Hulluks kaikki mäni. Ahneus ja jumalanpilkka huuhtoutui yhes yös turmeltuneet maat paljaiksi. Kansaa eloon reilunlaisesti. Nöyräks muuttuivat ja opettelivat elämään keskenään. Isot herrat eivät enää isoitelleet. Kravateista tehtiin linkoja joilla jäniksiä metsästettiin. Hiljaa tuli hyvä, palautui vauraus, kylille saatiin taas sähköä. Kansat iloitsivat. Hyvä oli meidän koirienkin olla. Se oli noin 60 vuotta ensimmäisen katastrofin jälkeen. Se oli aikaa jolloin jumalat tuntuivat antaneen ihmisille anteeksi.
Jotain kuitenkin tapahtui, kukaan ei muista mitä. Ehkä se johtui huumeista, säteilystä tai molemmista. Viisaat puhuivat DNA-pommista.. Monet naureskelivat. Isoisäni oli yksi heistä..
Tapahtui toinen katastrofi, sairaus kulki maan ylitse.. Monet kuolivat, moni jäi eloon. Kukaan ei kuollut samanlaisena kuin syntyi. Koirat muuttuivat. Ihmiset muuttuivat. Pian oli niin että enää ei ollut ihmisiä, ei eläimiäkään. Oli vain yhtenäinen joukko sekasikiöisiä olentoja, jotkut viisaita, toiset hölmöjä. Taivaalla saattoi nähdä lentäviä koiria. Kaupungit alkoivat kasvaa ruohoa, rapistuvat korttelit nuukahtelivat aikain myötä. Silloin minä synnyin. Äitini oli viisas koira.
Nyt kaikki on taas paremmin, katson kultakattoisia pilvenpiirtäjiä sinistä taivasta vasten varhaisena aamuna. Pirteä ilma täyttää herkät sieraimeni. Mietin usein miten tässä näin kävi, vieläkö jossain on ihmisiä. Kraak odottaa minua autossa. Pian sekin lentää himalajalle. Nousen ylös ja hyppään autoon. Häntäni on taas jäädä oven väliin.. Pitäisiköhän minun käydä typistämässä se..
Kraak ei paljoa puhu. Hikoilen.. auton lämppäri on täysillä. Haisee koiralle ja käärmekotkalle. Pysähdyme ostamaan pullot olutta. Löysään takkini kaulusta. Kraak pyyhkii nokastaan vaahtoa.
Epäilen vahvasti kykyäni selviytyä tulevasta kesästä. En voi jäädä kaupunkiin. Olen jo liian vanha..
Kraakin on helppoa, sehän osaa lentää.. Taidan ottaa firman auton ja ajaa helvettiin tästä muurahaispesästä.. Etsin nummilta jonkun hyvän maakellarin ja asustelen siellä.. Ehkä löydän sieltä ystäviäkin..
Heitän taskulaskimeni ikkunasta kadulle.UUUU)q#"%2
Jotain kuitenkin tapahtui, kukaan ei muista mitä. Ehkä se johtui huumeista, säteilystä tai molemmista. Viisaat puhuivat DNA-pommista.. Monet naureskelivat. Isoisäni oli yksi heistä..
Tapahtui toinen katastrofi, sairaus kulki maan ylitse.. Monet kuolivat, moni jäi eloon. Kukaan ei kuollut samanlaisena kuin syntyi. Koirat muuttuivat. Ihmiset muuttuivat. Pian oli niin että enää ei ollut ihmisiä, ei eläimiäkään. Oli vain yhtenäinen joukko sekasikiöisiä olentoja, jotkut viisaita, toiset hölmöjä. Taivaalla saattoi nähdä lentäviä koiria. Kaupungit alkoivat kasvaa ruohoa, rapistuvat korttelit nuukahtelivat aikain myötä. Silloin minä synnyin. Äitini oli viisas koira.
Nyt kaikki on taas paremmin, katson kultakattoisia pilvenpiirtäjiä sinistä taivasta vasten varhaisena aamuna. Pirteä ilma täyttää herkät sieraimeni. Mietin usein miten tässä näin kävi, vieläkö jossain on ihmisiä. Kraak odottaa minua autossa. Pian sekin lentää himalajalle. Nousen ylös ja hyppään autoon. Häntäni on taas jäädä oven väliin.. Pitäisiköhän minun käydä typistämässä se..
Kraak ei paljoa puhu. Hikoilen.. auton lämppäri on täysillä. Haisee koiralle ja käärmekotkalle. Pysähdyme ostamaan pullot olutta. Löysään takkini kaulusta. Kraak pyyhkii nokastaan vaahtoa.
Epäilen vahvasti kykyäni selviytyä tulevasta kesästä. En voi jäädä kaupunkiin. Olen jo liian vanha..
Kraakin on helppoa, sehän osaa lentää.. Taidan ottaa firman auton ja ajaa helvettiin tästä muurahaispesästä.. Etsin nummilta jonkun hyvän maakellarin ja asustelen siellä.. Ehkä löydän sieltä ystäviäkin..
Heitän taskulaskimeni ikkunasta kadulle.UUUU)q#"%2
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.