Olen 13v. tyttö, joka haluaisi kuulla erilaisten ihmisten mielipiteitä tästä prologista. Pari ystävää on lukenut tämän, ja olen saanut positiivista palautetta, mutta haluaisin tietää muidenkin mielipiteitä mahdollisen esikoisromaanini alusta.
Ilta oli hämärä. Aurinko oli jo jättänyt pienen mökin varjoihin, ja sen sisällä nainen peitteli poikansa ja suuteli tätä otsalle.
-Muistattehan olla varovaisia huomenna, hän sanoi esikoiselleen. -Kun lähdette metsälle, vaikkakin vain Jilania tapaamaan, on teidän varottava muutakin kuin kreivin joukkoja.
-Mitä meidän on varottava, äiti? poika kysyi.
Nainen katsahti kuopukseen varmistaakseen, että tämä oli jo unessa, ja kuiskasi sitten:
-Metsässä asuu jokin, joka on kylvänyt kauhua jo parin kuukauden ajan. Ja nyt siitä ollaan varmoja; viikko sitten se nähtiin ensimmäisen kerran selvästi.
Haltiansukuiset kutsuvat sitä Ergoniksi, ja sen uskotaan olevan vaarallisin peto maan päällä.
-Mutta äiti, mikset ole kertonut siitä aiemmin? poika huolestui.
-En halunnut huolestuttaa, rakas. Pidäthän huolta veljestäsi? Hän ei pärjää yksin metsässä.
-Kyllä, äiti. Minä pidän hänestä huolta.
Sitten poika nukahti.
Aamu oli jo pitkällä, kun pojat löysivät Jilanin, joka oli tyypilliseen tapaansa viittansa huppu päässä ja pukeutunut harmaanvihreisiin vaatteisiin. Hän ei rohjennut liikkua näkyvästi, mutta tapaili poikia silloin tällöin.
Hän laskeutui puusta varvikkoon niin kevyesti, ettei ääntäkään kuulunut. Pojat juoksivat hänen luokseen.
-Mukava nähdä teitä pitkästä aikaa, hän sanoi hymyillen samalla kun halasi poikia. -Ereth, oletkos saanut uuden jousen?
Esikoinen nyökkäsi ja otti jousen selästään, jotta Jilan näkisi sen paremmin.
-Isäsi kävi täällä kuukausi sitten. Hän sanoi, että tämä on nyt minun, ja minun tulisi kertoa sinulle hänen käynnistään, muttei kenellekään muulle.
Jilan vaikeni. Hänen kirkkaat ja vaaleat silmänsä sulkeutuivat samalla, kun hänen poskelleen vierähti kyynel. Hän painoi päänsä alas, ja ensi kertaa pojat näkivät tuon yleensä iloisen haltian itkevän.
Kuopus ihmetteli hiljaa:
-Mikä hätänä, Jilan?
Jilan otti pojan syliinsä ja paijaili tämän vaaleita hahtuvia.
-Minä tapasin hänet viisi päivää sitten, ensimmäisen kerran hyvin, hyvin pitkään aikaan. Olin samoilemassa metsässä, kun hän äkkiä ilmestyi puun takaa ja tuli aivan lähelle; ja hänen ilmeensä kuvasti silkkaa kauhua. Hän otti minua kiinni hartioista ja kuiskasi: ‘Hyvästi, rakas poikani.’ Sitten hän veti kasvonsa hieman kauemmas ja sanoi: ‘Pakene, tai ne saavat sinutkin!’ Hän peitti surun vääristämät kasvonsa ja lyyhistyi polvilleen maahan. Kävelin hitaasti epäröiden taaksepäin, kun hän katsoi minua. ‘Isä! Varo!’ minä huusin, mutta liian myöhään. Hän vavahti ja kaatui sitten kasvoilleen maahan, kuolleena. Nuoli törrötti hänen selässään, ja sen sulat olivat punaiset, Jilan kertoi surullisena.
Pojat tiesivät, mitä se tarkoitti. Vain kreivi Varthon, siis vain kreivi itse, käyttää punaisia sulkia.
-Hän on päättänyt tappaa kaikki haltiat, Jilan kuiskasi. -Ja kreivi tietää, että tehtävä on helppo: enää kahdeksantoista on jäljellä.
Mielipiteitä, kiitos.
19
1026
Vastaukset 19
- ..olla..
..kolmetoistavuotias?
Tekniikkaa ja oikeinkirjoitus vaikuttaa paljon kokeneemman työltä.
Jos olisit 13-v. ei olisi ollenkaan ihme, että olisit kehuja saanut.
Yx systemaattinen virhe: eikös ajatusviivan jälkeen tule aina välilyönti? - toho
Oletko 13? Oletko oikeasti itse kirjoittanut tuon?
Muodollisesti se on sujuvaa tekstiä, mutta ei täydellistä. Laita teksti syrjään ja jatka tarinan kirjoittamista. Kun luet prologisi uudestaan jonkin ajan kuluttua, löydät hiottavaa.
Sisällöllisesti jännitys tiivistyy loppua kohti ja viimeisen virkkeen jälkeen melkein iho nousi kananlihalle: miten niiden kahdeksantoista käy! En tunne fantasiagenreä, joten aloituksesi omaperäisyydestä en osaa lausua. Ehkä tämä kiltti äiti viattomat lapset -asetelma on kulunut ylipäätään? Tilannetta voi parantaa, kun teet henkilöistäsi alusta asti kiinnostavia. Anna repliikkien tai tavallisiin virkkeisiin napakasti tiivistetyn luonnehdinnan kautta heille luonteenpiirteitä.
Nämä tulivat ekana mieleen. Älä ota ohjeitani liian todesta, olen maallikko. Toivottavasti haet joltakin arvostelupalvelulta oikeaa palautetta. Ehkä oma äidinkielen opettajasi voisi vilkaista tekstejäsi?
Kirjoittaa kyllä osaat, siitä ei ole epäilystäkään!- _tyttö_94_
Mukavaa, että muutamat ovat lukeneet tekstini. Olen 13, ihan totta. En tiedä kiinnostaako ketää, mutta haluan kertoa pari juttua. Kirjoitan sen takia, että haluan ajatukseni julki, eikä minulla ole muitakaan vaihtoehtoja, sillä esim. koulussa kaikki suhtautuvat minuun älyttömän ennakkoluuloisesti. Välillä tuntuu, että olen muiden silmissä vain yksi "hikke, jota opet lellii." Mutta minä kiusattuna luon oman maailmani, joissa muilla (kiusaajilla yms.)ei ole paikkaa. Näin tarinani syntyvät.
Kiitos myös pienistä nuomautuksista, joita sain. Hyvä vaan tietäää, niin ei sitten tule virheitä. "Äiti viattomat lapset" -juttu voi olla tylsä, sitä en kiellä, mutta huomautan vain, että koko tarina ei pyöri niiden ympärillä.
Olen luova omasta mielestäni, ja muutamailta olen kuullut samaa. Kirjoituksen lisäksi kuvataideestaolen kiiinostunut. Voi olla, että saattaisin kuvittaa kirjani itse. Harmikseni ei taloudessamme ole skanneria, joten en voi edes yhtä kuvaa julkaista netissä.
Ja lopuksi pari ajatusta ;)
Kaikilla on paikkansa ja tehtävänsä, mutta toiset vain eivät niitä löydä tai hyväksy. Elämältä voi odotttaa jotain, mutta sitä ei välttämättä saavuta. Vaikkei tietäisi, mikä on se oma paikka tässä maailmassa, voi aina toivoa, että aika riitää siihen, mitä elämältään pyytää. - toho
_tyttö_94_ kirjoitti:
Mukavaa, että muutamat ovat lukeneet tekstini. Olen 13, ihan totta. En tiedä kiinnostaako ketää, mutta haluan kertoa pari juttua. Kirjoitan sen takia, että haluan ajatukseni julki, eikä minulla ole muitakaan vaihtoehtoja, sillä esim. koulussa kaikki suhtautuvat minuun älyttömän ennakkoluuloisesti. Välillä tuntuu, että olen muiden silmissä vain yksi "hikke, jota opet lellii." Mutta minä kiusattuna luon oman maailmani, joissa muilla (kiusaajilla yms.)ei ole paikkaa. Näin tarinani syntyvät.
Kiitos myös pienistä nuomautuksista, joita sain. Hyvä vaan tietäää, niin ei sitten tule virheitä. "Äiti viattomat lapset" -juttu voi olla tylsä, sitä en kiellä, mutta huomautan vain, että koko tarina ei pyöri niiden ympärillä.
Olen luova omasta mielestäni, ja muutamailta olen kuullut samaa. Kirjoituksen lisäksi kuvataideestaolen kiiinostunut. Voi olla, että saattaisin kuvittaa kirjani itse. Harmikseni ei taloudessamme ole skanneria, joten en voi edes yhtä kuvaa julkaista netissä.
Ja lopuksi pari ajatusta ;)
Kaikilla on paikkansa ja tehtävänsä, mutta toiset vain eivät niitä löydä tai hyväksy. Elämältä voi odotttaa jotain, mutta sitä ei välttämättä saavuta. Vaikkei tietäisi, mikä on se oma paikka tässä maailmassa, voi aina toivoa, että aika riitää siihen, mitä elämältään pyytää.sanoin ehkä väärin. ei äiti ja lapsi -juttu ole lainkaan tylsä, kunhan teet äidistä ja lapsista kiinnostavia.
kannattaa kirjoittaa ja lukea monipuolisesti. ihania elämyksiä ja maailmoja löytyy myös muualta kuin fantasiasta. oletkos lukenut vanhan kunnon anna-sarjan? sitä lukiessa piti välillä itkeä, välillä nauraa ja luen niitä vieläkin uudestaan. ja entä tiinat? nykykirjoja en oikein tunne.
kiusaamiseen ei kirjoittaminen ole paras lääke, vaan se että tartut tiukasti lähintä aikuista käsivarresta ja sanot, että tarvitset nyt apua! tee se! - vähän vaikea
_tyttö_94_ kirjoitti:
Mukavaa, että muutamat ovat lukeneet tekstini. Olen 13, ihan totta. En tiedä kiinnostaako ketää, mutta haluan kertoa pari juttua. Kirjoitan sen takia, että haluan ajatukseni julki, eikä minulla ole muitakaan vaihtoehtoja, sillä esim. koulussa kaikki suhtautuvat minuun älyttömän ennakkoluuloisesti. Välillä tuntuu, että olen muiden silmissä vain yksi "hikke, jota opet lellii." Mutta minä kiusattuna luon oman maailmani, joissa muilla (kiusaajilla yms.)ei ole paikkaa. Näin tarinani syntyvät.
Kiitos myös pienistä nuomautuksista, joita sain. Hyvä vaan tietäää, niin ei sitten tule virheitä. "Äiti viattomat lapset" -juttu voi olla tylsä, sitä en kiellä, mutta huomautan vain, että koko tarina ei pyöri niiden ympärillä.
Olen luova omasta mielestäni, ja muutamailta olen kuullut samaa. Kirjoituksen lisäksi kuvataideestaolen kiiinostunut. Voi olla, että saattaisin kuvittaa kirjani itse. Harmikseni ei taloudessamme ole skanneria, joten en voi edes yhtä kuvaa julkaista netissä.
Ja lopuksi pari ajatusta ;)
Kaikilla on paikkansa ja tehtävänsä, mutta toiset vain eivät niitä löydä tai hyväksy. Elämältä voi odotttaa jotain, mutta sitä ei välttämättä saavuta. Vaikkei tietäisi, mikä on se oma paikka tässä maailmassa, voi aina toivoa, että aika riitää siihen, mitä elämältään pyytää.uskoa että olet sen ikäinen mitä sanot. Kirjoitat siihen nähden erittäin hyvin. Olen muuten samaa mieltä kuten joku sanoi, että vaadi aikuisilta apua kiusaamiseen. Kuitenkin tulet pärjäämään paremmin kuin ne hölmöt jotka sinua kiusaavat, mutta jokaisella on oikeus olla rauhassa.
- agent x
_tyttö_94_ kirjoitti:
Mukavaa, että muutamat ovat lukeneet tekstini. Olen 13, ihan totta. En tiedä kiinnostaako ketää, mutta haluan kertoa pari juttua. Kirjoitan sen takia, että haluan ajatukseni julki, eikä minulla ole muitakaan vaihtoehtoja, sillä esim. koulussa kaikki suhtautuvat minuun älyttömän ennakkoluuloisesti. Välillä tuntuu, että olen muiden silmissä vain yksi "hikke, jota opet lellii." Mutta minä kiusattuna luon oman maailmani, joissa muilla (kiusaajilla yms.)ei ole paikkaa. Näin tarinani syntyvät.
Kiitos myös pienistä nuomautuksista, joita sain. Hyvä vaan tietäää, niin ei sitten tule virheitä. "Äiti viattomat lapset" -juttu voi olla tylsä, sitä en kiellä, mutta huomautan vain, että koko tarina ei pyöri niiden ympärillä.
Olen luova omasta mielestäni, ja muutamailta olen kuullut samaa. Kirjoituksen lisäksi kuvataideestaolen kiiinostunut. Voi olla, että saattaisin kuvittaa kirjani itse. Harmikseni ei taloudessamme ole skanneria, joten en voi edes yhtä kuvaa julkaista netissä.
Ja lopuksi pari ajatusta ;)
Kaikilla on paikkansa ja tehtävänsä, mutta toiset vain eivät niitä löydä tai hyväksy. Elämältä voi odotttaa jotain, mutta sitä ei välttämättä saavuta. Vaikkei tietäisi, mikä on se oma paikka tässä maailmassa, voi aina toivoa, että aika riitää siihen, mitä elämältään pyytää.Hienoa, hienoa. Erittäin upeata, että jo tuon ikäisenä ajattelet noin kypsästi "Mutta minä kiusattuna luon oman maailmani, joissa muilla (kiusaajilla yms.)ei ole paikkaa. Näin tarinani syntyvät."
On kivaa nähdä, ettet lannistu tai masennu aivottomien ihmisten kiusanteosta. Täällä ollaankin sanottu, että täytyy ilmoittaa aikuiselle kiusauksesta, mutta täytyy kyllä myontää että osa aikuisista ei osaa oikein käsitellä koulukiusausta. Siltikin, ilmoita.
"Olen luova omasta mielestäni, ja muutamailta olen kuullut samaa. Kirjoituksen lisäksi kuvataideestaolen kiiinostunut."
Kuvita, kirjoita ja ole luova kaikin mahdollisin tavoin.
"Harmikseni ei taloudessamme ole skanneria, joten en voi edes yhtä kuvaa julkaista netissä."
Olen joskus miettinyt, että voisi perustaa lapsille/teineille järjestön, joka tarjoaisi heidän käyttöönsä ammattilaistarvikkeita aina ammattilaiskameroista siveltimiin ja skannereihin ja kaikkea siltä väliltä, ilmaiseksi. Monissa lapsissa ja nuorissa on valtavasti potentiaalia, joka ei kuitenkaan tule välttämättä esiin, koska he eivät saa tarpeeksi kannustusta/mahdollisuutta päästä käsiksi tarvittaviin työkaluihin.
Suurin osa nuorisotaloista painii taloudellisten ongelmien kanssa. - sinulla agent x
agent x kirjoitti:
Hienoa, hienoa. Erittäin upeata, että jo tuon ikäisenä ajattelet noin kypsästi "Mutta minä kiusattuna luon oman maailmani, joissa muilla (kiusaajilla yms.)ei ole paikkaa. Näin tarinani syntyvät."
On kivaa nähdä, ettet lannistu tai masennu aivottomien ihmisten kiusanteosta. Täällä ollaankin sanottu, että täytyy ilmoittaa aikuiselle kiusauksesta, mutta täytyy kyllä myontää että osa aikuisista ei osaa oikein käsitellä koulukiusausta. Siltikin, ilmoita.
"Olen luova omasta mielestäni, ja muutamailta olen kuullut samaa. Kirjoituksen lisäksi kuvataideestaolen kiiinostunut."
Kuvita, kirjoita ja ole luova kaikin mahdollisin tavoin.
"Harmikseni ei taloudessamme ole skanneria, joten en voi edes yhtä kuvaa julkaista netissä."
Olen joskus miettinyt, että voisi perustaa lapsille/teineille järjestön, joka tarjoaisi heidän käyttöönsä ammattilaistarvikkeita aina ammattilaiskameroista siveltimiin ja skannereihin ja kaikkea siltä väliltä, ilmaiseksi. Monissa lapsissa ja nuorissa on valtavasti potentiaalia, joka ei kuitenkaan tule välttämättä esiin, koska he eivät saa tarpeeksi kannustusta/mahdollisuutta päästä käsiksi tarvittaviin työkaluihin.
Suurin osa nuorisotaloista painii taloudellisten ongelmien kanssa.varoja sellaiseen? Nämä ideat vain tuppaavat kaatumaan siihen että rahaa ei yksinkertaisesti ole.
- agent x
sinulla agent x kirjoitti:
varoja sellaiseen? Nämä ideat vain tuppaavat kaatumaan siihen että rahaa ei yksinkertaisesti ole.
aattelin vaan, että vaikka rahaa oiskin, niin ei kukaan lähde heti ajattelee, että: "hei, nyt sijoitetaan siihen uuteen siipeen, jossa olisi opetusta ja laatutyökaluja lapsille ja nuorille" kun sillä rahalla "voisi tehdä paljon hyödyllisempääkin".
Yleinen ajattelutapa on, että lapset ovat lapsia (kokemattomia, taidottomia) ja että ne yleensä rikkoo tavaroita, tai että siitä ei saa ulos paljoa. Yleinen ajatelutapa on hyvin vähättelevä.
En tiedä, miksi helvetissä mä olen ajautunut puhumaan tälläisiä. - tässä....
agent x kirjoitti:
aattelin vaan, että vaikka rahaa oiskin, niin ei kukaan lähde heti ajattelee, että: "hei, nyt sijoitetaan siihen uuteen siipeen, jossa olisi opetusta ja laatutyökaluja lapsille ja nuorille" kun sillä rahalla "voisi tehdä paljon hyödyllisempääkin".
Yleinen ajattelutapa on, että lapset ovat lapsia (kokemattomia, taidottomia) ja että ne yleensä rikkoo tavaroita, tai että siitä ei saa ulos paljoa. Yleinen ajatelutapa on hyvin vähättelevä.
En tiedä, miksi helvetissä mä olen ajautunut puhumaan tälläisiä.onkin sun missiosi.... jostain ajatukset aina tulee ja jonkun pitää sitten vielä toimiakin.
aattelinpaha vaan... ;) - toho
agent x kirjoitti:
Hienoa, hienoa. Erittäin upeata, että jo tuon ikäisenä ajattelet noin kypsästi "Mutta minä kiusattuna luon oman maailmani, joissa muilla (kiusaajilla yms.)ei ole paikkaa. Näin tarinani syntyvät."
On kivaa nähdä, ettet lannistu tai masennu aivottomien ihmisten kiusanteosta. Täällä ollaankin sanottu, että täytyy ilmoittaa aikuiselle kiusauksesta, mutta täytyy kyllä myontää että osa aikuisista ei osaa oikein käsitellä koulukiusausta. Siltikin, ilmoita.
"Olen luova omasta mielestäni, ja muutamailta olen kuullut samaa. Kirjoituksen lisäksi kuvataideestaolen kiiinostunut."
Kuvita, kirjoita ja ole luova kaikin mahdollisin tavoin.
"Harmikseni ei taloudessamme ole skanneria, joten en voi edes yhtä kuvaa julkaista netissä."
Olen joskus miettinyt, että voisi perustaa lapsille/teineille järjestön, joka tarjoaisi heidän käyttöönsä ammattilaistarvikkeita aina ammattilaiskameroista siveltimiin ja skannereihin ja kaikkea siltä väliltä, ilmaiseksi. Monissa lapsissa ja nuorissa on valtavasti potentiaalia, joka ei kuitenkaan tule välttämättä esiin, koska he eivät saa tarpeeksi kannustusta/mahdollisuutta päästä käsiksi tarvittaviin työkaluihin.
Suurin osa nuorisotaloista painii taloudellisten ongelmien kanssa.Kunnallisten kansalaisopistojen verkosto on Suomessa aika hyvä. Tarjonta saattaa vaihdella kunnittain. Meillä on jo esimerkiksi vuosikausia pyörinyt lasten ja nuorten kuvataidekoulu, jota ohjaa "oikea" taiteilija. Paljon varmaan tarjonta riippuukin kunnassa asuvien henkilöiden taidoista, innokkuudesta ja ajasta.
Tässä on paljon hyvää, ei höpötyksiä vaan suoraa toimintaa ja jännitettä alusta alkaen. Jatka vaan.
Tarina tosin alkaa epäuskottavasti. Jos äiti kertoo lapselleen nukkumaan mennessä "vaarallisimmasta pedosta maan päällä", jonka tämä saattaa huomenna kohdata, poika tuskin nukahtaa samantien, kun tarina on kerrottu.
Mutta ilmeisesti tarinan "haltiansukuisilla" on paremmat hermot kuin meillä ihmisillä."Pari ystävää on lukenut tämän, ja olen saanut positiivista palautetta," -lauseen.
Palautui mieleen neuvo, että ystävät ja sukulaiset monesti eivät kehtaa sanoa totuutta huonosta kirjoituksesta ja odotin sellaista.
Olen iloinen, että erehdyin.- _tyttö_94_
Se kiusausjuttu on aika yleistä mun koulussa. Oppilaat ovat sellaisia, että voi sanoa valehtelematta, että vähintään puolet rikkoo kolmea järjestyssääntöä päivässä. Melkein kaikki loput onkin sitten kaikkien kanssa viihtyviä kohtalaisia opiskelijoita, mutta myös kiusattuja. Välillä ajattelen kiusaajistani, että jos ne vielä yrittää jotain, niin saavat kuunnella, kun raivoan niille jonkin aikaa niin, etteivät varmaan enää uskalla edes puhua mulle. Ne ei nimittäin usko vaikka poliisi komentaisi niitä.
Tekstistä sen verran, että ei se ole kokonaan niin järkyttävää/jännittävää, kuin prologi. Ensimmäinen kappale on paljon rauhallisempi.
Runottaja, olet oikeassa. Tuttavat eivät välttämättä kehtaa sanoa mitään kielteistä, ja se oli osasyy siihen, että kysyin mielipiteitä netissä.
Monet eivät varmaan meinaa uskoa, että olen vain 13, mutta minäpä olenkin niitä, jotka kuuntelevat tunnilla (harvinainen tapaus, siis!)ja etsin tarvittavaa tietoa muualtakin. Ja kyllä se tietokoneen oikeinkirjoitusohjelma huomauttelee aina joskus... ;) - toho
_tyttö_94_ kirjoitti:
Se kiusausjuttu on aika yleistä mun koulussa. Oppilaat ovat sellaisia, että voi sanoa valehtelematta, että vähintään puolet rikkoo kolmea järjestyssääntöä päivässä. Melkein kaikki loput onkin sitten kaikkien kanssa viihtyviä kohtalaisia opiskelijoita, mutta myös kiusattuja. Välillä ajattelen kiusaajistani, että jos ne vielä yrittää jotain, niin saavat kuunnella, kun raivoan niille jonkin aikaa niin, etteivät varmaan enää uskalla edes puhua mulle. Ne ei nimittäin usko vaikka poliisi komentaisi niitä.
Tekstistä sen verran, että ei se ole kokonaan niin järkyttävää/jännittävää, kuin prologi. Ensimmäinen kappale on paljon rauhallisempi.
Runottaja, olet oikeassa. Tuttavat eivät välttämättä kehtaa sanoa mitään kielteistä, ja se oli osasyy siihen, että kysyin mielipiteitä netissä.
Monet eivät varmaan meinaa uskoa, että olen vain 13, mutta minäpä olenkin niitä, jotka kuuntelevat tunnilla (harvinainen tapaus, siis!)ja etsin tarvittavaa tietoa muualtakin. Ja kyllä se tietokoneen oikeinkirjoitusohjelma huomauttelee aina joskus... ;)Reipas tyttö olet. Käytännön vinkki vielä tuli mieleen: kirjoita luvut aina tekstiin kirjaimin, eli esimerkiksi ikäsi on kolmetoista vuotta mieluumin kuin 13 vuotta.
_tyttö_94_ kirjoitti:
Se kiusausjuttu on aika yleistä mun koulussa. Oppilaat ovat sellaisia, että voi sanoa valehtelematta, että vähintään puolet rikkoo kolmea järjestyssääntöä päivässä. Melkein kaikki loput onkin sitten kaikkien kanssa viihtyviä kohtalaisia opiskelijoita, mutta myös kiusattuja. Välillä ajattelen kiusaajistani, että jos ne vielä yrittää jotain, niin saavat kuunnella, kun raivoan niille jonkin aikaa niin, etteivät varmaan enää uskalla edes puhua mulle. Ne ei nimittäin usko vaikka poliisi komentaisi niitä.
Tekstistä sen verran, että ei se ole kokonaan niin järkyttävää/jännittävää, kuin prologi. Ensimmäinen kappale on paljon rauhallisempi.
Runottaja, olet oikeassa. Tuttavat eivät välttämättä kehtaa sanoa mitään kielteistä, ja se oli osasyy siihen, että kysyin mielipiteitä netissä.
Monet eivät varmaan meinaa uskoa, että olen vain 13, mutta minäpä olenkin niitä, jotka kuuntelevat tunnilla (harvinainen tapaus, siis!)ja etsin tarvittavaa tietoa muualtakin. Ja kyllä se tietokoneen oikeinkirjoitusohjelma huomauttelee aina joskus... ;)kirjan käteesi, miten tutustut kirjaan?
Suurin osa lukee takakannen tekstin.
Monesti pelkkä takakannen teksti päättää, jääkö kirja hyllyyn vai ei.
Toiset avaa kirjan ja lukee ensimmäiset rivit.
Yleensä kyse on "Prologista" ja se on otanta jostain kohtaa kirjaa, tarkemmin http://fi.wikipedia.org/wiki/Prologi.
Tuosta koulukiusaamisesta vaikea sanoa mitään, vaikka itsekkin kiusattuna koulussa olin.
Paljon kiinni siitä, millaisia kiusaajat ovat ja millä tavoin kiusaavat.
Raivoaminen voi olla yhtä hyvä keino missä jokin toinen keino.
Ikä ei ratkaise kaikkea, mielestäni asenne.- _tyttö_94_
runontaja kirjoitti:
kirjan käteesi, miten tutustut kirjaan?
Suurin osa lukee takakannen tekstin.
Monesti pelkkä takakannen teksti päättää, jääkö kirja hyllyyn vai ei.
Toiset avaa kirjan ja lukee ensimmäiset rivit.
Yleensä kyse on "Prologista" ja se on otanta jostain kohtaa kirjaa, tarkemmin http://fi.wikipedia.org/wiki/Prologi.
Tuosta koulukiusaamisesta vaikea sanoa mitään, vaikka itsekkin kiusattuna koulussa olin.
Paljon kiinni siitä, millaisia kiusaajat ovat ja millä tavoin kiusaavat.
Raivoaminen voi olla yhtä hyvä keino missä jokin toinen keino.
Ikä ei ratkaise kaikkea, mielestäni asenne.Asenne on minunkin mielestäni tärkein. ;)
Kirjaan tutustuminen... hmm... Luen paljon. Luen nopeasti. Lopputulos on, että etsin kiinnostavia kirjoja mistä tahansa (apua! kirjastosta loppuvat kirjat kesken!). Kirjastossa ollessani huomaan ensimmäisenä paksut kirjat, joilla on mielenkiintoinen nimi. Kun tutustun kirjaan, luen ensimmäisen sivun ja ehkä pidemmälle. En tutustu takakansitekstiin, sillä olen ottanut erääästä neuvosta oppia: takansiteksti paljastaa kirjasta usein liikaa. Kannen ulkonäön perusteella en päätä mitään.
Kerran koulussani kävi kirjailija kertomassa työstään. Hän kertoi, että on välillä pettynyt kirjojen kansiin, ja että usein itse kirjailija ei saa vaikuttaa siihen, minkälaiset kannet kirjaan tulee. Eikä kansien tekijä kuulemma edes välttämättä tiedä kirjasta mitään.
Ja ne kiusaajat. On kerrottu opettajalle, koulukuraattorille, vanhemmille ym., eikä mitään vaikutusta, ellei lasketa mukaan "miks sä menit valkkaa meist?" -juttuja. Homma kyllä rauhoittui aika paljonkin, kun siirryin yläasteelle. Enää niistä tyypeistä ei ole riesaa.
- ..jaa..
...7
- Marraslaakso-writers
Suosittelen vain jatkamaan kirjoitusta. Itse 13vuotiaana tein vielä kaikki tarinani suttuisina sarjakuvina. Nyt on vähän toisin, mutta onhan tuota ikääkin jo.
Muista, että aina on tilaa kehittyä, vaikka tulisikin paljon kehuja.
-TJK- (Marraslaakso-writer: II)- _tyttö_94_
"Aina on tilaa kehittyä."
No niin onkin. Vaikka olisin jonkun mielestä jop todella hyvä kirjoittaja, en silti lopettaisi harjoittelua. Aina on parantamisen varaa. Kun kirjoitan, mietin, mikä kohta voisi mahdollisesti olla turha tai huono. Kuten olen aiemminkin maininnut, etsin tietoa, jota tarvitsen tekstiin, mistä vain (toki luotettavista lähteistä). Koulussa painan mieleeni kaiken oikeinkirjoitus- ja kielioppiasian, mitä opetetaan. Pyrin käyttämään värikästä ja tekstin aiheeseen sopivaa kieltä. Ja minun mielestäni kaikkein tärkein: opin virheistäni. Esim. Kun koulussa on ollut ainekirjoitustehtävä, tutkin sen takaisin saatuani, missä tuli virheitä, enkä niinkään keskity hyvin menneisiin kohtiin.
Aina voi oppia uutta, vaikka luulisi, että osaa kaiken.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 81645
Perhoseni (miehelle)
Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r1671078Totta on asia. Jeffrey Cohen on jättänyt Sofian.
Vaimon viesti on paljastanut totuuden.261936- 69809
- 63778
- 75741
Mies, näetkö minut myös
Seksuaalisena ihmisenä ja naisena? Haluatko minua seksuaalisesti? Vai olenko mielestäsi tyttönen?22676Kuinkahan monen
Naisen puolisoa olet nainen vikitellyt ja eron aiheuttanut? Toivottavasti karma on ku*sut muroihisi useamman kuin kerran69651Nainen, mitä mieltä olet kodittomista?
Ja heistä jotka eivät kykene huolehtimaan asioistaan, itsestään eikä terveydestään? Miten heidän kanssaan tulisi toimia?138647- 42609
Voiko se ikinä toimia
Voiko meistä ikinä tulla mitään? Näin kauan aikaa on kulunut ja mitään ei tapahdu... En usko, että sinä mietit minua het32588- 59583
Mies, kumman ottaisit mieluummin
176 cm vai 154 cm naisen, jos molemmat muuten yhtä viehättäviä? Mikä on oma pituutesi?111556- 55538
Tekisi mieli vetäistä kunnon jurrit sinun kanssasi
Ja keskustella asiat, ei tästä tule hevonvttua.42524- 48509
- 38509
Anteeksi mies
En jaksa tätä…, en halua, että sinulla on paha mieli tämän takia. Viestiä Sinulle.40503Kerro mies tarinasi
Miksi kaikki meni niinkuin meni? Haluaisin vieläkin ymmärtää. Tuskin saan vastausta häneltä, koska etsin aavikolta juuri20488- 30483