Nyt mieheni kuoleman jälkeen olen miettinyt mitä kuoleman jälkeen tapahtuu...olen täysin ateisti. Kuitenkin toivon kuoleman jälkeen olevan jotain, etten menettäisi täysin miestäni...kuvittelen miten hän seuraa elämäämme ja on tukena. Mitä te ei uskovaiset kuvittelette kuoleman jälkeen tapahtuvan? Onko siellä täysi tyhjyys ja pimeys vain?
Mitä kuoleman
jälkeen on?
161726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lue katekismuksesta, siellä sanotaan ihan tarkalleen mitä kuoleman jälkeen on.
eri radiokanavista. Itse olen osittain fyysisesti liikuntavammainen ja saan siis ohjeita ja neuvoa sekä lohdutusta siis kristillisistä kanavista, mm. täältä: www.radiodei.fi (josta tulee parhaillaan hyvä ohjelma), myös: www.nokiamissio.fi ja myös www.tv7.fi Niiltä sivuilta varmaan löytyy jotain lohdutuksen sanaa ja Raamatun ohjeita. - Minulla on myös joku aika sitten mies kuollut. On vain ainut mahdollisuus turvautua siihen, kun Jeesus kuoli ristillä, niin siinä vieressä oli kaksi ryöväriä molemmin puolin Jeesusta. Toinen pyysi, että Jeesus ottaisi hänet luokseen. Ja Jeesus otti hänet taivaaseen mukaansa. Siihen voimme luottaa, että myös rakkaamme ovat saaneet armon Jeesuksen edessä. Vain yksin Jeesus muutenkin voi pelastaa ihmisen, niin Hän voi ottaa viimeisellä hetkelläkin antaa armon ihmiselle, kuten siis ryövärille. Jeesus on mennyt taivaaseen ja sinne siis olemme Hänen luokseen menossa, kun Häneen turvaamme ja saamme aina olla rakkaittemme luona. Jumalan siunausta sinulle ja rakkaillesi. Jeesus kuulee heikonkin huokauksen, kun Hänen puoleensa käännymme ja tuntee meidät. Se on turvallista tietää.
Olen myös ateisti, ja ihan ensiksi varoitan että vaikka tällä palstalla on paljon fiksuja, välittäviä ihmisiä, niin täällä pyörii myös aika paljon noita jeesuksen tuputtajia joilla ei varmasti edes ole kukaan läheinen kuollut.
Veljeni kuoli yllättäen muutamia viikkoja sitten. Itse uskon että veli on "ei missään" ja tuntee "ei mitään". Eli niinkuin mitä kuolemasta voi ajatellakin, kaikki ikäänkuin sammuu. En silti näe että se "ei missään" on mikään huono juttu, koska kuollut ihminen ei enää ole olemassa tietyllä tapaa, hän ei kärsi eikä tunne. Kaippa sitä tietyllä tapaa voisi kuvailla pimeydeksikin, mutta eihän se kuollut ihminen toisaalta mitään pimeyttä aisti.
Ehkä helpottaa ajatella vaikkapa jotain gasellia, jonka leijona syö. Kun gaselli on kuollut ja syöty, niin tuntuuko sinusta että se gaselli jää vielä maan päälle jonain henkenä? Vai tuntuuko sinusta enemmänkin että se on nyt kuollut, ja kokonaan poissa. Minusta tuntuu että se on kuollut ja kokonaan poissa, ja samaa ajattelen veljestänikin.
Joskus voi tulla esim. unissa kuolleita ihmisiä elävänä eteen, toisten mielestä se on sitä että kuollut ihminen ottaa yhteyttä rajan takaa ja he saavat siitä lohtua. Ymmärrän tuonkin ajattelutavan, vaikken itse siihen uskokaan. Esim. mummoni oli voimakas "näkijä", ja jostainhan nuokin jutut kumpuaa.
Mutta taivaassa tai helvetissä miehesi ei ole, niinkuin ei ole veljenikään. He nukkuvat ikuista untaan poissa maailman murheista. Meidän tehtävä on kestää tämä suru, ja jatkaa sitten elämää niin kauan kunnes oma kuolema tulee eteen.
siitä, että kuoleman jälkeen on "ei missään". Sitä vaan on poissa, tuntematta mitään, aistimatta mitään. Siltä joka kuolee, pysähtyy aika. Ja sen jälkeen on poissa. Äitini ja isäni ovat poissa, äitini yllättävän kuoleman jälkeen 3 kk sitten näin paljon unia isästäni. Se ei ollut mitään rajantakaista yhteydenottoa, vaan alitajuntani toi edesmenneen isäni kuvan mieleen, kun äitini kuolema oli niin paljon mielessäni.
Olisi tietysti hienoa, jos olisi joku taivaallinen valtakunta,jossa jälleen. Valitettavasti se on ihmisten luoma unelma, jotta täällä olisi helpompi elää.
on tosi paljon niitäkin Suomessa ja ympäri maailmaa, joilla on usko Jeesukseen. Se antaa elämälle pohjaa ja kuollessa iankaikkisen elämän. Niinpä, ateistin elämä ei ole helppoa, surullista.
"Niinpä, ateistin elämä ei ole helppoa, surullista. "
Milläköhän tavalla ateistin elämä ei ole helppoa? Tarkoitatko siis että uskovaisen elämä olisi helpompaa? Kuulisin mielelläni perustelut tähän väitteeseen.
Ihminen on luotu iankaikkisuus olennoksi, Jumalan yhteyteen, mutta synnin muuri erottaa meidät Jumalasta. Jumala on ankara syntisiä kohtaan joille ei kelpaa Jeesuksen sovitustyö, mutta meille ketkä uskomme Jeesukseen Kristukseen, Jumala on luvannut taivaassa iankaikkisen elämän. Minä en ainakaan uskaltaisi ottaa riskiä, etten uskoisi ja luottaisi Jeesukseen sillä helvetistä ei voi enää pelastua Jumalan sanan, raamatun mukaan ja Jumala ei valehtele.
ei ole helvettiä eikä taivasta. Mistään helvetistä siis ei tarvitse pelastua. Missä se muuten sijaitsee, jos taivas on korkeuksissa, niin missä helvetti on?
Jos Jumala olisi olemassa, niin hän olisi julma kun antaa kaikkien pahojen asioiden tapahtua. Tsunami ynnä muut onnettomuudet, joissa kuolee paljon ihmisiä, myös lapsia.
...vois olla vaikka tää maanpäällinen elämä, kun ei tätä helpoksi ole kenellekään suotu. Kuolema on sitten palkka, eli pelastus siitä, että oltiin täällä aikamme. Pitää kuitenkin silti muistaa uskoa Jumalan Armoon ja Jeesuksen ristilunastukseen, yrittää elää mahdollisimman paljon Hänen käskyjensä mukaan ja jos eksyy syntiin, niin katua oikeasti ja pyytää Jumalalta armahdusta ja eikä tehdä enää ikinä niinkuin eksyi tekemään. Aina on mahdollisuus saada anteeksi, kun katuu aidosti, ja muuttaa tapansa, kasvaa siis ihmisenä parempaan suuntaan. Jumala tietää kyllä, jos emme kadu aidosti. Jumala sallii tapahtuvan kamaliakin asioita, jotta ihmiset ymmärtäisivät kääntyä hänen puoleensa, uskoa ja asettaa toivonsa häneen. Ei ihminen opi hyvistä asioista, vaan pitää niitä itsestään selvyyksinä ja ahneena haluaa vain lisää ja lisää, mutta ikävien asioiden kautta hänen on pakko pysähtyä miettimään mikä on elämän tarkoitus ja miksi tapahtuu pahojakin asioita.
tapaan kuin ateisti, että kuollessaan ihmisen mieli sammuu ja elämä haihtuu. Mitään tuomiota ei tule, helvettiä ei ole olemassa eikä taivastakaan ole olemassa. Jumala voi olla olemassa, mutta ei siinä mielessä kuin meille esitetään.
Elämä kuitenkin jatkuu. Ihmisen ruumis hajoaa ja maatuu ja aineen häviämättömyyden lain mukaan jatkaa elämää eri muodossa atomitasolla. Minusta tämä on lohdullinen ajatus, vaikka ei varmaan uskovaisten mieleen. Hehän haluavat nähdä elämän jatkuvan ikään kuin tietoisena. Itse en usko meillä olevan sielua sen enempää kuin eläimilläkään on.
Suru läheisen ihmisen kuollessa on tietysti aitoa, mutta loppujen lopuksihan meitä kaikkia jossain vaiheessa surraan, koska jokainen kuolee vuorollaan. Sadan vuoden kuluttua kaikki ajassamme eläneet ihmiset ovat kuolleet, eikä heitä muistele tai sure kukaan. Vain ns. suurmiehet jäävät eloon.
on kuitenkin mielestäni hyvä uskoa edes johonkin täällä elinaikanaan. Ajattelin juuri tänään samaa asiaa että nyt kaikki jotka täällä tänään kulkee ei ole enää sadan vuoden päästä elämässä,no ehkä joku harva, mutta kuitenkin. Mutta katoaako meidän henki kuiteskin jonnekin? Sitä pähkäilen useasti, nyt kun äitini on tiensä päässä ja loppuun ei ole kauaa. Mieleni muuttuu useaasti-haluaisin uskoa-mutta kun ei tiedä mihin.
äitini voitti kaksi kertaa leukemian ja kuoli 6.12.2007 bakteeriin. vaikka hän oli kaksi vuotta sairaalassa oli äiti aina iloinen ja aurinkoinen. Koskaan hän ei valittanut vaikka kivut olivat suuret. Äiti eli jokaisen päivän onnellisena nauttien pienistä iloista jotka hän aina löysi jostain.kerran äiti kotona käymässä ollessaan istui rullatuolissa ja katseli ympärilleen,siskoni kysyi oletko äiti onnellinen ja hän vastasi hymyillen että on. Ennen kuolemaansa hän sanoi että taivaan portit on auki.Tämän uskomattoman voiman hän sai uskosta, älä pelkää uskoa Jumalaan.Sanotaan että uskonto ja tiede kumoaa toisensa mutta on epätieteellisempää olla uskomatta. Materiaa ei synny tyhjästä ilman energiaa,alkuräjähdys syntyi materian törmäyksestä.Meidän tehtävännämme on tutkia maailmaa ja sen lainalaisuuksia jotka Jumala on tehnyt.Ne jotka eivät usko silti rukoilevat vaikean paikan edessä niin kuin siskoni äidin kuoltua.Jotkut ovat vihaisia Jumalalle sillä asiat eivät ole menneet mieleisellä tavallaan niin kuin miksi äidin piti lähteä kun hän niin kovasti halusi elää.Uskon että jokaisella tässä maailmassa on aikansa lähteä eikä me pystytä siihen vaikuttamaan, me emme tiedä mitä meille on parasta ja uskon että äidillä on nyt paremmat oltavat kuin koskaan eläessään mutta meidän surevien on jäätävä tänne kaipaamaan.Ruumiin voi tuhota muttei rakkautta,uskoa ja toivoa että taivaassa me vielä tavataan
Kuolema on transformaatio. Muutumme matalista vibraatioista korkeammalle tasolle. Ei se sen kummempaa ole. Ikava kylla olemme niin ehdollistettuja etta kuolema on tehty pelottavaksi. Olen vakuuttunut etta kun tulee aikani lahtea se on elamani onnellisin paiva.
Voimaa ja viisautta sinulle!
Luultavasti kuoleman jälkeinen aika on samanlaista, kuin aika ennen syntymää. Ei ole tyhjyyttä tai pimeyttä koska niitä ei ole olemassa, jos sinua ei ole olemassa. Toisaalta tuo energian säilymislaki (tai jotain sinnepäin) on kiehtova ajatus. Ehkäpä me joku päivä vielä synnymme uudestaan. Sitä odotellessa.. :)
Minunkin mieheni kuoli ja jäin leskeksi kahden murrosikäisen tyttären kanssa. En ole erikoisen uskonnollinen ja tämä tapaus vei varmaan lopunkin. Koska eihän näin voi tapahtua, mitään varoittmatta.
Kerran koirien kanssa metsälenkillä ollessani ajattelin, että anna minulle joku merkki, että tiedän sinun olevan lähelläni. Koiristani se, joka oli hänen, tuli yhtäkkiä takaani ja tuuppasi kuonollaan käteeni ja kulki hetken vierelläni. Halusin ja haluan uskoa, että hän teki sen.
Voimia sinulle, elämä kantaa eteenpäin. On vielä paljon hyvää ja kaunista, kun vaan annat itsellesi luvan nähdä sen.
..ja ajattelen että äitini, jonka kanssa sain olla siihen asti kun olin kymmenen ja siskoni, jota en valitettavasti koskaan ehtinyt edes tavata, ovat jossain hyvässä paikassa, ilman kipua ja murheita, seuraavat meitä, pitävät meistä huolta.. Yleensä kun käyn haudalla mä jopa juttelen niille kuiskaten - mä uskon että ne kuulee mut...