Jo paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen tähden, rauhamme ja yhdyssiteemme Jumalan kanssa katkesi. Rakkaudessaan ja laupeudessaan Jumalalla oli jo heti suunnitelma valmistaa tie takaisin yhteyteensä, mikä ei järky. Hän haluaa palauttaa rauhan perisyntisille ihmisille.
Hänen Poikansa sovitti Golgatalla koko maailman synnit. Hän sovitti minun ja sinun synnit. Hänestä tuli vanhurskautemme, pyhyytemme, lainpitämisemme, pyhityksemme – ainoa teko, joka on Jumalalle kelvollinen, mikäli tämä lahja armosta uskon kautta uudestisyntymisessä vastaanotetaan.
Tämä suunnattoman suuri lahja on tarjolla jokaiselle ihmiselle(Joh.3:16). Valitettavasti sen kovin harva löytää. Valitettavasti sitä liian harva etsii löytääkseen. Me ihmiset, aarteen löytäneetkin kiinnitämme kovin helposti katseemme iankaikkisista tämänpuoleisiin asioihin, elatuksen murheisiin yms, vaikka Jumala itse on luvannut, ettei meidän tarvitse mistään mitään huolta kantaa, vaan Hän huolehtii kaikesta luotujensa ajallisista tarpeista.
Meidän on joka päivä etsittävä uudestaan Taivasten Valtakuntaa, ja kiinnitettävä Hengessä ja Totuudessa mielemme Taivaallisiin. Herran tahto on, että Hän Taivaallinen Isämme saisi olla rakkaudessaan ja laupeudessaan ensiksi taivaallisten tarpeidemme täyttäjä, jonka jälkeen seuraavat maalliset asiamme,tarpeemme Hänen tahtonsa mukaisesti täytettäviksi, ei meidän.
Palatkaamme joka päivä ensirakkauteemme.(Ilm.2:4). Älkäämme antako suhteemme Herraan käydä haaleaksi. Lihamme puolesta meillä on taipumus uskonnollisuuteen, farisealaisuuteen ja uskonnonharjoittamiseen. Tällöin emme vaella Hengessä, vaan harjoitamme rutiininomaisesti uskonnollisuutta lihassa. Saatamme vaikuttaa hyvinkin hengellisiltä, mutta sisällinen, salattu elämä Herrassa ja Pyhässä Hengessä puuttuu tai on kuivettumaisillaan. Monet elävät erämaakautta uskonelämässään siksi, kun eivät katso Herraa päivittäin kasvoista kasvoihin syöden Sanan leipää, ja juoden Elämän vettä avoimesta lähteestä – Sanasta. Tosin Herra
sallii erämaakaudetkin uskonelämäämme. Niissä
meidän uskomme tulee koetelluksi, ja Herra haluaa
osoittaa sen, kuinka riippuvaisia olemme Hänestä
ja hänen lupauksistaan.
Laodikealaisia Herra nuhteli penseydestä,(Ilm.3:14-22) välinpitämättömyydestä Häntä kohtaan. Hän nuhteli ja varoitti sekä kehoitti tekemään parannuksen. Ei Hän ollut uskoton, koska ei Hän itseään kiellä(2.Tim.2:13). Sen sijaan me voimme olla monella tapaa uskottomia ja kurittomia. Sen tähden Herra kurittaa meitä tavalla ja toisella.
Huomaammeko haaleutemme? Jos kuulemme Hänen äänensä, menkäämme Herran eteen juuri sellaisina kuin olemme ja tunnustakaamme tilamme mitään salaamatta. Kyllä Hän tilamme näkee. Emme voi salata mitään. Vain Herra voi parantaa syntisairautemme, vaikuttaa tahtomisemme ja tekemisemme. Vain Hän voi kaiken, ja tahtoo tehdä tiettäväksi sen, kuinka riippuvaisia olemme kaikessa Hänestä joka sekunti.(1.Joh.1:9)
Koska me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on RAUHA Jumalan kanssa! (Room.5:1).
Tässä on kalliota, jolle rakentaa, kalliota, joka kestää, lupausta, jota kukaan, eikä mikään voi meiltä viedä, kunhan pysymme Sanan lupauksissa. Tämä rauha on rauhaa, joka kestää yliluonnollisella tavalla myrskyissä ja elämän pauhuissa sekä saatanan piirityksissä. Rauha ei järky sydämeni mielen mukaan. Rauha ei mene, kun tunteet katoaa. Vaikka tuntisimme itsemme kadotetuiksi, ja Herra tuntuisi olevan kovin kaukana, silti perustus kestää! Herran lupaukset
eivät ole sidoksissa tunteisiimme.
Rauhamme on Hänessä, Hänen Sanassaan ja lupauksissaan. Mitä muuta järkemme puhuukin tai ymmärryksemme, niin Herran Sana pitää. Kun Herra on julistanut syntisen vanhurskaaksi, meillä on rauha Jumalan kanssa. Tämä rauha, joka voidaan tunteinkin kokea, kestää kunhan pysymme Kristuksessa läpi koko elämän. Tämä liitto ei horju. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta Minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju sanoo Herra sinun armahtajasi."(Jes.54:10). Hän on suurempi kuin me. Hän on suurempi kuin kukaan tai mikään! Olemme vahvoja vain Hänen Sanassaan, Kristuksessa, ja me Kristuksessa. ”Hän on heikoissa väkevä”. Älkäämme lihassamme yrittäkö mitään. Antaa Herran täyttää tyhjä astiamme. Hän voi kaiken! Hän on kaikkemme ja elämämme.(2.Kor.
12:10, Joh.14:6).
Herran lahjoittama rauha ei horju, jos hairahdumme, kompastumme, kompuroimme, erehdymme, lankeammekin, kunhan emme jää syntiä harjoittamaan suruttomasti, sillä synti ja maailma meidät niin helposti kietoo. Palatkaamme rohkeasti langettuammekin Herran luokse nöyrtyen tunnustamaan syntimme hyljäten ne. Älkäämme juosko pakoon Herraa. Pitäkäämme tilivälit lyhyenä Herramme kanssa. Tätä Herra haluaa, ettemme vetäytyisi pois Hänen yhteydestään, kun synti painaa.
"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut."(Jes.44:22)
Minua ei kyllästytä puhua yhä uudestaan samoista
asioista. Nämä perusasiat ovat kuitenkin se
ainoa "teko", joka Herran edessä kestää ja kelpaa. Kaikki muu, mikä siitä hedelmänä seuraa,
ei tule vähäisimmässäkään määrin olla autuutemme
perusta, muutoin turmelemme armon, ja teemme
mitättömäksi Kristuksen työn!
PS. Sydämmelleni nousi esirukous Suomen uskovaisten nuorten puolesta. Rukoilkaamme heidän
puolestaan erityisesti, sillä elämme ajassa -
itseasiassa lopunajassa, joka on erityisen vaikea
nuorille uskovaisille, nuorille naisille ja miehille. Rukoilkaamme erityisesti sitä, että Herran varjeleva käsi olisi heidän päällänsä siten, ettei yksikään hukkuísi, ja että Herra
varjelisi heidät kaikesta pahasta ja veisi lopulta Taivaan kotiin. Herra tulee pian!
Hänen Poikansa sovitti Golgatalla koko maailman synnit. Hän sovitti minun ja sinun synnit. Hänestä tuli vanhurskautemme, pyhyytemme, lainpitämisemme, pyhityksemme – ainoa teko, joka on Jumalalle kelvollinen, mikäli tämä lahja armosta uskon kautta uudestisyntymisessä vastaanotetaan.
Tämä suunnattoman suuri lahja on tarjolla jokaiselle ihmiselle(Joh.3:16). Valitettavasti sen kovin harva löytää. Valitettavasti sitä liian harva etsii löytääkseen. Me ihmiset, aarteen löytäneetkin kiinnitämme kovin helposti katseemme iankaikkisista tämänpuoleisiin asioihin, elatuksen murheisiin yms, vaikka Jumala itse on luvannut, ettei meidän tarvitse mistään mitään huolta kantaa, vaan Hän huolehtii kaikesta luotujensa ajallisista tarpeista.
Meidän on joka päivä etsittävä uudestaan Taivasten Valtakuntaa, ja kiinnitettävä Hengessä ja Totuudessa mielemme Taivaallisiin. Herran tahto on, että Hän Taivaallinen Isämme saisi olla rakkaudessaan ja laupeudessaan ensiksi taivaallisten tarpeidemme täyttäjä, jonka jälkeen seuraavat maalliset asiamme,tarpeemme Hänen tahtonsa mukaisesti täytettäviksi, ei meidän.
Palatkaamme joka päivä ensirakkauteemme.(Ilm.2:4). Älkäämme antako suhteemme Herraan käydä haaleaksi. Lihamme puolesta meillä on taipumus uskonnollisuuteen, farisealaisuuteen ja uskonnonharjoittamiseen. Tällöin emme vaella Hengessä, vaan harjoitamme rutiininomaisesti uskonnollisuutta lihassa. Saatamme vaikuttaa hyvinkin hengellisiltä, mutta sisällinen, salattu elämä Herrassa ja Pyhässä Hengessä puuttuu tai on kuivettumaisillaan. Monet elävät erämaakautta uskonelämässään siksi, kun eivät katso Herraa päivittäin kasvoista kasvoihin syöden Sanan leipää, ja juoden Elämän vettä avoimesta lähteestä – Sanasta. Tosin Herra
sallii erämaakaudetkin uskonelämäämme. Niissä
meidän uskomme tulee koetelluksi, ja Herra haluaa
osoittaa sen, kuinka riippuvaisia olemme Hänestä
ja hänen lupauksistaan.
Laodikealaisia Herra nuhteli penseydestä,(Ilm.3:14-22) välinpitämättömyydestä Häntä kohtaan. Hän nuhteli ja varoitti sekä kehoitti tekemään parannuksen. Ei Hän ollut uskoton, koska ei Hän itseään kiellä(2.Tim.2:13). Sen sijaan me voimme olla monella tapaa uskottomia ja kurittomia. Sen tähden Herra kurittaa meitä tavalla ja toisella.
Huomaammeko haaleutemme? Jos kuulemme Hänen äänensä, menkäämme Herran eteen juuri sellaisina kuin olemme ja tunnustakaamme tilamme mitään salaamatta. Kyllä Hän tilamme näkee. Emme voi salata mitään. Vain Herra voi parantaa syntisairautemme, vaikuttaa tahtomisemme ja tekemisemme. Vain Hän voi kaiken, ja tahtoo tehdä tiettäväksi sen, kuinka riippuvaisia olemme kaikessa Hänestä joka sekunti.(1.Joh.1:9)
Koska me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on RAUHA Jumalan kanssa! (Room.5:1).
Tässä on kalliota, jolle rakentaa, kalliota, joka kestää, lupausta, jota kukaan, eikä mikään voi meiltä viedä, kunhan pysymme Sanan lupauksissa. Tämä rauha on rauhaa, joka kestää yliluonnollisella tavalla myrskyissä ja elämän pauhuissa sekä saatanan piirityksissä. Rauha ei järky sydämeni mielen mukaan. Rauha ei mene, kun tunteet katoaa. Vaikka tuntisimme itsemme kadotetuiksi, ja Herra tuntuisi olevan kovin kaukana, silti perustus kestää! Herran lupaukset
eivät ole sidoksissa tunteisiimme.
Rauhamme on Hänessä, Hänen Sanassaan ja lupauksissaan. Mitä muuta järkemme puhuukin tai ymmärryksemme, niin Herran Sana pitää. Kun Herra on julistanut syntisen vanhurskaaksi, meillä on rauha Jumalan kanssa. Tämä rauha, joka voidaan tunteinkin kokea, kestää kunhan pysymme Kristuksessa läpi koko elämän. Tämä liitto ei horju. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta Minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju sanoo Herra sinun armahtajasi."(Jes.54:10). Hän on suurempi kuin me. Hän on suurempi kuin kukaan tai mikään! Olemme vahvoja vain Hänen Sanassaan, Kristuksessa, ja me Kristuksessa. ”Hän on heikoissa väkevä”. Älkäämme lihassamme yrittäkö mitään. Antaa Herran täyttää tyhjä astiamme. Hän voi kaiken! Hän on kaikkemme ja elämämme.(2.Kor.
12:10, Joh.14:6).
Herran lahjoittama rauha ei horju, jos hairahdumme, kompastumme, kompuroimme, erehdymme, lankeammekin, kunhan emme jää syntiä harjoittamaan suruttomasti, sillä synti ja maailma meidät niin helposti kietoo. Palatkaamme rohkeasti langettuammekin Herran luokse nöyrtyen tunnustamaan syntimme hyljäten ne. Älkäämme juosko pakoon Herraa. Pitäkäämme tilivälit lyhyenä Herramme kanssa. Tätä Herra haluaa, ettemme vetäytyisi pois Hänen yhteydestään, kun synti painaa.
"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut."(Jes.44:22)
Minua ei kyllästytä puhua yhä uudestaan samoista
asioista. Nämä perusasiat ovat kuitenkin se
ainoa "teko", joka Herran edessä kestää ja kelpaa. Kaikki muu, mikä siitä hedelmänä seuraa,
ei tule vähäisimmässäkään määrin olla autuutemme
perusta, muutoin turmelemme armon, ja teemme
mitättömäksi Kristuksen työn!
PS. Sydämmelleni nousi esirukous Suomen uskovaisten nuorten puolesta. Rukoilkaamme heidän
puolestaan erityisesti, sillä elämme ajassa -
itseasiassa lopunajassa, joka on erityisen vaikea
nuorille uskovaisille, nuorille naisille ja miehille. Rukoilkaamme erityisesti sitä, että Herran varjeleva käsi olisi heidän päällänsä siten, ettei yksikään hukkuísi, ja että Herra
varjelisi heidät kaikesta pahasta ja veisi lopulta Taivaan kotiin. Herra tulee pian!
Vastaukset 20
Vanhimmat
tulee luottamuksesta. Luottamuksesta Hänen Sanaansa ja lupauksiin. Se ei ole hetkittäisissä tunteista kiinni. Silti rauhan tunne kertoo paljon uskontilasta. Jos on rauhaton, sekin on tunne, silloin kaikki ei ole ok Jumalasuhteessa.
Usko, on sanana hyvin merkitsevä sana, jos lähtee miettimään mitä se on. Se on luottamusta, ei omiin tunteisiin, vaan Jumalaan. Siihen että Jeesuksen kautta meillä on Pelastus, se ei ole omin teoin saatavissa, se on yksin uskosta Häneen.
...luottamukseen Sanan lupauksista Herra haluaa
meidät kasvattaa, lapsenomaiseen luottamukseen.
Meidän tulee elää Sanasta ja sen lupauksista.
2.Kor.
3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Tässä on sanottu hyvin paljon, niin paljon, että se olisi jo oman avauksen arvoinen. Ehkäpä teenkin siitä avauksen, jos Herra suo.
Mutta tunteet vaihtelevat. Välillä saatamme olla
tunteittemme kanssa onnemme kukkuloilla, ilosta, riemusta...siitä, mitä Herra on meille tehnyt.
Mutta Naomi, tunteet menevät ja tulevat, tulevat
ja menevät. Tällöin on vaarana, että elämmekin
tunteista, ja odotamme ja pidämme niitä ikäänkuin
uskomme vakuutena.
Tunteet ovat Jumalan lahja. Hyvä lahja onkin.
Mutta jos uskomme heittelee tunteitten mukaan,
niin kovin epävakaalla pohjalla on uskomme. Murheissakin, ahdistuksissammekin, ja silloin
kun ei ole niin kivat fiilikset, meidän tulee
ankkuroida Sanaan toivomme. Silloinkin kun itkettää, vai mitä?
Emme omin keinoin saa aikaan kuin järkiuskoa.
Usko on Jumalan teko, kuten tiedät. (Joh.6:29)
Ilalla kun Ajattelin lohduttaa Naomia, Herra avasi tämän sanan paikan, senvuoksi tein siitä aloiteenkin tänne, mutta oli hyvä että sinuakin tänään puhuttelee tämä sama sananpaikka:
1. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo."
Room. 5: 1-2
Siunausta teidän molempien päivään.Tv Sirkka Iita.
Tunteet ja usko. Kuinka paljon onkaan uskoa, joka perustuu pelkästään hyviin fiiliksiin.
Jos Jeesuksen opetuksia luemme, hän lupasi myös ahdistuksia seuraajilleen..
...ja jostain syystä on puhutellut erityisen voimakkaasti viimeisen kahden kuukauden ajan.
Hyvä kun sinäkin tuot ko. kohtaa esiin. Liikaa
sitä ei voi toitottaa. Kertaus on opintojen äiti,
jos hengellisistä asioista voidaan käyttää sanaa
o p i n t o.
Siunausta Sirkka-Iita!
vähän epäselvästi.
Ajattelin aiempaa aikaa uskonelämässäni, se kun oli väärillä raiteilla, se tuntui myös. Tunsin itseni muumioituneeksi, se kertoi jotain myös uskontilastani. Samaan aikaan, luottamus oli jotenkin kadonnut.
Herra on opettanut luottamaan Häneen, siihen että yksin uskon kautta Jeesukseen, on rauha Jumalan kanssa. Jumala laittoi minut näkemään sen, että kuinka omassa itsessäni en mitään voi ja osoitti: vain usko Jeesukseen ja Hänen anteeksiantoonsa, se Pelastaa. Siitä uskosta olen saanut nähdä, on tullut rauha. Sellainen ylitsekäsittämätön rauha, se ensirakkaus Jeesukseen on ikäänkuin palannut takaisin. Ankkuri on kiinnitetty Jeesukseen, ei omaan itseen, tunteisiin tai siihen mitä ihminen on tai ei ole.
eilen juuri siitä kohdasta hyvin sananpaikkaa, mikä on ollut tavallaan silleen kirkastuksen kohteena viimeaikoina ymmärrykselle tässä vaelluksessa.
Monenlaiset koetukset saamme kestää, mutta uskossa Jeesukseen on rauha Jumalan kanssa.
hakemalla hakevat jotain fiiliksiä, sellainen perustus ei ole kestävä. Usko ei ole fiiliksissä, uskossa ei haeta hyvää oloa itselle, se ei saa olla mikään lähtökohta.
Usko on luottamusta Sanan lupauksiin, tunteista huolimatta.
...kun luemme esim. Roomalaiskirjeen viidettä
lukua eteenpäin:
5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös AHDISTUKSET, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan KÄRSIVÄLLISYYTTÄ,
5:4 mutta kärsivällisyys KOETTELEMUKSEN kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen TOIVOA;
5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Katsos, kuten tiedät pikkulapset ja isommatkin
lapset pääsevät Jumalan kouluun, missä ei suinkaan ole luvattu kissanpäiviä. Kyllähän meissä on paljon Isällä kasvattamista, ettemme
olisi ahdistuksissa niin kärsimättömiä, kuten
monesti tapaamme olla.
Koettelemuksiakin tulee monenlaisia. Silloin tarvitsemme kärsivällisyyttä. Kovin kärsimättömiä
olemme, tai ainakin minä olen, koettelemuksissa.
Pystyisinköhän laulamaan ja iloitsemaan AINA
Herrassa, vainoissakin??? Vainot muuten tulevat
tänne Suomeenkin vielä, ja pienemmässä mittakaavassa ovatkin jo...
Paavalihan iloitsi haaksirikossakin aavalla merellä. Mitenköhän minä? Eipä ainakaan naurattaisi. Summa summarum; keskeneräinen olen
vielä, mutta täydellinen Kristuksessa! :)
...haluan rohkaista sinua, sillä minä olen sen
selvästi kirjoituksista havainnut, kuinka olet
kasvanut terveellä tavalla Kristuksessa. Elät
Sanasta ja Sanassa sekä korotat Sanaa, siis Kristusta. :)
...vielä se, että kun halusin rohkaista, niin ota
se rohkaisuna, mutta kunnia ja ylistys Jumalalle, sillä kaikki on armoa, ei ansiota.
4:20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
Kannattaa lukea muuten koko 'Kristus-kallio luvut', kuten minä niitä kutsun. Siis Room.3ja4.
Jostain syystä tulee mieleen tähän sanoa: Uskosta meidät vanhurskautetaan, ei tekojemme tähden, vaan armosta.
Kun olen niin sanottujen vapaiden suuntien tilaisuuksissa käynyt, niin siellä ei ole pantu painoarvoa, kuin tunteille, Sana, on ollut statistin roolissa..
"Vainot muuten tulevat
tänne Suomeenkin vielä, ja pienemmässä mittakaavassa ovatkin jo..."
Hyvä että otit asian esille, sillä tulevissa vainoissa todella erotellaan jyvät akanoista.
Esimakua vainoista, saamme jo tällä plstalla, kun ylistämme Jeesusta..
...aikakautta, jossa tulee tapahtumaan jopa näin:
Matt.
10:35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
10:36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.'
Ja tiedän jo USEITA tapauksia, joissa uskon tähden vainotaan jopa omaa perheenjäsentä...
...nousi erittäin voimakkaasti erityisesti nuorten puolesta, uskovien ja uskostaosattomien,
pyydän mahdollisimman monen yhtyvän rukoukseen.
Yleensä turhaan ei Pyhä Henki anna
minulle ruokousaiheita. Tässä sellainen on tuli
kehoituksena rukoilla em. ryhmän puolesta.
tämä aika on erityisen vaikea juuri nuorille?
..koe, vaan minulle Pyhä Henki ilmoitti asiasta,
että nyt on rukoiltava.
Mutta jos päättelemme, niin kuinka maailma on
muuttunut jo 20 vuodessa huomattavasti jumalattomampaan suuntaan, kuten internetissä
rehottava seksuaalisuus,ja ylipäätään mediassa,
niin nuorille, joilla on paljon sosiaalisia paineita, tämä nykyinen maailmanaika on huomattavasti enemmän kiusauksia täynnä kuin
tarjottimella.
Samahan on meille aikuisillekin. Avaapa televisio! Jo alkaa saatanat, perkeleet ynnä
alapään jutut ryöpsähtelemään silmille. Ja niille
vielpä nauretaan hyväksyvästi. Tässä toteutuu
Sana:
Fil.
3:19 heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
Eikö tämä ole tästäkin ajasta erityisesti?
Heidän häpeänsä on heidän kunniansa! Se on
oikein kunniasia, mitä hävyttömämpi olet,
varsinkin suustaan ja vähän muustaan...
pointti: heidän kunnianaan on heidän häpeänsä. Jotenkin en ole koskaan aiemmin ajatellut sitä, mutta nyt kun sitä ajattelee, niin niinhän se tosiaan on. Tässä ajassa se mikä ennen oli häpeällistä, on kunnia-asia. Kaikki arvot on käännetty nykyään päälaelleen ihmisten keskuudessa: puhtaus ja viattomuus on monella tapaa halveksittua, kun taas riettaus ja saasta on kunnioitettua.
Se mikä televisiostakin tulee, on oikeastaan suoranaista aivopesua. Kuinka monesti esim. tunnin aikana, saastaa viljellään, niin ettei katsoja edes enää osaa reagoida siihen, se on arkipäivää jokaisen olohuoneessa tv:n kautta.
Joskus tekee pahaa kuunnella sitä Jumalan pilkkaa mitä tv:stä tulee. Miten ihmisiä todella aivopestäänkään? Ehkä nuoriso todellakin on helpoin kohde, he imevät helposti kaiken sen saastan mitä sieltä tulee.
...erityisen määräävässä asemassa nykyään. Lapset
katsovat julkijumalattomien vanhempiensa kanssa
tv-sarjoja, jotka ovat selvästi Jumalan Sanan
arvojen vastaiset. En nyt muista, mitä sieltä
tulee. Mutta joskus olen katsonut. Sieltähän
nuorisomme imee kaiken saastan vanhempiensa
suosiollisella avustuksella ja myöntymisellä,
jopa uskovissa perheissä!
Entäpä uskovainen nuori, joka on tänä päinänä
jo harvinaisuus. Hän monesti koulukiusattu.
Sosiaaliset paineet ovat melkoiset. Puberteetti-ikä ja fyysinen murros puhumattakaan psyykkisestä aiheuttaa melkoisen kaaoksen nuoren
elämään. Siinä myllerryksessä on vaikea pysyä
lujana. Tarvitaan todella Herran erityistä
huolenpitoa, ettei uskosta luopuisi.
Herran päivä on lähellä, kuten avauksessasi toit
esille. Ehkäpä juuri siksi Pyhä Henki on laskenut
sydämmelleni aiheen rukoilla Suomen nuorten
puolesta.