Jos on, niin iloitse siitä äläkä pidä Herran kuritusta halpana:
Heb. 12:5,6
Ja te olette unhottaneet kehoituksen,
joka puhuu teille niinkuin lapsille:
"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta,
äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa;
ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja osoittaa yllä olevat sanat Jeesuksen seuraajille,
joita hän kehottaa juoksemaan kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa.
Monille leppoisaan menoon tottuneille sunnuntaiuskoville nuo sanat
Herran kurituksesta mahtavat olla karvasta tekstiä.
Ei ole Jumalan lapselle varattu tie ruusuilla tanssimista -
ja vaikka olisikin, niin terävät piikit 'jalkapohjissa' muistuttavat siitä,
että kuritus kuuluu jokaiselle lapselle, jonka Jumala ottaa huomaansa.
Jokainen oksa Totisessa Viinipuussa puhdistetaan eikä se tapahdu kivuttomasti.
Herran rakastava ja Isällinen kuritus omille lapsilleen on jotain
aivan muuta kuin palstalla paljon viljelty suni-huijaus, jonka mukaan
sitkeän odottelun kautta muka voi (säkällä?) päästä kertapuhdistukseen
ahtaalle portille, minkä jälkeen valheellisesti luvataan täydellinen 'auvo'.
Niin, on hyvä tuntea Herran kurittava ja kasvattava ote turvallisena
merkkinä siitä, että on saanut tulla Jumalan lapseksi ja
Kristuksen kanssaperilliseksi.
1.Joh. 3:1
"Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut,
että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin.
Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä."
Heb. 12:5,6
Ja te olette unhottaneet kehoituksen,
joka puhuu teille niinkuin lapsille:
"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta,
äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa;
ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja osoittaa yllä olevat sanat Jeesuksen seuraajille,
joita hän kehottaa juoksemaan kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa.
Monille leppoisaan menoon tottuneille sunnuntaiuskoville nuo sanat
Herran kurituksesta mahtavat olla karvasta tekstiä.
Ei ole Jumalan lapselle varattu tie ruusuilla tanssimista -
ja vaikka olisikin, niin terävät piikit 'jalkapohjissa' muistuttavat siitä,
että kuritus kuuluu jokaiselle lapselle, jonka Jumala ottaa huomaansa.
Jokainen oksa Totisessa Viinipuussa puhdistetaan eikä se tapahdu kivuttomasti.
Herran rakastava ja Isällinen kuritus omille lapsilleen on jotain
aivan muuta kuin palstalla paljon viljelty suni-huijaus, jonka mukaan
sitkeän odottelun kautta muka voi (säkällä?) päästä kertapuhdistukseen
ahtaalle portille, minkä jälkeen valheellisesti luvataan täydellinen 'auvo'.
Niin, on hyvä tuntea Herran kurittava ja kasvattava ote turvallisena
merkkinä siitä, että on saanut tulla Jumalan lapseksi ja
Kristuksen kanssaperilliseksi.
1.Joh. 3:1
"Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut,
että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin.
Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä."
Vastaukset 10
Vanhimmat
...Harvemmin viime aikoina.
Siis tottakai Hän on kurittanut ja onhan se silloin tuntunut ja sattunutkin. Olen myös varautunut siihen, että Hän edelleenkin (tarpeen mukaan) tulee kurittamaan, vaikken ole siihen erityisen ihastunut... ;)
Sen voin sanoa, että J-la ei ole koskaan ilman aihetta kurittanut ja kun Hän sitten on tarttunut vitsaan, niin Hän on tarkoin annostellut iskut.
- Vitsalla 40 iskua, yhtä vaille? Noinko? Ei suinkaan, ei, ei ja ei! Usein pelkkä vitsan näyttäminen on riittänyt...
Kaikesta saamastamme kurituksesta saamme olla kiitolliset Herralle, sillä lainaamiesi Hebrealaiskirjeen jakeiden lisäksi kuritusta tarvitaan myös seuraavasta syystä: Hebr.12:7-10
"7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään."
- Siis J-la kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään!
Tuo "päästä osalliseksi Hänen pyhyydestään" on käsittämättömän arvokasta luonteen jalostamista ikuisuutta varten ja se on luonnolliselle ihmiselle suorastaan kammottavaa!
LOPUKSI
Nytpä ennätin ekax kysymään sulta:
Kerroppa yksi esimerkki ja tilanne, jossa huomasit Herran sinua kurittaneen?
PS. Poistin viestini parikin kertaa, koska sana 'kuritus' oli niissä muuttunut 'kuristukseksi' :D
Kiitos hyvästä avauksesta!
kenellekään pohtia kurituksen osuutta ja vaikutuksia elämänsä poluilla.
Tuon päätelmän voinee tehdä ainakin siitä hiljaisuudesta, joka
tekemäni kuris.. eikun kuritusaloituksen ympärille on laskeutunut!
En tosin ajatellutkaan mitään galluppia pystyttää siitä, kuinka karmeita
tai muuten vaikuttavia kuritustoimia kukin on saanut maistaa elämässään.
On täysin varmaa Jumalan Sanan valossa, että Herra kurittaa omia lapsiaan
saadakseen heidät Jumalan mielen mukaiseen murheeseen ja parannukseen.
Sen kautta syntyy syvempää osallisuutta Hänen pyhyyteensä ja pelastukseen.
2.Kor. 7:10
"Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen,
joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu;
mutta maailman murhe tuottaa kuoleman."
Jos joku kokee säästyneensä Herran kuritukselta, niin kannattaisi vakavasti
huolestua tilanteesta; hebrealaiskirjeestä näemme, että sellaisen lemmikin
kohdalla ei ole kyse lapsesta vaan äpärästä.
12:8 "Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet,
silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia."
Esimerkkejä Herran kurituksesta omalla kohdallani en ala luetella.
Ei ole tapana kehuskella, miten monesti on isältään selkäänsä saanut:)
On toisaalta aika vaikeaa tehdä rajanvetoa siitä, mikä on kuritusta ja
mikä taas on Jumalan sallimaa koettelemusta elämässämme.
Arvokasta on joka tapauksessa se, että tuntee kaikkien kuritusten ja
raskaidenkin koettelemusten tuomien murheiden keskellä Isän Jumalan
hyvän ja rakastavan käden ohjaavan kohti iankaikkista pelastusta.
Kiitos vastauksestasi veli-Yakov!
Seurasin, miten keskustelu ottaa "tulta", ennen kuin annan oman kommenttini..
On, on Herra kurittanut minua paljon. Paljon olen saanut itsensä korottaneilta siitä irvailua, että olisin Jumalan epäsuosiossa, heille kun on sitä terveyden lahjaa suotu - toistaiseksi.
näinhän siellä sanotaan Sanassa:
"jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa;"
Ei kannata kadehtia, eipä todella, niitä jotka terveydellään pröystäilevät.
Paavalikin kerskasi mieluimmin heikkoudestaan, että Kristuksen voima
asettuisi häneen asumaan.
2. Kor. 12:9-10
"Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin,
hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden;
sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä."
Sember.Fideli: "...kuritus kuuluu jokaiselle lapselle, jonka Jumala ottaa huomaansa".
--
Näin on!
KOETTELEMUKSET JA USKO
Jaakob 1:1-8
---
1:2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,
1:3 tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.
1:4 Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.
--
Jaakob puhuu kiusauksista ja koettelemuksista yllättävän myönteiseen sävyyn (2). Hän jopa sanoo, että pitäisimme pelkkänä ilona, kun joudumme niihin.
Hän sanoo syyksi sen, että selviydyttyämme koetuksista meidän kärsivällisyytemme kasvaa ja eheydymme (4).
Tämän ajan trendihän on: HETI , KAIKKI, TÄSSÄ JA NYT. Elämämme saattaa olla hyvin kiihkeärytmistä. Kiire, kiire joka paikkaan Emme jaksa odottaa ja olemme kärsimättömiä. Ja tämä tekee elämästämme levottoman.
Jumalalla on kuitenkin keinonsa pysäyttää meidät. Joudumme koettelemuksiin. Itseäni on koeteltu monin tavoin. Viimeinen suuri koetus on vaikea sairaus, jonka tähden joudun luopumaan työstäni.
Epätoivoon ei kuitenkaan tarvitse vaipua.
Kun vuosia sitten valitin sielunhoitajalleni silloista vaikeata tilannettani (Olin silloin lyhyen ajan sisällä menettänyt monta läheistä ihmistä), niin hän sanoi viisaasti: ”Jumalalla on jotain parempaa annettavaa tilalle”.
Herra antakoon meille viisautta, että oppisimme mekin pitämään pelkkänä ilona joutuessamme koettelemuksiin ja kiusauksiin.
Herra vastaa rukouksiimme, kun uskossa ja epäilemättä tätä rukoilemme (Jaakob 1:5,6).
Tänään minua lohduttivat suunnattomasti virren 405 sanat, jota veisasimme Pusulan kirkon Jumalapalveluksessa.
--
1.
Kirkkautta kohti kulje
kilvoitellen uskossa.
Viettelysten portit sulje,
hylkää synti, maailman.
2.
Tie vie kaita riemuun taivaan,
portti ahdas kunniaan.
Voi, niin moni vaipuu vaivaan
synnin tietä kulkeissaan.
3.
Kilvoittele säikkymättä
pilkkaa, tuskaa, kuolemaa.
Uskon tieltä väistymättä
Herran kansa voiton saa.
4.
Taistelussa katse nosta
Herraan, uskon alkajaan.
Kiusausten ahdingosta
Jeesus nostaa armollaan.
5.
Pysy hänen armossansa,
valvo aina rukoillen.
Kruunun voittaa Herran kansa
jälkeen ahdistuksien.
6.
Hän on auttajana tiellä,
siihen luota, voimaton.
Julman nuolet sammuu siellä,
missä Herra kilpi on.
7.
Herran voimin rohkeasti
nouse yhä uudestaan.
Luota Herraan loppuun asti,
kerran sinut kruunataan.
Kuritus näyttää kuuluvan Jumalalliseen ohjelmaan.
Jumala kurittaa meitä (lapsiaan)
meidän omaksi parhaaksemme ja kasvattaa niinkuin isä lapsiaan.
Kuritus ei johdu välttämättä ollenkaan siitä olemmeko kurituksen tarpeessa (ainakaan omasta mielestämme).
Jumala kasvattaa meitä myös kurituksen kautta, olemaan kuuliaisia Hänelle.
Jeesuskin tuli kurituksesta osalliseksi, ajatella miksiköhän?
Hepr. 5:8
Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
Kuritus tuottaa rauhanhedelmän sanan mukaan:
Hepr. 12:11
Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Kirjoitit Tapio näin:
>>Herra antakoon meille viisautta, että oppisimme mekin pitämään
pelkkänä ilona joutuessamme koettelemuksiin ja kiusauksiin.
Meillä jokaisella on omat ristimme annettu kannettaviksemme ja usein vain sen kautta opimme ymmärtämään J-lan tahdon tietä, joka on niin paljon korkeammalla meidän omia ajatuksiamme kuin taivas on maasta.
Yeshua opetusten mukaan Häneltä saamamme risti on meille sovelias ja kuormamme kevyt kantaa, vaikkei se todellsakaan aina siltä tunnu. Silloin tulisi kysellä vakavissaan, että onko harteillemme sen lisäksi paholainen tuonut paljon ylimääräisiä kuormia kannettavaksemme?
Jos koemme, että se on liian raskas, niin verratkaamme sitä seuraavaan tapaukseen!
Muistan tavanneeni noin 5 vuotta sitten Turun Pelastusarmeijan avoimien päivien torstai-illoissa muutaman kerran käydessäni erään noin 50-vuotiaan naisen, joka toi ilmeisen vilpittömästi merkillisen kiitosaiheen:
"Olen kiitollinen Herralle kaikista niistä sairaanhoitajista, jotka ovat hoitaneet minua vuosien saatossa ja lääkäreistä, jotka ovat leikanneet minua nopeasti leviävän syövän vuoksi tähän saakka jo 48 kertaa ja nyt olen parin viikon päästä menossa 49.:een leikkaukseen!"
Olin niin tyrmistynyt tuon kuullessani, että se veti minut pitkäksi aikaa sanattomaksi...
Vaikka rukoilin tuon kuultuani naisen puolesta niinkuin vain osasin, niin miten heikoksi ja voimattomaksi itseni tunsinkaan silloin.
Siunausta Yeshuassa!
Kirjotat:
"Yeshua opetusten mukaan Häneltä saamamme risti on meille sovelias ja kuormamme kevyt kantaa, vaikkei se todellsakaan aina siltä tunnu. Silloin tulisi kysellä vakavissaan, että onko harteillemme sen lisäksi paholainen tuonut paljon ylimääräisiä kuormia kannettavaksemme?"
Kyllä se ihan totta on että vaikeuksia kohdatessamme
kokoamme itse, (eli saatana heikon lihamme kautta) päällemme, kaiken maailman kuormia ja huolia.
Kun pitäisi ottaa Jumalan kädestä vastoikäymiset ja kuritukset, kiitoksen kanssa, ja luottaa uskossa Jumalaan että hän pitää huolen ahdistuksissakin.
Silloin taakkamme on todellakin keveä, ja olemme toivossa palastetut, mutta toivo ei saata häpeään.