Jos Jumala on ikuinen ja me olemme ajan harhoissa kärsiviä lapsosia, eikö nuo ajalliset harsomaailmat silloin ole se kadotus, josta kärsimme? Jos näin on, voin julistaa ilosanomaa ja kertoa, että taivaan valtakunnan kohtaamme kaikki ennemmin tai myöhemmin.
ikuinen kadotus?
tuumailija
38601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
"Jos Jumala on ikuinen ja me olemme ajan harhoissa kärsiviä lapsosia, eikö nuo ajalliset harsomaailmat silloin ole se kadotus, josta kärsimme?"
Kyllä vain noinhan sen voi ajatella.
Eli ikuista kadotusta ei ole, vaan hortoilemme ajan pauloissa siihen asti, kunnes kyllästymme ja lähenemme valinnoissamme ikuisuutta, lopulta selviämme perille. Ei kai sillä pitäisi olla merkitystä, tapahtuuko näin tässä maailmassa, vai jossain tuolla.
Nämä on nyt niitä ikuisuus asioita, joita kukaan ei ole tullut kertomaan missä on kuolemana jälkee, tai onhan niitä kertojia ollut mutta niiden alkuperästä tai todellisuudesta ei olla aina varmoja.
Kukin uskoo omalla tavallaan, itse uskon liki tuolla tavalla, että lopulta perille, mikä liekään lopullisuus sitten. Uskon ja toivon , ettei yksikään ihminen joudu mihinkään ns. kadotukseen vaan se kadotus on jo tässä elämässä.
Yhdytko kanssani mielipiteeseen, että kristinuskon oppi ikuisesta kadotuksesta on väärä ja se kohta kristillisestä etiikasta olisi suursiivouksen tarpeessa?
.. on väärä. Minä yhdyn mielipiteeseesi, ja tulin iloiseksi siitä että täällä on edes joku joka ymmärtää tämän asian. Asia tuli hyvin ilmaistuksi ketjunavausviestissäsi.
Ikuinen kadotus on tietysti TEORIASSA mahdollinen siinä mielessä että jos ei koskaan lopeta tätä ajassa harhailemista niin sitten harhailee ikuisesti. Sinänsä loogista.
Tämä asia on vääristelty sellaiseksi että itse Jumala PAKOTTAISI ihmiset tietyn koeajan jälkeen ikuiseen eroon Hänestä. "Harhaoppinen" A Course in Miracles-kirja joka sanoo olevansa Jeesuksen sanoja ottaa tämän asian esille. Sen mukaan kaikki tulevat aikanaan pelastumaan, se on vain ajan kysymys. Eikä tämä tarkoita sitäkään että jotain epäpyhää päästettäisiin ikuisuuteen, vaan että jokainen tulee tekemään Jumalan mielen mukaisen valinnan, kun on siihen valmis. Kaikki pelastuvat koska se on kaikkivaltiaan, Pyhän rakastavan Jumalan tahto! Jumala asettaa rajat ihmisen sekoilulle.
Avaas sanan valossa silmäsi kristittity.Niin jumalattomilla alkaa jo täällä ensin ruumiilinen kuolema sitten hengellinen eili sielu viimeisellä tuomiolla sen jälkeen paluuta ei ole kuolema on ijankaikkinen ero jumalasta.
Lopullisuus on ijankaikkinen elämä ja ijankaikkinen ero jumlasta väli muotoja ei ole.
Tuumailija älä katso mitä kristinusko opetta kadotuksesta kyllä se on tosi asia,todellinen kristinusko on muuttanut muotoaan kirkon keppi hevonen joka sulattaa kaikki.
Lue kokonaan Johanneksen ilmestyskirja pääset selville parhaiten TUUMAILIJA siinä on tulevat tapahtuma jotka ovat edessä päin, jotkut on toteutuneet osittain.
Olen parantumaton optimisti.
Miksi Jumala olisi niin ankara, että lähettäisi ihmiset ikuiseen tuhoon, eikä koskaan antaisi anteeksi? Jos oma fyysinen isäni sanoisi minulle eräänä päivinä:"Nyt tuli mitta täyteen. Häivy, äläkä koskaan palaa!" Osoittaisiko hän Jumalallista armoa?
Kallistun enemmän sen teorian puoleen, jonka mukaan kadotus on ajan harsoissa hapuilua, joka päättyy kaikilta ennemmin, tai myöhemmin. Ellei sitten itse jatka jonkin asian kanssa jumittamista ikuisesti, kuten joku täällä aikaisemmin järkevästi lisäsi. Lopulta kuitenkin kaikki pääsevät taivaaseen ja myös haluavat sinne.
Yhdyn kuitenkin käsitykseen, jonkinlaisesta dualismista, vaikka pyrkimys olisikin ykseyteen. Jos ajattelee tuota Jeesuksen käymää dialogia Paholaisen kanssa, jonka edellinen sitten voitti, viittaa se dualismiin. Luulen, että tuo paholainen löytyy meistä itsestämme ja pyrkiessämme kohti yhä selvenevää ykseyttä, alamme nähdä myös demonimme selvemmin. Uskon, että on myös syytä pyrkiä näkemään se selvemmin, koska näin tehdessämme herkistymme näkemään kontrastin, joka opastaa meille, mihin suuntaan on turvallista kulkea ja tekee kulkumme synneittä yhä helpommaksi.
Vaikeaa tässä on se, että paholainen heijastaa meihin kaikki pelkomme ja epävarmuutemme, jolloin 'nuo silmät' ovat epäilemättä pelottavinta, mitä voimme nähdä. On kuitenkin meistä kiinni suostummeko katsomaan/näkemään. Näin voimme säätää sitä, missä määrin pahan näemme ja kehittyä hiljalleen tasapainoisesti.
Esim. huumeiden avulla on joskus mahdollista saada kyky nähdä hyvinkin selvästi, mikä voi järkyttää mielenrauhaa hyvinkin voimakkaasti, koska ei ole valmis näkemään näin suuria pelkoja. Tämä voi pahimmillaan laukaista psykoosin.
Jeesuksen ja Saatanan kohtaaminen autiomaassa oli luultavasti pelottavinta mitä voi olla. Näin se että Saatana näyttäytyy oikeasti täydessä olemuksessaan on pelko täydessä mittakaavassa ja jos sen voittaa, ei pelko enää pysty koskettamaan.
.. selittää nämä asiat perusteellisesti.
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Voisitko kertoa lisää aiheesta?
Ihmeiden Oppikurssi = A Course in Miracles
syntyi kun sisäinen ääni, joka esitteli itsensä Jeesukseksi, saneli sen amerikkalaiselle psykologille Helen Schucmanille. Olen lukenut kirjan englanninkielistä versiota yli 10 vuotta ja minusta se on aivan ihanaa, viisasta, rakkaudellista ja lohduttavaa tekstiä. Moni varoittaa että se olisi antikristukselta, ja onhan hyvä olla varovainen, mutta kun tutkiskelen mitä Jeesus Raamatussa sanoo ja vertaan sitä IOK:n tekstiin niin kyllä ne puhuvat samaa asiaa. Eroavaisuuksiakin on tämän ja tavallisen kristinuskon välillä. Tällaisia asioita ei voi käsitellä pinnallisesti ja minusta juuri syvemmin ymmärrettynä IOK:n sanoma on samaa kuin Jeesuksen opetus.
Muutama linkki:
http://www.acim.org
http://www.atonement.com
http://www.thecourseinmiracles.com
Kiitos tiedosta.
Upeata huomata, että joku varmuudella tietää totuuden.
Itse en varmuudella uskalla ajatella tai sanoa mitään, luotan enemmän Jumalaan, kuin omiin tulkintoihini.
"Yhdytko kanssani mielipiteeseen, että kristinuskon oppi ikuisesta kadotuksesta on väärä ja se kohta kristillisestä etiikasta olisi suursiivouksen tarpeessa?"
Vastaan;
En osaa sanoa onko oppi väärä vai väärin tulkittu. Kristillinen etiikka kylläkin olisi suursiivouksen tarpeessa.
postissa , kaikki on kyllä kutsuttuja mutta vain
harvat valittuja , näin sanoo se jolla valta on ,
kannattaa lukea kotiläksyt hyvin ettei tarvitse
ihmetellä päivänselvää asiaa moneen kertaan.
http://www.youtube.com/watch?v=O3cKKc4CVKY
Syntisuvaitsevaisuus. Syntisuvaitsevaisuus. Syntisuvaitsevaisuus.
Jumala ei ole kohtuuton vanhanssa testamentissa eikä sikaillut.
Voisitko Jari Sarasvuo tarkentaa mitä pidät Jumalata kohtuuttomuudelta ja sikailulta?
"Jos Jumala on ikuinen ja me olemme ajan harhoissa kärsiviä lapsosia, eikö nuo ajalliset harsomaailmat "
tuumailija, tarkoitatko että elämme täällä useamman kerran.. jos tarve vaatii vai mitä? Koska eihän ainakaan näytä siltä että monikaan on yhden "harha"elämän valmis..
Onko tämä jälleensyntymisoppia siis?
korjaan
"harha"elämän aikana valmis..
Mitään kadotusta tai helvettiä ei ole olemassakaan. Eihän sellaisesta puhu Vanha testamenttikaan mitään. Ja Jesajan kirjassa taas sanotaan, että "Jumala loi sekä valon että pimeyden". Tämähän tarkoittaa sitä, että Jumala loi myös sellaiset asiat joita me pidämme pahoina. Nuo Jesajan kirjan sanat ratkaisevat sen ristiriidan, joka on kristinuskoon syntynyt pahan ongelman suhteen: eli jos Jumala on kaikkivaltias ja hyvä niin miksi Hän sallisi pimeyden eli pahan.
Miten sitten tulkiset Joh 3:16-17?
Raamattu kestoo selvästi, että vain ne jotka ottavat Jeesuksen Kristuksen pelastajakseen ja uskovat häneen pelastuvat. Muut joutuvat kadotukseen. Evankelujmeissa useassa kohdassa Jeesus tämän selväti sanoo ja varoittaa siitä
Lueppa tuo alla oleva linkki niin ei tarvitse niitä lukuisia Raamatunkohtia tähän kopioda .http://www.kotipetripaavola.com/iankaikkinenkadotus.html
Kadotus on ikuinen ero Jumalasta.
Sen vastakohta on ikuinen elämä Jumalan kanssa.
@-@
Oletko milloinkaan ajatellut että mitähän tuo ikuinen ero tarkoittaa? Kysyin kerran papilta sitä kirkko kuulolla palstalla, saamani vastaus oli karsea.
Oli se mitä hyvänsä jos joutuu elämään ikuisesti ilman Jumalan rakkautta ja hyvyyttä se on jotakin sanoinkuvaamattoman kauheaa. Hups, niinpä olikin vanha aloitus mutta huolestuttaa kun "kaikki pelastuu" - oppi on taas niin valloillaan evlut kirkossa....
Jeesuksen sovitusytö pyritään tältäkin olisin deletoimaan.
Nythän huomasin että lienee turha odotella vastauksia, aloitusviesti on ikivanha:))
Mistä ne näitä ikivanhoja oikein kaivellaan? Tai oikeastaan miksi.
Siinähän ne samalla domumentillä kuin uudetkin. Aihe on todella mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen, siksi. Ei tarvitse ethdä uutta aloitusta....
http://www.kotipetripaavola.com/iankaikkinenkadotus.html
Mutta edustaako Petri Paavola mielestäsi ev.lut. kirkkoa?
Hän lukee ihan samaa Raamattua kuin evlut kirkkokin.
On kristitty mies. Mutta jos olet allerginen muulle tekstille lue edes Raamatun kohdat
ihan sama asia.
No, laitan tämän tännekin.
Kävin tässä taannoin nimimerkki ”George L” kanssa keskustelua tästä aiheesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12521738
Hän oli kovasti sitä mieltä että se vain oikeudenmukaista että jotkut saavat loputtoman kärsimyksen osakseen. Kun asiat käännetään päälaelleen, niin kai sitten tuokin onnistuu?
Taitaa olla että ihmiset ne haluavat kostoa?
Mikä sinusta ei tuossa tekstissa noissa Paavolan linkin Raamatun paikoissa pidä paikkaansa?
Se lienee jo oman ketjun aihe. Paavolalla on ihan oma tulkintansa.
Nyt puhunkin noista Raamtunkohdista.
Olivat siinä linkissä vain niin hyvin koottuna. Mikä on SINUN oma tulkintasi noista Raamatunkohdista?
Minusta Paavola on ihan samoilla linjoilla kuin kirkkomme tunnustuskin. Se taas löytyy osoitteesta http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kadotus
"Kadotus oli alun perin juutalaisen apokalyptiikan käsite, joka sisältyi myös alkukristilliseen julistukseen pelastuksesta. Se esiintyy ensimmäisen kerran Raamatussa Danielin kirjassa, Dan. 12:2.
Kadotukselle rinnakkaisia käsitteitä ovat helvetti ja Tuonela. Tuonela viittaa myös mytologisiin kuolleiden asuinsijoihin – sana esiintyy muun muassa Kalevalassa. Kadotus tai helvetti mielletään vastakohtana taivaalle.
Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden yhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien.
Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa.
Kadotus on Kristuksen julistuksen peruskäsitteitä hänen opetuksessaan viimeisestä tuomiosta (Matt. 25). Se merkitsee eroa Jumalasta, rakkauden lähteestä. Pienoisevankeliumissa (Joh. 3:16), jota pidetään kristillisen uskon ydinesityksenä Raamatussa, ilmaistaan, kuinka Kristus on ainoa tie kadotuksesta pelastukseen. Tähän pelastuksen ihmeeseen saadaan yhteys armonvälineiden kautta.
Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä. Kadotus merkitsee eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä." Lainaus loppu.
Mitä kadotuksessa tapahtuu, on jäänyt Raamatussakin kovin epäselväksi. Syynä on se, että niin juutalaisuus kuin kristinuskokaan eivät keskity kadotukseen, vaan elämään ja elämiseen Jumalan lapsena tässä ajassa ja iankaikkisuudessa. Kadotuksesta on meillä menneiden polvien myötä jäänyt käsitys hirveästä kärsimyksestä, mikä käsitys kyllä juontaa alkunsa vanhatestamentillisesta ikuisen tulen ajatuksesta. Kadotuksella oli tietty paikkakin, missä maan pinnalla oleva luonnonasfaltti palaa kauhealla katkulla. Yhdestä Jeesuksen puheesta saa sen käsityksen, että kadotuksessa on oleva ikuinen piina ja siellä oleva näkee taivaan iloihin, mutta sieltä ei saa tuotua lohtua kärsivälle. Yleisesti kadotuksella käsitetään kuolemanjälkeistä ikuista (siis ajatonta) tilaa, jossa ei saa olla Jumalan yhteydessä. Kuoleman jälkeen ei ole katumamahdollisuutta.
Kadotus on "oikeudenmukainen", koska se on oma valinta-kysymys, kuten on myös taivaalliset ilotkin oikeudenmukaisia niille, jotka sen ovat kohdalleen valinneet. Jumalalla ei ole vastentahtoisia seuraajia. Yleensäkin kysymys kadotukseen joutumisesta on jotenkin hassu, koska sinne menevät ne, jotka ovat oman tiensä valinneet eivätkä edes usko taivasilojen olemassaoloon.
Itse ainakin ajattelen elämäni toimia sillä mielellä, että aikanaan olisin siinä joukossa, jotka yhdessä iloitsemme suuressa juhlassa tuttavieni kanssa. En itse antaisi kellekään sellaista kuvaa, että kadotus olisi vain joku väliaikaistila,"maksun ja sovituksen paikka" ja sitten voisi sieltä aikanaan siirtyä paremmalle puolelle. Ikuisuus kun on ikuista, ei olisi aikaa eikä minkäälaisia periodeja. Se vain olisi.
Kiitos!
valheellisen liberaali tulkinta lienee edelleen suosimansa.