso/syvä haavasi oli silloin kun se jätettiin auki? Kiitos erinomaisista vastauksista, pitää tosiaan yrittää syödä monipuolisesti ja käynpä lukemassa vähän prosessistasi tuolla sivulla. Kiitti! - *kohtalotoveri*
onneton.. kirjoitti:
Parin viikon päästä tikattu haava sitten avattiin auki, kun se märki. Ei se tainnut kunnolla ehtiä mennä kiinni, sinne jäi vielä sairasta kudosta joka ylläpiti tulehdusta jä märkimistä.
Tarinasi kuulostaa täsmälleen samanlaiselta kuin omani! 5 kuukautta ensimmäisen jälkeen (kaksi päivää sitten) siis minullekin tehtiin uusi leikkaus ja haava jätettiin nyt auki. Joo nyt haavaani on täytelty aquaselilla ja kosteilla keittosuolataitoksilla, myöhemmin haavan pienennyttyä kuulemma käytetään sitten sorbactia. Haavassani on nyt ensimmäisinä päivinä ollut ajoittain runsastakin verenvuotoa ja on sovittu että pari päivää olen suihkuttamatta haavaa ollenkaan ja puhdistus hoidetaan siteittenvaihdon yhteydessä siis kerran päivässä.
Kysyisin vielä kuinka iso/syvä haavasi oli silloin kun se jätettiin auki? Kiitos erinomaisista vastauksista, pitää tosiaan yrittää syödä monipuolisesti ja käynpä lukemassa vähän prosessistasi tuolla sivulla. Kiitti!No kylläpä tosiaan kuulostaakin samanlaiselta sinun projekti :))
Nyt kun leikattiin uudestaan, onkalo oli ehkä ison kirsikkatomaatin kokoinen. Sitä on vähän vaikea arvioida - kun sairaalassa vaihtoivat keittosuolataitokset (2 kpl) ennen kotiin lähtöä niin minusta ne näytti tosi isoilta. Sitten kun seuraavana päivänä otettiin Sorbact käyttöön niin se "mytty" ei kyllä enää ollut niin iso. Pintaa jos arvioin niin olisiko ollut 2,5 cm pitkä ja ehkä 1,5 leveä. Entä sinulla? Onko isokin? - onneton..
*kohtalotoveri* kirjoitti:
No kylläpä tosiaan kuulostaakin samanlaiselta sinun projekti :))
Nyt kun leikattiin uudestaan, onkalo oli ehkä ison kirsikkatomaatin kokoinen. Sitä on vähän vaikea arvioida - kun sairaalassa vaihtoivat keittosuolataitokset (2 kpl) ennen kotiin lähtöä niin minusta ne näytti tosi isoilta. Sitten kun seuraavana päivänä otettiin Sorbact käyttöön niin se "mytty" ei kyllä enää ollut niin iso. Pintaa jos arvioin niin olisiko ollut 2,5 cm pitkä ja ehkä 1,5 leveä. Entä sinulla? Onko isokin?Juu kyllä itsellänikin sinne tässä vaiheessa pari kolme keittosuolataitosta menee. Mutta kyllä tuo minun onkaloni hieman isompi taitaa olla, aika paljon sieltä sitä kudosta kuitenkin leikkauksessa poistettiin. Jokseenkin sama kokoluokkaa kuitenkin. Haava on auki vasemman pakaran puolelle, sillä ongelma-alue sijaitsi siellä.
Onko haavasi nyt siis täysin umpeutunut? Pystytkö istumaan/elämään normaalisti jo?
Kiinnostaisi myös tietää, kuinka toimit haavan ollessa pahimmillaan arjen askareissa? Opiskelitko/kävitkö töissä? Rajoittiko haava pahastikin kaikkea? Itse kyllä työnteko sujui ihan hyvin ja opiskelukin jotenkuten, istunut en koskaan ihan täydellä painolla. Taitoksenkin vaihdoin haavaan milloin missäkin, (työpaikan vessassa tai jossain yleisessä wcssä muun muassa). Muille selittelin aina selkäkivuista sun muista=). Kunpa tämä nyt lähtisi tästä paranemaan ihan loppuun asti.
Luin blogiasi ja olen kanssasi täysin samaa mieltä että pahinta tässä sairaudessa on henkinen tuska, tuntuu toisinaan ettei tästä parane ikinä=(
Sairaanhoitajat ovat kyllä onnistuneet lohduttamaan erinomaisesti tässä asiassa minua, heillä on ollut kokemuksia monista sinuksista. - *kohtalotoveri*
onneton.. kirjoitti:
Juu kyllä itsellänikin sinne tässä vaiheessa pari kolme keittosuolataitosta menee. Mutta kyllä tuo minun onkaloni hieman isompi taitaa olla, aika paljon sieltä sitä kudosta kuitenkin leikkauksessa poistettiin. Jokseenkin sama kokoluokkaa kuitenkin. Haava on auki vasemman pakaran puolelle, sillä ongelma-alue sijaitsi siellä.
Onko haavasi nyt siis täysin umpeutunut? Pystytkö istumaan/elämään normaalisti jo?
Kiinnostaisi myös tietää, kuinka toimit haavan ollessa pahimmillaan arjen askareissa? Opiskelitko/kävitkö töissä? Rajoittiko haava pahastikin kaikkea? Itse kyllä työnteko sujui ihan hyvin ja opiskelukin jotenkuten, istunut en koskaan ihan täydellä painolla. Taitoksenkin vaihdoin haavaan milloin missäkin, (työpaikan vessassa tai jossain yleisessä wcssä muun muassa). Muille selittelin aina selkäkivuista sun muista=). Kunpa tämä nyt lähtisi tästä paranemaan ihan loppuun asti.
Luin blogiasi ja olen kanssasi täysin samaa mieltä että pahinta tässä sairaudessa on henkinen tuska, tuntuu toisinaan ettei tästä parane ikinä=(
Sairaanhoitajat ovat kyllä onnistuneet lohduttamaan erinomaisesti tässä asiassa minua, heillä on ollut kokemuksia monista sinuksista.Haava on enää aavistuksen kuopalla ja tekee jo ihoa. Nyt kuitenkin huomasin siinä hassun "nypylän", sellainen pieni kipeä paukama haavan reunassa. Ajattelin, että soitan heti huomenna kir.polille enkä jää itse arpomaan onko sitä tai tätä. Toivon tietty ettei olisi mitään leikkelemistä vaativaa. Muuten ei ole kipeä - ihan koko takamukselle en viitsi istua varsinkaan pehmeälle sohvalle tms, mutta se johtuu lähinnä siitä että arpi kiristää. Saunaan tai uimaan nyt en tietty voi mennä, mutta muuten kaikki sujuu ihan normaalisti.
Mulla on myös tuo selkäkipu -selitys käytössä :))
Silloin kun leikattiin ensimmäisen kerran, poistettiin aika paljon ja avattiin kummaltakin puolelta siten, että haava alkoi toiselta puolen alhaalta, nousi ylös, keskiviivan yli ja taas laski toiselta puolen alas. Heti leikkauksen jälkeen haavalla oli mittaa oli ainakin reilut 15 cm. Silloin tosiaan sitten toinen puoli avattiin 2 viikkoa leikkauksesta ja hoidettiin avonaisena. Sairaslomalla olin kuukauden. Silloin se rajoitti siksikin, että kävin joka päivä haavahoidossa ja viikonloppuisin kävi kotisairaanhoito (tämä kesti sen reilun 2 kk kunnes haava oli kiinni). Kävin lunttaamassa sieltä blogistani ja kyllä olen jo kuukauden jälkeen kirjoittanut, että elämä sujuu suht normaalisti.
Nyt on paraneminen käynyt aivan uskomattoman paljon nopeammin. Leikkauksen jälkeen en tarvinnut mitään kovia kipulääkkeitä toisin kuin ekalla kerralla. Viikon jälkeen ei edes Buranaa. Sairaslomaa oli viikko ja se riitti mainiosti. Teen sellaista työtä, jossa joutuu kyykistelemään, nostelemaan jne ja kaikki sujui kyllä jo viikon jälkeen.
Vaikka mulla se onkalosto ehti kasvaa sellaiset 15 vuotta ja jouduttiin poistamaan laaja alue niin aika siedettävää tämä on ollut fyysiseltä kannalta ajateltuna. (Viimeinen kuukausi ennen leikkausta oli elämäni hankalin aika, mutta se on sitten juttu erikseen.) Jostain syystä se on se henkinen puoli, mikä ei ole helppo. Silloin kun on oikein tosi paha mieli niin muistelen lääkärini sanoja "kaikilta tämä saadaan hoidettua ja pois - toiset vaan käy pidemmän kautta". Ja hän on hoitanut näitä yhden pienen eliniän, joten eiköhän noihin sanoihin voi uskoa :) Eli kyllä sinä ja minäkin tästä päästään vielä selville vesille! - ei enää onneton
*kohtalotoveri* kirjoitti:
Haava on enää aavistuksen kuopalla ja tekee jo ihoa. Nyt kuitenkin huomasin siinä hassun "nypylän", sellainen pieni kipeä paukama haavan reunassa. Ajattelin, että soitan heti huomenna kir.polille enkä jää itse arpomaan onko sitä tai tätä. Toivon tietty ettei olisi mitään leikkelemistä vaativaa. Muuten ei ole kipeä - ihan koko takamukselle en viitsi istua varsinkaan pehmeälle sohvalle tms, mutta se johtuu lähinnä siitä että arpi kiristää. Saunaan tai uimaan nyt en tietty voi mennä, mutta muuten kaikki sujuu ihan normaalisti.
Mulla on myös tuo selkäkipu -selitys käytössä :))
Silloin kun leikattiin ensimmäisen kerran, poistettiin aika paljon ja avattiin kummaltakin puolelta siten, että haava alkoi toiselta puolen alhaalta, nousi ylös, keskiviivan yli ja taas laski toiselta puolen alas. Heti leikkauksen jälkeen haavalla oli mittaa oli ainakin reilut 15 cm. Silloin tosiaan sitten toinen puoli avattiin 2 viikkoa leikkauksesta ja hoidettiin avonaisena. Sairaslomalla olin kuukauden. Silloin se rajoitti siksikin, että kävin joka päivä haavahoidossa ja viikonloppuisin kävi kotisairaanhoito (tämä kesti sen reilun 2 kk kunnes haava oli kiinni). Kävin lunttaamassa sieltä blogistani ja kyllä olen jo kuukauden jälkeen kirjoittanut, että elämä sujuu suht normaalisti.
Nyt on paraneminen käynyt aivan uskomattoman paljon nopeammin. Leikkauksen jälkeen en tarvinnut mitään kovia kipulääkkeitä toisin kuin ekalla kerralla. Viikon jälkeen ei edes Buranaa. Sairaslomaa oli viikko ja se riitti mainiosti. Teen sellaista työtä, jossa joutuu kyykistelemään, nostelemaan jne ja kaikki sujui kyllä jo viikon jälkeen.
Vaikka mulla se onkalosto ehti kasvaa sellaiset 15 vuotta ja jouduttiin poistamaan laaja alue niin aika siedettävää tämä on ollut fyysiseltä kannalta ajateltuna. (Viimeinen kuukausi ennen leikkausta oli elämäni hankalin aika, mutta se on sitten juttu erikseen.) Jostain syystä se on se henkinen puoli, mikä ei ole helppo. Silloin kun on oikein tosi paha mieli niin muistelen lääkärini sanoja "kaikilta tämä saadaan hoidettua ja pois - toiset vaan käy pidemmän kautta". Ja hän on hoitanut näitä yhden pienen eliniän, joten eiköhän noihin sanoihin voi uskoa :) Eli kyllä sinä ja minäkin tästä päästään vielä selville vesille!Kiitos tuhannesti rohkaisevista sanoista ja vertaistuesta mitä olet minulle antanut. Olen iloinen puolestasi että olet pian terve.
Oma haavani on nyt muutaman päivän jälkeen erittäin terve, mutta kovaa verenvuotoa on yhdessä kohdassa ollut, tänään sitten sairaalassa polttivat yhden verisuonen niin saatiin sekin huoli pois päiväjärjestyksestä.
Oikeen hyvää jatkoa sinulle! Tässä vielä sähköpostiosoitteeni jos joskus haluat mailailla: [email protected] - *kohtalotoveri*
ei enää onneton kirjoitti:
Kiitos tuhannesti rohkaisevista sanoista ja vertaistuesta mitä olet minulle antanut. Olen iloinen puolestasi että olet pian terve.
Oma haavani on nyt muutaman päivän jälkeen erittäin terve, mutta kovaa verenvuotoa on yhdessä kohdassa ollut, tänään sitten sairaalassa polttivat yhden verisuonen niin saatiin sekin huoli pois päiväjärjestyksestä.
Oikeen hyvää jatkoa sinulle! Tässä vielä sähköpostiosoitteeni jos joskus haluat mailailla: [email protected]Kiitos vain sinulle! Jotenkin se vaan lohduttaa kun tietää ettei ole yksin ongelmansa kanssa. Ja on paljon helpompi kertoa näistä sellaiselle, joka todella tietää itse mistä on kyse.
Kiitos sähköpostiosoitteesta, mielelläni kysäisen kuulumiset tässä kevään aikana! Toivottavasti haavasi on pian kunnossa ja pääset vaivasta lopullisesti eroon. Olisiko sinulla kertoa muutamia proteiinipitoisia ruokia/ruokalajeja, jotka olet havainnut hyviksi?
- *kohtalotoveri*
twisting-doc kirjoitti:
Olisiko sinulla kertoa muutamia proteiinipitoisia ruokia/ruokalajeja, jotka olet havainnut hyviksi?
seuraavissa on paljon proteiinia: tonnikala, raejuusto, pinjansiemenet, kananmuna, pähkinät ja pavut. Myös lihan sanotaan olevan hyväksi. Ja sittenhän on nuo proteiinivalmisteet, mutta itse en niitä ole kokeillut. Jostain muistan lukeneeni, että vähintään 60 g proteiinia päivässä pitäisi saada jos on leikkaustoipilas. Itselleni oli helpointa saada tuo 60 g täyteen tonnikala-raejuusto yhdistelmällä.
Sitten on yksi juttu myös se, että haluaako kokeilla vitamiineja tai esim karnosiinia. Toisilla tuntuu toimivan, mutta ei kaikilla ja niissä vaaditaan aika reilut annostukset.
- chisuli
Moi!
Minullakin tämä vaiva..ollut jo parisen vuotta, mutta en uskalla mennä leikkaukseen siitä :( Pelkään tuota hidasta paranemista ja jos se leikkauksen jälkeen vielä kuitenkin voi uusia niin onko leikkauksessa silloin edes järkeä :(
Aluksi takapuoleen tuli aina noin parin kk välein iso kipeä paise jolloin oli vaikea istua ja kävellä sitten se aina puhkesi parin päivän sisään itsekseen. Kaksi kertaa kävin terveyskeskuksessa siitä jolloin se puhkaistiin sielä. Puudutettiin ja avattiin...sattui ja paljon! Niin en enää edes uskaltanut mennä lääkärille sitä puhkaisemaan.
Nyt kunnon paisetta ei ole tullut n. vuoteen. Välillä tulee ihan pieni jonka itse puristan aina. Kokoajan tuossa vaossa on sellainen pieni kohouma ja rupi, josta vuotaa välillä hiukan verta tai jotain muuta nestettä.
Haluaisin mennä tästä leikkaukseen mutta en uskalla, jos se onkin mennyt oikein pahaksi kun näinkin kauan on ollut minulla :/
Ja leikkauksesta tulisi kuitenki piiiitkä sairaslomakin niin pelkään että kuinka se vaikuttaa opiskeluihini, kun en voisi koulussa istua ties kuinka pistään aikaan :/- *kohtalotoveri*
En halua pelotella, mutta kyllä se vaan niin on ettei tämä parane itsestään.
Voithan lähteä liikkeelle pienin askelin. Varaat ensin ajan tk-lääkärille ja pyydät lähetteen kirurgin arvioon. Hän katsoo ja tutkii, sanoo oman mielipiteensä millainen toimenpide ja toipuminen luultavasti olisi. Sinun ei ole sittenkään pakko mennä leikkaukseen jos et halua, mutta ainakin saisit asiantuntijan mielipiteen.
Minun onkalosto sai kasvaa rauhassa 15 vuotta. Silti voin aivan rehellisesti sanoa, että hetkeäkään en ole ollut leikkauksen jälkeen niin kipeä kuin mitä olin ennen leikkausta. Vaikka poistettiin laaja alue niin sairasloma oli vain 4 viikkoa ja nyt uusintaleikkauksen jälkeen 1 viikko. Mitä nopeammin lähdet hoitoon niin sen pienemmällä vaivalla selviät. - Weppana
*kohtalotoveri* kirjoitti:
En halua pelotella, mutta kyllä se vaan niin on ettei tämä parane itsestään.
Voithan lähteä liikkeelle pienin askelin. Varaat ensin ajan tk-lääkärille ja pyydät lähetteen kirurgin arvioon. Hän katsoo ja tutkii, sanoo oman mielipiteensä millainen toimenpide ja toipuminen luultavasti olisi. Sinun ei ole sittenkään pakko mennä leikkaukseen jos et halua, mutta ainakin saisit asiantuntijan mielipiteen.
Minun onkalosto sai kasvaa rauhassa 15 vuotta. Silti voin aivan rehellisesti sanoa, että hetkeäkään en ole ollut leikkauksen jälkeen niin kipeä kuin mitä olin ennen leikkausta. Vaikka poistettiin laaja alue niin sairasloma oli vain 4 viikkoa ja nyt uusintaleikkauksen jälkeen 1 viikko. Mitä nopeammin lähdet hoitoon niin sen pienemmällä vaivalla selviät.Hei!
Minulta leikattiin sinus muutama viikko sitten ja nyt sain tietää että haavassa on onkaloita joita ruetaan pitämään auki ja joudun käymään haavahoidossa joka päivä.
Asia ottaa tosi koville henkisesti, koska koulu on pahasti kesken enkä haluaisi jättää koulua tässä vaiheessa kesken. Jos lääkäri olisi maininnut ennen leikkausta, mihin rumbaan tässä saattaa joutua, olisin lykännyt leikkausta hieman eteen päin. Leikkauspaikka tulehtui ja on vuotanut verta jo monta päivää mutta siihen en ole saanut lääkäriltä enkä sairaanhoitajalta muuta ohjetta kun pesut ja antibioottikuurin.
Nyt en ilmeisesti saa pestä sitä haavaa kun siinä on sitä vihreää nauhaa. Tosi ahdistavaa! Olin ihan järkyttynyt kun kävin kuulemassa tämän hetkisen tilanteen. En tiedä miten tätä kukaan jaksaa. Haluaisin jo päästä istumaan :/ - onnistunut leikkaus takana
Hei!
Lupasin itselleni, että tulen tänne kertomaan kokemukseni sinus pilonidaliksen leikkauksesta, kun se on ohi. Minut leikattiin yksityisessä sairaalassa Helsingissä (mainoksia sairaalasta löytyy, kun googlettaa "sinus pilonidalis") viime viikon keskiviikkona, joten leikkauksesta on tällä hetkellä 5 päivää.
Olin sairastanut tätä ongelmaa vuodesta -99, jolloin ensimmäinen paise nousi pintaan. Tuolloin paise tyhjennettiin itäsuomalaisessa terveyskeskuksessa niin täysin, että se ei ole sen jälkeen oirehtinut. Seuraava paise tuli vuonna -05, jonka jälkeen olen joutunut syömään erinäisen määrän antibioottia. Tämän vuoden alussa ilmestyi pakaravaon yläosaan tumma alue, joka puhkesi ja vuoti koko kevään ajan.
Päätin mennä leikkaukseen ja pääsin siihen viikon päästä ensimmäisestä lääkärin tapaamisesta. Leikkaus itsessään hiukan jännitti, aivan turhaan. Palvelu oli erinomaista ja löydös oli sormenpään kokoinen. Itsestään sulavia tikkejä tuli 3 ja en ole joutunut syömään särkylääkkeitä lainkaan leikkauksen jälkeen. Istua pystyin jo kahden päivän päästä. Haava ei ole myöskään vuotanut lainkaan, vaikka ennen leikkausta tulehdus mylläsi kohdassa noin 3 kuukauden ajan.
Yksityisellä puolella pääsee suoraan plastiikkakirurgille, joka osaa hoitaa tällaiset pikkutarkkuutta vaativat leikkaukset erinomaisesti.
Suosittelen siis kaikille tätä vaihtoehtoa, plastiikkakirurgia ja yksityistä puolta! Vaivasta voi siis päästä "helpollakin" eroon pitkänkin ajan sairastamisen jälkeen.
Itsellä leikattiin tuo viikko sitten. 11 tikkiä häntäluusta persereikään asti. Oli mukavaa kun Oksikodonia laittoivat reilusti ja kotiin sai Tramadolia. Nukutuksessa tehtiin, koska pyysiin, en halunnut piikkiä selkäytimeeni. Palvelu oli loistavaa, 1 yö sairaalassa ja taksilla kotiin. Tramalia poskeen ja sit lepäämään. Istuminen tukalaa varsinkin suoraan, välillä äkillisiä kipuja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1323827- 851895
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151741Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541402Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1241294VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu971260Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi371259- 701156
- 691033
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k102995