Luterilaisten näkemys katolisesta kirkosta:
"Ensiksikin on varmaa, että paavi hallitsee kirkossa ja että hän on kirkon arvovallan ja viran varjolla perustanut tämän valtakunnan itselleen. Verhokseen hän on vetänyt nämä sanat: (Matt. 16:19) "Minä annan sinulle avaimet." Toiseksi paavin oppi on monin kerroin ristiriidassa evankeliumin kanssa, ja kolmella tavalla hän esiintyy röyhkeästi jumalallisen arvovallan haltijana: 1) Hän ottaa itselleen oikeuden muuttaa Kristuksen opin ja Jumalan asettamat jumalanpaveluksen muodot; hän vaatii, että hänen oppiaan ja kulttejaan on tarkoin noudatettava kuten jumalallisia ainakin. 2) Hän ottaa vallan päästää ja sitoa, ei vain eläviä vaan myös vainajien sieluja. 3) Paavi ei salli kirkon eikä kenenkään häntä arvostella, vaan asettaa oman arvovaltansa kirkolliskokousten ja koko kirkon tuomion yläpuolelle. Mutta se, ettei alistu kirkon eikä kenenkään tuomittavaksi, se juuri on itsensä jumalaksi tekemistä. Sitten hän vielä mitä julmimmin puolustaa näitä kammottavia harhojaan ja tätä jumalattomuuttaan sekä surmaa toisin ajattelevat.
Kun totuus on tämä, pysykööt kaikki kristityt tarkoin erillään paavin jumalattomasta opista, rienauksesta ja rikollisesta julmuudesta. Heidän tulee sanoutua jyrkästi irti paavista ja hänen joukkokunnastaan kuten ainakin Antikristuksen valtakunnasta. Kristushan (Matt. 7:15) käskee: "Kavahtakaa vääriä profeettoja." Ja Paavali käskee karttamaan (Tiit 3:10) jumalattomia opettajia ja kiroamaan heidät. Vielä hän sanoo (2 Kor. 6:14): "Älkää pitäkö yhtä epäuskoisten kanssa. Mitä olisi valon ja pimeyden liitto?"
Ei ole kyllä helppoa poiketa niin monen kansan yksimielisestä kannasta ja ottaa kantaakseen lahkolaisen nimi. Mutta Jumalan käsky velvoittaa kaikkia: me emme saa osallistua taisteluun jumalattomuuden ja rikollisen julmuuden puolesta. Siksi omatuntomme on turvassa, ovathan paavin valtakunnan harhat ilmeisiä ja Raamattu julistaa ne raikuvalla äänellä pahojen henkien ja Antikristuksen opiksi. Ilmeistä epäjumalanpalvelusta on messun saastuttaminen. Messuja on julkeasti käytetty häpeällisen voiton haalimiseen, muista väärinkäytöksistä puhumattakaan. Paavi ja hänen joukkokuntansa ovat täysin turmelleet opin parannuksesta. Hehän opettavat, että synnit annetaan anteeksi meidän tekojemme ansion perusteella, ja heti perään he käskevät epäillä, saatiinko synnit todella anteeksi! Missään he eivät opeta, että synnit anteeksi annetaan ilmaiseksi, Kristuksen tähden, ja että me saamme anteeksiannon tähän uskomalla. He pimittävät siten Kristuksen kirkkauden, riistävät omaltatunnolta lujan lohdutuksen ja hävittävät oikean jumalanpalveluksen, joka on uskon harjoitusta taistelussa epätoivoa vastaan.
Paavilaiset ovat pimittäneet opin synnistä ja keksineet määräyksen, että kaikki synnit on lueteltava, mistä johtuu paljon harhoja ja epätoivoa. Vielä he ovat keksineet hyvitystyöt, jotka niin ikään pimentävät Kristuksen hyvän työn. Näistä syntyivät aneet, jotka ovat pelkkiä rahan haalimiseksi sepitettyjä valheita. Sitten tulee pyhien avuksihuutaminen - kuinka kauheita väärinkäytöksiä ja mitä hirmuista epäjumalanpalvelusta se onkaan saanut aikaan! Kuinka törkeää saastaa onkaan johtunut selibaattimääräyksestä! Mihin pimeyteen onkaan evankeliumin peittänyt oppi luostarilupauksista! Siinä he kuvittelevat, että lupaukset käyvät vanhurskaudesta Jumalan edessä ja ansaitsevat syntien anteeksiannon. Niin he ovat vaihtaneet Kristuksen lahjan ihmisten perinnäissääntöihin ja tyyten hävittäneet opin uskosta. He kuvittelevat, että tyhjänpäiväiset säännöt edistävät Jumalan palvelemista ja ovat kristillistä täydellisyyttä, ja he asettavat ne Jumalan vaatimien ja säätämien kutsumustehtävien edelle. Nämäkään harhat eivät ole vähäpätöisiä, sillä ne loukkaavat Kristuksen kunniaa ja tuottavat turmion ihmisille, ja lisäksi niitä on mahdoton salata.
Näihin harhoihin liittyy kaksi ääretöntä syntiä. Ensiksikin se, että paavi puolustaa noita harhojaan rikollisella julmuudella ja rangaistuksin. Toiseksi se, että hän riistää kirkolta tuomiovallan eikä anna ratkaista kirkollisia erimielisyyksiä laillisesti, vaan väittää olevansa kirkolliskokouksen yläpuolella ja pystyvänsä purkamaan kirkolliskokousten päätöksiä, kuten kirkkosäännöt joskus julkeasti lausuvat. Vielä paljon julkeammin paavit ovat tätä soveltaneet käytäntöön, kuten monet esimerkit osoittavat. Kirkkosääntö sanoo (Decr.Grat. Quaestio 9:3): "Kukaan älköön lausuko tuomiota korkeimmasta istuimesta, sillä tuomaria ei voi tuomita keisari, ei papisto, eivtä kuninkaat eikä kansa." Näin paavin tyrannius on kaksinkertaista: hän puolustaa harhojaan väkivalloin ja murhin ja hän estää asioiden oikeudellisen tutkimisen. Viimeksi mainittu seikka on turmiollisempi kuin kaikki teloitukset. Sillä kun kirkolta on riistetty valta arvostella ja tuomita, ei jumalattomia dogmeja ja kultteja saada poistetuiksi, vaan lukemattomat ihmiset vuosisadasta toiseen joutuvat niiden takia kadotukseen.
Ajatelkoot siis kaikki hurskaat, kuinka kauheita ovat paavin valtakunnan harhat ja tyrannius. Tietäkööt ensiksikin, että harhat on torjuttava ja oikea oppi on omaksuttava Jumalan kunnian ja ihmisten pelastuksen tähden. Ajatelkoot sitten vielä, kuinka hirvittävä rikos on auttaa julmia raakimuksia heidän murhatessaan pyhiä, joiden veren Jumala on varmasti kostava. "
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/pavalta.html
"Ensiksikin on varmaa, että paavi hallitsee kirkossa ja että hän on kirkon arvovallan ja viran varjolla perustanut tämän valtakunnan itselleen. Verhokseen hän on vetänyt nämä sanat: (Matt. 16:19) "Minä annan sinulle avaimet." Toiseksi paavin oppi on monin kerroin ristiriidassa evankeliumin kanssa, ja kolmella tavalla hän esiintyy röyhkeästi jumalallisen arvovallan haltijana: 1) Hän ottaa itselleen oikeuden muuttaa Kristuksen opin ja Jumalan asettamat jumalanpaveluksen muodot; hän vaatii, että hänen oppiaan ja kulttejaan on tarkoin noudatettava kuten jumalallisia ainakin. 2) Hän ottaa vallan päästää ja sitoa, ei vain eläviä vaan myös vainajien sieluja. 3) Paavi ei salli kirkon eikä kenenkään häntä arvostella, vaan asettaa oman arvovaltansa kirkolliskokousten ja koko kirkon tuomion yläpuolelle. Mutta se, ettei alistu kirkon eikä kenenkään tuomittavaksi, se juuri on itsensä jumalaksi tekemistä. Sitten hän vielä mitä julmimmin puolustaa näitä kammottavia harhojaan ja tätä jumalattomuuttaan sekä surmaa toisin ajattelevat.
Kun totuus on tämä, pysykööt kaikki kristityt tarkoin erillään paavin jumalattomasta opista, rienauksesta ja rikollisesta julmuudesta. Heidän tulee sanoutua jyrkästi irti paavista ja hänen joukkokunnastaan kuten ainakin Antikristuksen valtakunnasta. Kristushan (Matt. 7:15) käskee: "Kavahtakaa vääriä profeettoja." Ja Paavali käskee karttamaan (Tiit 3:10) jumalattomia opettajia ja kiroamaan heidät. Vielä hän sanoo (2 Kor. 6:14): "Älkää pitäkö yhtä epäuskoisten kanssa. Mitä olisi valon ja pimeyden liitto?"
Ei ole kyllä helppoa poiketa niin monen kansan yksimielisestä kannasta ja ottaa kantaakseen lahkolaisen nimi. Mutta Jumalan käsky velvoittaa kaikkia: me emme saa osallistua taisteluun jumalattomuuden ja rikollisen julmuuden puolesta. Siksi omatuntomme on turvassa, ovathan paavin valtakunnan harhat ilmeisiä ja Raamattu julistaa ne raikuvalla äänellä pahojen henkien ja Antikristuksen opiksi. Ilmeistä epäjumalanpalvelusta on messun saastuttaminen. Messuja on julkeasti käytetty häpeällisen voiton haalimiseen, muista väärinkäytöksistä puhumattakaan. Paavi ja hänen joukkokuntansa ovat täysin turmelleet opin parannuksesta. Hehän opettavat, että synnit annetaan anteeksi meidän tekojemme ansion perusteella, ja heti perään he käskevät epäillä, saatiinko synnit todella anteeksi! Missään he eivät opeta, että synnit anteeksi annetaan ilmaiseksi, Kristuksen tähden, ja että me saamme anteeksiannon tähän uskomalla. He pimittävät siten Kristuksen kirkkauden, riistävät omaltatunnolta lujan lohdutuksen ja hävittävät oikean jumalanpalveluksen, joka on uskon harjoitusta taistelussa epätoivoa vastaan.
Paavilaiset ovat pimittäneet opin synnistä ja keksineet määräyksen, että kaikki synnit on lueteltava, mistä johtuu paljon harhoja ja epätoivoa. Vielä he ovat keksineet hyvitystyöt, jotka niin ikään pimentävät Kristuksen hyvän työn. Näistä syntyivät aneet, jotka ovat pelkkiä rahan haalimiseksi sepitettyjä valheita. Sitten tulee pyhien avuksihuutaminen - kuinka kauheita väärinkäytöksiä ja mitä hirmuista epäjumalanpalvelusta se onkaan saanut aikaan! Kuinka törkeää saastaa onkaan johtunut selibaattimääräyksestä! Mihin pimeyteen onkaan evankeliumin peittänyt oppi luostarilupauksista! Siinä he kuvittelevat, että lupaukset käyvät vanhurskaudesta Jumalan edessä ja ansaitsevat syntien anteeksiannon. Niin he ovat vaihtaneet Kristuksen lahjan ihmisten perinnäissääntöihin ja tyyten hävittäneet opin uskosta. He kuvittelevat, että tyhjänpäiväiset säännöt edistävät Jumalan palvelemista ja ovat kristillistä täydellisyyttä, ja he asettavat ne Jumalan vaatimien ja säätämien kutsumustehtävien edelle. Nämäkään harhat eivät ole vähäpätöisiä, sillä ne loukkaavat Kristuksen kunniaa ja tuottavat turmion ihmisille, ja lisäksi niitä on mahdoton salata.
Näihin harhoihin liittyy kaksi ääretöntä syntiä. Ensiksikin se, että paavi puolustaa noita harhojaan rikollisella julmuudella ja rangaistuksin. Toiseksi se, että hän riistää kirkolta tuomiovallan eikä anna ratkaista kirkollisia erimielisyyksiä laillisesti, vaan väittää olevansa kirkolliskokouksen yläpuolella ja pystyvänsä purkamaan kirkolliskokousten päätöksiä, kuten kirkkosäännöt joskus julkeasti lausuvat. Vielä paljon julkeammin paavit ovat tätä soveltaneet käytäntöön, kuten monet esimerkit osoittavat. Kirkkosääntö sanoo (Decr.Grat. Quaestio 9:3): "Kukaan älköön lausuko tuomiota korkeimmasta istuimesta, sillä tuomaria ei voi tuomita keisari, ei papisto, eivtä kuninkaat eikä kansa." Näin paavin tyrannius on kaksinkertaista: hän puolustaa harhojaan väkivalloin ja murhin ja hän estää asioiden oikeudellisen tutkimisen. Viimeksi mainittu seikka on turmiollisempi kuin kaikki teloitukset. Sillä kun kirkolta on riistetty valta arvostella ja tuomita, ei jumalattomia dogmeja ja kultteja saada poistetuiksi, vaan lukemattomat ihmiset vuosisadasta toiseen joutuvat niiden takia kadotukseen.
Ajatelkoot siis kaikki hurskaat, kuinka kauheita ovat paavin valtakunnan harhat ja tyrannius. Tietäkööt ensiksikin, että harhat on torjuttava ja oikea oppi on omaksuttava Jumalan kunnian ja ihmisten pelastuksen tähden. Ajatelkoot sitten vielä, kuinka hirvittävä rikos on auttaa julmia raakimuksia heidän murhatessaan pyhiä, joiden veren Jumala on varmasti kostava. "
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/pavalta.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuohon ei enää monikaan usko.Mitä pitäisi tehdä,
kun ihmiset nukkuvat.Luterilaisetkin ovat lahkoutuneet ties kuinka moneen eri kuppikuntaan,
minkäs teet?