1918 keskustelua

Jos keskustelussa puhutaan tietystä porukasta...

Lainaus:

Kaikkina näinä vuosina Suomessa oli ryhmiä, jotka olivat valmiita
sotaan, jotta Suomi edelleenkin voisi olla osa Ruotsia, sillä moni
katsoi, että Ruotsi oli luopunut Suomesta liian helposti.
Ajatus haalistui kuitenkin sen takia, että Venäjä oli antanut Suomelle
sisäisen itsehallinnon. Tämä johti siihen, että ajatus täydellisestä itsenäisyydestä
valtasi alaa ja siitä tuli ensisijainen päämäärä, kun Venäjän
keisari aloitti venäläistämiskampanjan 1900 luvun alussa. Jotta irtautuminen
Venäjästä olisi mahdollista, nuoria suomalaisia lähetettiin
sotilaskoulutukseen Saksaan. Samanaikaisesti riehui ensimmäinen
maailmansota ja vallankumousaalto pyyhkäisi yli Venäjän useaan
otteeseen. Nyt Suomi näki mahdollisuutensa irtautua Venäjästä
ja teki sen 6. päivä joulukuuta 1917. Pettymys oli erittäin suuri, kun
ei Ruotsi eikä Englantikaan uskaltanut tunnustaa Suomen itsenäisyyttä,
vaan tunnustus täytyi hakea ensin Venäjältä.
Suomen maapäivät oli ollut ensimmäinen kansanedustuslaitos maailmassa,
joka oli saanut sosialistisen enemmistön. Se tapahtui vuonna
1916. Ja Suomi oli ensimmäinen maa Euroopassa, jossa myös naiset
saivat äänioikeuden. Se tapahtui jo vuonna 1906. Koko maailmassa
vain Uudessa Seelannissa oli ehditty antaa naisille äänioikeus paria
vuotta aikaisemmin.
1917 Suomen oikeisto sai Venäjän keisarin hajottamaan maapäivät,
jossa sosialisteilla oli enemmistö. Vaalit vietiin läpi mm. vaalipiirimuutoksien
jälkeen ja porvarilliset puolueet saivat jälleen enemmistön.
Itsenäisyysjulistuksen ja Venäjästä irtautumisen jälkeen sosialistit
katsoivat, että Suomen oikeisto oli yhdessä Venäjän keisarin kanssa
pettänyt heidät ja he päättivät antaa punakaartilaisten ottaa vallan
koko maassa.
Porvarit eivät pystyneet tässä vaiheessa vastaamaan tähän, mutta
kokoontuivat Vaasaan, Pohjanmaalle, Carl Gustaf Mannerheimin johdolla.
Hän oli yli kolmen vuosikymmenen aikana kuulunut Venäjän
armeijan johtoon, mutta joutui nyt pakenemaan sieltä bolŠevikkien
otettua vallan Venäjällä.

Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli koota kokoon armeija ja se tapahtui
nopeasti. Hyvin koulutettuja jääkäreitä palasi Saksasta. Ne ja 84
vapaaehtoista ruotsalaista upseeria loivat rungon valkoiselle armeijalle,
jonka tuli aloittaa taistelu punakaartia vastaan.
Ensimmäiset tosi taistelut käytiin Virroilla, Vaskiveden kylässä,
Pohjanmaan ja Hämeen rajamailla, jossa isoisäni asui. Etenevät valkoiset
joukot pakottivat kaikki aikuiset miehet liittymään armeijaan
ja näin myös isäni, joka tässä vaiheessa oli 15-vuotias. Hänet vapautettiin
kuitenkin kahden viikon kuluttua, koska isoisäni oli sairas ja
hänellä oli kahdeksan alaikäistä lasta elätettävänään.
Näiden joukkojen päällikkö oli ruotsalainen eversti Harald Ossian
Hjalmarsson. Hänen käskynsä kuului, että vankeja sai ottaa vain, jos
upseerit hyväksyivät sen. Tämä tarkoitti, että kaikki epäilyttävät henkilöt
tulisi ampua, jos ei ollut mitään erityistä syytä vangita heitä.
Tämä taistelu Vaskivedellä oli alku valkoisen armeijan marssille kohti
sadan kilometrin päässä sijaitsevaa työläiskaupunki Tamperetta, jossa
ratkaisevat taistelut punakaartia vastaan tultaisiin käymään.

Verisen sisällissodan jälkeen, jossa noin 40 000 menetti henkensä taisteluissa
tai ammuttiin antautumisen jälkeen, oli vaikeata palata normaaliin
kanssakäymiseen eri kansanryhmien välillä.
Viha oli erittäin syvä kansanryhmien välillä ennen kaikkea sen takia,
että valkoiset ammuttivat niin monta myös sen jälkeen, kun taistelut
jo olivat loppuneet. Mestaukset eivät loppuneet, ennen kuin
Englanti uhkasi pommittaa Helsinkiä, jos tappotuomioitten täytäntöönpanot
eivät lopu.
Maaseudulla valtaa pitivät suojeluskunnat, jotka tulkitsivat lakeja
omalla tavallaan ja yrittivät ottaa vallan koko maassa, kun valtiovalta
ei tehnyt, niin kuin sille oli sanottu.