Kuvitelkaapa sitä omantunnon tuskaa, jonka Paavali on kokenut kääntymisensä jälkeen...
Paavalilla on ollut samanlainen olo kuin sotilaalla, joka on vahingossa ampunut parikymmentä oman kylän miestä, koska luuli heitä vihollisen joukoiksi...
Miten tällaisesta tuskasta selviää?
Paavali älykkäänä miehenä selvitti päänsä taidokkaan teologian avulla. Hän kehitti opin Kristuksen sovituskuolemasta, joka on niin voimallinen tapahtuma, että se pesee puhtaaksi kaikkein mustimmatkin synnit. Paavali antoi itselleen anteeksi Jumalan pojan kautta. Mikään vähempi ei olisi riittänyt, ottaen huomioon hänen omantuntonsa likaisuuden.
Ikävä kyllä tämä Paavalin henkilökohtainen ratkaisu on historiallisten sattumusten kautta ylennetty yleispätevän dogmin asemaan. Nyt pitää sitten kaikkien ihmisten tuntea samanlaista synnintuskaa kuin Paavali... Jotta Kristus voisi vastaavasti tuoda helpotuksen.
Tosiasiassa suurin osa meistä on aika sympaattisia tyyppejä... Jos silloin tällöin itsekkäitä ja tylyjä olemmekin, niin ei näiden heikkojen hetkien hyvittämiseksi tarvita mitään mahtipontista teologiaa. Vilpitön anteeksipyyntö riittää lähes aina korjaamaan tilanteen.
Ihmiset ovat hyviä kunnes toisin todistetaan. Suurin osa tuntemistani ihmisistä on hyviä kaikkine heikkouksineenkin.
En halua hyväksyä Paavalin ultrapessimististä näkemystä, jonka mukaan kaikki ovat syntistä saastaa, jonka vain Jumalan suuri armo voi pelastaa.
Paavalilla on ollut samanlainen olo kuin sotilaalla, joka on vahingossa ampunut parikymmentä oman kylän miestä, koska luuli heitä vihollisen joukoiksi...
Miten tällaisesta tuskasta selviää?
Paavali älykkäänä miehenä selvitti päänsä taidokkaan teologian avulla. Hän kehitti opin Kristuksen sovituskuolemasta, joka on niin voimallinen tapahtuma, että se pesee puhtaaksi kaikkein mustimmatkin synnit. Paavali antoi itselleen anteeksi Jumalan pojan kautta. Mikään vähempi ei olisi riittänyt, ottaen huomioon hänen omantuntonsa likaisuuden.
Ikävä kyllä tämä Paavalin henkilökohtainen ratkaisu on historiallisten sattumusten kautta ylennetty yleispätevän dogmin asemaan. Nyt pitää sitten kaikkien ihmisten tuntea samanlaista synnintuskaa kuin Paavali... Jotta Kristus voisi vastaavasti tuoda helpotuksen.
Tosiasiassa suurin osa meistä on aika sympaattisia tyyppejä... Jos silloin tällöin itsekkäitä ja tylyjä olemmekin, niin ei näiden heikkojen hetkien hyvittämiseksi tarvita mitään mahtipontista teologiaa. Vilpitön anteeksipyyntö riittää lähes aina korjaamaan tilanteen.
Ihmiset ovat hyviä kunnes toisin todistetaan. Suurin osa tuntemistani ihmisistä on hyviä kaikkine heikkouksineenkin.
En halua hyväksyä Paavalin ultrapessimististä näkemystä, jonka mukaan kaikki ovat syntistä saastaa, jonka vain Jumalan suuri armo voi pelastaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Ihmiset ovat hyviä kunnes toisin todistetaan.."
Aivan. Katso ympärillesi, niin ihmisen pahuus tulee todistetuksi, hyvyys ei.
Riippuu siitä minne katsoo...
Jos katselee vain television uutislähetyksiä, niin silloin tietenkin kaikki vaikuttaa pahalta.
En kuitenkaan olisi valmis siirtämään yksittäisten rikollisten ja kansankiihottajien syyllisyyttä koko ihmiskunnan taakaksi.
Jokainen vastatkoon omista rötöksistään. Ja useimmilla ihmisillä nuo rötökset ovat varsin vähäisiä. Minun tuttavapiirissäni ei ainakaan ole yhtään sellaista ihmistä, jolle minä voisin mennä sanomaan lauseen "sinä olet paha ihminen". Mutta ehkä sinä liikut toisenlaisissa piireissä?
"Paha ihminen" on eri asia kuin syntinen ihminen.
Paha ihminen ei tajua olevansa syntinen, hän jatkaa pahana olemistaan siinä määrin, että se haittaa lähimmäisiä.
Syntinen ihminenkään ei aina tajua olevansa syntinen, muttei hänen välttämättä tarvitse olla paha.
Ihminen, joka tajuaa syntisyytensä, voi lopulta olla nöyrä ihminen, jos Jumala on saanut vaikuttaa häneen. Tällainen ihminen ymmärtää myös lähimmäisensä ongelmia ja käsittää, kuinka tietämättömiä ja kypsymättömiä ihmiset voivat olla. Nöyrä ihminen tuskin nimittelisi lähimmäisiään pahoiksi, vaikka nämä pahoja olisivatkin. Pikemminkin heikoiksi.