Tasa-arvon toteutumisen suurin este on kollektiiviajattelu, jossa ihmiset nähdään jonkin ryhmän tai kollektiivin jäsenenä ennemmin kuin yksilöinä. Leimallisimmin tämä näkyy siinä, että usein koko tasa-arvokeskustelu typistyy sukupuolikollektiivien väliseksi kysymykseksi.
Sukupuolten välisessä tasa-arvosta puhuttaessa käsitetään asia yleensä niin, että sukupuolilla kollektiiveina olisi joitakin oikeuksia eikä niinkään yksittäisillä ihmisillä. Tämä näkyy määrällisissä tavoitteissa: ongelmallisena pidetään, jos jossakin tietyssä asemassa on enemmän miehiä tai naisia eikä niinkään sitä, onko jokaisen yksilön mahdollisuus päästä tiettyyn asemaan sama. Erityisen vakava virhepäätelmä on samaistaa nämä kaksi asiaa ja kuvitella, että miesten tai naisten vähäinen osuus jossain tietyssä asemassa johtuisi heidän vaikeudestaan päästä siihen. Joissain tapauksissa näin voi ollakin: kollektiiviajattelu saa monet näkemään kanssaihmisensä miehinä ja naisina ennemmin kuin yksilöinä ja kohtelemaan heitä sen mukaan. Mikään sääntö se ei kuitenkaan ole.
Surkuhupaisinta on, että kollektiiviajattelun ongelmia pyritään ratkomaan vahvistamalla kollektiiviajattelua. Sen sijaan, että pyrittäisiin häivyttämään sukupuolen osuus vaikuttavana tekijänä johonkin asemaan pääsemiseksi nostetaan se eksplisiittiseksi ehdoksi: se, mitä sukupuolta olet, vaikuttaa suoraan siihen, voitko tulla valituksi esimerkiksi johonkin kunnalliseen lautakuntaan. Tämä on saatu aikaan sukupuolikiintiöillä. Niinpä usein käy, että jotakuta henkilöä ei voida valita johonkin lautakuntaan siksi, että hän on väärää sukupuolta.
Ongelmallista on, että myös lainsäädäntö tukee kollektiiviajattelua. Esimerkiksi mies-naisasetelma on nähty niin keskeiseksi tasa-arvon aspektiksi, että siitä on säädetty oma lakinsakin. Laki ei sisällöltään ole erityisen kollektiivihenkinen: siinä korostetaan jokaisen yksilön oikeuksia olla tulematta syrjityksi sukupuolensa perusteella. Ongelmallista onkin lähinnä se, että muiden syiden kuin sukupuolen takia syrjimistä ei nähdä yhtä vakavana asiana.
Jos jollekulle ei vielä auennut, miksi sukupuolikeskeisyys on ongelma, niin otetaan todellinen esimerkki: Ahon hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen (kesk) nimitti viimeisenä työpäivänään avustajansa Jussi Ylilahden ministeriön ylitarkastajaksi. Paikkaa oli hakenut useampikin Ylilahtea pätevämpi nainen, joille oikeus myöhemmin määräsikin maksettavaksi korvauksia. Korvaukset ja oikeudenkäyntikulut maksoi valtio. Mutta, mutta: hakijoiden joukossa oli myös Ylilahtea pätevämpiä miehiä. He eivät voineet hakea korvauksia, koska valittu henkilö oli myös mies. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella heitä ei siis oltu syrjitty.
Jotta päästäisiin lähemmäksi tasa-arvon toteutumista, on luovuttava kollektiiviajattelusta. Ihmisiä ei pidä nähdä miehinä, naisina, vammaisina, tummaihoisina, romaneina, vasenkätisinä, oikeakätisinä, ruotsinkielisinä, suomenkielisinä tms. Heidät pitää nähdä ihmisinä, yksilöinä. Lainsäädäntöä on siksi muutettava siihen suuntaan, että se kannustaa luopumaan kollektiiviajattelusta eikä vahvistamaan sitä. Ensimmäisenä pitää luopua erilaisista kollektiiviajatteluun perustuvista kiintiöistä.
Sukupuolten välisessä tasa-arvosta puhuttaessa käsitetään asia yleensä niin, että sukupuolilla kollektiiveina olisi joitakin oikeuksia eikä niinkään yksittäisillä ihmisillä. Tämä näkyy määrällisissä tavoitteissa: ongelmallisena pidetään, jos jossakin tietyssä asemassa on enemmän miehiä tai naisia eikä niinkään sitä, onko jokaisen yksilön mahdollisuus päästä tiettyyn asemaan sama. Erityisen vakava virhepäätelmä on samaistaa nämä kaksi asiaa ja kuvitella, että miesten tai naisten vähäinen osuus jossain tietyssä asemassa johtuisi heidän vaikeudestaan päästä siihen. Joissain tapauksissa näin voi ollakin: kollektiiviajattelu saa monet näkemään kanssaihmisensä miehinä ja naisina ennemmin kuin yksilöinä ja kohtelemaan heitä sen mukaan. Mikään sääntö se ei kuitenkaan ole.
Surkuhupaisinta on, että kollektiiviajattelun ongelmia pyritään ratkomaan vahvistamalla kollektiiviajattelua. Sen sijaan, että pyrittäisiin häivyttämään sukupuolen osuus vaikuttavana tekijänä johonkin asemaan pääsemiseksi nostetaan se eksplisiittiseksi ehdoksi: se, mitä sukupuolta olet, vaikuttaa suoraan siihen, voitko tulla valituksi esimerkiksi johonkin kunnalliseen lautakuntaan. Tämä on saatu aikaan sukupuolikiintiöillä. Niinpä usein käy, että jotakuta henkilöä ei voida valita johonkin lautakuntaan siksi, että hän on väärää sukupuolta.
Ongelmallista on, että myös lainsäädäntö tukee kollektiiviajattelua. Esimerkiksi mies-naisasetelma on nähty niin keskeiseksi tasa-arvon aspektiksi, että siitä on säädetty oma lakinsakin. Laki ei sisällöltään ole erityisen kollektiivihenkinen: siinä korostetaan jokaisen yksilön oikeuksia olla tulematta syrjityksi sukupuolensa perusteella. Ongelmallista onkin lähinnä se, että muiden syiden kuin sukupuolen takia syrjimistä ei nähdä yhtä vakavana asiana.
Jos jollekulle ei vielä auennut, miksi sukupuolikeskeisyys on ongelma, niin otetaan todellinen esimerkki: Ahon hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen (kesk) nimitti viimeisenä työpäivänään avustajansa Jussi Ylilahden ministeriön ylitarkastajaksi. Paikkaa oli hakenut useampikin Ylilahtea pätevämpi nainen, joille oikeus myöhemmin määräsikin maksettavaksi korvauksia. Korvaukset ja oikeudenkäyntikulut maksoi valtio. Mutta, mutta: hakijoiden joukossa oli myös Ylilahtea pätevämpiä miehiä. He eivät voineet hakea korvauksia, koska valittu henkilö oli myös mies. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella heitä ei siis oltu syrjitty.
Jotta päästäisiin lähemmäksi tasa-arvon toteutumista, on luovuttava kollektiiviajattelusta. Ihmisiä ei pidä nähdä miehinä, naisina, vammaisina, tummaihoisina, romaneina, vasenkätisinä, oikeakätisinä, ruotsinkielisinä, suomenkielisinä tms. Heidät pitää nähdä ihmisinä, yksilöinä. Lainsäädäntöä on siksi muutettava siihen suuntaan, että se kannustaa luopumaan kollektiiviajattelusta eikä vahvistamaan sitä. Ensimmäisenä pitää luopua erilaisista kollektiiviajatteluun perustuvista kiintiöistä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..jos kollektiiviajattelusta luovutaan, niin mihin ihmeeseen tarvitaan politiikkaa, tai miten politiikka on enää mahdollinen, kun kannattajakunta rajoittuu yhteen ihmiseen..??
..jokaista jäppistä varten pitäisi sitten kaiketi säätää oma laki, jos lakipykäläkään ei saa koskea mitään kollektiivia, vaan yksilöä..
..joukkovoimaakaan ei enää esiintyisi, tai sitten esiintyisi, aivan sen mukaan, miten voima on saatu hillityksi jokaista yksilöä koskevalla erityislailla, tai sitten ei, jos ihminen luonnostaan on rauhallinen ja tyytyy esimerkiksi siihen palkkaan, jonka työnantaja jalomielisyydessään yksilökohtaisesti määrää..
..köyhyyttäkään ei voisi enää ajatella kollektiivisena ilmiönä, vaan se olisi pelkästään yksilön ongelma..
..mielestäni moni asia ainakin yksinkertaistuu, jos maailma voidaan rajata joukkoihin, joissa on enemmän kuin yksi alkio tai ihminen, miten nyt asian sanookin ja jota joukkoa koskee sitten yksi sääntö kuin että jokaiselle joukon jäsenelle pitää laatia oma käyttäytymisohje siinäkin tapauksessa, että sama sääntö pätee useampaan..
..tokipa sitten sääntöjä voidaan laatia yhä pinemmälle joukolle, jolloin ikään kuin lähestytään yksilökohtaista säätämistä, mutta tällöinhän sääntöjen määrä vain kasvaa, ja tästä ilmiöstä taas käytetään nimitystä byrokratia..
..liberaali ajattelu kaiketi lähtisi siitä, että olisi vain vähän sääntöjä, jotka koskisivat mahdollisimman monta ihmistä..
Varsinkin
"..jokaista jäppistä varten pitäisi sitten kaiketi säätää oma laki, jos lakipykäläkään ei saa koskea mitään kollektiivia, vaan yksilöä.. "
kuulostaa todella houkuttavalta ja oikeudenmukaiselta.
Tosin, minua, yksilöä, pitäisi palkata vahtimaan vähintään kuusi henkilöä varmistamaan, että noudatan lakiani. Noh, siinähän se työttömyysongelmakin olisi ratkaistu. Ja työttömät poliisitkin saisivat töitä. Kannatetaan.
Kuinka tyhmä oikein olet? Et nimittäin oppinut mitään kirjoituksesta, joka oli tarkoitettu ihan sinun kaltaisiasi varten.
Kirjoituksen ydinhän oli ajatus siitä, että ihmisiä katsottaisiin yksilöinä, eikä minkään ryhmän jäseninä. Tämä pätee, koska ihmisistä jokainen on 100-prosenttisesti yksilö, kun taas ryhmäajattelun mukaan luotu tietty keskiarvo, oli se sitten tehty naisista tai miehistä, ei päde kehenkään sataprosenttisesti.
Kirjoituksen tarkoituksena ei ollut antaa ymmärtää, että jokaista yksilöä varten alettaisiin säätää omat lait, mutta ilmeisesti sinä sen kuitenkin niin ymmärsit...
"Surkuhupaisinta on, että kollektiiviajattelun ongelmia pyritään ratkomaan vahvistamalla kollektiiviajattelua. Sen sijaan, että pyrittäisiin häivyttämään sukupuolen osuus vaikuttavana tekijänä johonkin asemaan pääsemiseksi nostetaan se eksplisiittiseksi ehdoksi: se, mitä sukupuolta olet, vaikuttaa suoraan siihen, voitko tulla valituksi esimerkiksi johonkin kunnalliseen lautakuntaan. Tämä on saatu aikaan sukupuolikiintiöillä. Niinpä usein käy, että jotakuta henkilöä ei voida valita johonkin lautakuntaan siksi, että hän on väärää sukupuolta."
Tämä osoittaa, kuinka juuri laindäädäntö kusee omille kengilleen; sen pitäisi kitkeä sukupuolen mukaan tapahtuva valinta, mutta se itse toteuttaa sitä.
Toinen osoitus nykyisen lainsäädännön mädännäisyydestä:
"Ahon hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen (kesk) nimitti viimeisenä työpäivänään avustajansa Jussi Ylilahden ministeriön ylitarkastajaksi. Paikkaa oli hakenut useampikin Ylilahtea pätevämpi nainen, joille oikeus myöhemmin määräsikin maksettavaksi korvauksia. Korvaukset ja oikeudenkäyntikulut maksoi valtio. Mutta, mutta: hakijoiden joukossa oli myös Ylilahtea pätevämpiä miehiä. He eivät voineet hakea korvauksia, koska valittu henkilö oli myös mies. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella heitä ei siis oltu syrjitty."
Edellisessä tapauksessa syrjimistä vastaan laadittu lainsäädäntö suoritti itse syrjintää niitä miehiä kohtaan, joiden pätevyys oli samaa luokkaa niiden naisten kanssa, jotka saivat korvauksia...
"Jotta päästäisiin lähemmäksi tasa-arvon toteutumista, on luovuttava kollektiiviajattelusta. Ihmisiä ei pidä nähdä miehinä, naisina, vammaisina, tummaihoisina, romaneina, vasenkätisinä, oikeakätisinä, ruotsinkielisinä, suomenkielisinä tms. Heidät pitää nähdä ihmisinä, yksilöinä. Lainsäädäntöä on siksi muutettava siihen suuntaan, että se kannustaa luopumaan kollektiiviajattelusta eikä vahvistamaan sitä. Ensimmäisenä pitää luopua erilaisista kollektiiviajatteluun perustuvista kiintiöistä."
Olisi voinut luulla tämän viimeisen kappaleen virvoittavan ajatuksesi kollektiivihelvetin pauloista, mutta ei! Sinun ymmärryksesi taso EI VAIN RIITTÄNYT SIIHEN!
Ja lopuksi vielä olen kopioinut tähän Ctrl C/Ctrl V -tekniikalla sinun oman käsityksesi tasa-arvosta:
j.pukkila sanoo:
..tasa-arvoon kannattaa pyrkiä ainakin niin kauan kuin pyrkimyksestä saatava hyöty on suurempi kuin siihen uhrattu ponnistus..
Kysyn siis sinulta j.pukkila: onko hyöty nyt suurempi kuin ponnistus, ja jos ei ole, kannattaako tasa-arvoon siis sinun mielestäsi ylipäätään pyrkiä?
olen kyllä aika lailla samaa mieltä sektor4:n kanssa... nimittäin tämä jatkuva kyttäys sukupuoleen alkaa vähitellen kyrsiä.
ja tuosta j.pukkilan vastauksesta voi vain päätellä kirjoittajan äo:n olevan kengänkoon luokkaa, jos ei tajunnut sektor4:n kirjoituksen tarkoitusta...
piti vaan vetää lekkeriksi koko touhu...
ai ai ihmisen älyä ja älyttömyyttä...
..olen aivan häikäistynyt..
..nyt on vain siten, ettei yhteisöllisyys ole mahdollista ilman kollektiiviseksi ajatteluksi nimittämääsi ilmiötä, siis ryhmä, yhteiskunta ei ole mahdollinen ilman joukkoja koskevia sääntöjä, seikka, joka näkyy monelta kapitalistiltakin unohtuneen..
..ei tosiaankaan ole harvinaista kuulla senkaltaitisia yhteiskunnan määrittelyjä kuin että yhteiskunta olemme me ihmiset, tai että yhteiskunta on sama asia kuin tietyllä maantieteellisella alueella asuvat..
..tuo yksilöajattelu onkin johtanut sitten kaikenkaltaisiin yli-ihmisoppeihin, mistään, kaikkein vähiten toisista ihmisistä, piittaamattomuuteen yms..
..jopa urheilussa voidaan tätä nykyä erottaa kapitalistisesti ajattelevat valmentajat vasemmistolaisesti ajattelevista, kapitalisteille yksilö ja hänen manööverinsa on joukkuelajeissa keskeinen, vasemmistolaisesti ajattelevalle strategia ja taktiikka, jotka siis koskevat koko joukkuetta, ei pelkästään yksilöä..
..ryhmä ja yksilö ovat siis eri tason ilmiöitä, ryhmän menestys ei ole sama asia kuin yksilön menestys, kuten kapitalisti luulee suuressa mahtavuudessaan, päin vastoin, jos erot yksilöyden välillä ryhmässä käyvät liian suuriksi, yksilö sanoutuu ryhmästä irti, haistattaa niin sanotusti pitkät..
..jopa kapitalistit itse ovat etunenässä pakenemassa maasta, jos yhteiskunta edellyttää, että heidän pitäisi maksaa vaikkapa vain veroja..
..sitä paitsi,miten mikään laki voi olla olemassa ilman että se koskee jotakin kollektiivia tavalla tai toisella..??
..toisaalta on lain muotoilusta kiinni, miten se pystyy käsittelemään erilaisia tapauksia, huono laki on huono laki, olipa sitten kollektiivista ajattelua tai ei..
..opiskeleminen kannattaa aina, erityisesti sosiologian, paremman puutteessa, sosiologia on sikälikin suositeltavaa, koska sen luultavasti pystyy omaksumaan sellainenkin, jolle ei syntymässä ole kovin paljoa annettu..
Tämä kirjoitus on taas tätä käsittämätöntä liturgiaa, jossa on varsin mielenkiintoisesti laitettu lauseita jonoon, ajatuksen unohtuessa kokonaan.
Ihmiset ovat aina jonkin ryhmän jäseniä, ryhmiä voi olla varsin monen tyyppisiä, sukupuolijaottelu on eräs tapa käsitellä asioita. Mikäli yhteiskunnallisia muutoksia halutaan, ainoastaan ryhmien keskinäisiä suhteita tutkimalla, pystytään arviomaan muutoksien vaikutukset. Mikäli halutaan vain ajelehtia virran vietävänä ja hyväksyä se, että vahvoilla olevat pystyvät pitämään jalkansa kuivina, muiden räpiköidessä, silloin todella kannattaa unohtaa kollektiivinen käsittelytapa.
Tasa-arvo on toki muutakin, kuin sukupuolten välistä, yhä lisääntyvä ulkomaalaisten joukko on mm. erityisryhmä, joiden tasa-arvontilasta on huolta kannettava.
Sukupuolen osuus vaikuttavana tekijänä on kiistaton tosiasia, sen häivyttäminen olisikin varsin mielenkiintoinen tehtävä. Ellet sitten tarkoita sitä, että hyväksytään se, että toisella sukupuolella ei toteudu normaalit ihmisoikeudet joihin -kuten tiedät- kuuluu oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoinen kohtelu.
Lautakuntiin ei aiemmin valittu kovinkaan runsaasti ihmisiä jotka olivat "väärää sukupuolta", ilmeisesti tämä asiantila ei häirinnyt, koska väärä sukupuoli oli "epäyksilöllinen".. Kiintiöitä ei tarvittaisi, jos kollektiivisesti ei ajateltaisi siten, että mies on ilman muuta pätevämpi.
Yhteen virkaan ei voida valita, kuin ainoastaan yksi henkilö. Hakijoista syrjäytyy väistämättä toiset. Mikäli hakuprosessi tehdään siten, että syrjityksi tulee yksilö, joka sukupuolensa vuoksi voi ajatella, että yksilölliset ominaisuudet jäävät huomioimatta, koska hänen sukupuolensa on "väärä", silloin oikeutta voi toki hakea. Kaikille valitsematta jääneille ei tällaista oikeutta voida antaa. Virkaan valitun yksilöllisiin ominaisuuksiin täytyy siis kiinnittää huomiota, mutta sukupuolta ei sellaiseksi voida katsoa.
Mikäli pyrimme vapaaksi kollektiivisesta ajattelusta ja pyrimme yksilölliseen kohtaamisen, paljon on tapahduttava sivistystason ja yleisen humanismin saralla, jotta syrjinnästä päästäisiin eroon. Tämän tyyppistä tulevaisuuden näkymään odotellessa, pyrimme pitämään kollektiivisesti huolta heistä, jotka ovat vaarassa jäädä jalkoihin.
"Ellet sitten tarkoita sitä, että hyväksytään se, että toisella sukupuolella ei toteudu normaalit ihmisoikeudet joihin -kuten tiedät- kuuluu oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoinen kohtelu. "
Kohdellaanko mielestäsi Suomessa miehiä oikeudenmukaisesti ja "tasa-arvoisesti"? Vastaa rehellisesti.
Mikäli haluat esittää kysymyksiä ja käydä keskustelua, silloin ei kannata otsikossa alkaa vähättelemään edes omia ajatuksiaan, muiden mielipiteistä puhumatakaan.
Kollektiivisesti ajatellen, miehiä kohdellaan erittäin tasa.arvoisesti t.s. toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Yksittäisten miesten kohdalla oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ei aina toteudu, ei edes suhteessa toiseen sukupuoleen, muista ryhmistä puhumattakaan.
Ei keskusteltavaa sinun kanssasi.
Ilo on minun puolellani.
"Ylilahtea pätevämpiä miehiä. He eivät voineet hakea korvauksia, koska valittu henkilö oli myös mies. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella heitä ei siis oltu syrjitty."
2 §
Syrjintäkielto ja tasapuolinen kohtelu
Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, kansallisen tai etnisen alkuperän, sukupuolisen suuntautuneisuuden, kielen, uskonnon, mielipiteen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986).
http://www.osasto47.net/tyosopimuslaki.php
paikkansa. Asiassa katsottiin virheellisesti olevan sukupuolisyrjintää, sen sijaan että sitä olisi tarkasteltu pätevyyden mukaan. Miehiä siis syrjittiin, koska asiaa ei kyetty hahmottamaan muuna kuin sukupuolisyrjintänä. Esittämäsi lainkohta ei mitenkään muuta sitä toiseksi.
Kollektiiviajattelu mitätöi tasa-arvon.