hometestit

kuten muutkin yleiset allergiat Homeallergian osoittaminen on mahdollista ihotestien avulla (ihopistotestit eli prick-testit), herkistymistä osoittavia IgE-vasta-aineita määrittämällä ja altistus- eli provokaatiokokeiden avulla. Kaikissa menetelmissä on virhelähteitä ja rajoituksia ja tulosten tulkinta edellyttää erityisasiantuntemusta. Ihotestejä tehdään keskussairaaloissa ja suurilla lääkäriasemilla, vasta-ainemäärityksiä tekevät monet laboratoriot
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elinymparisto/hometalo_ja_kosteusvaurio/terveyshaitat_ja_niiden_tutkiminen/

Altistuskoe


Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede (Duocecim) kirjassa sivulla 263 on kerrottu tuosta keuhkoputkien spesifiset altistuskokeet.

Lainasin sen kirjastosta saadaksen tietää mitä nuo keuhkomuutokset ovat, ja löysin kirjasta myös tämän kohdan.

Siinä kerrotaan aika laajasti miten testi tehdään ja mm. siitä, että jos jo uutteen laimennosliuos pienentää tuloksia (FEV1) toistuvasti vähintään 10% ei edetä allergeenin inhalointiin. Koe voidaan uusia seuraavana päivänä, mutta jos tällöinkin laimennosliuos aiheuttaa vähintääkin 10% FEV1-arvon pienenemisen, allergeenialtistusta ei ole syytä tehdä.

Jos allergeeniliuoksen inhaloinnin jälkeen FEV1- muutos lähtötilanteeseen on vähemmän kuin 10%, voidaan edetä seuraavaan, 10 kertaiseen annokseen. Näin voimme jatkaa aina annostelukaavion maksiannokseen saakka. Jos FEV1 pienenee 10-14%, mittaukset on syytä toistaa 10-15 minuutin kuluttua. Jos tutkittavalla lisäksi ilmenee oireita tai keuhkojen kuuntelulöydös on poikkeava, altistusta voi jatkaa vain valvovan lääkärin harkinnan mukaan. Jos FEV1 pienenee vähintään 15% allergeenia ei enää anneta lisää, vaan potilas lääkitään tarvittaessa sympatomimeetti-inhalaatiolla. Jos oiree eivät ole voimakkaat, voidaan jäädä odottamaan bronkosobstruktion spontaania laukeamista, jolloin lääkitys ei estä myöhäisreaktion arviointia.

Myöhäisreaktion seuraamiseksi keuhkofunktiomittauksia jatketaan ensimmäisen tunnin aikana 5-15 minuutin välein, sitten 1 tunnin välein kunnes inhalaatiosta on kulunut 8 tuntia ja 3 tunnin välein kunnes inhalaatiosta on 24 tuntia. Viivästynyttä reaktiota hoidetaan kuten pahentunutta astamaa.

Erikseen on kohta Altistustestit työpaikan aineilla ammattiastmaa tutkittaessa.

Yleiset periaatteet

Ammattiastmaa tutkittaessa taudin aiheuttajaksi epäiltyjen aineiden annostelu poikkeaa edellisestä, koska vain harvoin on olemassa vesiliukoisia uutteita keuhkoputkialtistusta varten (mm. lehmänepiteeli ja varastopunkit). Altistuskokeet tehdään altisteen tyypin mukaan joko jauhemaisilla aineilla tai nestemäisillä kemiallisilla aineilla. Testeissä voidaan käyttää myös työpaikalta tuotuja aineita. Lisäksi työpaikka-altistustestejä voidaan tehdä sairaalasta käsin.

Ammattiastmadiagnostiikassa altistustestejä eläinepiteeliuutteilla, jauhooilla ja puulölyllä tehdään lähes kaikissa keuhkoyksiköissä. Työterveyslaitoksella tehdään näiden testien lisäksi myös sinne keskitetyt testit kemikaaleilla ja uusilla allergeeneilla.

Altistuskokeiden suorittamiseen tarvitaan asiaan perehtynyt henkilökunta ja tilat, joissa sekä potilaan että henkilökunnan turvallisuus on otettu huomioon. Kammion tulee olla tiivis ja helposti puhdistettava. Ilmanvaihdon tulee olla erillinen ja säädettävissä. Tarvitaan työhygienian ja kemian tuntemusta ja altisteiden tuottamiseen ja pitoisuusmittauksiin tarvittava laitteisto. Jos aine on uusi, harjoitellaan testi etukäteen. Muuten altistustestit noudattavat edellä esitettyjä periaatteita potilaan valmistelun, kliinisen tilan, seurannan ja tarvittavan hoidon osalta.

Aineiden kemiallisesta koostumuksesta ja haittavaikutuksista hankitaan tarkat tiedot. Jos ihopistotesteissä tai spesifisen IgE:n määrityksessä on voimakkaasti positiiviset tulokset, testit tehdään erityistä varovaisuutta noudattaen. Koska työperäisten altisteiden aiheuttamat astmareaktiot voivat olla sekä välittömiä, että viivästyneitä, jolloin viivästynyt reaktio voi olla todettavissa vasta seuraavana yönä, tulee testin seurannan olla 24 tunnin pituinen. Tarvittaessa testi toistetaan niin, että käytetään suurempaa altistemäärää tai pidennetään altistusaikaa. Kammioaltistustestin yhteydessä voidaan seurata paitsi keuhkojen myös silmän sidekalvon, nenän, kurkunpään ja ihon raktiota.

... jatkuu ja alussakin oli vielä tekstiä, yhteensä n. 6 sivua

Tuloksen tulkinta (osa tekstiä)
Keuhkoputkien allergeenialtistuksen tulkinnassa kiinnitetään huomiota sekä välittömään että myöhäisreaktioon. Välittömässä reaktiossa vähintään 15% pienenemä FEV1 tai PEF arvoissa lähtöarvoon verrattuna katsotaan merkittäväksi. Kemiallisia altisteita tutkittaessa vaaditaan yleensä 20% muutos positiiviseen tulokseen. Myöhäisreaktiossa muutos on merkitsevä, kun lähtöarvo on pienentynyt vähintään 20% lähtötilanteeseen ja kontrollialtistuksen seurannan saman ajankohdan arvoon verrattuna. 15-19%:n muutos voidaan katsoa merkittäväksi, jos samanaikaisesti todetaan selkeät astman pahenemisvaiheen oireet ja vinkunoita keuhkoista.

Jos altistuskokeen tulos jää epävarmaksi (pienenemä 10-14%), ohimenevä epäspesifisen supistumisherkkyyden lisääntyminen kokeen aikana tukee hengitystieallergian diagnoosia. Tämän selvittämiseksi histamiinialtistus olisi tehdävä uudestaan esim. 1-2 vuorokauden kuluttua altistuskokeen jälkeen.

Testejä edeltänyt lääkitys inhaloitavilla steroideilla vaikuttaa usein supistumisherkkyyden muutosten tulkintaan. Jos tulos on epävarma, testin toistettavuus antaa lisää painoarvoa.

... teksti jatkuu...

jos kosteusvauriokohteessa sairastunutta on altistettu TTL:lla esim. Aspergillus fumigatus -allergeenilla, niin silloin on toimittu täysin edesvastuuttomasti.

Tuo allergeeniuute on tarkoitettu vain ns. perinteisten IgE-allergioiden tutkimiseen. Jotta ylipäätään tuollaisella tuotteella voidaan altistaa, niin ensiksi pitää tarkistaa, että löytyykö tuon allergeenin IgE-vasta-ainetta verestä. Jos löytyy, niin silloin voi kyllä tutkia tälläistä allergiaa. Af-allergiaa on tuskin kellään, ei ainakaan kosteusvauriokohteessa sairastuneella.

Valitettavasti vain kellään TTL:llä altistetuilla ei ole ollut ko. mikrobin IgE-vasta-ainetta veressään. Kaiken huippu on se, että Af ei ole edes kosteusvauriotalomikrobi. Se on jo muutama vuosi sitten poistettu ns. kuutospaneelista.

Ne, joita on altistettu Af:llä nyt viimeisen vuoden aikana, niin he voivat osoittaa syyttävän sormensa sen lääkärin suuntaan, joka on kirjoittanut tuon viimeisen Af-reseptin n. vuosi sitten. Tiedossani on, että hän on keuhkosairauksien erikoislääkäri Paula Kauppi.

Saapas nähdä, kuka TTL:n lääkäreistä uskaltaa kirjoittaa nyt uuden Af-reseptin? Tiedä vaikka hän olisi tuo mystinen "Henkka Tuppurainen", josta kukaan ei oikeastaan edes tiedä, kenestä on kyse. Se on pian ajankohtainen, koska tuo Kaupin kirjoittaman reseptin voimassaolo päättyy nyt maaliskuun lopussa.

ystävällisin terveisin

Pekka Nikkola