Kirjoittelin keväällä tänne yksinolosta ja siitä miten uskovana on joskus vaikea löytää sopiva kumppani.
Siitäkin mainitsin, että jos olisin periaatteistani lipsunut, olisin jo rouvan tittelillä varustettu. Vaan eipä ole näin sitten käynyt ja yksin elellään. Ja melko lailla tyytyväisenä, kun on muuten elämä mallillaan.
Mutta yksi asia harmittaa ja puranpahan sen nyt tähän. Työpaikalla olen joutunut törmäämään sellaiseen juttuun, että ihan puistattaa, kun asiaa ajattelen.Työtovereissa on tyyppejä, jotka luulevat minua lesboksi.En käsitä, mistä heille sellainen ajatus on tullut. Olisiko se, etten ole mennyt naimisiin tai avoliittoon, antanut aiheen moiseen harhaan. Joskus vihjailevat, että kumma kun ei kukaan kelpaa.
Että tällainen sinkun sydänsuru.
Siitäkin mainitsin, että jos olisin periaatteistani lipsunut, olisin jo rouvan tittelillä varustettu. Vaan eipä ole näin sitten käynyt ja yksin elellään. Ja melko lailla tyytyväisenä, kun on muuten elämä mallillaan.
Mutta yksi asia harmittaa ja puranpahan sen nyt tähän. Työpaikalla olen joutunut törmäämään sellaiseen juttuun, että ihan puistattaa, kun asiaa ajattelen.Työtovereissa on tyyppejä, jotka luulevat minua lesboksi.En käsitä, mistä heille sellainen ajatus on tullut. Olisiko se, etten ole mennyt naimisiin tai avoliittoon, antanut aiheen moiseen harhaan. Joskus vihjailevat, että kumma kun ei kukaan kelpaa.
Että tällainen sinkun sydänsuru.
Vastaukset 12
Vanhimmat
itse, miten asia on. Jos vihjailut vielä jatkuvat, voit kertoa todellisen syyn: odotat kumppaniltasi samaa vakaumusta kuin itselläsi on, kuka tahansa mies ei tule kysymykseen.
Jeesus opetti: "Älkää mistään murehtiko."
sinulle sanoistani. Sanat oikealla ajalla sanottuna(kirjoitettuna) käyvät lääkkeestä sielulle.
Iloa päivääsi:)
kylla se oikea viela tulee jos on tullakseen. ala vaivaa paatasi sellaisella, se ei auta. alaka valita tyotovereidesi oletuksista sinua kohtaan. tietenkaan ei varmaan pahitteeksikaan olisi heidan luulojaan korjata, mutta sita en tieda miten sen tekisit, kavelemalla vastaan ja huikkaamalla "muuten, en ole lesbo" :D *vitsi vitsi*
mutta talla hetkella mita voit asian hyvaksi tehda, on rukoilla.
sinä huolit minut ;-)Missäpäin vaikutat? Minkä ikäinen olet? Plussaa saat jos et tupakoi ja pidät kissoista. Olen akateeminen, mutta sinun koulutustaustasi voi olla mikä vaan. Kuulutko johonkin uskonnolliseen yhteisöön? Itse olen metodisti.
Olitpas rohkea vastaamaan, vaikka et ollenkaan tiedä minusta mitään.
No, sen verran salaisuuden aarrearkkua voin raotella, että hetero olen. En metodisti.
Pidän kissoista, minulla on joskus ollutkin näitä karvisia. Joskin nyt sydämeni on valloittanut koiravesseli. En kessuttele.
Kysyisin sinulta, miksi kiinnostuit?
Missä asut ja paljonko mittarissa? Siis vuosia.
"Olitpas rohkea vastaamaan, vaikka et ollenkaan tiedä minusta mitään."
Elämässä ei mitään saa jos ei uskalla yrittää, eikö vain. Olet siis hetero, hyvä. Se, oletko metodisti vai et, ei ole väliä, itsekin olen vähän sellainen hang around sen suhteen ;-)
"Kysyisin sinulta, miksi kiinnostuit?"
Oon kolkyt ja risat ja aattelin, että sinkkuelämän vois jo jättää nuoremmille. Ei väliä ootko nuorempi tai vanhempi. Asun Lrannan lähistöllä. Auto on...
"paljonko mittarissa? Siis vuosia."
On sillä ajettu reilu 250000 mut hyvin pelittää ja vuosimalli on 1986;-)
Edesmennyt opettaja ja julistaja Erkki Leminen totesi kristityille jossain puheessaan ettei kenenkään tarvitse olla yksin. Jos vain hieman laskisimme niitä kriteereitämme kumppanin suhteen. Olisiko tämä uskovaisuus yksi kriteeri?
Tiedän ihan tasan tarkkaan kuinka vaikea on uskovien keskuudesta löytää itselleen edes seurustelukumppania. Aina joku mättää, joko siinä toisessa tai itsessä. Kiinnostukset tuntuvat menevän ristiin.
Olen tässä parin vuoden sisällä antanut pitkät näille opinkappaleille jonka mukaan en saisi seurustella ei-uskovien kanssa. Kyllähän Raamatusta tietysti löytyy perusteet em. opeille, se on totta. Mutta en vain enää yksinkertaisesti välitä niistä. Kolmikymppiseksi tultuani on täytynyt alkaa miettiä haluanko olla onnellinen ja elää tämän elämän vai jotain muuta?
Olen löytänyt ns. ei-uskovan naisen jota olen tapaillut enkä muista milloin viimeksi olisin ollut näin toiveikas ja onnellinen tulevaisuuden suhteen. Hän tietää uskostani eikä hän ole sen vuoksi minua torjunut. Jos molemmat osapuolet hyväksyvät toistensa vakaumuksen tai sen puutteen ja jos homma muutenkin toimii, miksi emme seurustelisi?
Ne ihmiset, jotka ovat nuoruudessaan löytäneet suhteellisen helposti elämänkumppanin, tekevät kyllä paljon oppeja joiden mukaan sinkkujen tulisi elää ja millaisin kriteerein vastapuoli tulisi valita. Eräältä hyvin tuntemaltani ihmiseltä jopa kiellettiin seurustelu kun seurustelukumppani oli ns. väärässä uskossa (l. kuului näkemyksiltään hieman erilaiseen herätysliikkeeseen). Kyllä näitä ihmisiä kristillisissä piireissä riittää jotka ovat laittamassa esteitä ja kiviä toisten "vaellukselle".
Neuvonani sanoisin sinulle Sinkkulady, että tutustu kaikenlaisiin ihmisiin ennakkoluuloitta. Jos kohdallesi tulee ihminen joka hyväksyy uskosi eikä ryyppää ylenmäärin, tartu tilaisuuteen. Kerranhan tässä vain eletään. Miksi se pitäisi elää onnettomana? Jos sinut seurakunnassa sen vuoksi tuomitaan, pätki päin näköä. Niin olen itse ajatellut tehdä.
Jos vihjailut lesboudesta haittaa, kerro miten asian laita todellisuudessa on niin puheet loppuvat.
Kiitos neuvoista. Olen pitkälti kanssasi samaa mieltä.
Lähipiirissä on ystäviä uskaltaunut menemään uskomattoman kanssa ihan vihille asti ja ihan hyvältä näyttää, ainakin vielä.
Minä ajattelen asiasta niin, että Jumala sen oikean tavalla tai toisella tielleni heittää,en itse kovin mahdottomasti asian eteen mitään tee. Paitsi tietysti aina välillä muistutan taivaallista Isäämme, että ethän ole unohtanut minua yksin kulkemaan.
Nyt kun on oppinut olemaan yksin,luulen ettei olisi vaikeaa olla kaksinkin.
Minä hain siipaksi budhalaisen Aasiasta. Kohdattuani Jeesuksen henkilökohtaisesti. Oli muuten raju kokemus, kesti kolmatta viikkoa ja ystävät jo peljästy, että nyt se sekos. Mutta en seonnut, vaan selkis moni asia.
Ei ole tarvinnut sen jälkeen uskonasioista kiistellä. Kotona meinaan. Mutta muualla voi ottaa kantaa.
Kukin tulee autuaaksi; mutta ei kaikki kun jotkut ei edes halua;
ellei ole nuttura liian kireällä, tai vyö niin tiukalla, ettei ilma kulje läpi. Voi tulla suusta sellaista, joka tulkitaan kielilläpuhumiseksi.
Ei meillä vaan töissä ole tuollaisia epäilty!!! Sinkkuja on nykyään niin paljon, että aika outoja sun työkaverit, jos moista epäilevät. Mistä muuten tiedät niiden epäilevän, vaan josko kuvittelet vaan:)
..ihan mun mielikuvitusta. Sitä kun akkasakissa tulee sanottua mitä sylki suuhun tuo. No, pääasia on se että itse tiedän mikä olen ja mitä haluun, eikös niin?
Ja ota ihan ilman tappelua tuo Karjalan poika messiin, vaikuttaa tosi mukavalta kylmiltään.
Pääasia on tosiaan, että itse tiedät mitä oot:) Oot varmaan kanssa upea leidi kuten miekin, mutta kaikille luoja ei näköjään kaikkeä siunaa.
Karjalan pojat on hyviä poikia, ripaus idän eksotiikkaa:-)) Jos kuitenkin käy niin, ettei me sovitakkaan yhteen, niin ilmotellaan eiks joo?