Kysymys ’miten tulla Jumalalle kelvolliseksi’ on aina painettuna ihmiseen.
Kahdesta tahosta toinen esittää, etteivät he enää voi tehdä syntiä kun ovat kokonaan uusia luomuksia. Jos näin on, asiat ovat heidän osaltaan onnellisesti, sillä Jumala tykkää tuollaisista ja antaa heille tekojensa mukaan. Kunhan vain vielä seuraisivat tarkalleen kaikessa Herraa Jeesusta. Ja kunhan vain tekisivät vain hyvää ja vanhurskautta, eivätkä vain teeskentelisi sitä.
Toinen taho on sellainen kurjanoloinen porukka, joka heissä vielä vaikuttavan lihallisuuden vuoksi kaikesta uuden luomuksen halusta huolimatta tahtoo joutua vikoihin Jeesustansa ja Jumalaansa vastaan ensiksi ajatuksissa, sitten vielä sanoissa ja teoissa. Tosi paha juttu. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin toivoa ja turvautua uskossa Jeesukseensa – Hän kun osoittaa itsensä Hengessään ja raamatussa syntisten ystäväksi ja aivan armolliseksi katuvia kohtaan. Kunhan nämä kurjat vain näkisivät ja tunnustaisivat kelvottomuutensa eivätkä vain teeskentelisi sitä. Näillä kurjilla kun ei katumuskaan ole omasta puolestaan jumalallista, ainoastaan muistavat, että Jeesus on sanonut: ’Se on täytetty’.
Molemmat tahot näyttävät siis olevan Jumalan suosiossa kunhan vain eivät vain teeskentelisi ulkokultaisesti. Sillä Jumala näkee sydämen.
Jeesus sanoo: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta.
Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. (Luukk).
Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, jotka turmelevat uskon.
Jeesus sanoo fariseuksista: Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.(Matt.23)
Kahdesta tahosta toinen esittää, etteivät he enää voi tehdä syntiä kun ovat kokonaan uusia luomuksia. Jos näin on, asiat ovat heidän osaltaan onnellisesti, sillä Jumala tykkää tuollaisista ja antaa heille tekojensa mukaan. Kunhan vain vielä seuraisivat tarkalleen kaikessa Herraa Jeesusta. Ja kunhan vain tekisivät vain hyvää ja vanhurskautta, eivätkä vain teeskentelisi sitä.
Toinen taho on sellainen kurjanoloinen porukka, joka heissä vielä vaikuttavan lihallisuuden vuoksi kaikesta uuden luomuksen halusta huolimatta tahtoo joutua vikoihin Jeesustansa ja Jumalaansa vastaan ensiksi ajatuksissa, sitten vielä sanoissa ja teoissa. Tosi paha juttu. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin toivoa ja turvautua uskossa Jeesukseensa – Hän kun osoittaa itsensä Hengessään ja raamatussa syntisten ystäväksi ja aivan armolliseksi katuvia kohtaan. Kunhan nämä kurjat vain näkisivät ja tunnustaisivat kelvottomuutensa eivätkä vain teeskentelisi sitä. Näillä kurjilla kun ei katumuskaan ole omasta puolestaan jumalallista, ainoastaan muistavat, että Jeesus on sanonut: ’Se on täytetty’.
Molemmat tahot näyttävät siis olevan Jumalan suosiossa kunhan vain eivät vain teeskentelisi ulkokultaisesti. Sillä Jumala näkee sydämen.
Jeesus sanoo: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta.
Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. (Luukk).
Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, jotka turmelevat uskon.
Jeesus sanoo fariseuksista: Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.(Matt.23)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kolmaskin porukka löytyy noiden kahden kuvaamasi lisäksi:
kolmosryhmäläisten sydämet ovat kokonaan paatuneessa tilassa, eivätkä he
välitä kelvollisuudesta Jumalan edessä sillä kertaa yhtikäs mitään.
Mutta ne ryhmät yksi ja kaksi sinun jaottelussasi;
pientä analyysiä niiden pohjalta.
Kuulun itse niihin kakkosporukkalaisiin, joiden on turvauduttava Jeesukseen.
Omassa vaelluksessani on niin paljon viilattavaa, etten näillä ansioillani
voisi ollenkaan luottavaisena käydä tuomiolle Kuninkaani eteen, kaukana siitä.
Täysin ratkaisevaa tämän 'kakkosporukan' osalta on, olemmeko me antaneet
Taivaallisen Viinitarhurin puhdistaa itseämme sen Totisen Viinipuun oksina
niin, että me voisimme kantaa vielä runsaampaa hedelmää.
Pelkkä turvautuminen Jeesukseen, Hänen nimensä huutaminen, Herra, Herra,
ei takaa kenenkään pelastusta. Matt. 7:21,22
On tehtävä Taivaallisen Isän tahto ja oltava valmis luopumaan omasta
itsekkäästä tahdostaan.
Seuraavan huomautuksesi haluan pitää tarkoin mielessä:
>>kunhan vain eivät vain teeskentelisi ulkokultaisesti.
Sillä Jumala näkee sydämen.
tahossa on se vaara, että kun huomaakin tehneensä jotain väärin eikä enää osaa parhaimpäin itselleenkään selittää miten siinä kävikin niin, saattaa mennä koko perustus hajalle ja ehkä uskokin kuolee samalla. Väkisinkin ensimmäisessä porukassa kääntyy teeskentelemään, kun tie ei ole helppo, se on kaitainen ja tuskainen, ja siinä joutuu näkemään kuinka omassa itsessään ei mitään voi. Ensimmäisessä tahossa olemisessa on myös se vaara, että sydän kylmettyy ja ihmisestä tulee armoton, lähimmäisen rakkauden käsky unohtuu, eikä silloin täytä Jeesuksen antamaa lakia, ja onkin taas loppujen lopuksi vain teeskentelijä.
Ja mitä sinulle merkitsee tämä totuus, jonka Jumala jo Jesajan kautta
valitulle kansalleen välitti, ja jonka Jeesuskin toisti,
ja joka on täydellisesti totta tämänkin petetyn kansan kohdalla:
"Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on
kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat
oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."
Kun tiedän sinun purkavan ulos pahaa oloasi virsiä veisaamalla,
niin mitä sinulle merkitsee nämä Aamoksen sanat:
"Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla
harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi
ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro."
Jeesus sanoo meille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
Herra päättää sen mitkä ovat turhia sanoja.
Ajattelin kuitenkin vastata, mutta en riidellä, lähtien siitä, että todella haluat tietää vastauksen kysymyksiisi.
Se mihin tahoon minä itse katson kuuluvani ei ratkaise asiaa vaan se mitä Herra päättää ja ilmoittaa. Kukapa uskovainen ei toivoisi kuuluvansa Jumalan suosiojoukkoon. Mutta sen ratkaisee yksinään kaikkivaltias Jumala. Ja kenelle Hän ilmoittaa. Sellaisten 'lellikkilapsiensa' tykö Hän lupaa tulla asumaan.
Minä olen kuullut usein elämäni aikana arvioita ihmisiltä, että en olisi oikeassa uskossa. Ilmeisesti tähän on liittynyt se, että minut on monesti erotettu erilaisista uskovaisten yhteyksistä. Rankkaahan se ihmismielelle on, jos jatkuvasti 'lyödään turpiin'.
Minulla ei kuitenkaan ole syytä valittaa. Voin luvata omasta kokemuksestani, että Jumala Häneen turvautuvalle kääntää kaikki parhain päin.
Mielestäni molemmat muut kysymyksesi liittyvät yhteen eli ovat rajankäyntiä 'ulkonaisen/ulkokultaisen' sekä 'Hengessä ja totuudessa' välillä.
Ulkonainen kirjain ei siis paranna vaan Henki tekee eläväksi.
En tiedä onko tieto (?) sinulle minun laulamisestani tullut jonkin 'keittiön kautta'. Se olisi hiukan kiusallista, mutta en minä sitä kenellekään synniksi lue.
Ikään kuin vakuuttaakseni voin paljastaa: lauluääneni ei ole tosiaan kovin hyvä. Olen nimittäin kuullut sanottavan, että 'tekee pahaa kuulla tuota laulua' tai jotain sinnepäin.
Mahdollisuuksia on ainakin neljä.
Joko ääneni tahtoo olla soinniltaan kärisevä, nuotti ei mene kohdalleen, äänenvoimakkuus vaihtelee pahasti tai edellisten jokin yhdistelmä.
Mutta kyllä lauluääneni hyvin suppeaan käyttöön kelpaa ja olen siitäkin tuntenut kiitollisuutta Jeesustani kohtaan.
Hiukan minua ihmetyttää tietosi (?), että purkaisin pahaa oloani laulamalla virsiä.
Minä itse olen luullut, että laulan silloin kun tunnen Jeesuksessa iloa ja rauhaa. Voitko ymmärtää, että tämä tapahtuu ehkä tavallista useammin uskon koettelemuksissa. Ehkäpä tämä kuvaa jotain noista taisteluista.
Lisäksi minä en tunne monia virsiä, mutta sen sijaan lauluja. En mielestäni niin usein ole veisannut virsiä kuin laulanut lauluja.
Laulut ja virretkään eivät ole Jeesuksen uskossa pahasta - eivät ainakaan minun tuntemani laulut. Sen sijaan, jos ne sanotaan epäuskossa ja kapinassa nöyrtymättä Herran Jeesuksen ristinpahennukseen, ne muodostuvat helposti synniksi.
Ne todistavat mielestäni yhtäpitävästi raamatun kanssa uskon Tiestä ja Ovesta, Jeesuksesta. Ratkaisevaa on siis tämä: Henki tekee eläväksi - vaikka mitä muuta ihmiset väittäisivätkään.
Laulut ja virretkin ovat nuottin mukaan lausuttuja (laulettuja) runoja.
Lopuksi haluaisin esittää tutkittavaksesi seuraavan runon/laulun, jonka eräs jo kunniaan mennyt ystäväni kirjoitti suurien uskon koettelemusten jälkeen.
Jos sitä toistetaan (laulaen tai runomitassa lausuen) uskossa Jeesukseen, se kuulostaa Hänestä ihanalta. Jos lauluääni on ei-niin-hyvä, sen voi toistaa mielessään; Jumala kuulee sen yhtä hyvin siitä huolimatta (tämä sopinee minun tapaukseeni, jos muita on kuulemassa).
On huomattava, että nuotti tai sen puute sinänsä ei ratkaise, vaan usko.
Onhan nimittäin niin, että Tampereen seudun ihmisillä nääs tahtoo tavallisessakin lausunnassa olla nuottia. Jos nuotti sinänsä olisi syntiä, tarkkaan ottaen (ja Jumala on tarkka) samaan syntiin voi joutua Turku-Pori akselin, meän kielen ja jopa Oulun seudun murretta puhuvat.
Kiitoksen Herrani sinulle tuon,
jälkehen murheen ja kyynelten vuon.
Jos kottelitkin uskon tulella,
niin autuaana pidät armolla.
Kiitoksen aihe on mittaamaton,
sun armosi määrä niin pohjaton on.
Kun taitoit tahdon ihmisluonnolta
ja syntisaastan pesit tunnolta.
Nouse mun kiitoksein taivasta päin,
jo kunnianistuimen uskossa näin.
Näin sydän kauniin laulun laulaa saa
ja kieli jalot sanat kirjoittaa.
Ylistys sinulle Jeesukseni,
tue vieläkin voimallas askeleeni.
Etta loppuun jaksan taivaltaa,
on omanani kohta rauhan maa.
-----------
"Älkää tuomitko näkemisen jälkeen vaan sanokaa oikea tuomio."
Tuo sinun olotilasi vi1ttaa samaan kuin Saulin olotila silloin,
kun Pyhä Henki oli hänestä poistunut ja Jumalan lähettämä paha
henki alkoi häntä ahdistaa, jolloin hän sai apua Daavidin soitosta,
ja silloin aina paha henki hetkeksi irrotti hänestä otettaan.
Minulle, jos kenelle on täällä syytöksiä ladeltu siksi, että
epäuskoon armahdetut ihmiset kokevat totuuden julistamisen
heidän tuomitsemisena - kuten se todellisuudessa onkin.
Tässä on kaksi versiota totuudesta, kumpaa sinä uskot:
Jeesus sanoo: "Kun Totuuden Henki tulee, te tulette tuntemaan koko totuuden."
Piispat ja papit sanovat: "Ei kukaan meistä voi tietää totuutta,
ja jos joku sanoo sen tietävänsä, on hänestä jo silloin tullut toisten tuomitsija."
Tämän kuulin ensimmäisen kerran Tampereelta lähetetystä kynttilänpäivän
jumalanpalveluksesta vuonna 1994, jossa saarnan piti silloinen piispa
Paavo Kortekangas, joka nuo sanat toi saarnassaan julki.
Tämän jälkeen on tuota samaa hokenut pari muutakin piispaa,
papeista puhumattakaan.