Raamattu on kokonansa Jumalan sanaa. Ilmestyskirjassa Jeesus todistaa meille sen. Ilmestyskirjan halventaminen on sama kuin hakkaisi Jeesusta lankulla päähän!
m.naat vastustaa Jumalaa
ohohohoh
3101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ongelmallinen sikäli, että kesti aika kauan ennenkuin sitä edes hyväksyttiin UT:n kaanoniin.
>> UUDEN TESTAMENTIN KAANON
Johdatus Raamattuun, s. 147 - 153.
Yksittäiset UT:n kirjoitukset ovat syntyneet noin sadan vuoden kuluessa. Varhaisimmat kirjoitukset ovat Paavalin kirjeet. Näistä vanhimpana pidetään 1. Tessalonikalaiskirjettä (n. v:lta 50 jKr.). Evankeliumit ovat syntyneet suurin piirtein vuosina 70-100. Muut UT:n kirjoitukset ovat peräisin ensimmäisen ja toisen vuosisadan taitteen molemmalta puolelta. Myöhäisimpänä UT:n kirjoituksena pidetään 2. Pietarin kirjettä (n. v:lta 150 jKr.)
Osa UT:n kirjoituksista vakiinnutti asemansa jo varhain, etenkin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Vuoden 200 tienoilla alkoi olla selvää, mitkä kirjoitukset olivat arvovaltaisia, joskin tiettyihin kirjoituksiin suhtauduttiin eri puolilla kristikuntaa eri tavoin. Kiistaa herätti läntisessä kristikunnassa erityisesti Heprealaiskirjeen asema ja idässä Johanneksen ilmestys. Myös ns. katoliset kirjeet (1.-2. Piet., 1.-3. Joh., Jaak., Juud.) olivat pitkään kiistanalaisia.
Lopullisesti UT:n kaanon määriteltiin kirkolliskokouksissa 390-luvulla. Kaanonin määrittelyä pidettiin tarpeellisena rajankäynnissä harhaoppeja vastaan. Kaanoniin hyväksyttiin kirjoitukset, joiden katsottiin olevan alkuperältään apostolisia - joko apostolin itsensä kirjoittamia tai sellaisia, että ne sisälsivät "apostolista oppia", toisin sanoen olivat linjassa apostolien opetuksen kanssa. Toinen kriteeri oli kirjoitusten yleisyys eli katolisuus. Sillä tarkoitettiin joko sitä, että kirjoituksella oli yleistä käyttöä seurakunnassa tai sitä, että sitä voitiin pitää koko kirkolle tarkoitettuna. >>
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/03_ut_kaanon.html
Ei Pietari sentään 150 vuotta elänyt! Kyllä Pietari toisenkin kirjeensä kirjoitti eläessään.
että tunnettujen opettajien oppilaat käyttivät kirjoituksissaan mestarinsa nimeä. Näin kirjoitukset olivat arvovaltaisempia kuin muutoin olisivat olleet. Tätä ei pidetty mitenkään sopimattomana koska oppilaan katsottiin toimivan mestarinsa hengessä. - Pelkästään kirjoituksen tekijän nimen perusteella ei voi päätellä onko kirjallinen työ autenttisesti tekijänimen mukaisen henkilön tekemä vai ei.