Kun luen lehtiä ja ja näitä keskustlupalstoja, niin tavan takaa näkyy, miten lienee-sanaa käytetään väärin. Tuntuu, että useimmat kirjoittajat eivät osaa sitä käyttää ja taivuttaa oikein.
Tuoreinpana esimerkkinä hetki sitten Tiede.fi sivuston keskusteluista bongattu: "Aikaahan siinä voisi mennä, mutta liene onnistuisi...".
Minä kirjoittaisin tuon jättämällä liene-sanan kokokaan pois: "Aikaahan siinä voisi mennä, mutta onnistunee..."
Johtuuko "lienee" -sanan käytön vaikeus murre-eroista?
No enpä kylläitsekään mikään kielinero ole, mutta jotain jäi sentään mieleen keskikoulun äikänopelta.
Tuoreinpana esimerkkinä hetki sitten Tiede.fi sivuston keskusteluista bongattu: "Aikaahan siinä voisi mennä, mutta liene onnistuisi...".
Minä kirjoittaisin tuon jättämällä liene-sanan kokokaan pois: "Aikaahan siinä voisi mennä, mutta onnistunee..."
Johtuuko "lienee" -sanan käytön vaikeus murre-eroista?
No enpä kylläitsekään mikään kielinero ole, mutta jotain jäi sentään mieleen keskikoulun äikänopelta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen törmännyt mm. muotoihin "lienee olla" ja "on lienee", joten kyllä olla-verbin potentiaali on monelta pahasti hukassa.
aavistustakaan, mitä vaikeata on lienee-sanan oikeassa käytössä, sillä itse hallitsen sen täydellisesti, enkä koe sitä vaikeaksi.
Sen sijan vihjaisen, että "tuoreinpana" on väärin, oikea muoto on "tuoreimpana", ja "kylläitsekään" ei ole yhdyssana... No, tuo jälkimmäinen oli sinulta varmaan pelkkä lapsus.
"Lienee" olla-verbin potentiaalina on kyllä osoitus suomen rikkaudesta. Käyttö on kai kuitenkin niin harvinaista, ettei monen korva oikein miellä, mistä on kysymys. Kunhan jotain sinne päin ... Jos Tiede-lehdessä tällaista esiintyy, niin sitten voi jo puhua toimittajan ammattitaidottomuudesta.
En usko, että murre-erot vaikuttaisivat mitenkään. Hassua sinänsä, että ruotsin vastaavaat rakenteet lär vara/torde vara näyttävät olevan hukassa monelta ruotsalaiselta ja suomenruotsalaiselta kirjoittajalta.
Muistan, miten vaikeita ruotsin kielen vastaava muoto "torde" oli oppia. Ruotsalaiset lienevät hyljänneen "torde:n" nykyisin.
Hmmmm: "....Ruotsalaiset lienevät hyljänneen..."
Ainakin yksi ongelmia aiheuttava tekijä epäilemättä on tästä verbimuodosta johdettu, adverbinomaiseksi muuttunut sana 'lie'. Esimerkiksi "Mikä lie renttu on tämänkin tehnyt".
Äskettäin joku kyseli, mikä mahtaa olla lienee-verbin imperfekti. Tämäkin todistaa, että harva enää tietää sen olevan olla-verbin potentiaali.
>"Mikä lie renttu on tämänkin tehnyt".
No mun kielikorva ei tuota hyväksy oikeaksi suomeksi, ei murteeksi eikä kirjakieleksi, verbin käytön takia.
Kielikorvani mukainen oikea lause:
"Mikä lie renttu tämänkin tehnyt"
Vielä paremmin:
"Kuka lie renttu tämänkin tehnyt"
Eli olla-verbiä en hyväksy samaan lauseeseen lie-sanan kanssa, kun 'lie' on lyhyempi muoto sanasta 'lienee'.
Mutta:
"Kukakohan renttu tämänkin ON tehnyt"
Tai:
"Kuka lie se renttu, joka tämänkin on tehnyt"
"Mikä lie renttu on tämänkin tehnyt".
>No mun kielikorva ei tuota hyväksy oikeaksi suomeksi, ei murteeksi eikä kirjakieleksi, verbin käytön takia. <
Ei mINunkaan kielikorvaNI sitä hyväksy, mutta näin ihmiset puhuvat.
Verbi 'on' lienee siinä mukana siksi, että ilmaisu on lyhentynyt lauseesta "Mikä lie(nee se) renttu (joka) on tämänkin tehnyt."
Nykyisin. Mihin käyttöön? No Kialle verkkoon, tietenkin!
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=84&t=122&a=2824