Hihhulointi a'la mielenhäiriö
Niin kauan kuin elämääni taaksepäin muistan, jotakuinkin kolmivuotiaana (jolloin olin seurakunnan "adoptoima" enkelikasvoinen ja -ääninen esiintyjä läpi ala-asteen), tuijotin leipäluukku auki ihmisiä, jotka olivat hihhuleita. Ei edes uskontokunnalla väliä. Minä en vain millään järkeni tyngällä kyennyt tajuamaan, miten aikuinen ihminen voi heittäytyä niin höperöksi kuin skitsofreenikot, narkkarit ja hihhuliuskovaiset. Jos ei hallua helluntaina niin ei koko kesänä, jep jep.
Kun ihminen "tulee uskoon", hän useimmiten on elämänsä pahimmassa kriisissä ja joutunut psykoosiin tahi rajatilaan. Uskoontulemisen ja rajatilan eroina on usein se, että toinen löytyy tautiluokituksista ja toinen ei. Vaikka "uskoontulo" johtaisi siihen, että ihminen olisi kuin riivattu ja pahoilla hengillä täytetty, ihmistä ei oikein voi viedä lääkäriin. Äkkiseltään uskoon tulleet ovat usein psykoottisia, fanaattisia, perkeleellisen ilkeitä ja tuomitsevia, tekevät vastuuttomia tempauksia niin ihmissuhteissaan kuin talousasioissa, hylkäävät perheitään ja pahoittavat lähipiirinsä mielet ylimielisellä henkistymisellään - heistäkö muka näkee, miten pyhä henki työskentelee?
Lapsia ei saa kohdella väärin eikä väkivaltaa saisi harrastaa, mutta penskan saa aivopestä raamattusaippualla eikä monikaan pidä sitä pahana. Hänet saa peloitella synnillä siniseksi ja kasvattaa hänestä ahdaskatseisen jeesustelijan. Kun viisivuotias alkaa luennoida synnin mustuudesta ja kuinka armolla sielu pestään valkoiseksi, on kuuntelijalla vitsit vähissä. Armoon ja anteeksiantoon perustuvan uskon hihhuli huorittelee kymmenvuotiasta tytärtään (leikki poikienkin kanssa pihalla) ja kieltää koskaan tunteneensa poikaansa (tunnusti homoutensa). Amen.
Ja kun minä istun lähes vastasyntyneen vauvan kastejuhlassa ja osallistun vauvan PERISYNNIN puhdistamiseen ja poismanaamiseen, minulle tulee helvetin outo olo. Ihan sama outo olo kuin niissä hautajaisissa, joissa inhimillisen surunkin hakkaa katuun hihhulin tuomitseva, tulikivenkatkua ounasteleva psykoilu. Jos ei ole kuolema omalla toiminnalla ansaittu jumalan rangaistus, pohditaan miten paljon vainajalla on tilitettävää jumalalle kuoltuaan.
Aina oikeassa, aina enemmän oikeassa
Kyllä minä ymmärrän halun uskoa korkeampiin voimiin. Itsekin uskon, että jotain ihmistä suurempaa on olemassa (kuten maailmankaikkeus, kuten rakkaus, kuten mystiset maailmankaikkeutta liikuttavat voimat, joista ihminen tuntee todennäköisesti yhden miljardisosan). Ei se haittaa, että joku tahtoo uskoa Jesseen ja toinen Mosseen. Antaa palaa vain - minäkin joskus uskon itseeni enemmän kuin kehenkään muuhun ja toisinaan pidän kissoja jumalina. Mutta sitten kun joku julistaa Jessen tai Mossen Ainoaksi Oikeaksi Totuudeksi *sillä perusteella* että heillä on hallussaan IHMISTEN KIRJOITTAMA, MUOKKAAMA, KÄÄNTÄMÄ JA TULKITSEMA historiallinen mytologinen kirja , mopo on sanonut purr purr ja lähtenyt totaalisesti käsistä.
Tajuatteko te, mikä ero on jumalan sanalla ja ihmisten kirjoittamalla tarinalla, joka on moneen kertaan käännetty ja uudelleen tulkittu? Minä tajuan hyvinkin. Ne ovat kuin yö ja päivä. Hihhuli ei näe niissä mitään eroa.
Usko on mielestäni henkilökohtainen tunne ja käsitys siitä, miten maailma makaa. Tällaisen henkilökohtaisen tunteen laajentaminen joukkoliikkeeksi on vähän outoa. Siksi ihmettelen hihhuliyhteisöjen ja -lahkojen olemassaoloa. Olen päätynyt käsitykseen, että hihhuliyhteisöt tarvitaan tismalleen siihen, että hegemonista käsitystä omasta paremmuudesta saadaan pönkitettyä ilman häiriöitä. (Sitä paitsi ihmiseltä saa paremmin lypsettyä rahatkin, kun eivät ole järkitahot lypsyhetkeä pilaamassa.)
Koska ihminen on yhteisöllinen eläin ja hänellä on kovin usein tarve olla oikeassa (tai itse asiassa ENEMMÄN oikeassa kuin naapuri), nk. seurakunta on välttämätön. Jos tulee tappelu, iso seurakunta antaa selkään pienemmälle, joten eipäs käydä huutelemaan. Kiva käydä kirkossa, kun siellä tapaa niitä samalla tavalla ajattelevia hymisijöitä - ei joudu suotta vaivaamaan ajatuksiaan tai älyään kyseenalaistavilla asioilla, terveellä epäilyllä, järkevällä asioiden punnitsemisella tai kohtuukäyttöön pakottavilla lähimmäisten reaktioilla.
Kun aina styylaa vain samaa mieltä olevien kaa, ei tule erimielisyyttä eikä tarvitse perustella mitään. Jos hihhulismi oikein räväkästi painuu psykoosin puolelle, muut ovat tukena ja mukana menossa. Ei ole kimppapsykoosin voittanutta! Samanhenkisessä porukassa voi aina olla kivasti oikeassa ja vieläpä parempi ihminen kuin muut. Maailmassa on hyvä Me ja paha Muu. Ja jos olet asioista eri mieltä, olet minua JA jumalaa vastaan - ja jumalvoimia vastaanhan ei kannata olla, siinä tulee herkästi turpaan! Voit olla puolellani osallistumalla joukkopsykoosiimme epäröimättä tai epäilemättä. Sanot vain KYLLÄ, niin syntisi puhdistuvat ja pääset taivaaseen!
Uskonto ei ole paha, mutta ihminen on. Kirkon antama valta turmelee ihmisen ja siinä sitä sitten jo saarnataan jumalan sanaa omasta suusta tuomiosormi pystyssä. Kirkon oppi on useimmiten nerokas: ollaan omalla porukalla (jossa kaikki ovat samaa mieltä), suljetaan muut ulkopuolelle (jos ovat eri mieltä tai muuten vain keikuttavat hegemonian venettä) ja pidetään annetun opin kyseenalaistamista syntinä. Epäluulo on jumalan epäilyä eli kuolemansynti! Anokaa armoa ja vannokaa uskovanne vailla epäilyä! Älkää kyseenalaistako pappienne puheita niin voitte säästyä tulikiveltä ja helvetiltä! (Näin, nerokasta, johan minä sanoin!)
Juuri koskaan en kuule hihhulien kertovan siitä, että raamatun mukaan jumala jutteli sellaisia, että on olemassa pahin kuolemansynti seitsemän tunnetun lisäksi. Pahin on se, että ihminen alkaa leikkiä jumalaa ja ryhtyy tuomitsemaan muita muka jumalan valtakirjalla. Miksi tästä ollaan niin hissuksiin, arvaatteko?
Rakkaus, tasa-arvo ja kunnioitus - my ass!
Kirkkokunta, jonka julistaman uskon pitäisi PERUSTUA suvaitsevaisuuteen, lähimmäisen rakkauteen ja anteeksiantoon, harjoittaa seksuaalisten vähemmistöjen vihaamista tai syrjintää, laskee naissukupuolen kuuluvaksi seksuaalisiin vähemmistöihin, pilkkaa toisinajattelijoita ja sulkee ulos erimieliset. Evankelisluterilaisessa seurakunnassa eräs pappi puolusti masturbaatiota "ihan hyvänä ja ok asiana ihmiselämässä": tämän jälkeen pappiskaverit kutsuivat kollegaansa "runkkupapiksi" eikä ivanaurulla ollut rajaa. Näin, juuri näin!
Useimmissa kirkkokunnissa uskonteorian peruskiviä on misogynia ja sovinismi: jumala on mies (?) ja jumalalla on poika ja nainen pitäköön turpansa kiinni. Vaikka nainen luo elämää synnyttämällä (joka muinoin oli jumalallista ja palvottua), hänestä on tehty jumalallisten miesolentojen palvelija - pyhän siemenen hautomakone. Vaikka jumalat loisivat miehen ja naisen omaksi kuvakseen, pappismiehet ovat kiireisinä kertomassa, että eihän jumala nyt ihan sitä tarkoittanut, tosissaan ainakaan. Onneksi löytyy mytologiakirjasta toinenkin kohta, jossa kuolevainen mies kehoittaa naisia vaikenemaan - se on paljon väkevämmin todistettu kuin kerrottu jumalan sana toisaalla. Tämän takia meillä eivät voi kaikki mennä enää töihin, kun siellä on joku hemmetin _nainen_ huseeraamassa alba tanassa. Voi voi.
Kirkkokunnassa riippumatta jokainen hihhuli yrittää selittää, että heidän misogynistisessä eli naisvihamielisessä ja miehisen jumalan hallitsemassa uskossaan vallitsee tasa-arvo. Katsos naisen tulee juu totella, mutta miehen tulee kohdella tottelevaista palvelijaansa hyvin. Tasa-arvoa vinkeimmillään, eikö vain. Juu, minä arvostan sinun tekemääsi samaa työmäärää ja tasa-arvoa, minä ainoastaan maksan siitä vähemmän sinulle kuin miespuoliselle kollegallesi. Tottakai minä arvostan naisia, minä en vain missään helkkarin nimessä aio tehdä heidän kanssaan töitä. Vakuuttavaa.
Pikku naispappisvihan lisäksi jotkut kirkkokunnat estävät ihmisiä suojautumasta HIViltä (kato kyllä ne taudit lähtee, ku ei pane). Jos naisen henki on vaarassa raskauden takia, kuolkoon. Jos 12-vuotias lapsi raiskataan ja hän tulee raskaaksi, lapsi on jumalan lahja - ota pimu koppi ja kiitä! Mikä siinä onkin, että MIEHET ovat niin pirun ahkeria ja innokkaita sanelemaan lakeja asioissa, joita eivät kuuna päivänä joudu kokemaan, koska asiat koskevat vain naisia? Miksi kiihkeistä abortinvastustajista enemmistö on usein miehiä? Miksi vanhat äijät puhuvat ehkäisyä vastaan? Miksi neitsyys on yhden panon päässä huoruudesta mutta poikien touhuja ei lasketa?
Uskonto on peppureikä
Kauhea, mitä se nyt sanoi? Peppureikä? Apua!
Niin kauan kuin elämääni taaksepäin muistan, jotakuinkin kolmivuotiaana (jolloin olin seurakunnan "adoptoima" enkelikasvoinen ja -ääninen esiintyjä läpi ala-asteen), tuijotin leipäluukku auki ihmisiä, jotka olivat hihhuleita. Ei edes uskontokunnalla väliä. Minä en vain millään järkeni tyngällä kyennyt tajuamaan, miten aikuinen ihminen voi heittäytyä niin höperöksi kuin skitsofreenikot, narkkarit ja hihhuliuskovaiset. Jos ei hallua helluntaina niin ei koko kesänä, jep jep.
Kun ihminen "tulee uskoon", hän useimmiten on elämänsä pahimmassa kriisissä ja joutunut psykoosiin tahi rajatilaan. Uskoontulemisen ja rajatilan eroina on usein se, että toinen löytyy tautiluokituksista ja toinen ei. Vaikka "uskoontulo" johtaisi siihen, että ihminen olisi kuin riivattu ja pahoilla hengillä täytetty, ihmistä ei oikein voi viedä lääkäriin. Äkkiseltään uskoon tulleet ovat usein psykoottisia, fanaattisia, perkeleellisen ilkeitä ja tuomitsevia, tekevät vastuuttomia tempauksia niin ihmissuhteissaan kuin talousasioissa, hylkäävät perheitään ja pahoittavat lähipiirinsä mielet ylimielisellä henkistymisellään - heistäkö muka näkee, miten pyhä henki työskentelee?
Lapsia ei saa kohdella väärin eikä väkivaltaa saisi harrastaa, mutta penskan saa aivopestä raamattusaippualla eikä monikaan pidä sitä pahana. Hänet saa peloitella synnillä siniseksi ja kasvattaa hänestä ahdaskatseisen jeesustelijan. Kun viisivuotias alkaa luennoida synnin mustuudesta ja kuinka armolla sielu pestään valkoiseksi, on kuuntelijalla vitsit vähissä. Armoon ja anteeksiantoon perustuvan uskon hihhuli huorittelee kymmenvuotiasta tytärtään (leikki poikienkin kanssa pihalla) ja kieltää koskaan tunteneensa poikaansa (tunnusti homoutensa). Amen.
Ja kun minä istun lähes vastasyntyneen vauvan kastejuhlassa ja osallistun vauvan PERISYNNIN puhdistamiseen ja poismanaamiseen, minulle tulee helvetin outo olo. Ihan sama outo olo kuin niissä hautajaisissa, joissa inhimillisen surunkin hakkaa katuun hihhulin tuomitseva, tulikivenkatkua ounasteleva psykoilu. Jos ei ole kuolema omalla toiminnalla ansaittu jumalan rangaistus, pohditaan miten paljon vainajalla on tilitettävää jumalalle kuoltuaan.
Aina oikeassa, aina enemmän oikeassa
Kyllä minä ymmärrän halun uskoa korkeampiin voimiin. Itsekin uskon, että jotain ihmistä suurempaa on olemassa (kuten maailmankaikkeus, kuten rakkaus, kuten mystiset maailmankaikkeutta liikuttavat voimat, joista ihminen tuntee todennäköisesti yhden miljardisosan). Ei se haittaa, että joku tahtoo uskoa Jesseen ja toinen Mosseen. Antaa palaa vain - minäkin joskus uskon itseeni enemmän kuin kehenkään muuhun ja toisinaan pidän kissoja jumalina. Mutta sitten kun joku julistaa Jessen tai Mossen Ainoaksi Oikeaksi Totuudeksi *sillä perusteella* että heillä on hallussaan IHMISTEN KIRJOITTAMA, MUOKKAAMA, KÄÄNTÄMÄ JA TULKITSEMA historiallinen mytologinen kirja , mopo on sanonut purr purr ja lähtenyt totaalisesti käsistä.
Tajuatteko te, mikä ero on jumalan sanalla ja ihmisten kirjoittamalla tarinalla, joka on moneen kertaan käännetty ja uudelleen tulkittu? Minä tajuan hyvinkin. Ne ovat kuin yö ja päivä. Hihhuli ei näe niissä mitään eroa.
Usko on mielestäni henkilökohtainen tunne ja käsitys siitä, miten maailma makaa. Tällaisen henkilökohtaisen tunteen laajentaminen joukkoliikkeeksi on vähän outoa. Siksi ihmettelen hihhuliyhteisöjen ja -lahkojen olemassaoloa. Olen päätynyt käsitykseen, että hihhuliyhteisöt tarvitaan tismalleen siihen, että hegemonista käsitystä omasta paremmuudesta saadaan pönkitettyä ilman häiriöitä. (Sitä paitsi ihmiseltä saa paremmin lypsettyä rahatkin, kun eivät ole järkitahot lypsyhetkeä pilaamassa.)
Koska ihminen on yhteisöllinen eläin ja hänellä on kovin usein tarve olla oikeassa (tai itse asiassa ENEMMÄN oikeassa kuin naapuri), nk. seurakunta on välttämätön. Jos tulee tappelu, iso seurakunta antaa selkään pienemmälle, joten eipäs käydä huutelemaan. Kiva käydä kirkossa, kun siellä tapaa niitä samalla tavalla ajattelevia hymisijöitä - ei joudu suotta vaivaamaan ajatuksiaan tai älyään kyseenalaistavilla asioilla, terveellä epäilyllä, järkevällä asioiden punnitsemisella tai kohtuukäyttöön pakottavilla lähimmäisten reaktioilla.
Kun aina styylaa vain samaa mieltä olevien kaa, ei tule erimielisyyttä eikä tarvitse perustella mitään. Jos hihhulismi oikein räväkästi painuu psykoosin puolelle, muut ovat tukena ja mukana menossa. Ei ole kimppapsykoosin voittanutta! Samanhenkisessä porukassa voi aina olla kivasti oikeassa ja vieläpä parempi ihminen kuin muut. Maailmassa on hyvä Me ja paha Muu. Ja jos olet asioista eri mieltä, olet minua JA jumalaa vastaan - ja jumalvoimia vastaanhan ei kannata olla, siinä tulee herkästi turpaan! Voit olla puolellani osallistumalla joukkopsykoosiimme epäröimättä tai epäilemättä. Sanot vain KYLLÄ, niin syntisi puhdistuvat ja pääset taivaaseen!
Uskonto ei ole paha, mutta ihminen on. Kirkon antama valta turmelee ihmisen ja siinä sitä sitten jo saarnataan jumalan sanaa omasta suusta tuomiosormi pystyssä. Kirkon oppi on useimmiten nerokas: ollaan omalla porukalla (jossa kaikki ovat samaa mieltä), suljetaan muut ulkopuolelle (jos ovat eri mieltä tai muuten vain keikuttavat hegemonian venettä) ja pidetään annetun opin kyseenalaistamista syntinä. Epäluulo on jumalan epäilyä eli kuolemansynti! Anokaa armoa ja vannokaa uskovanne vailla epäilyä! Älkää kyseenalaistako pappienne puheita niin voitte säästyä tulikiveltä ja helvetiltä! (Näin, nerokasta, johan minä sanoin!)
Juuri koskaan en kuule hihhulien kertovan siitä, että raamatun mukaan jumala jutteli sellaisia, että on olemassa pahin kuolemansynti seitsemän tunnetun lisäksi. Pahin on se, että ihminen alkaa leikkiä jumalaa ja ryhtyy tuomitsemaan muita muka jumalan valtakirjalla. Miksi tästä ollaan niin hissuksiin, arvaatteko?
Rakkaus, tasa-arvo ja kunnioitus - my ass!
Kirkkokunta, jonka julistaman uskon pitäisi PERUSTUA suvaitsevaisuuteen, lähimmäisen rakkauteen ja anteeksiantoon, harjoittaa seksuaalisten vähemmistöjen vihaamista tai syrjintää, laskee naissukupuolen kuuluvaksi seksuaalisiin vähemmistöihin, pilkkaa toisinajattelijoita ja sulkee ulos erimieliset. Evankelisluterilaisessa seurakunnassa eräs pappi puolusti masturbaatiota "ihan hyvänä ja ok asiana ihmiselämässä": tämän jälkeen pappiskaverit kutsuivat kollegaansa "runkkupapiksi" eikä ivanaurulla ollut rajaa. Näin, juuri näin!
Useimmissa kirkkokunnissa uskonteorian peruskiviä on misogynia ja sovinismi: jumala on mies (?) ja jumalalla on poika ja nainen pitäköön turpansa kiinni. Vaikka nainen luo elämää synnyttämällä (joka muinoin oli jumalallista ja palvottua), hänestä on tehty jumalallisten miesolentojen palvelija - pyhän siemenen hautomakone. Vaikka jumalat loisivat miehen ja naisen omaksi kuvakseen, pappismiehet ovat kiireisinä kertomassa, että eihän jumala nyt ihan sitä tarkoittanut, tosissaan ainakaan. Onneksi löytyy mytologiakirjasta toinenkin kohta, jossa kuolevainen mies kehoittaa naisia vaikenemaan - se on paljon väkevämmin todistettu kuin kerrottu jumalan sana toisaalla. Tämän takia meillä eivät voi kaikki mennä enää töihin, kun siellä on joku hemmetin _nainen_ huseeraamassa alba tanassa. Voi voi.
Kirkkokunnassa riippumatta jokainen hihhuli yrittää selittää, että heidän misogynistisessä eli naisvihamielisessä ja miehisen jumalan hallitsemassa uskossaan vallitsee tasa-arvo. Katsos naisen tulee juu totella, mutta miehen tulee kohdella tottelevaista palvelijaansa hyvin. Tasa-arvoa vinkeimmillään, eikö vain. Juu, minä arvostan sinun tekemääsi samaa työmäärää ja tasa-arvoa, minä ainoastaan maksan siitä vähemmän sinulle kuin miespuoliselle kollegallesi. Tottakai minä arvostan naisia, minä en vain missään helkkarin nimessä aio tehdä heidän kanssaan töitä. Vakuuttavaa.
Pikku naispappisvihan lisäksi jotkut kirkkokunnat estävät ihmisiä suojautumasta HIViltä (kato kyllä ne taudit lähtee, ku ei pane). Jos naisen henki on vaarassa raskauden takia, kuolkoon. Jos 12-vuotias lapsi raiskataan ja hän tulee raskaaksi, lapsi on jumalan lahja - ota pimu koppi ja kiitä! Mikä siinä onkin, että MIEHET ovat niin pirun ahkeria ja innokkaita sanelemaan lakeja asioissa, joita eivät kuuna päivänä joudu kokemaan, koska asiat koskevat vain naisia? Miksi kiihkeistä abortinvastustajista enemmistö on usein miehiä? Miksi vanhat äijät puhuvat ehkäisyä vastaan? Miksi neitsyys on yhden panon päässä huoruudesta mutta poikien touhuja ei lasketa?
Uskonto on peppureikä
Kauhea, mitä se nyt sanoi? Peppureikä? Apua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kommentoikoot uskovat: heillä kun riittää raamatunlauseita. Raamattu on heille kuin pumppuhaulikko meille.
Noin yleensä ottaen toteaisin, että uskonnot ovat miesten keksimiä, miehille tarkoitettuja. Ääriuskonnollisuus ei anna mitään arvoa naispuolisille ihmisille.
Mutta niin perusteellisen hyvin ovat onnistuneet manipuloinnissaan, että naiset ovat usisperheiden kotiorjina elämäänsä yleensä varsin tyytyväisiä. Jumala kun on määritellyt heidän osansa Raamatussa.
Musliminainen ei (pahimmillaan) poistua kotoaan ilman miessaattajaa, eikä näyttäytyä ilman kokovartalokaapua (burkha) julkisella paikalla. Miehellä on oikeus lyödä häntä, kunhan ei jätä jälkiä.
Jos naimaton nainen ja mies menee sänkyyn, vika on naisen, joka kivitetään. Jos tyttö katsoo "silleen" naapurin poikaa, niin velimies ottaa nirrin pois ja tätä sanotaan kunniamurhaksi.
Ja naisen sukupuolielin ommellaan kiinni, ettei vaan kukaan pääse viemään hänen neitsyyttään salavihkaa.
Jaa niin. Ei pitänyt oikeastaan kirjoittaa mitään, mutta esimerkin voima on suuri.
Kumartukaamme Mekkaan päin kaikki oikeauskoiset, Abdullah Tammen johdolla.
Ugh
sanoituksia uskomattomienkin lauluissa. Esim. laulussa Kuuban Helmi; "sinun punainen sukkanauhas, on mun aarteeni kallehin"!
Pyhä Henki on oikeasti vain pieru, joka haisee paskalle ja sen jälkeen haihtuu pois vähin äänin.
samaa mieltä, todella!!