Olen menettänyt ajasta ikuisuuteen 10vuoden sisällä kolme erittäin läheistä ihmistä.Tänään hyvästelin oman äitini.
Voin vain sanoa että oloni on aivan tyhjä.Kuin olisin kuollut sisältä.Miten voin antaa mitään itsestäni,mistä saan voimaa...
On raskasta jatkaa eteenpäin,mutta minun täytyy toisten läheisteni vuoksi.
Elämä on kovaa.
Voin vain sanoa että oloni on aivan tyhjä.Kuin olisin kuollut sisältä.Miten voin antaa mitään itsestäni,mistä saan voimaa...
On raskasta jatkaa eteenpäin,mutta minun täytyy toisten läheisteni vuoksi.
Elämä on kovaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskon tietäväni miltä sinusta tuntuu.Itse olen menettänyt isäni,äitini ja appeni kolmen vuoden sisällä.Jotain on hävinnyt myös itsestäni.
Osanottoni, itse menetin viime vuonna kaksi läheistäni. Ensin keväällä parhaan ystäväni ja jouluna mieheni. En usko olevani koskaan enään samanlainen kuin ennen näitä tapahtumia. Jotenkin olen vain selvinnyt päivästä toiseen, vaikka tekisi mieleni luovuttaa.
Sinulle. Liian paljon menetyksiä olet kokenut, miten jaksatkaan jatkaa? Onko sinulla lapsia, jotka kannustaisivat eteenpäin elämässä?
Minä menetin äkillisesti ja aivan odottamatta äitini 3 kk sitten. Nämä viimeiset 3 kk ovat olleet tervassa tarpomista, sumua ja itkua. Äidistä oli tullut suunnattoman tärkeä sen jälkeen kun isä kuoli jo 15 vuotta sitten. Omat lapset ja mies saavat minut jatkamaan, muuten en jaksaisi. Ikävä on niin suunnaton, menetin äidissä myös ystävän. Kenenkään muun kanssa en voi samalla tavalla istua keittiön pöydän ääressä ja jutella. Äitini tunsi minut niin hyvin ja minä äidin. Olimme sielunsisaruksia. Ikäväni on loputon.
Uskon sinulla olevan tosi raskasta, jostain kai se voimankipinä eteenpäin kuitenkin löytyy. Lämmin ajatus sinulle ja jaksamisia.
jotka lohduttivat minua,ikuisesti surevaa.
Sole,puhut samaa kuin itse ajattelen.Myös inun äitini oli minulle äiti ja hyvä ystävä.Pystyimme puhumaan aivan kaikesta.Tuntuu niin tyhjältä kune emme voi enää jatkaa pitkiä keskustelujamme.Ja onhan äiti aina äiti.
Onneksi minulla on kolme ihanaa lasta.He ovat tukeneet minua paljon.Mutta,myös he ovat surevia,jotenka minä tuen myös heitä.Varmaan lapset auttavat minua jaksamaan eteenpäin.Niin oli silloinkin kun heidän isoveljensä menehtyi yllättäen.Silloin lapset olivat pieniä,joka oli minun onneni,että jaksoin eteenpäin.
Silti,suruni ei hellitä koskaan.Menetin rakkaan mummoni 3v sitten js miesystäväni 7v.
Joskus en jaksa ymmärtää,miksi joidenkin ihmisten kohdalle sattuu niin paljon surua?!Olen vihainenkin välillä.Minua myös surettaa ne ihmiset,jotka jäävät aivan yksin surunsa kanssa.
Puhuminen auttaa ja tunteiden purkaminen.
Onneksi on tämä keskustelupalsta!
VOIMIA KAIKILLE.Yhdessä jaksamme jatkaa tätä maallista taivallustamme...