Ja olen varma etten ole ainoa. Vanhempani ja sisarukseni ovat kristittyjä, kenelläkään ei ole tuputettu kristillistä kasvatusta muuten kuin perinteiden mukaan: joulua vietämme, käymme kirkossa kun on häät/hautajaiset/rippijuhlat, ja joskus vanhempani lauleskelevat joululauluja kirkossa, ovathan nuo ihan kivoja asioita. Mutta Jumalasta meillä ei ole ikinä puhuttu. Toki rippileirit on käyty ja olemme saaneet itse muodostaa käsityksemme.
Kantani on lähinnä se, että minusta on mukava että kristinusko on olemassa - se ei (enää) pakota mihinkään, mutta siinä on mukavia perinteitä. En itse usko Jumalaan, mutta en myöskään tahdo erota kirkosta, ja maksan mielelläni veroja jotta uskontoa voidaan pitää yllä.
Minusta kukin saa uskoa mihin tahtoo, ainoa raja menee siinä ettei vahingoita muita. Usko on oma asia eikä kenenkään muun, ja pahinta ovat ihmiset jotka tuputtavat väkisin uskoansa muille.
Kantani on lähinnä se, että minusta on mukava että kristinusko on olemassa - se ei (enää) pakota mihinkään, mutta siinä on mukavia perinteitä. En itse usko Jumalaan, mutta en myöskään tahdo erota kirkosta, ja maksan mielelläni veroja jotta uskontoa voidaan pitää yllä.
Minusta kukin saa uskoa mihin tahtoo, ainoa raja menee siinä ettei vahingoita muita. Usko on oma asia eikä kenenkään muun, ja pahinta ovat ihmiset jotka tuputtavat väkisin uskoansa muille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nykyajan kristinuskon hienous on siinä, että se on henkilökohtainen asia, eikä pakota ketään uskomaan, toisin kuin eräs toinen Lähi-idän uskonto.
Jotenkin luokittelisin sinut kristillisen (tai luterilaisen) kulttuurin hyväksyväksi (tai sitä jopa kannattavaksi) ateistiksi. Omapa on asiasi, mutta voihan se joskus tulla eteesi tilanne, missä on kantaakin otettava. Enpä usko, että olet ainoa kirkossa, jolla on "sama uskonnollinen vakaumus" kuin sinulla.
Onkohan vaapaa-ajattelijoissa (ja muissa ateistiyhdistyksissä) paljonkin kirkosta eronneita kristillisen kulttuurin kannattajia?
tarkoitat?
"Jotenkin luokittelisin sinut kristillisen (tai luterilaisen) kulttuurin hyväksyväksi (tai sitä jopa kannattavaksi) ateistiksi. Omapa on asiasi, mutta voihan se joskus tulla eteesi tilanne, missä on kantaakin otettava."
eikös se ole jo kannanotto, jos sanoo että on kristillisen kulttuurin hyväksyjä_atte?
mielestäni tuossa on jo ihan kohtuullisesti määriteltävää.
kun olet ns, väliinputoaja. Raamattu sanoo: Olkaa kuumia tai kylmiä, mutta ei haaleita. vertaus: olet puolittain raskaana... jos olet naaras.
Kristinusko alkuaikoina antoi juutalaisten halveksimille ei-juutalaisille, orjille, naisille, lapsille ihmisarvon, jopa lupauksen paremmasta. Se oli VALLANKUMOUS jonka ansiosta mekin olemme edes tässä missä ollaan.
Jos yhteiskunnan asiat ja politiikka ovat sinulle yhtä merkityksettömiä kuin uskonnollisuus, niin ei mitään hätää. Jotta ymmärtäisit miksi jotkut ateistit eivät kannata kirkkoa, sinun on ymmärrettävä että vaikka pelkkiä kirkon perinteitä katsoen kirkko vaikuttaa harmittomalta, tosiasiassa valtionkirkko on eräs poliittinen vaikutusvoima. Jos jotain tietyn sortin lakia ei kirkko halua vietävän läpi eduskunnassa, kaivetaan raamattu esiin ja paheksutaan: "Soo-soo, ei tuollaista lakia, Jesse-setä on hyvin hyvin vihainen."
Jos uskonnoissa kyseessä olisikin vain yksinomaan rituaalit joissa leikitään jotain ja joista saadaan jotain lystiä tai mitä ikinä nyt saakaan irti siitä että leikkii kristittyä, uskonto olisi vallan tervetullut. Leikiköön uskontoa ne jotka tahtovat, jos sitä ei koskaan tuotaisi politiikkaan. Mutta todellisuus on toisenlainen: uskonto on osa politiikkaa, jumalineen päivineen. Hyväksymällä kristilliset perinteet, hyväksyt myös kristillisen vaikutusvallan politiikassakin. Mikään, yhtään mikään ei estä sinua tekemästä niin, mutta haluan että tiedostat kokonaisuuden: perinteikkään kirkon, ja poliittisen kirkon. Ne käyvät käsi kädessä.
Olen kanssasi samaa mieltä ainoastaa siitä että usko on täysin henkilökohtainen asia eikä ole kenenkään asia tuputtaa muille omaa näkemystään.
Ja miksi se olisi huono asia, että kirkolla on myös valtaa politiikassa? Kristinusko Suomessa on melko harmiton, samoin kuin muissa pohjoismaissa. Kristinuskovaiset ovat pääosin rauhaisaa sakkia, ja vaikka mielipiteeni eroaa joissakin asioissa, silti he (useimmiten) toimivat niinkuin parhaaksi näkevät.
Ja minun lähtökohtani on se, että lueskellessa ja katsellessa muita uskontoja maailmassa, kuten nyt valloilla olevaa islam-kohua (hollanti, tanska etc), ja islam-maita, olen erittäinkin tyytyväinen siihen, että jos täällä jokin uskonto on oltava, olkoon se tämä mikä täällä nyt on. Suomessa asiat ovat hyvin, ja se joka toisin väittää - saa matkustaa ulkomaille, asua siellä ja lukea faktoja muusta maailmasta.
Tiedän, että uskonnolla on vaikutusvaltaa. Mutta ennen kristinuskoa oli ukko-jumala, kreikassa zeus, jne. On vain hyväksyttävä, että jokin usko on aina olemassa.