Mitä on Jeesuksen seuraaminen tänä päivänä, onko sitä ja misä määrin, ja vielä miten ilmenee, vaikuttaa ja näkyy. Jeesukseen kyllä uskotaan, puhutaan ja valitettavasti myös väitellään, ja siten käytetään opillisena lyömäaseena toisiaan vastaan, mutta myös kyllä muistutukseksi / ojentamiseen joka taas on hyväksi, voi pelastaa jonkun eksytykseltä / pimeyden kahleista.
Mutta se todellinen seuraaminen, tehdä kaikkea sitä mistä Jeesus puhui ja opetti, viitoittaen tietä täydellisyyteen, Jumalan valtakunnan etsimiseen, jossa sitten kaikki muukin siinä ohessa tulee mitä elämässä tarvitaankin.Sisältää myös kaikkien Kristuksen omien täydellisen yhtäolemisen, yhteistyön, keskinäisessä rakkaudessa ja huolenpidossa elämisen, toistensa kunnioittamisessa kilpailemisen, kaiken omaisuutensa yhteiseksi hyväksi käytön, "kaikki oli heillä yhteistä eikä kukaan sanonut omakseen sitä mitä kenelläkin oli", (Jumalan armosta).
Emmekä voi sanoa yhdellekkään Kristuksen omasta, ettemme tarvitse sinua, voi olla että ilman sitä yhtä jota emme minään pidä, emme pääse eteen päin. Jeesus opetti että, voi vaikka jättää ne 99 olemaan keskenään, ja lähteä etsimään sitä yhtä, joka saattaa olla tärkeämpi kuin niistä 99:stä kukaan. Kuinka monesti katsommekaan henkilöön.
Joku joka on taitava puhumaan, puhuu niin uskottavasti ja kauniisti, ettemme huomaakaan mitä jättää puhumatta. Saattaa kaikkein tärkein jäädä ilmoittamatta. Sitä kuitenkin kuunellaan ja kehutaan, vaikka puheensa ei saisi kuulijoissa minkään laista todellista käytännön vaikustusta aikaan, palavuutta Kristuksen opin noudattamiseen / edistymiseen / Jumalan seurakunnan rakentamiseen / sielujen voittamiseen.
Nyky tilanne Jumalan kansan kohdalla näyttää olevan jostain syystä todella pahoin sekaisin, osaksi varmaan edellä mainitustakin. Toinen syy on, on hyviä kiertäviä opettajia, kasetteja ja kirjoja, ym. materiaalia. mutta yritäppä näissä opinsuunnissa tuoda niitä julkisesti esiin ja kehoittaa ojentautumaan niiden mukaan, monilla varmaan on kokemusta miten on käynyt, on saattanut leimautua joksikin muuksi, eli jotekin erilaiseksi kuin nämä muut ja sitten jäänyt yksin ja voinut tulla jopa seurakunnasta eroitetuksi asian tähden. (oma kokemus)
Tunnettujen kiertävien kyllä sallitaan puhua ja jopa arvostella tai profetoida paimenia vastaan serakunnan edessä, mutta kun hän poistuu paikkakunnalta, kukaan ei enää uskalla puhua asiasta, eikä paimenetkaan mitenkään muuttuneet, sama vanha junnaaminen jatkuu, eli paikalla polkeminen.
Näiden kiertävienkin vain todetessa, ettei heilläkään ole valtuuksia puuttua paikallisten uskovien asioihin, jos joku valistaakin heitä ongelmista. Totuuden hengessä muistuttaen, valistaen ja kysyen tahdotko sinä, koko sydämestäsi SEURATA JEESUSTA, Paavalin ym. Jumalan sankarien tavoin uhrautua täysillä. Jeesus nimessä, Esko H.
ym. http://samima1.tripod.com
Mutta se todellinen seuraaminen, tehdä kaikkea sitä mistä Jeesus puhui ja opetti, viitoittaen tietä täydellisyyteen, Jumalan valtakunnan etsimiseen, jossa sitten kaikki muukin siinä ohessa tulee mitä elämässä tarvitaankin.Sisältää myös kaikkien Kristuksen omien täydellisen yhtäolemisen, yhteistyön, keskinäisessä rakkaudessa ja huolenpidossa elämisen, toistensa kunnioittamisessa kilpailemisen, kaiken omaisuutensa yhteiseksi hyväksi käytön, "kaikki oli heillä yhteistä eikä kukaan sanonut omakseen sitä mitä kenelläkin oli", (Jumalan armosta).
Emmekä voi sanoa yhdellekkään Kristuksen omasta, ettemme tarvitse sinua, voi olla että ilman sitä yhtä jota emme minään pidä, emme pääse eteen päin. Jeesus opetti että, voi vaikka jättää ne 99 olemaan keskenään, ja lähteä etsimään sitä yhtä, joka saattaa olla tärkeämpi kuin niistä 99:stä kukaan. Kuinka monesti katsommekaan henkilöön.
Joku joka on taitava puhumaan, puhuu niin uskottavasti ja kauniisti, ettemme huomaakaan mitä jättää puhumatta. Saattaa kaikkein tärkein jäädä ilmoittamatta. Sitä kuitenkin kuunellaan ja kehutaan, vaikka puheensa ei saisi kuulijoissa minkään laista todellista käytännön vaikustusta aikaan, palavuutta Kristuksen opin noudattamiseen / edistymiseen / Jumalan seurakunnan rakentamiseen / sielujen voittamiseen.
Nyky tilanne Jumalan kansan kohdalla näyttää olevan jostain syystä todella pahoin sekaisin, osaksi varmaan edellä mainitustakin. Toinen syy on, on hyviä kiertäviä opettajia, kasetteja ja kirjoja, ym. materiaalia. mutta yritäppä näissä opinsuunnissa tuoda niitä julkisesti esiin ja kehoittaa ojentautumaan niiden mukaan, monilla varmaan on kokemusta miten on käynyt, on saattanut leimautua joksikin muuksi, eli jotekin erilaiseksi kuin nämä muut ja sitten jäänyt yksin ja voinut tulla jopa seurakunnasta eroitetuksi asian tähden. (oma kokemus)
Tunnettujen kiertävien kyllä sallitaan puhua ja jopa arvostella tai profetoida paimenia vastaan serakunnan edessä, mutta kun hän poistuu paikkakunnalta, kukaan ei enää uskalla puhua asiasta, eikä paimenetkaan mitenkään muuttuneet, sama vanha junnaaminen jatkuu, eli paikalla polkeminen.
Näiden kiertävienkin vain todetessa, ettei heilläkään ole valtuuksia puuttua paikallisten uskovien asioihin, jos joku valistaakin heitä ongelmista. Totuuden hengessä muistuttaen, valistaen ja kysyen tahdotko sinä, koko sydämestäsi SEURATA JEESUSTA, Paavalin ym. Jumalan sankarien tavoin uhrautua täysillä. Jeesus nimessä, Esko H.
ym. http://samima1.tripod.com
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vapahtaja puhui melko suorasanaisesti kaikille niin että monet ihmiset loukkaantuivat häneen niiden sanojen tähden.
Varsinkin juutalaisille johtomiehille ja fariseuksille hän sanoi niin kovia sanoja, että kuka uskaltaa sanoa sellaisia sanoja nykyaikana, vaikka olisi aiheellistakin. Me hymistelemme ja mielistelemme. Pelkäämme.
Ajattelemme, että täytyy vain rakastaa ja sietää ja ymmärtää ja antaa anteeksi. Kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään, ne, joiden olisi pitänyt kuulla nuhtelua lempeiden sanojen sijaan, ovat niin paatuneita, että eivät enää tekisi parannusta. Kenen on vastuu?? Koko seurakunta on kärsinyt tilanteesta ja joutunut harhaan.
Me olemme siinä uskossa, että se seurakunta, johon kuulumme, on juuri sellainen kuin alkuseurakuntakin. Kaikki se, mitä Raamatussa on puhuttu seurakunnalle, pitää paikkansa meidänkin seurakuntaamme nähden. Tämä koskee varsinkin yksimielisyyttä. Korostetaan erikoisesti sitä, että seurakuntarauhan ylläpitämiseksi pitää kaikkien olla yksimielisiä. Johtajia ei saisi arvostella, opetuksesta täytyisi ollä täysi yksimielisyys. Eriäviä mielipiteitä ei saa esiintyä.
Eikö kukaan ymmärrä, miten kaukana alkuseurakunnasta tänä aikana jo ollaan?! Pitäisikö valheista vaieta? Pitäisikö vääryydet lakaista hiljaa maton alle? Eivätkö Jumalalle uskolliset vartijat, jotka yön pimeinä tunteina tarkkailevat tilannetta toisten nukkuessa, saisi puhaltaa varoitustorviin ja antaa selvää merkkiä lähestyvästä vaarasta?
Niinkuin yleinen kurittomuus on valtaamassa yhteiskuntaa vapaan kasvatuksen saadessa yleisen hyväksynnän ja valtion lait tuekseen, niin samoin hengellinen kurittomuus, laittomuus, välinpitämättömyys ja leväperäisyys ovat vallanneet kaikki seurakunnat.
Raamatussa sanotaan, että "kun laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus". Mutta nyt kuvitellaan sen lepsun pehmoilun, joka on nyt muotia, olevan rakkautta. Kautta vuosituhansien on rakkauteen kuulunut kurinpito. Jumalakin kurittaa jokaista lastaan, jota hän rakastaa.
Niinpä rohkenen sanoa, että todelliseen lähimmäisen rakkauteen kuuluu osana kovienkin tosiasioiden sanominen suoraan. Jos toinen näkee, että lähimmäinen on menossa väärään suuntaan ja hän ei muuta suuntaansa ilman että hänet pakotetaan kääntymään, on tuo lähimmäinen vastuussa tuon toisen käännyttämisestä. Jos toinen siitä huolimatta haluaa jatkaa matkaansa, hän ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja vastuu siirtyy siitä hänelle itselleen.
Tämä tulee kyseeseen siis läheisten lähimmäisten kanssa. Emme voi mennä kenelle tahansa sanomaan, että käänny hyvä ihminen tai menet suoraan helvettiin... niinkuin valitettavan monet ovat tehtävänsä ymmärtäneet.
Mutta kun on Jumalan johdossa, löytyy aina joku, jolle voi sanoa jonkun tilanteeseen sopivan sanan, joka pysäyttää hänet ajattelemaan ja kenties korjaamaan kurssiaan. Kun se tapahtuu Jumalan johdatuksessa, sillä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset.
Olisiko tämä sitä peräänkuuluttamaasi "Jeesuksen seuraamista"?
Oikea tuntuu olevan suunta, Herra siunatkoon ja rohkaiskoon, koroittamaan ääntä enemmänkin Kristuksen sanan puolesta. Nouskaamme ylös nostakaamme päämme, joka on Kristus.
Jeesuksen kristuksen nimessä, puolustaja Pyhä Henki, joka totuuden Henki / Esko H.
Varoituksen sanoja uskonlahkoista (Gal.5:20), hyvä kun varoitit!
Minä ymmärrän, että kaikki nykyiset kirkkokunnat, seurakunnat ja uskonyhteisöt ovat lahkoja siinä mielessä, että yhdenkään opetus ei ole alkuseurakunnan saaman totuuden mukainen.
Tosin sellaista yhteisöä on turha edes yrittää muodostaa, sillä Raamattu osoittaa, että sellaista ei ajan lopussa tule olemaan. Ainoastaan alkuseurakunta oli opetuksessa puhdas ja viaton.
Se taantumus joka kristikunnassa on tapahtunut, on ennustuksen mukainen, joten sen on täytynyt tapahtua. Jumala on nähnyt sen jo edeltä ja hän ymmärtää tilanteen. Mutta meidän ei tule tyytyä siihen vaan YKSILÖINÄ pyrkiä puhtaaseen totuuteen. Jumala tulee johtamaan näinä viimeisinä aikoina yksilöitä, jotka Hengen yhdyssiteellä muodostavat "yhden lauman" "yhden Paimenen" johdossa.
Oletko ymmärtänyt väärin tuon vertauksen lampaista