Elämä on jotain arvokasta vai onko?
Työelämä sen sijaan on elämää ja arvokasta?
Nämä kysymykset askarruttavat sekä työssäkäyviä että työtä vailla olevia.
Jos tarkastellaan politiikkaa on näinasianlaita.
Sisäpuolella yhteiskuntaa ovat työssäolijat ja ulkopuolella työtä vailla olevat.
Miten käy jos ei työtä saa?
Tämä vaihtoehto on sellainen että siihen ei kukaan osaa sanoa mitään.
Toisaalta vastauksia löytyy satelemalla jos työssä "sisällä" ei viihdy, työ olosuhteet ovat epäedulliset, palkka on liian pieni, edut eivät ole tarpeeksi hyvät, terveys on heikko, tulevaisuus epävarma, eläke ei kerry, työmatkat kalliita jne...
Kaiken tämän ulkopuolella on työrä vailla oleva ihminen.
Työssä olijoiden sosiaalista virkeyttä vaalitaan, heidän harrastuksiaan kannustetaan, heille rakennetaa turvaverkostoja ja autetaan elämän alkuun. Työssä sentään saadaan palkkaakin se näytetään unohtaneen jopa melko hyvääkin. Sillä kyllä tulee toimeen vaikka palkanlisät, edut ja tuet poistettaisiin.
Miten on laita työtä vailla olevan?
Missä on eläke joka kattaisi elämisen?
Miten on sen terveyden hoidon laita joka saattaa suistaa ihmisen raiteiltaan, ellei ole jo suistanut.
Mitä etuja murusillaeläjä saa?
Elämä on alusta loppuun kovaa ulkopuolella työelämän.
Ja se rapauttaa koko talouden ja elämän perustan ja terveyden.
Entä sitten?
Me olemme eriarvoisia yhteiskunnassa mutta tasa-arvoisia politiikassa, onko siitä näyttöä.
Meitä säätelee onni. Onni tulla työntekijöiksi tai epäonni työtä vailla olijoiksi.
Koulutuskaan ei takaa tätä onnea. Asuinpaikkakin voi olla este.
Epäonni voi kohdata kuin salama kirkkalta taivaalta.
Meillä on kaksi vaihtoehtoa työ ja elämä ja työtä vailla oleminen ja verhoutuminen mustaan.
Työelämä sen sijaan on elämää ja arvokasta?
Nämä kysymykset askarruttavat sekä työssäkäyviä että työtä vailla olevia.
Jos tarkastellaan politiikkaa on näinasianlaita.
Sisäpuolella yhteiskuntaa ovat työssäolijat ja ulkopuolella työtä vailla olevat.
Miten käy jos ei työtä saa?
Tämä vaihtoehto on sellainen että siihen ei kukaan osaa sanoa mitään.
Toisaalta vastauksia löytyy satelemalla jos työssä "sisällä" ei viihdy, työ olosuhteet ovat epäedulliset, palkka on liian pieni, edut eivät ole tarpeeksi hyvät, terveys on heikko, tulevaisuus epävarma, eläke ei kerry, työmatkat kalliita jne...
Kaiken tämän ulkopuolella on työrä vailla oleva ihminen.
Työssä olijoiden sosiaalista virkeyttä vaalitaan, heidän harrastuksiaan kannustetaan, heille rakennetaa turvaverkostoja ja autetaan elämän alkuun. Työssä sentään saadaan palkkaakin se näytetään unohtaneen jopa melko hyvääkin. Sillä kyllä tulee toimeen vaikka palkanlisät, edut ja tuet poistettaisiin.
Miten on laita työtä vailla olevan?
Missä on eläke joka kattaisi elämisen?
Miten on sen terveyden hoidon laita joka saattaa suistaa ihmisen raiteiltaan, ellei ole jo suistanut.
Mitä etuja murusillaeläjä saa?
Elämä on alusta loppuun kovaa ulkopuolella työelämän.
Ja se rapauttaa koko talouden ja elämän perustan ja terveyden.
Entä sitten?
Me olemme eriarvoisia yhteiskunnassa mutta tasa-arvoisia politiikassa, onko siitä näyttöä.
Meitä säätelee onni. Onni tulla työntekijöiksi tai epäonni työtä vailla olijoiksi.
Koulutuskaan ei takaa tätä onnea. Asuinpaikkakin voi olla este.
Epäonni voi kohdata kuin salama kirkkalta taivaalta.
Meillä on kaksi vaihtoehtoa työ ja elämä ja työtä vailla oleminen ja verhoutuminen mustaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin kukaan ei huoli töihin kun olet "vanha" ja kun työpaikkasi siirrettiin ulkomaille, niin sehän on sinun vika kun vaadit työstäsi palkkaa!
Kun olet sitten kurssitettu ja pakkotyöllistetty seuraavat 10 vuotta olet 50v ja silloin on turha tehdä enää mitään!
PS. Palkkakustannukset eivät ole todellisuudessa tässä maassa OIKEASTI kaataneet yhtään vähänkään
järjellisesti johdettua firmaa, mutta ulkomaalaiset sijoittajat ja yleensä velkaraha
määrää potkimaan työntekijät ensin ulos ja sitten siirtämään tuotannon ulos ja siellä ulkona sitten muutaman vuoden päästä firma fuusioidaan johonkin ja tapetaan kokonaan pois!