Kolminaisuusopin huonomaineinen historia sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä Jeesus ja hänen apostolinsa ennustivat tapahtuvaksi heidän aikansa jälkeen. He sanoivat, että tulisi luopumus, tosi palvonnasta poikkeaminen, jota kestäisi Kristuksen paluuseen saakka.
Tuosta "päivästä" apostoli Paavali sanoi: "3 Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen." (2.Tess.2:3 KR-92)
"29 Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. 30 Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa." (Apost.20:29 KR-92)
Myös toiset Jeesuksen opetuslapset kirjoittivat tästä luopumuksesta ja siihen liittyvästä 'laittomasta' pappisluokasta:
"1 Israelin kansan keskuudessa esiintyi kuitenkin myös vääriä profeettoja, ja samoin on teidänkin joukkoonne ilmestyvä vääriä opettajia. He salakuljettavat teidän keskuuteenne tuhoisia harhaoppeja, jopa kieltävät herransa, joka on ostanut heidät omikseen." (2.Piet.2:1 KR-92)
"3 Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu. 4 Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen." (Juud. 3, 4 KR-92)
Paavali kirjoitti myös: "3 Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. 4 He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja." (2.Tim.4:3, 4 KR-92)
Jeesus itse selitti, mitä olisi tämän tosi palvonnasta luopumisen takana. Hän sanoi, että hän oli kylvänyt hyvää siementä, mutta että vihollinen, Saatana, kylväisi sen sekaan peltoon rikkaruohoja. Siksi ensimmäisten vehnänoraiden ohessa ilmaantuisi myös rikkaruohoja. Siten puhtaasta kristillisyydestä poikkeaminen oli odotettavissa aina elonkorjuuseen saakka, jolloin Kristus saattaisi asiat kohdalleen. (Matteus 13:24–43) The Encyclopedia Americana huomauttaa: "300-luvun kolminaisuusoppi ei vastannut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; sen sijaan se merkitsi tästä opetuksesta poikkeamista."
Miten asiat kehittyivät?
Sitä kehittymässä ollutta ajatusta, että Jeesus olisi Jumala, oli raamatullisin perustein paljon vastustettu monien vuosien ajan. Yrittäessään ratkaista tämän kiistan Rooman keisari Konstantinus kutsui kaikki piispat koolle Nikeaan. Noin 300 piispaa, mikä oli vain murto-osa kokonaismäärästä, todella tuli koolle.
Konstantinus ei ollut kristitty. Hän oletettavasti teki kääntymyksen myöhemmin elämässään, mutta häntä ei kastettu ennen kuin kuolinvuoteellaan. Henry Chadwick sanoo hänestä kirjassaan The Early Church (Alkukirkko): "Konstantinus palvoi isänsä tavoin Voittamatonta Aurinkoa; – – hänen kääntymystään ei pitäisi tulkita sisäiseksi pelastuskokemukseksi – –. Se oli sotilaallinen kysymys. Hän ei koskaan käsittänyt kovin selvästi kristillistä oppia, mutta hän oli varma siitä, että voitto taistelussa on kristittyjen Jumalan lahja."
Encyclopædia Britannica kertoo kastamattoman keisarin osasta Nikean kirkolliskokouksessa: "Konstantinus itse toimi puheenjohtajana, hän johti aktiivisesti keskustelua ja teki henkilökohtaisesti ehdotuksen – – lopullisesta sanamuodosta: 'Isän kanssa yhtä olemusta', jolla ilmaistiin Kristuksen suhde Jumalaan tuon kirkolliskokouksen julkaisemassa uskontunnustuksessa – –. Pelonsekaisessa kunnioituksessaan keisaria kohtaan piispat vain kahta poikkeusta lukuun ottamatta allekirjoittivat uskontunnustuksen, monet heistä varsin vastahakoisesti."
Niinpä Konstantinuksen osa oli ratkaiseva. Kaksi kuukautta kestäneen kiihkeän uskonnollisen väittelyn jälkeen tämä pakanapoliitikko puuttui asiaan ja teki ratkaisunsa niiden hyväksi, jotka sanoivat Jeesuksen olevan Jumala.
Konstantinus ei varmasti tehnyt sitä siksi, että hänellä olisi ollut raamatullinen vakaumus. "Konstantinus ei pohjimmiltaan ymmärtänyt lainkaan kreikkalaiseen teologiaan liittyviä kysymyksiä", sanoo A Short History of Christian Doctrine. Mutta sen hän ymmärsi, että uskonnollisesta jakautuneisuudesta koitui uhka hänen valtakunnalleen, ja hän halusi lujittaa valtapiiriään.
Monien mielestä kolminaisuusoppi muotoiltiin Nikean (Nikaian) kirkolliskokouksessa vuonna 325.
Se ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Nikean kirkolliskokous oli kyllä sitä mieltä, että Kristus on samaa olemusta, substanssia, kuin Jumala, mikä loi pohjan myöhemmälle kolminaisuusteologialle. Mutta se ei muotoillut kolminaisuusoppia, sillä tuossa kirkolliskokouksessa ei puhuttu mitään pyhästä hengestä kolmiyhteisen Jumalan kolmantena persoonana. Kukaan Nikean piispoista ei kuitenkaan esittänyt kolminaisuutta. He päättivät vain Jeesuksen luonnosta mutta eivät pyhän hengen osasta. Jos kolminaisuus olisi ollut selvä Raamatun totuus, eivätkö he olisi tehneet sitä koskevan esityksen saman tien?
Kautta muinaisen maailman aina Babylonian ajasta saakka pakanajumalista koostuvien kolmikoiden eli triadien palvonta on ollut tavallista. Se oli yleistä myös Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa Kristusta edeltäneinä vuosisatoina, hänen aikanaan ja häntä myöhempinä vuosisatoina. Ja apostolien kuoleman jälkeen sellaiset pakanalliset uskomukset alkoivat tunkeutua kristillisyyteen.
Historioitsija Will Durant huomautti: "Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta; se omaksui sen. – – Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta." Ja kirjassa Egyptian Religion (Egyptin uskonto) Siegfried Morenz mainitsee: "Kolminaisuus oli egyptiläisten teologien tärkeimpiä kiinnostuksen aiheita – –. Kolme jumalaa on yhdistetty, ja niitä kohdellaan yhtenä olentona ja puhutellaan yksikössä. Tällä tavoin Egyptin uskonnon hengellinen voima liittyy suoranaisesti kristilliseen teologiaan."
A Dictionary of Religious Knowledge kiinnittää huomiota siihen, että monet sanovat kolminaisuuden olevan "pakanauskonnoista lainattua ja kristilliseen uskoon omaksuttua turmelusta". Ja kirja The Paganism in Our Christianity (Pakanuus kristillisyydessämme) selittää: "[Kolminaisuuden] alkuperä on tyystin pakanallinen."
Kirja The Church of the First Three Centuries sanoo: "Kolminaisuusoppi muodostui vähitellen ja verrattain myöhään; – – se oli peräisin lähteestä, joka oli täysin vieras juutalaisille ja kristillisille kirjoituksille; – – se kehittyi ja yhdistyi kristillisyyteen platonismia kannattavien kirkkoisien kätten kautta."
Kirjassa A Statement of Reasons Andrews Norton sanoo kolminaisuudesta: "Me voimme seurata tämän opin historiaa ja löytää sen lähteen, emme kristillisestä ilmoituksesta vaan platonilaisesta filosofiasta – –. Kolminaisuus ei ole Kristuksen ja hänen apostoliensa esittämä oppi vaan myöhempien platonikkojen koulukunnan mielikuvituksen tuotetta."
Siten Jeesuksen ja apostolien ennustama luopumus puhkesi 300-luvulla täyteen kukoistukseensa. Kristikunta oli hengellisesti puhuen astunut ennustettuun kasvavan pappisluokan, "kadotuksen ihmisen", hallitsemaan pimeyden aikaansa. – 2. Tessalonikalaisille 2:3, 7
Tuosta "päivästä" apostoli Paavali sanoi: "3 Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen." (2.Tess.2:3 KR-92)
"29 Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. 30 Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa." (Apost.20:29 KR-92)
Myös toiset Jeesuksen opetuslapset kirjoittivat tästä luopumuksesta ja siihen liittyvästä 'laittomasta' pappisluokasta:
"1 Israelin kansan keskuudessa esiintyi kuitenkin myös vääriä profeettoja, ja samoin on teidänkin joukkoonne ilmestyvä vääriä opettajia. He salakuljettavat teidän keskuuteenne tuhoisia harhaoppeja, jopa kieltävät herransa, joka on ostanut heidät omikseen." (2.Piet.2:1 KR-92)
"3 Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu. 4 Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen." (Juud. 3, 4 KR-92)
Paavali kirjoitti myös: "3 Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. 4 He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja." (2.Tim.4:3, 4 KR-92)
Jeesus itse selitti, mitä olisi tämän tosi palvonnasta luopumisen takana. Hän sanoi, että hän oli kylvänyt hyvää siementä, mutta että vihollinen, Saatana, kylväisi sen sekaan peltoon rikkaruohoja. Siksi ensimmäisten vehnänoraiden ohessa ilmaantuisi myös rikkaruohoja. Siten puhtaasta kristillisyydestä poikkeaminen oli odotettavissa aina elonkorjuuseen saakka, jolloin Kristus saattaisi asiat kohdalleen. (Matteus 13:24–43) The Encyclopedia Americana huomauttaa: "300-luvun kolminaisuusoppi ei vastannut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; sen sijaan se merkitsi tästä opetuksesta poikkeamista."
Miten asiat kehittyivät?
Sitä kehittymässä ollutta ajatusta, että Jeesus olisi Jumala, oli raamatullisin perustein paljon vastustettu monien vuosien ajan. Yrittäessään ratkaista tämän kiistan Rooman keisari Konstantinus kutsui kaikki piispat koolle Nikeaan. Noin 300 piispaa, mikä oli vain murto-osa kokonaismäärästä, todella tuli koolle.
Konstantinus ei ollut kristitty. Hän oletettavasti teki kääntymyksen myöhemmin elämässään, mutta häntä ei kastettu ennen kuin kuolinvuoteellaan. Henry Chadwick sanoo hänestä kirjassaan The Early Church (Alkukirkko): "Konstantinus palvoi isänsä tavoin Voittamatonta Aurinkoa; – – hänen kääntymystään ei pitäisi tulkita sisäiseksi pelastuskokemukseksi – –. Se oli sotilaallinen kysymys. Hän ei koskaan käsittänyt kovin selvästi kristillistä oppia, mutta hän oli varma siitä, että voitto taistelussa on kristittyjen Jumalan lahja."
Encyclopædia Britannica kertoo kastamattoman keisarin osasta Nikean kirkolliskokouksessa: "Konstantinus itse toimi puheenjohtajana, hän johti aktiivisesti keskustelua ja teki henkilökohtaisesti ehdotuksen – – lopullisesta sanamuodosta: 'Isän kanssa yhtä olemusta', jolla ilmaistiin Kristuksen suhde Jumalaan tuon kirkolliskokouksen julkaisemassa uskontunnustuksessa – –. Pelonsekaisessa kunnioituksessaan keisaria kohtaan piispat vain kahta poikkeusta lukuun ottamatta allekirjoittivat uskontunnustuksen, monet heistä varsin vastahakoisesti."
Niinpä Konstantinuksen osa oli ratkaiseva. Kaksi kuukautta kestäneen kiihkeän uskonnollisen väittelyn jälkeen tämä pakanapoliitikko puuttui asiaan ja teki ratkaisunsa niiden hyväksi, jotka sanoivat Jeesuksen olevan Jumala.
Konstantinus ei varmasti tehnyt sitä siksi, että hänellä olisi ollut raamatullinen vakaumus. "Konstantinus ei pohjimmiltaan ymmärtänyt lainkaan kreikkalaiseen teologiaan liittyviä kysymyksiä", sanoo A Short History of Christian Doctrine. Mutta sen hän ymmärsi, että uskonnollisesta jakautuneisuudesta koitui uhka hänen valtakunnalleen, ja hän halusi lujittaa valtapiiriään.
Monien mielestä kolminaisuusoppi muotoiltiin Nikean (Nikaian) kirkolliskokouksessa vuonna 325.
Se ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Nikean kirkolliskokous oli kyllä sitä mieltä, että Kristus on samaa olemusta, substanssia, kuin Jumala, mikä loi pohjan myöhemmälle kolminaisuusteologialle. Mutta se ei muotoillut kolminaisuusoppia, sillä tuossa kirkolliskokouksessa ei puhuttu mitään pyhästä hengestä kolmiyhteisen Jumalan kolmantena persoonana. Kukaan Nikean piispoista ei kuitenkaan esittänyt kolminaisuutta. He päättivät vain Jeesuksen luonnosta mutta eivät pyhän hengen osasta. Jos kolminaisuus olisi ollut selvä Raamatun totuus, eivätkö he olisi tehneet sitä koskevan esityksen saman tien?
Kautta muinaisen maailman aina Babylonian ajasta saakka pakanajumalista koostuvien kolmikoiden eli triadien palvonta on ollut tavallista. Se oli yleistä myös Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa Kristusta edeltäneinä vuosisatoina, hänen aikanaan ja häntä myöhempinä vuosisatoina. Ja apostolien kuoleman jälkeen sellaiset pakanalliset uskomukset alkoivat tunkeutua kristillisyyteen.
Historioitsija Will Durant huomautti: "Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta; se omaksui sen. – – Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta." Ja kirjassa Egyptian Religion (Egyptin uskonto) Siegfried Morenz mainitsee: "Kolminaisuus oli egyptiläisten teologien tärkeimpiä kiinnostuksen aiheita – –. Kolme jumalaa on yhdistetty, ja niitä kohdellaan yhtenä olentona ja puhutellaan yksikössä. Tällä tavoin Egyptin uskonnon hengellinen voima liittyy suoranaisesti kristilliseen teologiaan."
A Dictionary of Religious Knowledge kiinnittää huomiota siihen, että monet sanovat kolminaisuuden olevan "pakanauskonnoista lainattua ja kristilliseen uskoon omaksuttua turmelusta". Ja kirja The Paganism in Our Christianity (Pakanuus kristillisyydessämme) selittää: "[Kolminaisuuden] alkuperä on tyystin pakanallinen."
Kirja The Church of the First Three Centuries sanoo: "Kolminaisuusoppi muodostui vähitellen ja verrattain myöhään; – – se oli peräisin lähteestä, joka oli täysin vieras juutalaisille ja kristillisille kirjoituksille; – – se kehittyi ja yhdistyi kristillisyyteen platonismia kannattavien kirkkoisien kätten kautta."
Kirjassa A Statement of Reasons Andrews Norton sanoo kolminaisuudesta: "Me voimme seurata tämän opin historiaa ja löytää sen lähteen, emme kristillisestä ilmoituksesta vaan platonilaisesta filosofiasta – –. Kolminaisuus ei ole Kristuksen ja hänen apostoliensa esittämä oppi vaan myöhempien platonikkojen koulukunnan mielikuvituksen tuotetta."
Siten Jeesuksen ja apostolien ennustama luopumus puhkesi 300-luvulla täyteen kukoistukseensa. Kristikunta oli hengellisesti puhuen astunut ennustettuun kasvavan pappisluokan, "kadotuksen ihmisen", hallitsemaan pimeyden aikaansa. – 2. Tessalonikalaisille 2:3, 7
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun tuollaisia menee kirjassaan sanomaan?
Miksi ei tuhansien vuosien aikana kukaan Jumalan profeetoista opettanut hänen kansalleen kolminaisuutta?
Eikö lopulta Jeesus olisi voinut käyttää kykyään Suurena Opettajana selvittääkseen kolminaisuusopin seuraajilleen?
Henkeyttäisikö Jumala ihmisiä kirjoittamaan satoja sivuja Raamattuun eikä kuitenkaan opettaisi tämän aineiston välityksellä lainkaan kolminaisuutta, jos se olisi uskoon kuuluva "keskeinen oppi"?
Pitäisikö kristittyjen uskoa siihen, että vuosisatoja Kristuksen ja sen ajan jälkeen, kun Jumala henkeytti Raamatun kirjoittamisen, hän tukisi sellaisen opin muotoilua, joka oli tuhansien vuosien ajan hänen palvelijoilleen tuntematon ja joka on "selittämätön mysteeri", "ihmisjärjelle käsittämätön", jolla myönnetään olevan pakanallinen tausta ja joka oli "paljolti kirkkopoliittinen kysymys"?
Historian todistus on selvä: kolminaisuusopetus poikkeaa totuudesta, se on siitä luopumista.
*
Enpä kyllä mitenkään näe tässä luopumusasiassa mitään viitettä kolminaisuusoppiin.
Totean tähän alkuun, että pystyn itse elämään aivan hyvin ilman sanaa "kolminaisuus". Kun apostolit eivät sellaista sanaa käyttäneet tai eivät ainakaan kirjoittaneet sitä raamattuun, niin minunkaan ei välttämättä tarvitse sanaa käyttää.
Se on kuitenkin selvää, että Jeesuksen asema ainosyntyisenä Jumalan Poikana on suurempaa kuin kenenkään muun tässä maailmassa. Ainoastaan Isä on hänen yläpuolellaan. Heprealaiskirje on hyvä lukea Jeesuksen asemasta. Onhan nykyään olemassa sellaisiakin uskonnollisia liikkeitä, jotka ovat pohdiskelleet, olisiko Jeesus kenties sama kuin enkeli Mikael. Tällaiset ihmiset tuskin ovat lukeneet heprealaiskirjettä.
Pyhästä Hengestä myös kerrotaan raamatussa jollain tavalla Isästä ja Pojasta erillisenä persoonana. Mitä on tämä erillisyys ja mitä yhteys... ihmisen rajallinen ymmärrys ei sitä varmasti täysin riitä selittämään ennenkuin näemme Jumalan sellaisena kuin hän todella on.
Mutta terminä kolminaisuus on mielestäni aivan hyväksyttävä selittämään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteyttä.
*
Sitten näihin lainaamiisi raamatun jakeisiin:
Jos luet tästä 2.Tess.2:3 seuraavan jakeen: "(luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,) tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala."
Siinä on kerrottu, minkälaisessa yhteydessä tämä luopumus tapahtuu. Jotkut näistä ajatuksista voisivat sopia Rooman paaviin, mutta eivät kaikki. Ja sitten kun luetaan esim. jakeet 8-10, niin voidaan todeta, ettei varmaankaan ainakaan kukaan tähän mennessä vaikuttanut paavi täytä näitä merkkejä.
Eli tämä ennustettu luopumus on todennäköisesti vasta edessäpäin. Tai sitten osittain jo esim. 1900-luvulla tapahtunut asia.
*
Efesolaisille (Ap.t. 20:29) Paavali ennusti kohtalaisen selvästi joitain muutaman vuoden sisällä tai enintään parin- kolmenkymmen vuoden sisällä tapahtuvia asioita. Ne, joille Paavali puhui tämän, tulisivat kohtaamaan seurakunnassa tällaisia vaikeuksia. Eli Efeson seurakunta kohtasi tällaisia aikoja hyvin todennäköisesti jo ennen vuotta 100. Ei siis mitään viitettä kolminaisuusoppiin.
*
2.Piet.2:1 puhuu selvästi jostain aivan muusta kuin kolminaisuudesta. Osa näistä valheprofeetoista tulisi jopa kieltämään Jeesuksen.
Samoin Juud. 3,4 puhuu sellaisista, jotka mm. "kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen" ja jotka Jumalan armoon vedoten elivät synnissä.
2.Tim.4:3,4 puhuu aika samanlaisista ihmisistä kuin Juuda kirjoitti. Ihmisistä, jotka uskovat sellaisia opettajia, jotka antavat heille luvan elää himoissaan.
*
Jeesus todella opetti siitä, että hänen kylvämänsä siemenen joukkoon kylvettäisiin myös muuta kuin hyvää siementä. Nämä edellä mainitsemani asiat ovat aivan selvästi yksi osa tällaista siementä, joka ei tuota Jumalan haluamaa lopputulosta.
Mitään kolminaisuusoppia tähän ei tarvitse selitykseksi keksiä.
*
Se on todettava, että kristinuskon määrääminen ainoaksi sallituksi uskonnoksi oli kenties kristinuskon synkin historiallinen tapahtuma. Siitä lähtien kirkosta tuli ensisijaisesti väline maallisen vallan saavuttamiseksi.
*
iankaikkisuudesta saakka, eikä suinkaan jostain Nikean kokouksita lähtien.
* Jumala on ollut aina, ilaman alkua ja loppua, siksi kolminaisuus on ollut myös iankaikkisuudesta ja on iankaikkisuuteen, eikä se ole mikään oppi, vaan Jumalan kolminaisuus, Isä Poika ja Pyhä Henki. Eikä sitä kaada sinun ylipitkä litania, kun yrität väittää Jumalaa valhettelijaksi. Kiellät Pojan jumaluuden, kiellät koko Jumalan sillä ellei ole Poikaa, ei ole Isääkään. Jeesus on Jumala, siitä ei kukaan pääse luistamaan kuin koira veräjästä! Ei edes ekivaari!
ihmisten tekemä oppi, ja sen tarkoitus on ollut alusta alkaen kieltää Jeesuksen ja apostolien opettama asia, että myös me ihmiset olemme Jumalassa
Apostolien teot 17
27 "että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
28 SILLÄ HÄNESSÄ ME ELÄMME ja LIIKUMME ja OLEMME, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'."
TÄMÄN RAAMATUN TOTUUDEN KOLMINAISUUSOPPI KIELTÄÄ JA OPETTAA JUMALAYHTEYTEEN KUULUVAN VAIN ISÄ, POIKA JA PYHÄ HENKI, mutta MUU LUOMAKUNTA ON KOLMINAISUUSOPIN MUKAAN JUMALASTA ERILLÄÄN!
Mutta Jeesus opetti näin;
Johannes 17:
21 "että HE KAIKKI OLISIVAT YHTÄ, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, ETTÄ HEKIN MEISSÄ OLISIVAT, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut."
Ja apostoli Paavali opetti näin:
Ef. 1:10
"siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, — oli YHDISTÄVÄ Kristuksessa YHDEKSI KAIKKI, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä."
Kolminaisuusopin kannattajat tahtovat pitää kuulijat uskollisina itselleen eikä Jeesukselle!
Yrittäkää, hyvät lukijat, päätellä ja ajatella jotakin itsekin, eikä uskoa kaikkea, mitä kolminaisuusopin keksijät ovat valehdelleet.
Näin käy kun tutkitaan Hengellisiä asioita kirkkoisien ja kirkolliskokousten kautta.Juamalan Sanassa on selkeästi jo vanhassa testamentista alkaen kolminaisuusoppi.
ja eikun raamatusta SUORAT ei kauttarantain kolminaisuudesta kertovat kohdat.Niin minäkin uskon sitten näin.Tähän päivään mitää sellaista en ole löytänyt.Olen evankelis uskova en Jehovan todistaja.
Mitä jehovantodistajat tekevät helluntailaisten palstalla?
Emme tule uskomaan teidän oppejanne, että Jeesus olisi pelkkä luotu olento ja ylienkeli Miikael.
Sellainen on kadottavaa syntiä.
Johannes 8:24.
Helluntailaisilla kyllä on tieto siitä, että kolminaisuusoppi muotoiltiin apostolisen ajan jälkeen, ja että apostolit eivät tunteneet sellaista oppia.
Mutta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen iankaikkisuus on silti Raamatun tosiasia.
"Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun!" Johannes 14:1.
1 Korint. 8:6.