KANSAKUNTIENMÄÄRÄAJAT
(Pakanain ajat)
Luukas esitti kirjassaan mielenkiintoisen ilmauksen sanomalla 21:24 ja heitä kaatuu miekan terään ja viedään vankeina kaikkiin kansakuntiin, ja Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntienmääräajat täyttyvät.
Jerusalem on ollut kansakunnan pääkaupunki ja Daavidista lähtien se on edustanut Jumalan valtakuntaa maan päällä istuessaan “Jehovan istuimella” aina sen tuhoutumiseen saakka valtaamiseen asti, jolloin poistettiin kruunu siihen saakka, jolla on laillinen oikeus siihen Ps.2:7-10
Tahdon kertoa Jehovan säädöksestä.
Hän on sanonut minulle: ”Sinä olet minun poikani;
minusta, minusta on tänään tullut sinun isäsi.
8 Pyydä minulta, että antaisin kansakunnat perinnöksesi
ja maan ääret sinun omaisuudeksesi.
9 Sinä murskaat ne rautavaltikalla,
kuin savenvalajan astian sinä isket ne palasiksi.”
10 Ja nyt, oi kuninkaat, olkaa ymmärtäväisiä,
antakaa oikaista itseänne, oi maan tuomarit.
Alkuun historiaa pohjaksi
Raamatun kertomuksessa ei esitetä mitään yhtä nimenomaista ajanlaskutapaa, jonka alkukohdan mukaan kaikki sen jälkeiset tapahtumat ajoitettaisiin. Tämä ei sinänsä merkitse sitä, ettei olisi ollut systemaattista tapaa osoittaa menneiden tapahtumien täsmällinen ja oikea paikka ajan virrassa.
Raamatunkirjoittajat pystyivät tapahtumista kertoessaan mainitsemaan tarkkoja lukuja satojenkin vuosien pituisista ajanjaksoista, mikä osoittaa, että Israelin kansaan kuuluvat ja heidän esi-isänsä olivat kiinnostuneita ajanlaskusta.
Mooses saattoi siksi kirjoittaa: ”Tapahtui niiden neljänsadankolmenkymmenen vuoden kuluttua [siitä laskettuna, kun Abraham ylitti Eufratin matkallaan Kanaanin maahan, jolloin Jumala ilmeisesti saattoi voimaan Abrahamin kanssa tehdyn liiton], tapahtui juuri sinä päivänä, että kaikki Jehovan armeijat lähtivät Egyptin maasta.” (2Mo 12:41.)
Raamatun sisältämien ajanlaskuun liittyvien seikkojen ei sen vuoksi tulisi olettaa olevan täysin yhdenmukaisia nykyisten järjestelmien kanssa, joiden avulla kaikkien tapahtumien ajankohta määritetään matemaattisesti suhteessa johonkin menneisyydessä olevaan kiinnekohtaan, esim. yleisen ajanlaskun alkuun.
Nykyhistorioitsijat eivät vieläkään ole varmoja, mikä on joidenkuiden – jopa joidenkuiden myöhempiin dynastioihin kuuluvien – Assyrian ja Babylonian kuninkaiden oikea järjestys.
Tällaista epävarmuutta ei kuitenkaan ole Juudan ja Israelin kuninkaiden järjestyksestä.
Vuosien tarkkaan laskemiseen – ainakin silloin kun israelilaiset pitivät uskollisesti kiinni Mooseksen laista – vaikutti epäilemättä se, että he viettivät sapatti- ja riemuvuosia. Siten aika jaettiin 7 vuoden ja 50 vuoden jaksoihin.
Raamatun kertomus erottuu senaikaisista pakanakansojen kirjoituksista varsinkin siinä, miten sen sivuilla käsitellään aikaa, paitsi mennyttä ja senhetkistä myös tulevaa aikaa (Da 2:28; 7:22; 8:18, 19; Mr 1:15; Il 22:10).
Ainutlaatuisen profeetallisen aineiston takia ajanlaskun tarkkuus oli israelilaisille paljon tärkeämpää kuin millekään pakanakansalle, koska profetiat liittyivät usein joihinkin nimenomaisiin ajanjaksoihin.
Raamattu on Jumalan kirja, ja siinä korostetaan sitä, että hän toteuttaa sanansa täsmällisesti (Hes 12:27, 28; Ga 4:4), ja osoitetaan, että paikkansapitävät profetiat olivat todiste hänen jumalallisuudestaan (Jes 41:21–26; 48:3–7).
Jumalan henkeytys, jonka avulla Raamatun historiankirjoittajat pystyivät kirjoittamaan tietonsa muistiin, takaa Raamatun ajanlaskun luotettavuuden (2Pi 1:19–21).
19 Näin ollen meillä on profeetallinen sana varmempana, ja teette hyvin kiinnittäessänne siihen huomiota niin kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun sydämessänne, kunnes päivä sarastaa ja kointähti nousee.
20 Sillä te tiedätte ensiksikin sen, että yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta.
21 Sillä profetiaa ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän hengen johtamina ihmiset puhuivat sen, minkä saivat Jumalalta.
Babylonialainen ajanlasku.
Babylon on mukana Raamatun kertomuksessa pääasiassa Nebukadnessar II:n ajasta lähtien. Nebukadnessarin isän Nabopolassarin hallituskausi merkitsi ns. uusbabylonialaisen valtakunnan alkua; se päättyi Nabunaidin ja hänen poikansa Belsassarin hallituskausiin ja Babylonin kukistumiseen persialaisen Kyyroksen käsissä.
Tämä ajanjakso kiinnostaa suuresti raamatunoppineita, koska se käsittää babylonialaisten toimeenpaneman Jerusalemin hävityksen ja suuren osan juutalaisten 70-vuotisesta pakkosiirtolaisuudesta.
Jeremian 52:28:ssa sanotaan, että ensimmäinen juutalaisten pakkosiirtolaisten ryhmä vietiin Babyloniin Nebukadnessarin (eli Nebukadressarin) seitsemäntenä vuonna. 52:28 Tämä on se väki, jonka Nebukadressar vei pakkosiirtolaisuuteen: seitsemäntenä vuonna kolmetuhatta kaksikymmentäkolme juutalaista.
Tämän mukaisesti erään babylonialaisen aikakirjan (British Museum 21946) nuolenpäätekstissä kerrotaan: ”Seitsemäs vuosi: Kislevkuussa Akkadin kuningas katsasti armeijansa ja marssi Hattu[n maahan].
Hän leiriytyi Juudan kaupunkia vastaan, ja adarkuun toisena päivänä hän valloitti kaupungin (ja) vangitsi (sen) kuninkaan [Jojakinin]. Hän asetti kaupunkiin itse valitsemansa kuninkaan [Sidkian], (ja) hän otti suuren pakkoveron ja vei sen Babyloniin.” (A. K. Grayson, Assyrian and Babylonian Chronicles, 1975, s. 102; vrt. 2Ku 24:1–17; 2Ai 36:5–10.) (s. 326.)
Nebukadnessarin hallituskauden viimeisten 32 vuoden ajalta ei ole olemassa kronikan tapaisia historiallisia muistiinmerkintöjä paitsi eräs katkonainen teksti, jossa kerrotaan Nebukadnessarin 37. vuonna Egyptiä vastaan tehdystä sotaretkestä.
Eräästä babylonialaisesta savitaulusta on apua babylonialaisen ja Raamatun ajanlaskun yhteensovittamisessa.
Tämä taulu sisältää seuraavat tähtitieteelliset tiedot Kambyses II:n, Kyyros II:n pojan, seitsemänneltä vuodelta: ”Vuosi 7, tammus, 14. yö, 1 2⁄3 kaksoistuntia [kolme tuntia ja kaksikymmentä minuuttia] yön saapumisen jälkeen, kuunpimennys; näkyvissä koko ajan; ulottui [kuun] pohjoisen puolikkaan yli. Tebet, 14. yö, kahden ja puolen kaksoistunnin [viiden tunnin] kuluttua yöllä ennen aamua [yön loppupuolella] kuun kehrä pimeni; koko ajan näkyvissä; pimennys ulottui eteläisen ja pohjoisen osan yli.” (J. N. Strassmaier, Inschriften von Cambyses, König von Babylon, Leipzig 1890, nro 400, rivit 45–48; F. X. Kugler, Sternkunde und Sterndienst in Babel, Münster 1907, I osa, s. 70, 71.)
Näiden kahden kuunpimennyksen voidaan ilmeisesti katsoa olevan samat kuin ne kuunpimennykset, jotka näkyivät Babylonissa 16. heinäkuuta 523 eaa. ja 10. tammikuuta 522 eaa. (Theodor v. Oppolzer, Canon der Finsternisse, 1887, s. 335). Tämä taulu siis osoittaa, että Kambyses II:n seitsemäs vuosi alkoi vuoden 523 eaa. keväällä.
Koska Kambyses II:n seitsemäs vuosi alkoi vuoden 523 eaa. keväällä, hänen ensimmäinen hallitusvuotensa oli 529 eaa. ja hänen valtaistuimellenousuvuotensa ja Kyyros II:n viimeinen vuosi Babylonin kuninkaana oli 530 eaa. Viimeinen Kyyros II:n hallituskaudelle päivätty taulu on hänen yhdeksännen vuotensa 5. kuukauden 23. päivältä (R. Parker ja W. Dubberstein, Babylonian Chronology, 626 B.C.–A.D. 75, 1971, s. 14). Koska Kyyros II:n yhdeksäs vuosi Babylonin kuninkaana oli 530 eaa., hänen ensimmäinen vuotensa oli näiden laskelmien mukaan 538 eaa. ja hänen valtaistuimellenousuvuotensa 539 eaa.
Persialainen ajanlasku.
Jotkin tärkeät Raamatun tapahtumat sattuivat persialaisella kaudella: Babylonin kukistuminen, jota seurasi Kyyroksen julistama juutalaisten vapautus ja Juudan 70-vuotisen autioituksen päättyminen, Jerusalemin temppelin jälleenrakentaminen, joka saatiin päätökseen ”Dareioksen [persialaisen Dareios I:n] kuudentena hallitusvuonna”, ja Nehemian toimeenpanema Jerusalemin muurien uudelleen rakentaminen sen säädöksen mukaisesti, joka annettiin Artakserkses Longimanuksen 20. vuonna (2Ai 36:20–23; Esr 3:8–10; 4:23, 24; 6:14, 15; Ne 2:1, 7, 8).
Siihen, että Babylon kukistui vuonna 539 eaa., voidaan päätyä Ptolemaioksen kaanonin sekä muiden lähteiden perusteella.
Historioitsija Diodoros sekä Africanus ja Eusebios osoittavat, että Kyyroksen ensimmäinen vuosi Persian kuninkaana vastasi 55. olympiadin 1. vuotta (560–559 eaa.), kun taas Kyyroksen viimeinen vuosi sijoitetaan 62. olympiadin 2. vuoteen (531–530 eaa.).
Nuolenpäätaulujen mukaan Kyyros hallitsi Babylonia yhdeksän vuotta, mikä siten osoittaa vuoden 539 siksi ajankohdaksi, jolloin hän valloitti Babylonin. (Jack Finegan, Handbook of Biblical Chronology, 1964, s. 112, 168–170; Babylonian Chronology, 626 B.C.–A.D. 75, s. 14;
Toinen ajankohta, jota voidaan käyttää kiinteänä ajankohtana, on vuosi 539 eaa.
Useat eri historialliset lähteet osoittavat sen vuodeksi, jona persialainen Kyyros kukisti Babylonin. (Maallisia tietolähteitä Kyyroksen hallituskaudesta ovat esim. Diodoros, Africanus, Eusebios ja Ptolemaios sekä babylonialaiset savitaulut.)
Ensimmäisenä hallitusvuonnaan Kyyros antoi säädöksen juutalaisten vapauttamiseksi pakkosiirtolaisuudesta. Kuten artikkelissa KYYROS osoitetaan, on hyvin todennäköistä, että säädös annettiin vuoden 538 eaa. talvella tai vuoden 537 eaa. keväällä. Näin juutalaiset olisivat ehtineet tehdä tarpeelliset valmistelut, lähteä neljä kuukautta kestävälle matkalle Jerusalemiin ja saapua sinne vuoden 537 eaa. seitsemänteen kuukauteen (tisrikuuhun, n. lokakuun 1. päivään) mennessä. (Esr 1:1–11; 2:64–70; 3:1.)
Raamatun profetian mukaan tuota 70 vuoden ajanjaksoa ei voida soveltaa mihinkään muuhun aikaan kuin Juudan autioituksen (johon liittyi Jerusalemin hävitys) ja juutalaisten pakkosiirtolaisten kotimaahansa paluun väliseen aikaan. (Tämän paluun mahdollisti Kyyroksen antama säädös.)
Siinä sanotaan selvästi, että Juudan maan autioituksen pituus olisi 70 vuotta.
Profeetta Daniel ymmärsi profetian näin, sillä hän totesi: ”Minä, Daniel, havaitsin kirjoista niiden vuosien luvun, joista Jehovan sana oli tullut profeetta Jeremialle Jerusalemin autioitusten täyttämiseksi, nimittäin seitsemänkymmentä vuotta.” (Da 9:2.)
2. Aikakirjan 36:20, 21:ssä kuvaillaan ensin Nebukadnessarin suorittamaa Jerusalemin valloitusta ja sanotaan sitten: ”Lisäksi hän vei miekalta säilyneet vankeina Babyloniin, ja heistä tuli hänen ja hänen poikiensa palvelijoita, kunnes Persian kuningaskunta alkoi hallita, Jeremian suun kautta puhutun Jehovan sanan täyttämiseksi, kunnes maa oli maksanut sapattinsa. Kaikki autioitettuna olonsa päivät se piti sapattia seitsemänkymmenen vuoden täyttämiseksi.”
Nyt on osoitettu vuosi 539 jolloin Babylon valloitettiin ja 537 vapautettiin vankeudesta. Oli kulunut 70 vuotta vankeudessa, joten Jerusalem valloitettiin 607 vuonna.
Jolloin täyttyi Jeremian 25:11,12
11 Ja koko tämän maan täytyy tulla hävitetyksi paikaksi, hämmästelyn kohteeksi, ja näiden kansakuntien on palveltava Babylonin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” ’
12 ’Ja on tapahtuva, että kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, minä vaadin tilille Babylonin kuninkaan ja sen kansakunnan’, lausuu Jehova, ’heidän erheestään, niin, kaldealaisten maan, ja olen tekevä sen autioksi ajan hämärään asti.
Tällaisten kiinteiden ajankohtien avulla voimme sitten ajoittaa hyvin monet Raamatun tapahtumat. Tämän ajanlaskun runko on seuraavanlainen:
Tapahtuma Vuosi Tapahtumien
välinen aika
Aadamin luominen 4026 eaa.
Siitä vedenpaisumuksen
alkuun 2370 eaa. 1656 vuotta
Siitä Abrahamin kanssa
tehdyn liiton
voimaansaattamiseen 1943 eaa. 427 vuotta
Siitä Egyptistä lähtöön 1513 eaa. 430 vuotta
Siitä temppelin
rakentamisen
aloittamiseen 1034 eaa. 479 vuotta
Siitä valtakunnan
jakautumiseen 997 eaa. 37 vuotta
Siitä Juudan
autioitukseen 607 eaa. 390 vuotta
Siitä juutalaisten
paluuseen
pakkosiirtolaisuudesta 537 eaa. 70 vuotta
Siitä Jerusalemin
muurien uudelleen
rakentamiseen 455 eaa. 82 vuotta
Siitä Jeesuksen
kasteeseen 29 ya. 483 vuotta
1914 – merkittävä vuosi Raamatun profetiassa
RAAMATUNTUTKIJAT julistivat jo muutamien vuosikymmenien ajan etukäteen, että vuonna 1914 tapahtuisi jotain merkittävää. Mitä se oli, ja mitkä todisteet osoittavat, että tuo vuosi oli hyvin tärkeä?
Jeesus sanoi Luukkaan 21:24:ssä: ”Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntien määräajat [”pakanain ajat”, vuoden 1938 kirkkoraamattu] täyttyvät.”
Jerusalem oli ollut juutalaisten kansakunnan pääkaupunki ja kuningas Daavidista polveutuvien kuninkaiden hallituspaikka (Psalmit 48:1, 2). Nuo kuninkaat olivat poikkeuksellisia hallitsijoita. He istuivat ”Jehovan valtaistuimella” edustaen itse Jumalaa (1. Aikakirja 29:23). Jerusalem oli siis Jehovan hallitusvallan vertauskuva.
Miten ja milloin Jumalan hallitusvalta sitten joutui ”kansakuntien tallattavaksi”?
Vuonna 607 eaa., jolloin babylonialaiset valloittivat Jerusalemin. ”Jehovan valtaistuin” jäi tyhjäksi, ja Daavidista polveutuvien kuninkaiden ketju katkesi väliaikaisesti. (2. Kuninkaiden kirja 25:1–26.)
Jatkuisiko tämä ’tallaaminen’ ikuisesti?
Ei, sillä Hesekielin profetiassa sanottiin Jerusalemin viimeisestä kuninkaasta Sidkiasta: ”Poista turbaani ja nosta pois kruunu. – – Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.” (Hesekiel 21:26, 27.) 26 näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ’Poista turbaani ja nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällaiseksi. Korota alhainen ja alenna korkea.
27 Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen sen. Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.’”
Laillinen oikeus” Daavidin kruunuun on Kristuksella Jeesuksella (Luukas 1:32, 33). ’Tallaaminen’ päättyisi sitten, kun Jeesuksesta tulisi Kuningas.
Ilm.11:15 Ja seitsemäs enkeli puhalsi trumpettiinsa. Ja taivaassa kuului suuria ääniä, jotka sanoivat: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän tulee hallitsemaan kuninkaana aina ja ikuisesti.”
Milloin tuo suuri hetki koittaisi?
Jeesus osoitti, että pakanat saisivat hallita tietyn aikaa. Danielin kirjan 4. luvussa oleva kertomus sisältää avaimen tuon ajanjakson pituuden selvittämiseksi.
Siinä kuvaillaan profeetallista unta, jonka Babylonian kuningas Nebukadnessar näki. Unessa hakattiin poikki suunnattoman suuri puu, eikä sen kanto päässyt versomaan, koska se kahlittiin rauta- ja kuparivanteilla.
Enkeli julisti: ”Kulukoon siltä seitsemän aikaa.” (Daniel 4:10–16.)
Puut edustavat Raamatussa toisinaan hallitusvaltaa (Hesekiel 17:22–24; 31:2–5). Vertauskuvallisen puun kaataminen kuvaa siis sitä, miten Jumalan hallitusvalta päättyisi sellaisena kuin Jerusalemin kuninkaat sitä edustivat.
Näky osoitti kuitenkin, että ’Jerusalemin tallaaminen’ olisi väliaikaista, sillä se kestäisi ”seitsemän aikaa”. Kuinka pitkä ajanjakso tämä on?
Ilmestyksen 12:6, 14 osoittaa, että kolme ja puoli aikaa on ”tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää”. ”Seitsemän aikaa” on kaksi kertaa pitempi ajanjakso eli 2520 päivää.
Pakanakansat eivät kuitenkaan lakanneet ’tallaamasta’ Jumalan hallitusvaltaa vielä 2520 päivän jälkeen Jerusalemin kukistumisesta.
Ennustus viittaa siis selvästikin paljon pitempään aikaan. Neljännen Mooseksen kirjan 14:34:ssä ja Hesekielin 4:6:ssa puhutaan ”päivästä vuotta kohti”, ja tämän perusteella ”seitsemän aikaa” on 2520 vuotta.
Nämä 2520 vuotta alkoivat lokakuussa 607 eaa., kun babylonialaiset valloittivat Jerusalemin ja Daavidista polveutuva kuningas poistettiin valtaistuimelta.
Ajanjakso päättyi lokakuussa 1914. Silloin loppuivat ”kansakuntien määräajat” ja Jumala asetti Jeesuksen Kristuksen taivaalliseksi Kuninkaaksi Psalmit 2:1–6;
Daniel 7:13, 14 Minä näin edelleen yön näyissä, ja katso, taivaiden pilvien mukana oli tulossa joku ihmisen pojan kaltainen, ja hän sai pääsyn Ikiaikaisen luo, ja hänet vietiin aivan Hänen eteensä.
14 Ja hänelle annettiin hallitusvalta ja kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, kansalliset ryhmät ja kielet palvelisivat häntä. Hänen hallitusvaltansa on ajan hämärään asti kestävä hallitusvalta, joka ei häviä, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei tuhoudu.
Dan.4:17. Asia on vartijoiden säädöksen mukaan ja pyyntö on pyhien sanan mukaan näin, jotta elävät tietäisivät, että Korkein on Hallitsijana ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen, kenelle hän tahtoo, ja asettaa sitä hallitsemaan (ihmisistä alhaisimman).
Aivan kuten Jeesus ennusti, hänen ”läsnäololleen” taivaallisena Kuninkaana ovat olleet ominaisia mullistavat maailmanlaajuiset ilmiöt:
Sodat, nälänhätä, maanjäristykset ja tuhoisat taudit (Matteus 24:3–8; Luukas 21:11).
Ne ovat painava todiste sen puolesta, että vuonna 1914 syntyi Jumalan taivaallinen valtakunta ja nykyisen pahan asiainjärjestelmän ”viimeiset päivät” alkoivat 2. Timoteukselle 3:1–5
1 Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä.
2 Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia,
3 vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta,
4 kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia;
5 heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois.
Vuoden 607 eaa. lokakuusta vuoden 1 eaa. lokakuuhun on 606 vuotta. Nollavuotta ei ole, joten vuoden 1 eaa. lokakuusta vuoden 1914 lokakuuhun on 1914 vuotta. Kun lasketaan yhteen 606 vuotta ja 1914 vuotta, saadaan 2520 vuotta. Jerusalemin kukistumista vuonna 607 eaa. k
2520 vuotta
606 1/4 vuotta 1913 3/4 vuotta
Vuoden 607 eaa. lokakuusta Vuoden 1 ya. tammikuun 1. päivästä
vuoden 1 eaa. joulukuun 31. päivään vuoden 1914 lokakuuhun
607 ← eaa. ya.→ 1914
”Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana kunnes”Tulee hän,jolla on "laillinen oikeus”
Kun on kiinteä lähtökohta voidaan laskea koko Raamattu aika hyvin.
Laskin itsekin monta kertaa kyllästymiseen asti, ja nyt on teidän vuoro laskea.
Niistä kuninkaista ei voi suoraan laskea, kun ei välttämättä tiedetä heidän tarkkoja hallinta-aikoja.
Lukekaa myös Raamatun paikat.
Nyt hyviä kommentteja(epäilemättä).Pyydettyä "hupia"!
Ps.Laske sinäkin hirvas,ei se
vie kuin muutaman tunnin :)
(Pakanain ajat)
Luukas esitti kirjassaan mielenkiintoisen ilmauksen sanomalla 21:24 ja heitä kaatuu miekan terään ja viedään vankeina kaikkiin kansakuntiin, ja Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntienmääräajat täyttyvät.
Jerusalem on ollut kansakunnan pääkaupunki ja Daavidista lähtien se on edustanut Jumalan valtakuntaa maan päällä istuessaan “Jehovan istuimella” aina sen tuhoutumiseen saakka valtaamiseen asti, jolloin poistettiin kruunu siihen saakka, jolla on laillinen oikeus siihen Ps.2:7-10
Tahdon kertoa Jehovan säädöksestä.
Hän on sanonut minulle: ”Sinä olet minun poikani;
minusta, minusta on tänään tullut sinun isäsi.
8 Pyydä minulta, että antaisin kansakunnat perinnöksesi
ja maan ääret sinun omaisuudeksesi.
9 Sinä murskaat ne rautavaltikalla,
kuin savenvalajan astian sinä isket ne palasiksi.”
10 Ja nyt, oi kuninkaat, olkaa ymmärtäväisiä,
antakaa oikaista itseänne, oi maan tuomarit.
Alkuun historiaa pohjaksi
Raamatun kertomuksessa ei esitetä mitään yhtä nimenomaista ajanlaskutapaa, jonka alkukohdan mukaan kaikki sen jälkeiset tapahtumat ajoitettaisiin. Tämä ei sinänsä merkitse sitä, ettei olisi ollut systemaattista tapaa osoittaa menneiden tapahtumien täsmällinen ja oikea paikka ajan virrassa.
Raamatunkirjoittajat pystyivät tapahtumista kertoessaan mainitsemaan tarkkoja lukuja satojenkin vuosien pituisista ajanjaksoista, mikä osoittaa, että Israelin kansaan kuuluvat ja heidän esi-isänsä olivat kiinnostuneita ajanlaskusta.
Mooses saattoi siksi kirjoittaa: ”Tapahtui niiden neljänsadankolmenkymmenen vuoden kuluttua [siitä laskettuna, kun Abraham ylitti Eufratin matkallaan Kanaanin maahan, jolloin Jumala ilmeisesti saattoi voimaan Abrahamin kanssa tehdyn liiton], tapahtui juuri sinä päivänä, että kaikki Jehovan armeijat lähtivät Egyptin maasta.” (2Mo 12:41.)
Raamatun sisältämien ajanlaskuun liittyvien seikkojen ei sen vuoksi tulisi olettaa olevan täysin yhdenmukaisia nykyisten järjestelmien kanssa, joiden avulla kaikkien tapahtumien ajankohta määritetään matemaattisesti suhteessa johonkin menneisyydessä olevaan kiinnekohtaan, esim. yleisen ajanlaskun alkuun.
Nykyhistorioitsijat eivät vieläkään ole varmoja, mikä on joidenkuiden – jopa joidenkuiden myöhempiin dynastioihin kuuluvien – Assyrian ja Babylonian kuninkaiden oikea järjestys.
Tällaista epävarmuutta ei kuitenkaan ole Juudan ja Israelin kuninkaiden järjestyksestä.
Vuosien tarkkaan laskemiseen – ainakin silloin kun israelilaiset pitivät uskollisesti kiinni Mooseksen laista – vaikutti epäilemättä se, että he viettivät sapatti- ja riemuvuosia. Siten aika jaettiin 7 vuoden ja 50 vuoden jaksoihin.
Raamatun kertomus erottuu senaikaisista pakanakansojen kirjoituksista varsinkin siinä, miten sen sivuilla käsitellään aikaa, paitsi mennyttä ja senhetkistä myös tulevaa aikaa (Da 2:28; 7:22; 8:18, 19; Mr 1:15; Il 22:10).
Ainutlaatuisen profeetallisen aineiston takia ajanlaskun tarkkuus oli israelilaisille paljon tärkeämpää kuin millekään pakanakansalle, koska profetiat liittyivät usein joihinkin nimenomaisiin ajanjaksoihin.
Raamattu on Jumalan kirja, ja siinä korostetaan sitä, että hän toteuttaa sanansa täsmällisesti (Hes 12:27, 28; Ga 4:4), ja osoitetaan, että paikkansapitävät profetiat olivat todiste hänen jumalallisuudestaan (Jes 41:21–26; 48:3–7).
Jumalan henkeytys, jonka avulla Raamatun historiankirjoittajat pystyivät kirjoittamaan tietonsa muistiin, takaa Raamatun ajanlaskun luotettavuuden (2Pi 1:19–21).
19 Näin ollen meillä on profeetallinen sana varmempana, ja teette hyvin kiinnittäessänne siihen huomiota niin kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun sydämessänne, kunnes päivä sarastaa ja kointähti nousee.
20 Sillä te tiedätte ensiksikin sen, että yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta.
21 Sillä profetiaa ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän hengen johtamina ihmiset puhuivat sen, minkä saivat Jumalalta.
Babylonialainen ajanlasku.
Babylon on mukana Raamatun kertomuksessa pääasiassa Nebukadnessar II:n ajasta lähtien. Nebukadnessarin isän Nabopolassarin hallituskausi merkitsi ns. uusbabylonialaisen valtakunnan alkua; se päättyi Nabunaidin ja hänen poikansa Belsassarin hallituskausiin ja Babylonin kukistumiseen persialaisen Kyyroksen käsissä.
Tämä ajanjakso kiinnostaa suuresti raamatunoppineita, koska se käsittää babylonialaisten toimeenpaneman Jerusalemin hävityksen ja suuren osan juutalaisten 70-vuotisesta pakkosiirtolaisuudesta.
Jeremian 52:28:ssa sanotaan, että ensimmäinen juutalaisten pakkosiirtolaisten ryhmä vietiin Babyloniin Nebukadnessarin (eli Nebukadressarin) seitsemäntenä vuonna. 52:28 Tämä on se väki, jonka Nebukadressar vei pakkosiirtolaisuuteen: seitsemäntenä vuonna kolmetuhatta kaksikymmentäkolme juutalaista.
Tämän mukaisesti erään babylonialaisen aikakirjan (British Museum 21946) nuolenpäätekstissä kerrotaan: ”Seitsemäs vuosi: Kislevkuussa Akkadin kuningas katsasti armeijansa ja marssi Hattu[n maahan].
Hän leiriytyi Juudan kaupunkia vastaan, ja adarkuun toisena päivänä hän valloitti kaupungin (ja) vangitsi (sen) kuninkaan [Jojakinin]. Hän asetti kaupunkiin itse valitsemansa kuninkaan [Sidkian], (ja) hän otti suuren pakkoveron ja vei sen Babyloniin.” (A. K. Grayson, Assyrian and Babylonian Chronicles, 1975, s. 102; vrt. 2Ku 24:1–17; 2Ai 36:5–10.) (s. 326.)
Nebukadnessarin hallituskauden viimeisten 32 vuoden ajalta ei ole olemassa kronikan tapaisia historiallisia muistiinmerkintöjä paitsi eräs katkonainen teksti, jossa kerrotaan Nebukadnessarin 37. vuonna Egyptiä vastaan tehdystä sotaretkestä.
Eräästä babylonialaisesta savitaulusta on apua babylonialaisen ja Raamatun ajanlaskun yhteensovittamisessa.
Tämä taulu sisältää seuraavat tähtitieteelliset tiedot Kambyses II:n, Kyyros II:n pojan, seitsemänneltä vuodelta: ”Vuosi 7, tammus, 14. yö, 1 2⁄3 kaksoistuntia [kolme tuntia ja kaksikymmentä minuuttia] yön saapumisen jälkeen, kuunpimennys; näkyvissä koko ajan; ulottui [kuun] pohjoisen puolikkaan yli. Tebet, 14. yö, kahden ja puolen kaksoistunnin [viiden tunnin] kuluttua yöllä ennen aamua [yön loppupuolella] kuun kehrä pimeni; koko ajan näkyvissä; pimennys ulottui eteläisen ja pohjoisen osan yli.” (J. N. Strassmaier, Inschriften von Cambyses, König von Babylon, Leipzig 1890, nro 400, rivit 45–48; F. X. Kugler, Sternkunde und Sterndienst in Babel, Münster 1907, I osa, s. 70, 71.)
Näiden kahden kuunpimennyksen voidaan ilmeisesti katsoa olevan samat kuin ne kuunpimennykset, jotka näkyivät Babylonissa 16. heinäkuuta 523 eaa. ja 10. tammikuuta 522 eaa. (Theodor v. Oppolzer, Canon der Finsternisse, 1887, s. 335). Tämä taulu siis osoittaa, että Kambyses II:n seitsemäs vuosi alkoi vuoden 523 eaa. keväällä.
Koska Kambyses II:n seitsemäs vuosi alkoi vuoden 523 eaa. keväällä, hänen ensimmäinen hallitusvuotensa oli 529 eaa. ja hänen valtaistuimellenousuvuotensa ja Kyyros II:n viimeinen vuosi Babylonin kuninkaana oli 530 eaa. Viimeinen Kyyros II:n hallituskaudelle päivätty taulu on hänen yhdeksännen vuotensa 5. kuukauden 23. päivältä (R. Parker ja W. Dubberstein, Babylonian Chronology, 626 B.C.–A.D. 75, 1971, s. 14). Koska Kyyros II:n yhdeksäs vuosi Babylonin kuninkaana oli 530 eaa., hänen ensimmäinen vuotensa oli näiden laskelmien mukaan 538 eaa. ja hänen valtaistuimellenousuvuotensa 539 eaa.
Persialainen ajanlasku.
Jotkin tärkeät Raamatun tapahtumat sattuivat persialaisella kaudella: Babylonin kukistuminen, jota seurasi Kyyroksen julistama juutalaisten vapautus ja Juudan 70-vuotisen autioituksen päättyminen, Jerusalemin temppelin jälleenrakentaminen, joka saatiin päätökseen ”Dareioksen [persialaisen Dareios I:n] kuudentena hallitusvuonna”, ja Nehemian toimeenpanema Jerusalemin muurien uudelleen rakentaminen sen säädöksen mukaisesti, joka annettiin Artakserkses Longimanuksen 20. vuonna (2Ai 36:20–23; Esr 3:8–10; 4:23, 24; 6:14, 15; Ne 2:1, 7, 8).
Siihen, että Babylon kukistui vuonna 539 eaa., voidaan päätyä Ptolemaioksen kaanonin sekä muiden lähteiden perusteella.
Historioitsija Diodoros sekä Africanus ja Eusebios osoittavat, että Kyyroksen ensimmäinen vuosi Persian kuninkaana vastasi 55. olympiadin 1. vuotta (560–559 eaa.), kun taas Kyyroksen viimeinen vuosi sijoitetaan 62. olympiadin 2. vuoteen (531–530 eaa.).
Nuolenpäätaulujen mukaan Kyyros hallitsi Babylonia yhdeksän vuotta, mikä siten osoittaa vuoden 539 siksi ajankohdaksi, jolloin hän valloitti Babylonin. (Jack Finegan, Handbook of Biblical Chronology, 1964, s. 112, 168–170; Babylonian Chronology, 626 B.C.–A.D. 75, s. 14;
Toinen ajankohta, jota voidaan käyttää kiinteänä ajankohtana, on vuosi 539 eaa.
Useat eri historialliset lähteet osoittavat sen vuodeksi, jona persialainen Kyyros kukisti Babylonin. (Maallisia tietolähteitä Kyyroksen hallituskaudesta ovat esim. Diodoros, Africanus, Eusebios ja Ptolemaios sekä babylonialaiset savitaulut.)
Ensimmäisenä hallitusvuonnaan Kyyros antoi säädöksen juutalaisten vapauttamiseksi pakkosiirtolaisuudesta. Kuten artikkelissa KYYROS osoitetaan, on hyvin todennäköistä, että säädös annettiin vuoden 538 eaa. talvella tai vuoden 537 eaa. keväällä. Näin juutalaiset olisivat ehtineet tehdä tarpeelliset valmistelut, lähteä neljä kuukautta kestävälle matkalle Jerusalemiin ja saapua sinne vuoden 537 eaa. seitsemänteen kuukauteen (tisrikuuhun, n. lokakuun 1. päivään) mennessä. (Esr 1:1–11; 2:64–70; 3:1.)
Raamatun profetian mukaan tuota 70 vuoden ajanjaksoa ei voida soveltaa mihinkään muuhun aikaan kuin Juudan autioituksen (johon liittyi Jerusalemin hävitys) ja juutalaisten pakkosiirtolaisten kotimaahansa paluun väliseen aikaan. (Tämän paluun mahdollisti Kyyroksen antama säädös.)
Siinä sanotaan selvästi, että Juudan maan autioituksen pituus olisi 70 vuotta.
Profeetta Daniel ymmärsi profetian näin, sillä hän totesi: ”Minä, Daniel, havaitsin kirjoista niiden vuosien luvun, joista Jehovan sana oli tullut profeetta Jeremialle Jerusalemin autioitusten täyttämiseksi, nimittäin seitsemänkymmentä vuotta.” (Da 9:2.)
2. Aikakirjan 36:20, 21:ssä kuvaillaan ensin Nebukadnessarin suorittamaa Jerusalemin valloitusta ja sanotaan sitten: ”Lisäksi hän vei miekalta säilyneet vankeina Babyloniin, ja heistä tuli hänen ja hänen poikiensa palvelijoita, kunnes Persian kuningaskunta alkoi hallita, Jeremian suun kautta puhutun Jehovan sanan täyttämiseksi, kunnes maa oli maksanut sapattinsa. Kaikki autioitettuna olonsa päivät se piti sapattia seitsemänkymmenen vuoden täyttämiseksi.”
Nyt on osoitettu vuosi 539 jolloin Babylon valloitettiin ja 537 vapautettiin vankeudesta. Oli kulunut 70 vuotta vankeudessa, joten Jerusalem valloitettiin 607 vuonna.
Jolloin täyttyi Jeremian 25:11,12
11 Ja koko tämän maan täytyy tulla hävitetyksi paikaksi, hämmästelyn kohteeksi, ja näiden kansakuntien on palveltava Babylonin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” ’
12 ’Ja on tapahtuva, että kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, minä vaadin tilille Babylonin kuninkaan ja sen kansakunnan’, lausuu Jehova, ’heidän erheestään, niin, kaldealaisten maan, ja olen tekevä sen autioksi ajan hämärään asti.
Tällaisten kiinteiden ajankohtien avulla voimme sitten ajoittaa hyvin monet Raamatun tapahtumat. Tämän ajanlaskun runko on seuraavanlainen:
Tapahtuma Vuosi Tapahtumien
välinen aika
Aadamin luominen 4026 eaa.
Siitä vedenpaisumuksen
alkuun 2370 eaa. 1656 vuotta
Siitä Abrahamin kanssa
tehdyn liiton
voimaansaattamiseen 1943 eaa. 427 vuotta
Siitä Egyptistä lähtöön 1513 eaa. 430 vuotta
Siitä temppelin
rakentamisen
aloittamiseen 1034 eaa. 479 vuotta
Siitä valtakunnan
jakautumiseen 997 eaa. 37 vuotta
Siitä Juudan
autioitukseen 607 eaa. 390 vuotta
Siitä juutalaisten
paluuseen
pakkosiirtolaisuudesta 537 eaa. 70 vuotta
Siitä Jerusalemin
muurien uudelleen
rakentamiseen 455 eaa. 82 vuotta
Siitä Jeesuksen
kasteeseen 29 ya. 483 vuotta
1914 – merkittävä vuosi Raamatun profetiassa
RAAMATUNTUTKIJAT julistivat jo muutamien vuosikymmenien ajan etukäteen, että vuonna 1914 tapahtuisi jotain merkittävää. Mitä se oli, ja mitkä todisteet osoittavat, että tuo vuosi oli hyvin tärkeä?
Jeesus sanoi Luukkaan 21:24:ssä: ”Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntien määräajat [”pakanain ajat”, vuoden 1938 kirkkoraamattu] täyttyvät.”
Jerusalem oli ollut juutalaisten kansakunnan pääkaupunki ja kuningas Daavidista polveutuvien kuninkaiden hallituspaikka (Psalmit 48:1, 2). Nuo kuninkaat olivat poikkeuksellisia hallitsijoita. He istuivat ”Jehovan valtaistuimella” edustaen itse Jumalaa (1. Aikakirja 29:23). Jerusalem oli siis Jehovan hallitusvallan vertauskuva.
Miten ja milloin Jumalan hallitusvalta sitten joutui ”kansakuntien tallattavaksi”?
Vuonna 607 eaa., jolloin babylonialaiset valloittivat Jerusalemin. ”Jehovan valtaistuin” jäi tyhjäksi, ja Daavidista polveutuvien kuninkaiden ketju katkesi väliaikaisesti. (2. Kuninkaiden kirja 25:1–26.)
Jatkuisiko tämä ’tallaaminen’ ikuisesti?
Ei, sillä Hesekielin profetiassa sanottiin Jerusalemin viimeisestä kuninkaasta Sidkiasta: ”Poista turbaani ja nosta pois kruunu. – – Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.” (Hesekiel 21:26, 27.) 26 näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ’Poista turbaani ja nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällaiseksi. Korota alhainen ja alenna korkea.
27 Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen sen. Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.’”
Laillinen oikeus” Daavidin kruunuun on Kristuksella Jeesuksella (Luukas 1:32, 33). ’Tallaaminen’ päättyisi sitten, kun Jeesuksesta tulisi Kuningas.
Ilm.11:15 Ja seitsemäs enkeli puhalsi trumpettiinsa. Ja taivaassa kuului suuria ääniä, jotka sanoivat: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän tulee hallitsemaan kuninkaana aina ja ikuisesti.”
Milloin tuo suuri hetki koittaisi?
Jeesus osoitti, että pakanat saisivat hallita tietyn aikaa. Danielin kirjan 4. luvussa oleva kertomus sisältää avaimen tuon ajanjakson pituuden selvittämiseksi.
Siinä kuvaillaan profeetallista unta, jonka Babylonian kuningas Nebukadnessar näki. Unessa hakattiin poikki suunnattoman suuri puu, eikä sen kanto päässyt versomaan, koska se kahlittiin rauta- ja kuparivanteilla.
Enkeli julisti: ”Kulukoon siltä seitsemän aikaa.” (Daniel 4:10–16.)
Puut edustavat Raamatussa toisinaan hallitusvaltaa (Hesekiel 17:22–24; 31:2–5). Vertauskuvallisen puun kaataminen kuvaa siis sitä, miten Jumalan hallitusvalta päättyisi sellaisena kuin Jerusalemin kuninkaat sitä edustivat.
Näky osoitti kuitenkin, että ’Jerusalemin tallaaminen’ olisi väliaikaista, sillä se kestäisi ”seitsemän aikaa”. Kuinka pitkä ajanjakso tämä on?
Ilmestyksen 12:6, 14 osoittaa, että kolme ja puoli aikaa on ”tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää”. ”Seitsemän aikaa” on kaksi kertaa pitempi ajanjakso eli 2520 päivää.
Pakanakansat eivät kuitenkaan lakanneet ’tallaamasta’ Jumalan hallitusvaltaa vielä 2520 päivän jälkeen Jerusalemin kukistumisesta.
Ennustus viittaa siis selvästikin paljon pitempään aikaan. Neljännen Mooseksen kirjan 14:34:ssä ja Hesekielin 4:6:ssa puhutaan ”päivästä vuotta kohti”, ja tämän perusteella ”seitsemän aikaa” on 2520 vuotta.
Nämä 2520 vuotta alkoivat lokakuussa 607 eaa., kun babylonialaiset valloittivat Jerusalemin ja Daavidista polveutuva kuningas poistettiin valtaistuimelta.
Ajanjakso päättyi lokakuussa 1914. Silloin loppuivat ”kansakuntien määräajat” ja Jumala asetti Jeesuksen Kristuksen taivaalliseksi Kuninkaaksi Psalmit 2:1–6;
Daniel 7:13, 14 Minä näin edelleen yön näyissä, ja katso, taivaiden pilvien mukana oli tulossa joku ihmisen pojan kaltainen, ja hän sai pääsyn Ikiaikaisen luo, ja hänet vietiin aivan Hänen eteensä.
14 Ja hänelle annettiin hallitusvalta ja kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, kansalliset ryhmät ja kielet palvelisivat häntä. Hänen hallitusvaltansa on ajan hämärään asti kestävä hallitusvalta, joka ei häviä, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei tuhoudu.
Dan.4:17. Asia on vartijoiden säädöksen mukaan ja pyyntö on pyhien sanan mukaan näin, jotta elävät tietäisivät, että Korkein on Hallitsijana ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen, kenelle hän tahtoo, ja asettaa sitä hallitsemaan (ihmisistä alhaisimman).
Aivan kuten Jeesus ennusti, hänen ”läsnäololleen” taivaallisena Kuninkaana ovat olleet ominaisia mullistavat maailmanlaajuiset ilmiöt:
Sodat, nälänhätä, maanjäristykset ja tuhoisat taudit (Matteus 24:3–8; Luukas 21:11).
Ne ovat painava todiste sen puolesta, että vuonna 1914 syntyi Jumalan taivaallinen valtakunta ja nykyisen pahan asiainjärjestelmän ”viimeiset päivät” alkoivat 2. Timoteukselle 3:1–5
1 Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä.
2 Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia,
3 vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta,
4 kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia;
5 heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois.
Vuoden 607 eaa. lokakuusta vuoden 1 eaa. lokakuuhun on 606 vuotta. Nollavuotta ei ole, joten vuoden 1 eaa. lokakuusta vuoden 1914 lokakuuhun on 1914 vuotta. Kun lasketaan yhteen 606 vuotta ja 1914 vuotta, saadaan 2520 vuotta. Jerusalemin kukistumista vuonna 607 eaa. k
2520 vuotta
606 1/4 vuotta 1913 3/4 vuotta
Vuoden 607 eaa. lokakuusta Vuoden 1 ya. tammikuun 1. päivästä
vuoden 1 eaa. joulukuun 31. päivään vuoden 1914 lokakuuhun
607 ← eaa. ya.→ 1914
”Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana kunnes”Tulee hän,jolla on "laillinen oikeus”
Kun on kiinteä lähtökohta voidaan laskea koko Raamattu aika hyvin.
Laskin itsekin monta kertaa kyllästymiseen asti, ja nyt on teidän vuoro laskea.
Niistä kuninkaista ei voi suoraan laskea, kun ei välttämättä tiedetä heidän tarkkoja hallinta-aikoja.
Lukekaa myös Raamatun paikat.
Nyt hyviä kommentteja(epäilemättä).Pyydettyä "hupia"!
Ps.Laske sinäkin hirvas,ei se
vie kuin muutaman tunnin :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
1.10.1914 -oppi on Brooklynin suurta valhetta. Vaikka sinä "Lähimmäinen" suollat sanoja kuin susi "potaskaa", niin se ei muuta tuota valheoppia miksikään.
,,Perustuu tuo -Psalmi-2;7- Tksi Korkeimman Nimistä on -El Shaddai : "Kaikensynnyttäjä,", Uusimmissakäännöksissä; -
miten se -UM- käännöksesssä yhtäkkiä muuttuu -muina pappoina isäukoksi- tai --Isukiksi;
sillä minä tiedän varmasti, että
Mark. 13:32
Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.
Jaa, että mistä minä sen niin varmasti tiedän?
No, minä uskon Jeesukseen ja Hänen sanaansa. Muuta totuuttahan Jumala ei ole meille antanut.
Jehovan todistajat sanovat tienneensä tuon hetken etukäteen.
Voisitko Matias selittää, miten se sopii yhteen seuraavien kohtien kanssa:
Markuksen evankeliumi:
13:32 Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.
Apostolien teot:
1:7 Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,
Markuksen evankeliumi:
13:32 Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.
-Aikoinaan 1900 alussa todistajat sanoivat 1914 vuodesta tulevan (pakanain ajat)merkittävä,jota julistettiin noihin aikoihin.Tiettävästi päivää ei sanottu etukäteen.
Useissa aikoihin viitaessa on sanottu ilmeisesti,näyttää siltä,mahdollista ja muita ilmaisuja joita tällä palstalla unohdettu "käyttää".
Apostolien teot:
1:7 Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.
-Eikö ole mielenkiintoista kun Raamattu sanoo:
Oppikaa nyt viikunapuusta kuvauksena tämä: Niin pian kuin sen nuori oksa mehevöityy ja työntää esiin lehtiä, te tiedätte, että kesä on lähellä. 33 Samoin myös te, kun näette kaikki nämä, tietäkää, että hän on lähellä, ovilla.
-Profeetta Daniel ymmärsi profetian näin, sillä hän totesi: ”Minä, Daniel, havaitsin kirjoista niiden vuosien luvun, joista Jehovan sana oli tullut profeetta Jeremialle Jerusalemin autioitusten täyttämiseksi, nimittäin seitsemänkymmentä vuotta.” (Da 9:2.)
-Jeremia,Jesaja,Hesekiel,Daniel ja lähes 12 "pientä" profeettaa puhuivat ja kommetoivat tulevaa aikaa!
Jeesuksen tulemista arvailtiin pitkään kuka se voisi olla,kuitenkaan kenenkään tarkkaa aikaa tietämättä.Tuomittinko heitä julistamisesta?
Tuomittiin samoin,kuin nykyaikana todistamisesta tuomittaan todistajakin.
Jos Raamattu antaa tulevanajan lupauksia tai varoituksia,niitä voi puntaroida ja laskella. Sillä ne varoitukset on tarkoitus ottaa todesta ja yrittää ymmärtää mitä Raamattu haluaa meidän tietävän.
-Miksi Matteus 24:15-22 varoitus annettiin,antoiko Jeesus sen vuoksi sen,ettei sitä saanut tulkita? Eikän Opetuslapsien pitänyt tietää mitään? Kaiken lisäksi se ennustus annettin JO DANIELIN 11:31 Ja nousee käsivarsia, jotka ovat lähtöisin hänestä, ja ne häpäisevät pyhäkön, linnoituksen, ja poistavat vakituisen uhrin.
Ja he asettavat autioittavan iljetyksen.
-Tämä jae viittaakin suoraa Jeesuksen antaman varoitukseen,jolloin n.v70 Jerusalemissa ja Juudeassa olevien piti älytä lähteä sieltä pois,ettei tuhoutuisi.
Luuk.19.43,44
Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta,
44 ja he iskevät sinut ja sinun sisäpuolellasi olevat lapsesi maahan eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska et erottanut sitä aikaa, jona sinua tarkastettiin.”
-Jos en muista väärin,niin kuoli n.1ooo ooo ihmistä! Ja ne jotka uskoivat tuota profetiaa,pelastuivat Jerusalemista ja Juudasta!
-Mutta sitä,että sanotaan suoraan sen olleen Jumalan nimissä annettu ennustus,suoraan Jehovalta,eikä toteudu,voi voi!Toivottavasti en kuule.
Seuran julkaisu.
Samoin kuin Nooa, Mooses ja ensimmäisen vuosisadan kristityt Juudeassa me nykyään elävät voimme jättää luottavaisesti ajat ja ajanjaksot Jehovan käsiin. Vakaa uskomme siihen, että elämme lopun ajassa ja että vapautuksemme lähestyy, ei riipu vain aikalaskelmasta, vaan tosielämän tapahtumista, jotka täyttävät Raamatun profetioita. Lisäksi vaikka me elämme Kristuksen läsnäolon aikana, meidän on ilmaistava uskoa ja pysyttävä valveilla. Meidän täytyy elää jatkuvasti niiden jännittävien tapahtumien hartaassa odotuksessa, jotka on ennustettu Raamatussa.
Taasko se Brooklynin orja yrittää saada mustan valkoiseksi selittelemällä 1.10.1914 -oppia. Valhe ei muutu miksikään selittelisipä sitä miten monisanaisesti tahansa.
-Aikoinaan 1900 alussa todistajat sanoivat 1914 vuodesta tulevan (pakanain ajat)merkittävä,jota julistettiin noihin aikoihin.Tiettävästi päivää ei sanottu etukäteen.
"Tiettävästi" ajankohta kuitenkin sanottiin melko tarkkaan:
"When Uranus and Jupiter meet in the humane sign of Aquarius in 1914, the long-promised era will have made a fair start in the work of setting man free to work out his own salvation, and will insure the ultimate realization of dreams and ideals of all poets and sages in history." {WT May 1 1903 repr. 3184}
"We see no reason for doubting, therefore, that the Times of the Gentiles ended in October, 1914; and that a few more years will witness their utter collapse and the full establishment of God's kingdom in the hands of Messiah." {WR VI Sept 1 1916 5950}
".. the battle of the great day of God Almighty.. so great is our confidence in the Word of God and in the light of present truth shining upon it, that we could not have doubted its testimony whatever had been the appearances. The date of the close of that 'battle' is definitely marked in Scripture as October, 1914. It is already in progress, its beginning dating from October, 1874." {ZWT Jan 15 1892 repr 1355}
>>Useissa aikoihin viitaessa on sanottu ilmeisesti,näyttää siltä,mahdollista ja muita ilmaisuja joita tällä palstalla unohdettu "käyttää".
Toki vuotta 1914 lähestyttäessä äänensävy muuttui kun 1874 alkaneesta ja vuonna 1914 rauhan tuovasta maailmanlopusta ei ollut pienintäkään havaintoa. Myöhemmin esiintynyt epävarmuus ei millään tavalla pyyhi pois aikaisempaa varmuutta.
>>Jos Raamattu antaa tulevanajan lupauksia tai varoituksia,niitä voi puntaroida ja laskella. Sillä ne varoitukset on tarkoitus ottaa todesta ja yrittää ymmärtää mitä Raamattu haluaa meidän tietävän.
Just niin, puntaroihan sitten Raamatulla 2520-vuoden jakson laskennan raamatulliset perusteet:
-Että Jeesuksen maininnalla pakanain ajoista tarkoitettiin nimenomaan Nebukadnessarin hulluuden seitsemää aikaa.
-Että nämä seitsemän aikaa tarkoittaisivat kirjaimellista seitsemää vuotta.
-Että nämä vuodet eivät olisi tavallisia babylonialaisia kalenterivuosia, vaan ovat profeetallisia vuosia.
-Että nämä 2520 päivää soveltuisivat johonkin muuhunkin kuin Nebukadnessarin hulluuteen, eli niillä olisi suurempi täyttymys.
-Että tässä mahdollisessa suuremmassa täyttymyksessä laskettaisiin yksi vuosi päivää kohden.
-Että näin laskettu 2520 vuoden jakso olisi alkanut Nebukadnessarin autioitettua Jerusalemin.
>>-Tämä jae viittaakin suoraa Jeesuksen antaman varoitukseen,jolloin n.v70 Jerusalemissa ja Juudeassa olevien piti älytä lähteä sieltä pois,ettei tuhoutuisi.
Nimenomaan, Jeesushan lupasi palata seuraajiensa elinaikana, mutta taisi tulla muita kiireitä.
>>Samoin kuin Nooa, Mooses ja ensimmäisen vuosisadan kristityt Juudeassa me nykyään elävät voimme jättää luottavaisesti ajat ja ajanjaksot Jehovan käsiin.
Just niin, jos Jeesus teki oharin aikalaisilleen, niin yhtä luottavaisina voimme odottaa Vt-seuran tekevän jatkuvasti uusia ohareita, samaan malliin kun tähänkin asti.
>>Luukas esitti kirjassaan mielenkiintoisen ilmauksen sanomalla 21:24 ja heitä kaatuu miekan terään ja viedään vankeina kaikkiin kansakuntiin, ja Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntienmääräajat täyttyvät.
Lähdet heti väärille urille. Tuossa on oleellista juuri tuo 'tulee olemaan', jossa on Vartiotorniseuran opettama pommi, jota tarjoat totuutena:
Pakanain aikojen raamatullisia perusteita kysyttäessä esitetään sinnikkäästi Luukkaan 21:24 (UM) viittaavan meneillään olevaan tilanteeseen: “ja heitä kaatuu miekan terään ja viedään vankeina kaikkiin kansakuntiin, ja Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntien määräajat täyttyvät.”
Paino tässä kysymyksessä on sanoilla ”tulee olemaan” (kreikaksi estai), katsotaan asiayhteyttä. Luukkaan 17 ja 21 (UM) sisältävät Jeesuksen kuvauksia lopun ajoista, lainataan seuraavaksi asiayhteyteen liittyviä jakeita, joissa tämä kreikan sana ’estai’ esiintyy:
17:24 ”Sillä niin kuin salama leimahduksellaan loistaa taivaan alla seudulta toiselle, niin tulee [estai] Ihmisen Poika olemaan.”
17:26 ”Lisäksi niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin tulee olemaan [estai] myös Ihmisen Pojan päivinä:”
17:30 ”Samalla tavoin on sinä [estai] päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.”
17:31 ”Älköön sinä päivänä se, joka on [estai] katolla mutta jonka irtaimisto on talossa, tulko alas noutamaan sitä, älköönkä se, joka on pellolla, myöskään palatko sen luo, mikä on jäänyt taakse.”
21:7 ” Sitten he kysyivät häneltä sanoen: ”Opettaja, milloin nämä oikein tapahtuvat [estai], ja mikä tulee olemaan tunnusmerkkinä siitä, milloin näiden on määrä tapahtua?”
21:11 ”ja tulee olemaan suuria maanjäristyksiä ja paikassa toisensa jälkeen ruttotauteja ja nälänhätää, ja tulee olemaan [estai] pelottavia näkyjä ja taivaasta suuria tunnusmerkkejä.
21:23 ”Voi raskaana olevia naisia ja imettäviä noina päivinä! Sillä maassa tulee olemaan [estai] suuri hätä ja vihastus tätä kansaa kohtaan,”
21:24 ”ja heitä kaatuu miekan terään ja viedään vankeina kaikkiin kansakuntiin, ja Jerusalem tulee olemaan [estai] kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntien määräajat täyttyvät.”
Jo tuolla perusteella näkee, että Luukkaan 21:24 viittaa satoja vuosia taaksepäin, mutta jatketaan vielä kieliopilla. Basics of Biblical Greek (William D. Mounce), sivu 157 kertoo:
"Unlike the other tenses in which the time element is not primary, the future tense always refers to event in the future."
Estai on eimi verbin mediumin futuurin indikatiivin yksikön kolmas persoona, Vartiotorniseura kyllä kertoo kreikan futuurista:
"Tempukset. Eräs tärkeä kreikan kielelle ominainen piirre, joka myös osaltaan tekee siitä täsmällisen kielen, on sen verbien tempusten käyttö. Verbeihin ja niiden tempuksiin liittyy kaksi perusseikkaa: tekemisen luonne (tärkeämpi) ja tekemisen aika (vähemmän tärkeä). Kreikan kielessä voidaan tekemistä tarkastella kolmelta eri näkökannalta, ja kukin niistä määrää, mitä tempusta käytetään: 1) tekeminen on jatkuvaa (”teen, olen tekemässä”), mikä ilmaistaan yleensä preesensillä, jota pääasiassa käytetään etenevästä, tavanomaisesta tai toistuvasta tekemisestä; 2) tekeminen on päättynyttä (”olen tehnyt”), mikä yleensä ilmaistaan perfektillä; 3) tekeminen on hetkellistä (”teen, tein [hetkellisesti]”), mikä ilmaistaan aoristilla. Kreikan kielessä on tietenkin myös muita tempuksia, kuten imperfekti, pluskvamperfekti ja futuuri." (it-1-FI sivu 1325)
Tästä huolimatta Vartiotorniseura jaksaa valehdella, että pakanain aikojen kohdalla tuo futuuri - 'estai/tulee olemaan' - viittaisi satoja vuosia taaksepäin.
Pelkästään tämä yksikertainen asia romuttaa Vartiotorniseuran valheellisen 1914-laskelman.
Luuk 21:24(KR-92) Monet surmataan miekan terällä, toiset viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan, ja vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy.
luuk 21:24(KR-38) ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.
-Olisin toivonut parempaa mielipitettäsi,kuin koko jutun kaatuvan estai futuriin.Valloittiko Kyyros Babylonin 539?
Koska pakanain ajat päättyy?
-Saatko näistä yhtä hyvän mielipiteen aikaiseksi,estai tai jotain?
>>-Olisin toivonut parempaa mielipitettäsi,kuin koko jutun kaatuvan estai futuriin.
Minulle riittää, että Vt-seuran valehtelu osoitetaan esimerkiksi Luukkaan 21:24:n suhteen.
>>Valloittiko Kyyros Babylonin 539?
Satoja vuosia aiemmin tapahtunut ei liity Luukkaan 21:24:n futuurisanomaan millään tavalla.
>>Koska pakanain ajat päättyy?
Ei ainakaan vuonna 1914, se on jo nähty mennen tullen. Josko pakanain ajat liittyvät jotenkin siihen Jeesuksen paluuseen aikalaistensa elinaikana, siis siihen paluuseen jota ei koskaan tapahtunut ja josta keskustelua kartetaan kuin ruttoa.
>>-Saatko näistä yhtä hyvän mielipiteen aikaiseksi,estai tai jotain?
Kiertele rauhassa asiaa, ymmärrän hyvin vaikeutesi Vt-seuran valehtelun puolustelussa.
>>Valloittiko Kyyros Babylonin 539?
Satoja vuosia aiemmin tapahtunut ei liity Luukkaan 21:24:n futuurisanomaan millään tavalla.(Meilo)
>>Toki liittyy,ja paljonkin!
>>Tiedät itsekin,että on tunnetusti tutkijoiden piirissä tunnettu Babylonian valloitus päivä 539!
>>Ensimmäisenä hallitusvuonna Kyyros antoi säädöksen juutalaisten vapauttamiseksi pakkosiirtolaisuudesta. Kuten artikkelissa KYYROS osoitetaan, on hyvin todennäköistä, että säädös annettiin vuoden 538 eaa. talvella tai vuoden 537 eaa. keväällä. Näin juutalaiset olisivat ehtineet tehdä tarpeelliset valmistelut, lähteä neljä kuukautta kestävälle matkalle Jerusalemiin ja SAAPUA sinne VUODEN 537 eaa. seitsemänteen kuukauteen (tisrikuuhun, n. lokakuun 1. päivään) mennessä.
>>Sillä on merkitys siihen mitä on täälläkin yleisesti levitetty valheellisesti Jerusalemin tuhoutumisesta ja ihmisten viemisestä pakkosiirtolaisuuteen.Kun laskee pakkosiirtolaisuuden ajan 70 537 = 607.
>>Eikös tämä vuosi ole se vuosi jolloin Jehova ilmoitti Maallisen valtaistuimensa loppuneen?
>>Jerusalem alettiin hyökätä 609 eaa,kaksi vuotta myöhemmin VALLOITETTIIN 607,sen jälkeen heidät lähetettiin Babyloniin 607 jolloin alkoi pakkosiirtolaisuuden ajanlasku.(tästäkin täällä tietämöttömät esittävät totuutena,jotain muuta).
>>Hesekiel 21:25-27 sanomalla: Ja sinä, oi kuolettavasti haavoitettu, jumalaton Israelin johtomies, jonka päivä on tullut lopun erheen aikana,
26 näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ’Poista turbaani ja nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällaiseksi. Korota alhainen ja alenna korkea.
27 Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen sen. Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.’(soditaanko Israelissa?)
>>Lue varsinkin 27 jakeen loppuosa!
Eli kukaan muu ei saa Kruunua,ennenkun tulee se,jolla on laillinen oikeus sanomalla: Minä, niin, minä olen asettanut kuninkaani
Siioniin, pyhälle vuorelleni.”
>>Psalmi 2:7 Tahdon kertoa Jehovan säädöksestä.
Hän on sanonut minulle: ”Sinä olet minun poikani;
minusta, minusta on tänään tullut sinun isäsi.
8 Pyydä minulta, että antaisin kansakunnat perinnöksesi
ja maan ääret sinun omaisuudeksesi.
9 Sinä murskaat ne rautavaltikalla,
kuin savenvalajan astian sinä isket ne palasiksi”.
>>Eli vuonna 607 Turpaanin pois oton jälkeen alkoi pakanain ajat,eli kansakuntienmääräajat jolloin Daavidin hallitsijasuku lakkasi olemasta!
>>Tällä on suora yhteys Luuk.21:24
ja heitä kaatuu miekan terään ja viedään vankeina kaikkiin kansakuntiin, ja Jerusalem tulee olemaan KANSAKUNTIEN TALLATTAVANA, kunnes kansakuntien määräajat täyttyvät.
>>Eli silloin kun "pakanain ajat" täyttyvät alkoivat!Eikä ole vieläkään loppuneet.
Toivottavasti jotain annoin sinulle!
>>Satoja vuosia aiemmin tapahtunut ei liity Luukkaan 21:24:n futuurisanomaan millään tavalla.(Meilo)
>>>>Toki liittyy,ja paljonkin!
Koita nyt vihdoin käsittää, että on kyse futuurista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Futuuri
Pakanain ajat eivät asian lausuntahetkellä olleet vielä alkaneet, joten alku oli lausuntahetkestä tarkasteltuna tulevaisuudessa.
Asia selviää ajattelevalle ihmiselle jo tarkastelemalla samassa asiayhteydessä käytettyjä estai-sanoja, joilla kaikilla muillakin viitataan vasta tulevaisuudessa alkavaan tapahtumaan. Otetaan ne vielä uudelleen:
17:24 ”Sillä niin kuin salama leimahduksellaan loistaa taivaan alla seudulta toiselle, niin tulee [estai] Ihmisen Poika olemaan.”
Kysy hiljaa itseltäsi, viittaako tämä jo alkaneeseen tapahtumaan, vai tulevaisuuteen?
17:26 ”Lisäksi niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin tulee olemaan [estai] myös Ihmisen Pojan päivinä:”
Kysy hiljaa itseltäsi, viittaako tämä jo alkaneeseen tapahtumaan, vai tulevaisuuteen?
17:30 ”Samalla tavoin on sinä [estai] päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.”
Kysy hiljaa itseltäsi, viittaako tämä jo alkaneeseen tapahtumaan, vai tulevaisuuteen?
17:31 ”Älköön sinä päivänä se, joka on [estai] katolla mutta jonka irtaimisto on talossa, tulko alas noutamaan sitä, älköönkä se, joka on pellolla, myöskään palatko sen luo, mikä on jäänyt taakse.”
Kysy hiljaa itseltäsi, viittaako tämä jo alkaneeseen tapahtumaan, vai tulevaisuuteen?
21:7 ” Sitten he kysyivät häneltä sanoen: ”Opettaja, milloin nämä oikein tapahtuvat [estai], ja mikä tulee olemaan tunnusmerkkinä siitä, milloin näiden on määrä tapahtua?”
Kysy hiljaa itseltäsi, viittaako tämä jo alkaneeseen tapahtumaan, vai tulevaisuuteen?
21:11 ”ja tulee olemaan suuria maanjäristyksiä ja paikassa toisensa jälkeen ruttotauteja ja nälänhätää, ja tulee olemaan [estai] pelottavia näkyjä ja taivaasta suuria tunnusmerkkejä.
Kysy hiljaa itseltäsi, viittaako tämä jo alkaneeseen tapahtumaan, vai tulevaisuuteen?
21:23 ”Voi raskaana olevia naisia ja imettäviä noina päivinä! Sillä maassa tulee olemaan [estai] suuri hätä ja vihastus tätä kansaa kohtaan,”
Kysy hiljaa itseltäsi, viittaako tämä jo alkaneeseen tapahtumaan, vai tulevaisuuteen?
21:24 ”ja heitä kaatuu miekan terään ja viedään vankeina kaikkiin kansakuntiin, ja Jerusalem tulee olemaan [estai] kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntien määräajat täyttyvät.”
Jos edelleen näet, että Luukkaan 21:24 viittaa satoja vuosia taaksepäin, niin kuulen mielelläni perustelusi tällaiselle, kreikan kieliopin vastaiselle näkemykselle.
>>Tiedät itsekin,että on tunnetusti tutkijoiden piirissä tunnettu Babylonian valloitus päivä 539!
Kuten yllä on esitetty, niin futuuri ei todellakaan kata menneisyyttä.
>>Toivottavasti jotain annoin sinulle!
Kyllä kiitos, osoitit juuri, että et ymmärrä tai et halua ymmärtää mitä sinulle esitin, vaan tolkutat asiaan täysin liittymätöntä tekstiä.
>>Eli silloin kun "pakanain ajat" täyttyvät alkoivat!Eikä ole vieläkään loppuneet.
-Hups, pieni korjaus Pakanain ajat loppuivat tietenkin 1914...
>>Nykyhistorioitsijat eivät vieläkään ole varmoja, mikä on joidenkuiden – jopa joidenkuiden myöhempiin dynastioihin kuuluvien – Assyrian ja Babylonian kuninkaiden oikea järjestys.
Paskaa, Uusbabylonian ajan kausi on eräs parhaiten tunnettuja historialtaan ja juuri siksi Vartiotorniseura nyykähti omaan valehteluunsa kun se ei älynnyt, että sen viittaamista hallitsijoista voidaan rakentaa ansa 607:lle:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000020384448
Tällaista epävarmuutta ei kuitenkaan ole Juudan ja Israelin kuninkaiden järjestyksestä.
Raamattu ei ole pienimmässäkään ristiriidassa yllä lainatun Vt-seuran omassa materiaalissa esittämän ajanlaskun kanssa.
Jos esittää tuossa hallitsijoiden sarjassa olevan virheen, on myös esitettävä missä se 20 vuoden virhe on. Muutamasta kuukaudesta on epävarmuutta, mutta se ai vaikuta itse käsiteltyyn 607-valehteluun.
Lisää pohdittavaa muitten ja omien sanomisia!
Maailmanloppu – miten lähellä?
Miksi niin paljon perättömiä maailmanlopun ennustuksia?
ERÄS tarina kertoo pojasta, joka oli vahtimassa kyläläisten lampaita. Saadakseen aikaan vähän jännitystä hän eräänä päivänä huusi: ”Susi! Susi!” vaikkei sutta ollut. Kyläläiset riensivät nuijin varustautuneina ajamaan sutta pois, mutta ei ollut sutta. Pojasta se oli niin hauskaa, että myöhemmin hän huusi uudelleen samalla tavoin. Taas kyläläiset riensivät paikalle nuijat käsissään, mutta he saivat havaita, että se oli jälleen väärä hälytys. Sen jälkeen susi tuli, ja poika huusi kuten ennenkin: ”Susi! Susi!” mutta koska kyläläiset arvelivat pojan jälleen leikkivän heidän kanssaan, he jättivät varoituksen omaan arvoonsa. Heitä oli huijattu liian monta kertaa.
Samoin on käynyt niille, jotka julistavat maailmanloppua. Läpi vuosisatojen Jeesuksen päivistä lähtien on esitetty niin paljon maailmanlopun ennustuksia, jotka eivät ole toteutuneet, että monet eivät enää suhtaudu niihin vakavasti.
Gregorius I, joka oli paavina vuosina 590–604, sanoi erään Euroopan maan hallitsijalle lähettämässään kirjeessä: ”Tahdomme myös tehdä Teidän Majesteetillenne tiettäväksi asian, jonka olemme oppineet Pyhässä Raamatussa olevista Kaikkivaltiaan Jumalan sanoista, nimittäin sen, että tämän maailman loppu on jo lähellä ja että pyhien loputon valtakunta tekee tuloaan.”
Martti Luther, luterilaisen kirkon perustaja, ennusti 1500-luvulla, että loppu oli jo hyvin lähellä. Erään kirjoittajan mukaan hän oli esittänyt: ”Omasta puolestani olen vakuuttunut siitä, että tuomiopäivä ei voi enää olla kovin kaukana.”
Ensimmäisten baptistien joukossa oli uskonsuunta, josta kerrotaan: ”Anabaptistit uskoivat 1500-luvun alussa, että tuhatvuotinen valtakunta tulisi vuonna 1533.”
”Edwin Sandys (1519–88), Yorkin arkkipiispa ja Englannin primaatti – – sanoo – –: ’Olkaamme vakuuttuneita siitä, että Herran tulemus on lähellä.’”
William Millerin, jota yleensä pidetään adventismin perustajana, mainitaan sanoneen: ”Olen täysin vakuuttunut siitä, että Kristus tulee jolloinkin maaliskuun 21. päivän 1843 ja maaliskuun 21. päivän 1844 välisenä aikana juutalaisen ajanlaskun mukaan ja ottaa kaikki pyhät luokseen.”
Todistaako se, että nämä ennustukset ovat jääneet toteutumatta, niiden esittäjät vääriksi profeetoiksi, kun ajatellaan sitä, mitä sanotaan 5. Mooseksen kirjan 18:20–22:ssa? Tämä kohta kuuluu: ”’Profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon’. Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: ’Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?’ niin huomaa: kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut.”
Jotkut esittävät dramaattisia maailmanlopun ennustuksia herättääkseen huomiota ja saadakseen itselleen kannattajia, kun taas toiset ovat vilpittömästi vakuuttuneita siitä, että se mitä he julistavat, on totta. He tuovat julki odotuksiaan, jotka perustuvat siihen, että he ovat omalla tavallaan tulkinneet joitakin raamatunjakeita tai joitakin konkreettisia, silminnähtäviä tapahtumia. He eivät väitä, että heidän ennustuksensa olisivat suoraan Jehovalta saatuja ilmoituksia ja että he tässä mielessä profetoisivat Jehovan nimessä. Jos siis tällaisissa tapauksissa käy niin, että heidän sanansa eivät toteudu, heitä ei pidä luokitella vääriksi profeetoiksi, joista 5. Mooseksen kirjan 18:20–22:ssa varoitetaan. He ovat inhimillisessä vajavaisuudessaan ymmärtäneet jotkin asiat väärin.
Jotkut eivät ole antaneet aiempien ennustusten täyttymättä jäämisen pelästyttää itseään, vaan vuoden 2000 lähestyminen on innostanut heitä esittämään uusia ennustuksia maailmanlopusta. The Wall Street Journal -lehdessä oli 5. joulukuuta 1989 kirjoitus, joka oli otsikoitu: ”Tuhatvuotisvaltakunnan villitys: profeetat lisääntyvät nopeasti, loppu on lähellä.” Vuoden 2000 lähestyessä monet protestanttisen suunnan edustajat ovat ennustaneet, että 1990-luku tulee olemaan ”niin vaikeaa aikaa, ettei sellaista ole ennen nähty”. Tätä kirjoitusta tehtäessä tuorein tapaus on Etelä-Koreasta, missä ”Tulevien päivien kirkko” oli ennustanut, että Kristus tulee 28. lokakuuta 1992 puolenyön aikoihin ja tempaa uskovat taivaaseen. Useat muut tuomiopäivänuskoisten ryhmät ovat esittäneet samantapaisia ennustuksia.
Se, että perättömiä ennustuksia on ollut viljalti, on onneton asia. Ne ovat olleet kuin paimenpojan ”Susi! Susi!” -huutoja, jotka ihmiset pian jättävät omaan arvoonsa, ja kun sitten esitetään todenmukainen varoitus, niin siitäkään ei välitetä.
Mistä sitten johtuu, että ihmiset Jeesuksen sanojen mukaisesti ovat osoittaneet läpi vuosisatojen meidän päiviimme asti taipumusta väärien varoitusten esittämiseen (Matteus 24:23–26)? Sen jälkeen kun Jeesus oli kertonut seuraajilleen erilaisista tapahtumista ja ilmiöistä, jotka olisivat merkkinä hänen paluustaan, hän sanoi heille sen, mikä on luettavissa Matteuksen 24:36–42:sta: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä. Sillä niin kuin Nooan päivät olivat, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva. – – Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.”
Heidän ei käsketty olla vain valveilla ja valmiina, vaan olemaan myös hartaassa odotuksessa. Roomalaiskirjeen 8:19:ssä sanotaan: ”Sillä luomakunnan harras odotus ikävöi Jumalan lasten ilmi tulemista.” Ihmisluonto on sellainen, että kun me kiihkeästi toivomme ja kaipaamme jotakin ja odotamme sitä hartaasti, me alamme tuntea voimakasta kiusausta ajatella, että toiveemme on jo täyttymäisillään, vaikka todisteita ei olekaan riittävästi. Saatamme innoissamme esittää perättömiä ilmoituksia.
Miten aito maailmanlopun merkki siis eroaa vääristä maailmanlopun merkeistä? Vastauksen saamme seuraavasta kirjoituksesta.
[Alaviitteet]
Odottaessaan innokkaasti Jeesuksen toista tulemusta Jehovan todistajat ovat esittäneet aikamääriä, jotka ovat osoittautuneet vääriksi. Tämän johdosta jotkut ovat sanoneet heitä vääriksi profeetoiksi. He eivät silti ole tällaisissakaan tapauksissa kertaakaan juljenneet esittää ennustuksia ”Herran nimessä”. He eivät ole koskaan sanoneet: ”Näin on Jehova puhunut.” Lehti Vartiotorni, Jehovan todistajien pää-äänenkannattaja, on sanonut: ”Meillä ei ole profetoimisen lahjaa.” (Tammikuu 1883 s. 425, engl.) ”Emmekä me halua, että kirjoituksiamme kohtaan tunnettaisiin palvovaa kunnioitusta tai että niitä pidettäisiin erehtymättöminä.” (15.12.1896 s. 306, engl.) Vartiotorni on sanonut myös, että vaikka joillakuilla on Jehovan henkeä, niin se ”ei merkitse sitä, että ne, jotka nyt palvelevat Jehovaa, ovat henkeytettyjä. Se ei merkitse sitä, että tässä lehdessä, Vartiotornissa, olevat kirjoitukset olisivat henkeytettyjä ja erehtymättömiä.” (1.9.1947 s. 269.) ”Vartiotorni ei väitä lausuntojensa olevan henkeytettyjä, eikä se ole sidottu mihinkään uskonto-oppiin.” (15.10.1950 s. 269.) ”Näitä julkaisuja valmistavat veljet eivät tosin ole erehtymättömiä. Heidän kirjoituksensa eivät ole henkeytettyjä, niin kuin Paavalin ja muiden raamatunkirjoittajien kirjoitukset olivat. (2. Tim. 3:16) Ja aika ajoin on ollut tarpeellista oikaista näkemyksiä, kun ymmärrys on tullut selvemmäksi. (Sananl. 4:18)” (1.6.1981 s. 19.)
Raamattu kirjoittaa Jehovan todistajista:
14:14 Mutta Herra sanoi minulle: "Valhetta ennustavat profeetat minun nimessäni; minä en ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat teille.
14:15 Sentähden, näin sanoo Herra profeetoista, jotka ennustavat minun nimessäni, vaikka minä en ole heitä lähettänyt, ja jotka sanovat, että miekka ja nälkä ei tule tähän maahan: miekkaan ja nälkään hukkuvat nämä profeetat.
>>Odottaessaan innokkaasti Jeesuksen toista tulemusta Jehovan todistajat ovat esittäneet aikamääriä, jotka ovat osoittautuneet vääriksi. Tämän johdosta jotkut ovat sanoneet heitä vääriksi profeetoiksi. He eivät silti ole tällaisissakaan tapauksissa kertaakaan juljenneet esittää ennustuksia ”Herran nimessä”. He eivät ole koskaan sanoneet: ”Näin on Jehova puhunut.”
Onko Vartiotorniseura, siis omien kriteeriensä mukaan, väärä profeetta? Seuraavista lainauksista voit itse päätellä onko Vartiotorniseura esiintynyt Jehovan nimessä:
”Mutta kaikkien vuoden 1914 sukupolven ajalle ennustettujen tapahtumien toteutuminen ei riipu pelkästään ihmisten verrattain hitaasta toiminnasta. Jehovan Jeesuksen Kristuksen kautta esittämä profeetallinen sana kuuluu: ”Tämä [vuoden 1914) sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.” (Luukas 21:32) Ja Jehova, joka on henkeytettyjen ja erehtymättömien ennustusten lähde, saa aikaan Poikansa sanojen toteutumisen verrattain lyhyessä ajassa. – Jesaja 46:9, 10; 55:10, 11.” (Vartiotorni 15 elokuuta 1981 sivu 6-7)
”Muista, että tällainen tieto on tullut Jumalalta ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä (Matteus 24:45–47). Varsinkin nimitettyjen vanhinten tulisi arvostaa sitä ravitsevaa hengellistä ruokaa, jota Jumala antaa uskollisen orjan välityksellä. Vuosia sitten joiltakin vanhimmilta puuttui sellainen arvostus. Muuan huomioitsija pani merkille, että nämä miehet ”arvostelivat Vartiotornin kirjoituksia eivätkä halunneet tunnustaa sen olevan – – Jumalan totuuden kanava, vaan koettivat aina vaikuttaa toisten mielipiteisiin”. Uskolliset vanhimmat eivät kuitenkaan koskaan yritä saada toisia hylkäämään mitään siitä hengellisestä ravinnosta, jota Jumala antaa uskollisen orjan välityksellä.” (Vartiotorni 15. marraskuuta 1992 sivu 19-20)
Ja vielä yksi näyte, josta voi päätellä, katsooko Vartiotorniseura olevansa Jehovan voideltu profeetta ja puhuvansa Jehovan nimessä:
”Jehova on löytänyt ja valtuuttanut nykyisen ’Hesekielinsä’. Se on Hesekiel-yhteisö. Sen muodostavat ne antautuneet, kastetut Jumalan valtakunnan julistajat, jotka on voideltu työhönsä hänen hengellään. (Jes. 61:1-3) On ilmeistä, että Jehovan näkymätön taivaallinen järjestö tuli vuonna 1919 Hesekielin näyssä nähtyjen taivaallisten vaunujen tavoin ja pysähtyi, ei kristikunnan Kansainliiton kannattajien eteen vaan Jeesuksen Kristuksen käsissä olevan Jumalan taivaallisen valtakunnan voideltujen julistajien eteen. Tämän vaunujen kaltaisen taivaallisen järjestön huipulta Jehova valtuutti antautuneen, kastetun voidellun palvelijaluokan puhumaan kaikille kansakunnille Hänen nimessään. Näin heistä tuli Hesekielin tavoin Jehovan todistajia. Oli mitä sopivinta, että kun he olivat maailmanlaajuisesti toimineet kaksitoista vuotta tässä ominaisuudessa, he omaksuivat erottavan nimen Jehovan todistajat kesällä 1931 Puolustus-kirjan julkaisemisen yhteydessä.” (”Kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova" - miten? 1974 sivu 66)
>>Lehti Vartiotorni, Jehovan todistajien pää-äänenkannattaja, on sanonut: ”Meillä ei ole profetoimisen lahjaa.” (Tammikuu 1883 s. 425, engl.)
Jälleen Vt-seuran omaa materiaalia profetoimisesta, josta on mielenkiintoista havaita mitä vuonna 1974 (englanninkielellä 1971) julkaistu kirja "Kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova" - miten? kertoo asiasta.
Kirjan 4. luku, otsikoltaan "Valtuutettu puhumaan Jumalan nimessä", kertoo Jehovan valtuuttamasta profeetasta Hesekielistä:
”Hesekielille ilmoitetaan siten selvästi, että hän on palveleva tästä lähtien profeettana. Hänet valtuutetaan puhumaan Jumalan nimessä, kun hänelle sanotaan: ’Näin sanoo Suvereeni herra Jehova.’” (s.55-56)
”Eivät ainoastaan Hesekielin henkeytetyt sanat olleet profeetallisia, vaan hän itsekin oli toiminnassaan profeetallinen malli, kuten myöhemmin toistuvasti osoitetaan.” (s. 56)
Ensin Hesekiel ja hänen toimintansa esitetään esikuvaksi ja sen jälkeen ryhdytään etsimään vastakuvaa vuoden 1914 jälkeen:
”Kuka on Hesekielin nykyinen vastine, jonka sanoma ja toiminta vastaa tuon muinaisen Jehovan profeetan julistusta ja tekoja? Kenestä nykyään elävästä hän oli ’merkki’ eli ’ ennusmerkki’? Ei kenestäkään yksilöstä vaan ihmisryhmästä. Koska nykyinen Hesekiel koostuu yhdistyneestä ihmisjoukosta, niin hän on ihmisyhteisö, joka muodostuu monista jäsenistä kuten ihmisruumiskin.” (s. 57-58)
"Eikö sitten ollut ketään, jonka Jehova saattoi herättää palvelemaan tavalla, joka vastasi tuon muinaisen Babylonian pakkosiirtolaisen palvelusta? Kenen eteen Jehovan järjestön 'vaunut' saattoivat tulla ja pysähtyä, jotta Hän olisi valtuuttanut tämän pätevän puhumaan profeettana Jehovan nimessä? Oli olemassa ryhmä, jonka jäsenet olivat kärsineet uskonnollista vainoa ensimmäisen maailmansodan aikana Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, käsissä ja jonka jäsenet olivat itse asiassa tulleet pois Suuren Babylonin uskonnollisista järjestöistä. He olivat jopa kieltäytyneet olemasta kristikunnan ja muun Suuren Babylonin liittolaisia siten, että olisivat osallistuneet aktiivisesti lihalliseen sodankäyntiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Keitä he olivat? (s.60)
Sivu 62 alkaa väliotsikolla ”Nykyinen ’Hesekiel’”
”He olivat sellaisten miesten ja naisten muodostama pieni vähemmistöryhmä, jotka olivat antautuneet Jehovalle pitäen häntä Jumalanaan seuraamalla hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen askeleita. ..... Merkitsikö muinainen profeetta Hesekiel heille mitään? Kyllä! Yksi niistä profeetallisita kirjoista, joita nämä Raamatun tutkijat olivat vuosia halunneet ymmärtää, oli Hesekielin kirja. Vuosien odotuksen jälkeen heistä tuntui, että heidän toivomukseensa oli kiinnitetty huomiota, kun kirja nimeltä ’Täyttynyt salaisuus’ julkaistiin englanniksi heinäkuussa 1917. Tämä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisema 608-sivuinen kirja sisälsi selityksen paitsi Raamatun viimeiseen kirjaan, Ilmestyskirjaan, myös Raamatun 26. kirjaan, Hesekieliin.” (s. 62-63)
”Mutta miksi meidän huomiomme on kiinnitetty kaikkiin näihin historiallisiin tapahtumiin? Ennustuksen täyttymyksen osoittamiseksi. Jehovan on löytänyt ja valtuuttanut nykyisen ’Hesekielinsä’. Se on Hesekiel-yhteisö. Sen muodostavat ne antautuneet, kastetut Jumalan valtakunnan julistajat, jotka on voideltu työhönsä hänen hengellään. (Jes. 61:1-3) On ilmeistä, että Jehovan näkymätön taivaallinen järjestö tuli vuonna 1919 Hesekielin näyssä nähtyjen taivaallisten vaunujen tavoin ja pysähtyi, ei kristikunnan Kansainliiton kannattajien eteen vaan Jeesuksen Kristuksen käsissä olevan Jumalan taivaallisen valtakunnan voideltujen julistajien eteen. Tämän vaunujen kaltaisen taivaallisen järjestön huipulta Jehova valtuutti antautuneen, kastetun voidellun palvelijaluokan puhumaan kaikille kansakunnille Hänen nimessään. Näin heistä tuli Hesekielin tavoin Jehovan todistajia. Oli mitä sopivinta, että kun he olivat maailmanlaajuisesti toimineet kaksitoista vuotta tässä ominaisuudessa, he omaksuivat erottavan nimen Jehovan todistajat kesällä 1931 Puolustus-kirjan julkaisemisen yhteydessä.” (s. 66)
Ja vaikka jatkoksi voisi kysyä mikä profeetta-luokan tehtävä voisi olla:
”Yksi asia on nyt varma: jos ’profeetta’-luokka eli Jeremia-luokka on kohtaamassa Har-Magedonin, niin se on myös kohtaamassa Suuren Babylonin kukistumisen.” (Vartiotorni 1. tammikuuta 1983 sivu 27)
>> ”Emmekä me halua, että kirjoituksiamme kohtaan tunnettaisiin palvovaa kunnioitusta tai että niitä pidettäisiin erehtymättöminä.” (15.12.1896 s. 306, engl.)
Opillisten kirjoitusten 'totuudellisuuden' kiistäminen johtaa erottamiseen, ovathan ne 'totuuden sanoja':
”Yli sadan vuoden ajan on Vartiotorni-seuran julkaisuissa esitetty kaikkia elämän eri puolia koskevia ilahduttavia, oikeita totuuden sanoja, ja niitä on levitetty laajalti monilla kielillä.” (Vartiotorni 15. joulukuuta 1990 sivu 26)
>>Vartiotorni on sanonut myös, että vaikka joillakuilla on Jehovan henkeä, niin se ”ei merkitse sitä, että ne, jotka nyt palvelevat Jehovaa, ovat henkeytettyjä. Se ei merkitse sitä, että tässä lehdessä, Vartiotornissa, olevat kirjoitukset olisivat henkeytettyjä ja erehtymättömiä.” (1.9.1947 s. 269.) ”Vartiotorni ei väitä lausuntojensa olevan henkeytettyjä, eikä se ole sidottu mihinkään uskonto-oppiin.” (15.10.1950 s. 269.) ”Näitä julkaisuja valmistavat veljet eivät tosin ole erehtymättömiä. Heidän kirjoituksensa eivät ole henkeytettyjä, niin kuin Paavalin ja muiden raamatunkirjoittajien kirjoitukset olivat. (2. Tim. 3:16)
Tarkastellaan sitten vielä tätä henkeytysasiaakin, ensin vaikka Vartiotorniseuran vanhemman materiaalin valossa:
"No doubt [the angels] first hear the instruction which the Lord issues to his remnant and then these invisible messengers pass such instruction on to the remnant. The facts show that the angels of the Lord with him at his temple have been thus rendering service unto the remnant since 1919." (Vindication III, 1932, p. 250)
(Enkelit kuulevat Jeesuksen ohjeet ja toimittavat ohjeet jäännökselle.)
"The interpretation of prophecy, therefore, is not from man, but it is from Jehovah; and Jehovah causes events to come to pass in fulfillment of the prophecy in due time." (w1938 May 1 p. 143)
(Profetian tulkinta ei ole ihmisestä, vaan Jehovalta, joka aikaansaa niiden täyttymyksen.)
"[Jesus Christ] merely uses the servant class to publish the interpretation after the Supreme Court by Christ Jesus reveals it." (w1943 July 1 p. 203)
(Jeesus käyttää palvelijaluokkaansa julkaisemaan paljastamiaan tulkintoja.)
"Who controls the organization, who directs it? Who is at the head? A man? A group of men? A clergy class? A pope? A hierarchy? A council? No, none of these. How is that possible? In any organization is it not necessary that there be a directing head or policy-making part that controls or guides the organization? Yes. Is the living God, Jehovah, the Director of the theocratic Christian organization? Yes!" (w56 Nov. 1 p. 666)
(Johtaako järjestöä ihminen, ihmisryhmä, pappisluokka, paavi, hierarkki tai neuvosto? Ei. Eikö kaikissa järjestöissä tarvita johtoelin? Kyllä. Onko elävä Jumala, Jehova, teokraattisen kristillisen järjestön johtaja? Kyllä.)
Katsotaan sitten mitä Vt-seuran materiaali kertoo pyhän hengen osuudesta Raamatun kirjoittamisessa:
”Koska Raamatun kirjoittamiseen sisältyi näin paljon inhimillistä ponnistelua, niin merkitseekö se, että Raamattu on Jumalan sana ainoastaan rajallisella tavalla? Ovatko ainoastaan Jumalan sanelemat osat Jumalan sanomaa? Näin ei ole, sillä koko Raamattu, eivätkä vain jotkin osat siitä, on Jumalan henkeyttämä. Näin on siksi, että Jehova Jumala opasti Raamatun kirjoittajia toimivan voimansa eli henkensä välityksellä. Tunnustaen tämän psalminkirjoittaja Daavid sanoi: ”Herran [Jehovan, Um] Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni.””– 2. Sam. 23:2. (Vartiotorni 15. kesäkuuta 1975 sivu 276)
Ja sen jälkeen mitä hallintoelin ajattelee omasta kirjoittelustaan:
”Uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta” saatavan tiedon tarkoitus on vahvistaa uskoamme ja valmentaa havaintokykyämme (Heprealaisille 5:14). Tällaiset neuvot voivat olla yleisluonteisia, niin että jokainen voi soveltaa niitä henkilökohtaisesti. Aika ajoin saamme myös neuvoja, jotka koskevat joitakin käytöksemme nimenomaisia piirteitä. Miten meidän pitäisi suhtautua niihin, jos todella kuuntelemme, mitä henki sanoo orjaluokan välityksellä? Apostoli Paavali vastaa: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia.” (Heprealaisille 13:17.) Niin neuvojen antajat kuin vastaanottajatkin ovat tosin epätäydellisiä ihmisiä. Silti Jehova on iloinen voidessaan käyttää ihmispalvelijoitaan heidän puutteistaan huolimatta opastamaan meitä tänä lopun aikana.” (Vartiotorni 1. toukokuuta 2000 p. 15-16)
Jäähän jäljelle mahdollisuus, että on ollut kaksi eri pyhää henkeä, toista käytettiin jeesaamaan epätäydellisiä, kuten Salomo, Paavali ja vaikka Mooses ja toista käytettiin auttamaan epätäydellisiä hallintoelimen hemmoja kirjoittelemaan sekoja.
>>Ja aika ajoin on ollut tarpeellista oikaista näkemyksiä, kun ymmärrys on tullut selvemmäksi. (Sananl. 4:18)” (1.6.1981 s. 19.)
Sananlaskujen paikka on irvokas tapa valjastaa irrallinen raamatunjae puoltamaan järjestösekoilua, joka koostuu valehtelusta ja harhaanjohtamisesta.
Itselleen rehellinen ihminen ei kutsu oikaisuksi sitä, että esimerkiksi sukupolvesta ollaan vuoteen 1927 oltu mieltä "A", jonka jälkeen vuoteen 1942 mieltä "B", jonka jälkeen 15. helmikuuta 2008 asti jälleen mieltä "A" ja siitä eteenpäin ollaan jälleen mieltä "B".