olen ollut työelämässä nyt noin 4 vuotta ja tämän hetkisessä työpaikassa noin 2,5 vuotta.Ongelma on se että työnteko ei vaan maistu,olen katsellut mollin sivuilta jotain muitakin hommia ja koulutus ohjelmia mutta mikään ei kiinnosta.Olen siis 23 vuotta.Välillä kun on oikeen kunnolla hommat ruvennu pännimään niin on käynyt mielessä jo irtisanoutuminen.Onko muita työntekoon kyllätyneitä ihmisiä,tai varmasti on mutta onko sellasia jotka on valmiita vaikka lopettamaan hommat?
Kun mikään ei kiinnosta
Onko muita???
122
50588
Vastaukset
- on muitakin
Mulla jo pian 50 mittarissa ja sama tilanne. Parempi olisi nuorena löytää se oikeasti kiinnostava työ niin jaksaisi paremmin. Tosin ehdit vielä vaihtaa hommia montakin kertaa, mutta vanhempana se ei useinkaan käy enää niin juohevasti.
Mutta jos mikään muukaan homma ei tunnu kiinnostavan niin irtisanoutumistakaan ei kannata kiirehtiä. Tsemppiä sulle! - pommi pete
Sama juttu täällä. Tämänhetkiset työt ei kiinnostaa yhtään, päivät tuntuu helvetin pitkiltä, kun ei vaan jaksa tehdä muuta kuin "päivän pakolliset" hommat.
Suunnitelmissa onkin pitää jonkunlainen sapattivapaa säästöillä ja miettiä, mitä haluaa isona tehdä. Ikää tällä hetkellä 29 ja nykyistä työpaikkaa katseltu n. 2 vuotta. Tuntuu, että aika menee aivan hukkaan ja motivaatio laskee kokoajan. Ilman harratuksia tilanne olisi vielä varmasti huonompi.- elämäntapa
sama homma, mikään ei enää kiinnosta. ite tehny nyt jo 3-vuotta ihan mitä itseä huvittaa eli just sitä, että tekee mitä huvittaa...tajusitteko, eli otin duunista loparit, lopetin koulun ja oleillu vaan...ny rahat loppu...paska ammatti tämäkin on kun mistään ei saa rahaa, ei kelalta, ei työttömyyskorvauksia...ei mitään!!!!...sit oikeesti et voi kuiteskaan olla niinku haluat, jos olis töitä olis rahaa mut ei sillon mitään taas kerkee tekeen kun pitää olla siellä helvetin työpaikalla kaiket päivät...en tiä paskaa koko elos :(
- normiton
Itse olen yli 50-vuotias ja kypsyin työhöni ja siihen ylisuorittamiseen, jota vaadittin.Olen nyt sapattivapaalla ja hyvältä tuntuu. Työ ei ole elämän suola; nyt jaksan lukea kirjoja ja laittaa kaikki ruoat itse. Tosin olen katsellut atk-kursseja, jotka kiinnostaa mua. Alan saada ansiosidonnaista kuukauden päästä ja silläkin pärjää, kun on oma luukku enkä hyppää kapakoissa. Ihan hyvä levätä välillä, kun ei tullut meikäläinen sairaslomiakaan pitäneeksi kymmeneen vuoteen.
Tsemppiä kaikille, jotka on kyllästyneitä työhönsä! - mahdollista?
elämäntapa kirjoitti:
sama homma, mikään ei enää kiinnosta. ite tehny nyt jo 3-vuotta ihan mitä itseä huvittaa eli just sitä, että tekee mitä huvittaa...tajusitteko, eli otin duunista loparit, lopetin koulun ja oleillu vaan...ny rahat loppu...paska ammatti tämäkin on kun mistään ei saa rahaa, ei kelalta, ei työttömyyskorvauksia...ei mitään!!!!...sit oikeesti et voi kuiteskaan olla niinku haluat, jos olis töitä olis rahaa mut ei sillon mitään taas kerkee tekeen kun pitää olla siellä helvetin työpaikalla kaiket päivät...en tiä paskaa koko elos :(
Millä sinä sitten oikein elät, siis hankit ruuan ja asumiskulut?
- Nimetön
mahdollista? kirjoitti:
Millä sinä sitten oikein elät, siis hankit ruuan ja asumiskulut?
no rahat ja omaisuus riitti tähän asti...pulloja viemällä voi saada jo paljonkin ruokaa kun katselee että mitä ostaa, tosin hiukka nöyryyttävää on tuo pullojen keräys.
- yrittää.
Nimetön kirjoitti:
no rahat ja omaisuus riitti tähän asti...pulloja viemällä voi saada jo paljonkin ruokaa kun katselee että mitä ostaa, tosin hiukka nöyryyttävää on tuo pullojen keräys.
Olen eläkkeellä, pakko on minunkin pulloja keräillä. Marjaaikaan on pakko asua metsässä.
- yuruityiti
mahdollista? kirjoitti:
Millä sinä sitten oikein elät, siis hankit ruuan ja asumiskulut?
Millä sinä sitten oikein elät, siis hankit ruuan ja asumiskulut?
Jos joku on näin tyhmä voi köpötellä 70v töissä :)
- hienoa huomata
että kaltaisiaan on muitakin, vaikka asia ei niin hieno olekaan.
Mulla kans tilanne aikas paha..
Ikää 33v, työssä samassa paikassa hieman yli 7 vuotta, kaks kertaa oon itteni jo sanonu irti, mut pyörtäny sit päätöksen.
Tällä hetkellä ollu pian 2kk sairaslomalla, kun ei löydy motivaatioo mistää.
Tällä kertaa on sellnen tunne, että, kun itteni irti sanon, sen päätöksen joudun pitämään.
Tosin toivon sitä kyllä itseni kannalta..
Aika sekavaa, eikös..- c".)
olen 24v ja ollut peruskoulusta asti saman pomon listoilla. työ on mukavaa, oikeasti kiinnostavaa, tätä haluan tehdakin, mutta pomo..
Pomo on juoppo joka syö ihmisten työmotivaation käytöksellään ja sekopäisillä määräyksillään ja selvinpäin töissä ollessaan päättömällä jahkailullaan. Nyt olen siinä pisteessä että makaan sängyssä hereillä enkä pääse ylös. 3 vuotta sitten todettiin ahdistus joka parani kun olin puoli vuotta sairaslomalla. Nyt alkaa samat oireet palata ja päätin että mieluummin elän pihimmin kuin käyn uudestaan läpi sitä paskaa.. Lopetin tänään. Mukava kun voi hengittää.. :)
- Äijjjä35
"Asiatuntijatyö"...5. vuosi samaa firmaa. Läpeensä kyllästynyt, harkinnut olen vaikka mitä.
- vapaalle lopullisesti
Ite olen kyllästynyt siihen, että ei vakinaisteta.Aina vaan pätkiä ja pätkiä vuokrattuna.Ehkä jään ikilomalle.
No..Onneksi omaan ns.hullun paperit niin saa olla ainakin rauhassa töissä.Ei meinaan tiedot luettuaan tietävä paljoa vittuile.
Jos paljon alkaa vituttaa niin töistä lähden sillon kun huvittaa ja viis veisaan mistään työsopimuksista siinä vaiheessa mitä siellä lukee.On meinaan kertynyt niin paljon kaikkea elämän varrella, että ukaaseille nauran päin naamaa.
Nykyisin työläisiä ei arvosteta vaan jotain saatanan pc:n näpläämistä mikä lienee number.1 firmoissa. - oireilee
Pitäisihän työn olla edes jotenkin tyydyttävää, jotta säilyisi henkisesti vireänä. Työpaikka ei saisi olla vankila, jotta ei tuntisi olevansa kahleissa. Pitäisi kokea tekemänsä asiat omikseen, että jaksaisi kehittyä. Jos ei, kannattaa harkita kouluttautumista kokonaan uusiin hommiin.
Kun tekee työtä vain rahan vuoksi, tuntee olevansa tavallaan vähän epärehellinen, kaksinaamainen. Näin monet menettelevät ja oireilevat pahaa oloaan. Syyllistyvät siitä etteivät jaksa olla tyytyväiaiä vaikka ulkonaisesti kaikki on hyvin. - Omakohtaista
Nyt 10 vuotta samassa työpaikassa. Sitä ennen kuuden vuoden korkeakouluopinnot. Totaalinen leipiintyminen ollut päällä jo vuosia, vaikka työpaikassa ja työtehtävissä ei sinänsä ole vikaa. Työ tuntuu kuitenkin merkityksettömältä, sen vaikutukset ovat harvoin konkreettisia.
Vuorotteluvapaa on ollut haaveissa jo vuosia. Puolitoista vuotta olen nyt pyrkinyt järjestämään asiaa työnantajan kanssa. Saapa nähdä toteutuuko se koskaan vai onko tämä silkkaa vedätystä työnantajan puolelta. En olisi uskonut olevani näin korvaamaton, että järjestelyä on viimeiseen saakka viivytettävä. Työteho on kuitenkin enää puolet entisestä, ellei vieläkin huonompi. Tämä ei luonnollisesti lisää viihtyvyyttä työssä, vaan aiheuttaa syyllisyydentunteita.
Jos vuorotteluvapaa ei toteudu, on ainakin siinä tapauksessa edessä lienee totaalinen alan vaihto. Eipä ole kovin yksinkertaista sekään vaikka jotain ideoita on aikaa myöten ollutkin, ja sinänsä on sääli heittää pitkä koulutuspanos hukkaan. Mahdotonta sanoa, palauttaisiko vuosi pois työelämästä todella mielenkiinnon tähän työhön. Luultavampaa ehkä on, että muutaman vuoden jatkoajan saattaa saada, mutta alanvaihto on joka tapauksessa edessä.
Asiaa ei helpota se, että kovasti toivoisin työn ja vapaa-ajan suhteen olevan toinen kuin nykyisin, jotta ehtisin satsata niihin todellisiin intohimoisen mielenkiinnon kohteisiin, harrastuksiin. Haaveeni on löytää jokin sellainen osa-aikatyö joka kiinnostaisi edes kohtuullisessa määrin.
Edellä joku kirjoitti hyvin siitä, miten voi kokea syyllisyyttä tyytymättömyydestään, vaikka kaikki on ulkoisesti hyvin. Asiantila on kuitenkin jossain vaiheessa tunnustettava, kokemus ainutkertaisen elämänsä tuhlaamisesta voi muuttua aika vahvaksi, jos asialle ei tee mitään.
Ja kyllä - jopa irtisanoutuminen ilman selvää tulevaisuudensuunnitelmaa on käynyt moneen otteeseen mielessä. Tällainen tilanne on henkisesti kuitenkin sillä tavalla kuormittava, että konkreettisten suunnitelmien teko tai suora hyppy toiseen työpaikkaan ei ole ihan helppoa ilman että saa pitää välissä taukoa työelämästä.
Hieman hämmästyin tätä ketjua lukiessa, että missä ovat laiskaksi ja työtävieroksuvaksi haukkuvat vastineet. Yllättävän asiallista meininkiä (koputan puuta).- paljon pohtinut
Oon sitä mieltä et elämää ei kannata tuhlata 8h/päivä siihen mistä ei tykkää, päin vastoin kaikki energia kuluu työhön, sitten kotona ei jaksa mitäään.
Kuitenkin mullakin on aika iso kynnys lähteä tekemään sitä mitä oikeesti haluaisin.
Nykyinen lainsäädäntö on siitä huono, ettei voi olla osa-aikayrittäjä. Jos olet yrittäjä, mistään ei saa mitään niiltä päiviltä kun ei ole töitä, jos olet esim. vuokratyöntekijä, saat työttömyys päiviltä liitosta.
Ja kun käy töissä ei ehdi tai jaksa pohtia sitä mitä oikeesti haluisi tehdä. Tulee sellainen olo, ettei halua mitään. Huomatkaa että osa haluttomuudesta voi johtua myös masennuksesta eli kannattaa mennä vaikka lääkärille juttelemaan. Kun on saanut olla ihan kotona rauhassa miettimässä elämää, niin alkaa eri lailla nousta asioita esiin joita haluaisi tehdä, eikä kaikki näytä niin toivottomalta. - työnorja7/24
paljon pohtinut kirjoitti:
Oon sitä mieltä et elämää ei kannata tuhlata 8h/päivä siihen mistä ei tykkää, päin vastoin kaikki energia kuluu työhön, sitten kotona ei jaksa mitäään.
Kuitenkin mullakin on aika iso kynnys lähteä tekemään sitä mitä oikeesti haluaisin.
Nykyinen lainsäädäntö on siitä huono, ettei voi olla osa-aikayrittäjä. Jos olet yrittäjä, mistään ei saa mitään niiltä päiviltä kun ei ole töitä, jos olet esim. vuokratyöntekijä, saat työttömyys päiviltä liitosta.
Ja kun käy töissä ei ehdi tai jaksa pohtia sitä mitä oikeesti haluisi tehdä. Tulee sellainen olo, ettei halua mitään. Huomatkaa että osa haluttomuudesta voi johtua myös masennuksesta eli kannattaa mennä vaikka lääkärille juttelemaan. Kun on saanut olla ihan kotona rauhassa miettimässä elämää, niin alkaa eri lailla nousta asioita esiin joita haluaisi tehdä, eikä kaikki näytä niin toivottomalta.Itse olen ollut samassa työpaikassa reilut 4 vuotta ja tosiaan kyllästynyt joka päiväiseen stressiin ja pompotukseen. Töitä on paljon, mutta työntekijöitä vähän. Siitä se stressi syntyy. Monesti olen ollut niin kurkkua myöten täynnä että irtisanomiskaavake on jo valmiiksi täyttettynä, mutta en ole sitten irtisanoutunut. Kaikki siellä töissä on samassa jamassa hirveä stressi päällä ja tiuskitaan vaan toisillemme. Sitten kun joku jättää hommat tekemättä niin ne kaatuu toisen niskaan ja siitä taas seuraa pahaa oloa. Mutta sellasta kai se työelämä on. Töitä teen vain rahan takia, että voisin elättää itseni ja perheeni joten kuten. ettei tarvitsi nähdä nälkää eikä jättää laskuja maksamatta. Muuta sisältöä en työstäni saa kuin palkan kerran kuukaudessa. Mitään kiitosta tai kannustusta ei työnantajan puolelta heru vaikka kuinka rehkisin. Siksi teenkin vain ne pakolliset työt. Ainoa kiitos mitä joskus saan tulee asiakkailta, mutta useimmiten hekin vain valittavat pikkuasioista.
Koettakaa vain kestää töissä, jos työpaikka on. Vapaa ajalla sitten voi tehdä sitä mitä haluaa. - Osa-aikayrittäjä
paljon pohtinut kirjoitti:
Oon sitä mieltä et elämää ei kannata tuhlata 8h/päivä siihen mistä ei tykkää, päin vastoin kaikki energia kuluu työhön, sitten kotona ei jaksa mitäään.
Kuitenkin mullakin on aika iso kynnys lähteä tekemään sitä mitä oikeesti haluaisin.
Nykyinen lainsäädäntö on siitä huono, ettei voi olla osa-aikayrittäjä. Jos olet yrittäjä, mistään ei saa mitään niiltä päiviltä kun ei ole töitä, jos olet esim. vuokratyöntekijä, saat työttömyys päiviltä liitosta.
Ja kun käy töissä ei ehdi tai jaksa pohtia sitä mitä oikeesti haluisi tehdä. Tulee sellainen olo, ettei halua mitään. Huomatkaa että osa haluttomuudesta voi johtua myös masennuksesta eli kannattaa mennä vaikka lääkärille juttelemaan. Kun on saanut olla ihan kotona rauhassa miettimässä elämää, niin alkaa eri lailla nousta asioita esiin joita haluaisi tehdä, eikä kaikki näytä niin toivottomalta.Osa-aikayrittäjyys on kyllä mahdollista. Jos sinulla on mahdollisuus perustaa yritys työssä ollessasi, ja harjoitella yritystoimintaa työn ohella, niin se kannattaa. Jos yritys toimii, niin sitten siirryt lopullisesti yrittäjäksi.
Työtönkin voi olla yrittäjä ja saada silti päivärahaa. Edellytyksenä on kuitenkin se, että yrittäjyys on sivutoimista ja se ei estä työllistymistä. Yritystoiminnasta täytyy tehdä selvitys viranomaisille puolen vuoden välein, ja sitten ne päättävät aina uudelleen, että oletko yrittäjä vai työtön. - mahdollistaa
paljon pohtinut kirjoitti:
Oon sitä mieltä et elämää ei kannata tuhlata 8h/päivä siihen mistä ei tykkää, päin vastoin kaikki energia kuluu työhön, sitten kotona ei jaksa mitäään.
Kuitenkin mullakin on aika iso kynnys lähteä tekemään sitä mitä oikeesti haluaisin.
Nykyinen lainsäädäntö on siitä huono, ettei voi olla osa-aikayrittäjä. Jos olet yrittäjä, mistään ei saa mitään niiltä päiviltä kun ei ole töitä, jos olet esim. vuokratyöntekijä, saat työttömyys päiviltä liitosta.
Ja kun käy töissä ei ehdi tai jaksa pohtia sitä mitä oikeesti haluisi tehdä. Tulee sellainen olo, ettei halua mitään. Huomatkaa että osa haluttomuudesta voi johtua myös masennuksesta eli kannattaa mennä vaikka lääkärille juttelemaan. Kun on saanut olla ihan kotona rauhassa miettimässä elämää, niin alkaa eri lailla nousta asioita esiin joita haluaisi tehdä, eikä kaikki näytä niin toivottomalta.Osuuskunta on sellainen, jossa yrittäjyys on mahdollista osa-aikaisesti. Silloin on oikeutettu soviteltuun päivärahaan.
Noin muuten en ok:taa kellekään suosittele. Se imee tienestistä ison osan. Minulle jäi aikoinaan käteen vain noin 40% siitä mitä ansaitsin, vaikka veroprosenttini oli hyvin pieni (opiskelun jälkeen porrastettu verokortti 14% tiettyyn rajaan saakka).
Tuo alkaa ottaa päähän sen verran, että vuoden jaksaa ja sitten ryhtyy kuitenkin päätoimiseksi yrittäjäksi. - T y ö t ö n (pysys vaan)
Tuolle vuorotteluvapaalle pyrin minäkin kaikin konstein tuossa 2000 luvun alussa.
Työnantajan puolelta oli vastaus niinkin nokkela, että kun hankit siaisen itsellesi, niin kyllähän se käy...
Eioo totta, siis hankit itsellesi siaisen????
Laitan mollin sivuille ilmotuksen että tuutko tekee mun työt, vai miten??
Vaikeus astetta lisäsi vielä se, että ko. alalla oli silloin, ja on edelleen todellinen tarve ammatti ihmisistä.
No minä olin kyllä niin täynnä pitkiä työputkia, kohtuullisen raskasta työtä, ja liki mielivaltaisesti muuttuvia työlistoja, että otin tilit. Yli 13 vuotta jäi taakse, ja myöskin jonkinlaiset tulot...hmmm
Tein sitten alanvaihdoksen.
Koska olen jo melko iäkäs -53 syntynyt, en enään aivan uusille urille nähnyt järkeväksi lähteä, vaan kaivoi erään entisen ammattini esille, ja niinsanotusti rekrytoiduin.....enkä hölmö pitäny välissä ku rästissä ollet vapaat vuosilomat. (oli muuten melke kaks kuukautta)
Parivuotta sitten kokolailla tylsässä, paikallaan olevassa, samojen ihmisten kannssa nokitusten olevassa työssä, alkaa vastaamaan kevyttä lobotomia leikkausta. Onneksi firman konkurssi pelasti siitäkin loukusta.
Nyt sitten aion pitää välivuotta, jos se nyt jotenki onnistuu. Tuossa ylempänä siitä jo "vuodatuksen" kirjoitinkin.
No mitä tästä nyt sitten olen oppinut?
No ainakin sen, että kun jättää duuninsa, niin kannattaa t o d e l l a harkita, että mitä seuraavaksi?
Mitä haluaa tehdä, siis sillai että se tuntuu ittestä hyvältä, on sopivasti haastellinen. Ja voi tuntua huvittavalta, mutta työ saisi jossain määrin olla myös elämykselistä.
Itse ainaki sillä, että ajattelin päästä ikäänkuin helpolla uuteen elämään, hyppäsin ojasta allikkoon. - työvuorot,,,
työnorja7/24 kirjoitti:
Itse olen ollut samassa työpaikassa reilut 4 vuotta ja tosiaan kyllästynyt joka päiväiseen stressiin ja pompotukseen. Töitä on paljon, mutta työntekijöitä vähän. Siitä se stressi syntyy. Monesti olen ollut niin kurkkua myöten täynnä että irtisanomiskaavake on jo valmiiksi täyttettynä, mutta en ole sitten irtisanoutunut. Kaikki siellä töissä on samassa jamassa hirveä stressi päällä ja tiuskitaan vaan toisillemme. Sitten kun joku jättää hommat tekemättä niin ne kaatuu toisen niskaan ja siitä taas seuraa pahaa oloa. Mutta sellasta kai se työelämä on. Töitä teen vain rahan takia, että voisin elättää itseni ja perheeni joten kuten. ettei tarvitsi nähdä nälkää eikä jättää laskuja maksamatta. Muuta sisältöä en työstäni saa kuin palkan kerran kuukaudessa. Mitään kiitosta tai kannustusta ei työnantajan puolelta heru vaikka kuinka rehkisin. Siksi teenkin vain ne pakolliset työt. Ainoa kiitos mitä joskus saan tulee asiakkailta, mutta useimmiten hekin vain valittavat pikkuasioista.
Koettakaa vain kestää töissä, jos työpaikka on. Vapaa ajalla sitten voi tehdä sitä mitä haluaa.Työnantaja tekee työvuorolistat sellaiseksi ettei vapaallakaan pääse omien touhujen pariin kun matkaa tulee.. Vaikka sovittu on miten tehdään, mutta siitä huolimatta jatkuvasti saa tapella saman asian kanssa. SItä ei jaksa kyllä loputtomiin.. olisiko sairaslomaa mahdollista tälläisesta saada?
- Rararasputin
T y ö t ö n (pysys vaan) kirjoitti:
Tuolle vuorotteluvapaalle pyrin minäkin kaikin konstein tuossa 2000 luvun alussa.
Työnantajan puolelta oli vastaus niinkin nokkela, että kun hankit siaisen itsellesi, niin kyllähän se käy...
Eioo totta, siis hankit itsellesi siaisen????
Laitan mollin sivuille ilmotuksen että tuutko tekee mun työt, vai miten??
Vaikeus astetta lisäsi vielä se, että ko. alalla oli silloin, ja on edelleen todellinen tarve ammatti ihmisistä.
No minä olin kyllä niin täynnä pitkiä työputkia, kohtuullisen raskasta työtä, ja liki mielivaltaisesti muuttuvia työlistoja, että otin tilit. Yli 13 vuotta jäi taakse, ja myöskin jonkinlaiset tulot...hmmm
Tein sitten alanvaihdoksen.
Koska olen jo melko iäkäs -53 syntynyt, en enään aivan uusille urille nähnyt järkeväksi lähteä, vaan kaivoi erään entisen ammattini esille, ja niinsanotusti rekrytoiduin.....enkä hölmö pitäny välissä ku rästissä ollet vapaat vuosilomat. (oli muuten melke kaks kuukautta)
Parivuotta sitten kokolailla tylsässä, paikallaan olevassa, samojen ihmisten kannssa nokitusten olevassa työssä, alkaa vastaamaan kevyttä lobotomia leikkausta. Onneksi firman konkurssi pelasti siitäkin loukusta.
Nyt sitten aion pitää välivuotta, jos se nyt jotenki onnistuu. Tuossa ylempänä siitä jo "vuodatuksen" kirjoitinkin.
No mitä tästä nyt sitten olen oppinut?
No ainakin sen, että kun jättää duuninsa, niin kannattaa t o d e l l a harkita, että mitä seuraavaksi?
Mitä haluaa tehdä, siis sillai että se tuntuu ittestä hyvältä, on sopivasti haastellinen. Ja voi tuntua huvittavalta, mutta työ saisi jossain määrin olla myös elämykselistä.
Itse ainaki sillä, että ajattelin päästä ikäänkuin helpolla uuteen elämään, hyppäsin ojasta allikkoon.haistakaa vittu kaikki saatanan kitisijät....työ on ainoa mahdollisuus.....arbeit macth frei...sanno se joka joskus oli ns. Mein Herre....ja pösilö ...mutta idea.....sairaan sanomaksi ehkäpä joskus käytännöllinen....ite sanoja on minunkin mielestä onneksi....sairas ja sai ansiokseen...ja onneksi kuoli
- Ketipinor
Rararasputin kirjoitti:
haistakaa vittu kaikki saatanan kitisijät....työ on ainoa mahdollisuus.....arbeit macth frei...sanno se joka joskus oli ns. Mein Herre....ja pösilö ...mutta idea.....sairaan sanomaksi ehkäpä joskus käytännöllinen....ite sanoja on minunkin mielestä onneksi....sairas ja sai ansiokseen...ja onneksi kuoli
Ota lääkkees.
- ruumis työtä
kaipaa, kuuluu vanha sananlasku.
Terve ja sairaskin ruumis kaipaa kuitenkin toimeentuloa, jota työnteko tuo.
Työn vieroksuminen eli laiskuus on monien ihmisten pahe, mutta siitä on pyrittävä eroon.
Ajatus siitä, että 23-vuotias terve ihminen voisi elää laiskana, on mahdoton. Me muut veronmaksajat emme halua emmekä voi elättää laiskureita.
Sinulla on edessäsi vähintään 40 työvuotta. Koetapa muuttaa asennoitumistasi, tai edessäsi on vähintään 40 pakkotyövuotta.- siipeilijä
hommaa varakas puoliso,ei tarvii tehä työtä kun on terve varakas puoliso.......heh
- 23 vuotias.,.
Ei työn vieroksuminen aina laiskuutta merkitse, joskus kyseessä voi olla myös samanlainen tilanne kuin meikäläisellä, eli koulut on käyty mutta päin helvettiä monesta eri syystä.
Alunperin oli motivaatiota ja kaikenlaista mutta koulukiusaus, paska kotiympäristö ja rahattomuus ylipääsä söi kaiken senkin.
Sitten kun pitäisi alkaa työeämään niin onkin huonosti koulutettu ja saa vain paskahommia, eikä juurikaan enempää rahaa kuin työmarkkinatuki asumistuki.
Luuletko tosiaan että kaikki saa jotain 2000e kuussa? Minulle jäi edellisestä työstä käteen vähemmän rahaa kuussa kuin noi tuet yhteenlaskettuna jotka juuri mainitsin, (ei juuri innosta käymään töissä).
Uudelleen koulutuskaan parempaan suuntaan ei onnistu kun on niin paskat paperit ylä-asteelta että ei pääse mihinkään saati osaa mitään.
Siinä sitten pitäisi olla työintoa 40 vuodeksi?
Mieluummin elän siivellä kuin teen paskahommia tuollaisten hyvätuloisten veronmaksajien pompotettavana.
- voi koska on
pakko saada palkkaa. Koska olet nuori sinun kannattaa kouluttaa itsesi tehtävään, jossa on tosi hyvä palkka ja sinulla paljon vaikuttamismahdollisuuksia asioihin, esim. mahdollisuus olla yrittäjänä. Luulisin, että leveä elämä kaikkia kiinnostaa. Kai sinulla on joku käsitys siitä mikä on unelmatyö?
Itse olen jo keski-ikäinen reilusti ja tavallaan hölmöilin sen ajan kun olisi pitänyt hakeutua työhön joka kiinnostaisi todella. Eli voinhan minäkin ammattia vaihtaa, se vain on niin paljon vaikeampaa kuin nuorella, on perhe elätettävänä. Sellaista kyllä suunnittelen jollain tavalla - etsivä löytää
Eli et ole löytänyt omaa alaasi, sillä jos näin olisi työ kiinnostaisi todella. Itse löysin oman alani vasta nelikymppisenä, sitä ennen vaihdoin työpaikkoja usein. Ei muuta kuin työvoimatoimistoon ammatinvalinnanohjaajan juttusille. Etköhän sinäkin löydä oman alasi, mutta työtä sekin vaatii, tavallaan.
- turhaa, aivan turhaa
Mitä itse ja kaverit ollaan heillä käyty, aivan turhia tätejä ovat. Väsyneenä tulostavat kaikenlaisia papereita, jotka saat itsekin MOL sivuilta, ja vieläpä eivät edes kuuntele mitä asiakas sanoo. Itse sanoin ettei sitten näitä XXX juttuja enää, niin niitä se vain tulosti. Heitin roskiin kun kotiin pääsin.
- työarka
juo kunnolla viinaa
ja sano sitten viinan hajussa itsesi irti.
me sieltä suoraan soskulle ja "kerro" niille että sait viinan juomisen takia kenkää.(muista olla kännissä soskulla.)
Ne säälivät sua ja saat soskulta rahaa.Saat juomisentakia kaiken tuen ja avustukset.- työmies...
Tulkaapas kokeilemaan työttömän elämää niin rupee hommat maistuun. Heinäkuun alusta lähtien toimettomana ollut tässä...Mulla oli vähän samanlainen tilanne kun teillä eli hommat tympäisi pahemman kerran. Olihan se eka ihan hienoa kun oli kesä, linnut lauloi ja aurinko paistoi mut pitemmän päälle tää on äärimmäisen stressaavaa.
- töissä.
työmies... kirjoitti:
Tulkaapas kokeilemaan työttömän elämää niin rupee hommat maistuun. Heinäkuun alusta lähtien toimettomana ollut tässä...Mulla oli vähän samanlainen tilanne kun teillä eli hommat tympäisi pahemman kerran. Olihan se eka ihan hienoa kun oli kesä, linnut lauloi ja aurinko paistoi mut pitemmän päälle tää on äärimmäisen stressaavaa.
minulla olisi kotona paljon hommia jos vain ehtisin ja töiltä jaksaisin. lasten kanssa jaksaisi paremmin tehdä kaikkea jos ei heräisi aamuisin 6 ja kaatuisi illalla 23 sänkyyn. viikon loput menevät siivoillessa ja muita hommia tehdessä mitkä viikolla on jäänyt tekemättä. olen ajatellut usein ottaa loparit mutta 3 kk karenssi on kynnykseni. poru tässä välillä pääsee kun ällöttää töihin lähteä. mitä helkkari kuuluisi tehdä.
- suatat löytee jottain kivvoo!
ihelles sopivoo:
www.mol.fi/avo
ei kestä kauvoo ies tehäk. - ...
Ikää 21 ja ei mitään tietoa mitä tässä tulevaisuuessa tekis. Kaikki maholliset ammatit tässä on yrittäny miettiä läpi oisko mukavaa tehä, mutta ei mikkään oikein kiinnosta. Kait se mulle sopiva työ ois jotaki semmosta erikoisempaa jota ei kaiken maailman ammatinkuvaus sivuilla kuvatakkaan.
Ku on luonteeltaan ujo, kärsimätön ja vaihtelunhalunen niin ehottakaapa tämmöselle jottain työtä. En vois kuvitellakkaan missään toimistossa istuvani,(joka päivä samallainen) asiakapalvelu työ on p....stä (ei jaksa kuunnella joittenki idioottien valituksia ja jos on huono päivä niin paskat mittään hymyä naamalle jaksa vääntää) ja siivouksesta ja tehastyöstä oon jo tarpeekseni saanu. Et kait sitä jatketaan tätä työttömän elämää kuhan jotaki keksis mitä haluaa....- ????
Mene inttiin, siellä koet monipuolista tekemistä ja joka päivä on erillainen. Itse olin samassa asemassa että työ ei maistunut, tuntui että se on samaa paskaa päivästä toiseen ja niinhän se oli. Lähdin inttiin kun kaipasin vaihtelua elämääni ja se todella oli sitä. Kun kotiouduin palasin takaisin samaan työhön, kestin sitä jonkin aikaa kun ilmoitin työnantajalle että haluan vaihtaa toiselle osastolle, vaihto onnistui ja nyt työ on paljon mielekkäämpää.
- ...
???? kirjoitti:
Mene inttiin, siellä koet monipuolista tekemistä ja joka päivä on erillainen. Itse olin samassa asemassa että työ ei maistunut, tuntui että se on samaa paskaa päivästä toiseen ja niinhän se oli. Lähdin inttiin kun kaipasin vaihtelua elämääni ja se todella oli sitä. Kun kotiouduin palasin takaisin samaan työhön, kestin sitä jonkin aikaa kun ilmoitin työnantajalle että haluan vaihtaa toiselle osastolle, vaihto onnistui ja nyt työ on paljon mielekkäämpää.
Satun olemaan nainen ja ei intti kauheasti kiinnosta. Joskus sitäki tietenki mietin, mutta ku on sieltä juttuja kuullu niin ei kauheasti kiinnosta. Mut pittää tässä lähteä työkkärin ammatinvalinta psygologille. Sanoo sille ihan suoraan mitä haluaa ja ei yhtään antaa periksi että "joo ihan sama" vaan sanoa että ei kiinnosta. Mut kait tää elämä tästä joskus helpottuu. Ei hyviä aikoja ilman huonoja...
- ????
... kirjoitti:
Satun olemaan nainen ja ei intti kauheasti kiinnosta. Joskus sitäki tietenki mietin, mutta ku on sieltä juttuja kuullu niin ei kauheasti kiinnosta. Mut pittää tässä lähteä työkkärin ammatinvalinta psygologille. Sanoo sille ihan suoraan mitä haluaa ja ei yhtään antaa periksi että "joo ihan sama" vaan sanoa että ei kiinnosta. Mut kait tää elämä tästä joskus helpottuu. Ei hyviä aikoja ilman huonoja...
Olen nainen eikä se estänyt mua menemästä inttiin. Ei niitä juttuja kannata uskoa, suurin osa niistä jutuista on niitä tornihuhuja millä pelotellaan tulevia alokkaita.Mutta, kunnioitan päätöstäsi. Onnea työn hakuun.
P.S Mieti vielä sitä inttiin menoa ettei myöhemmin kaduta. - Nimetön
tuu ajamaan roska-autoa.saat reipasta liikuntaa ja raitista ilmaa(varauksella)maisemat vaihtuu ja ei pomo hengitä niskaan,mitä nyt tietokoneen välityksellä seuraavat.palkka itellä vajaa 12 euroo tunti ja kaikki lisät maksetaan ja täydet vuosilomat on.ite olen 23 vuotias ja ajanut 2 vuotta.onhan tässäkin duunissa asiakaspalvelua mutta aika vähän.fyysisesti raskasta työtä mutta eipä tarvii istua hikisessä toimistossa muiden konttorirottien seassa.
- ....
Nimetön kirjoitti:
tuu ajamaan roska-autoa.saat reipasta liikuntaa ja raitista ilmaa(varauksella)maisemat vaihtuu ja ei pomo hengitä niskaan,mitä nyt tietokoneen välityksellä seuraavat.palkka itellä vajaa 12 euroo tunti ja kaikki lisät maksetaan ja täydet vuosilomat on.ite olen 23 vuotias ja ajanut 2 vuotta.onhan tässäkin duunissa asiakaspalvelua mutta aika vähän.fyysisesti raskasta työtä mutta eipä tarvii istua hikisessä toimistossa muiden konttorirottien seassa.
Vois muuten olla ihan mulle sopivaa hommaa... Paiti että ei oo kuorma-auto korttia. Mut ei kai tuo ois paha ajjaa... Vaikka en tiä kuinka kauan mie sitäkään jaksasin ko oon aika helposti kyllästyvää sorttia. Pitäs olla työ jossa ois vaihtelua. Vaikka en tiä löyänkö mie koskhan semmosta työtä misä mie oikeasti viihtysin. Mutta aina on hyvä haaveilla... Tuossa ois kyllä plussina nuo ulkoilma, itsenäisyys ja fyysisyys. Hmmmm... pittääpä miettiä...
- Liian helppoa on
... kirjoitti:
Satun olemaan nainen ja ei intti kauheasti kiinnosta. Joskus sitäki tietenki mietin, mutta ku on sieltä juttuja kuullu niin ei kauheasti kiinnosta. Mut pittää tässä lähteä työkkärin ammatinvalinta psygologille. Sanoo sille ihan suoraan mitä haluaa ja ei yhtään antaa periksi että "joo ihan sama" vaan sanoa että ei kiinnosta. Mut kait tää elämä tästä joskus helpottuu. Ei hyviä aikoja ilman huonoja...
Hei provot, ei voi olla totta! Jos näin vetelää ja asennevammaista sakkia on paljon, on tänne tuotettava äkkiä maahanmuuttajia, jotka innolla tarttuvat työhön. Vetelykset elelkööt vanhempiensa riesana tai kerjätkööt. Ei vastikkeetonta rahaa kenellekään. Tekemätöntä työtä on! Lökäpöksyt heilumaan!
- työlääntynyt
Tuttu juttu.40 lähestytään ,puolenkymmentä ammattia,kymmeniä pätkätöitä ym. .. pskaa kokeneena voin kertoa et,työelämän suunta ei kyllä houkuttele.paljosta on tingitty ja vaatimukset on kovat mutta,palkat ei suhteessa ole nousseet vastaavasti.ja ihmetellään kun ei tahdo työntekijöitä löytyä...
- Jipe
Mieti asiaa niin että työ ei ole välttämättä pakkopullaa vaan kun pystyt osoittamaan kykysi työnantajalle(työn tarvitsijakin voisi olla oikea termi), niin voi olla että koet asian niinkuin itsellenikin kävi. Olin toisen palveluksessa n.20 v mutta nyt olen työnantajan 'roolissa' ja työtä riittää joskus liikaakin, joka oli varmaankin kirjoituksesi asian ydin. Itse ajattelin asian niin että jos ei ole työnantajaa niin ei myöskään tarvita työntekijää tai päinvastoin.Rahapuuta ei ole, eikä syömättä elä joten suurin osa meistä joutuu asian eteen tekemään osansa yhteiskunnassa...
- ei kiinnosta ammatit
olen 21 vuotias nainen, jolla takana puolikas lukio ja yksi ammattitutkinto, joka ei kiinnostanut enää opiskelun aloittaessani himpun vertaa.
nyt sitten työttömänä haahuilen, kun ei mikää ammatti eikä ala kiinnosta. ei jaksaisi enää koulussakaan istua, kun opintotuki on mitä on. ja olisihan se mukava päästä töihin tienaamaan, kun vain edes joku työ kiinnostaisi, mutta kun ei niin ei. ihmiset sanovat, että sama se missä työssä on, mutta se ei todellakaan mene niin. työssä vietetään kuitenkin per päivä vähintään se kahdeksan valoisan ajan tuntia ja ei sitä jaksa, jos ei työstään tykkää.- ...
mä kans 21vee nainen ja tasan sama tilanne ko sulla. työtön, mikään ei kiinnosta, halu johonki mielenkiintoseen työhön. Ois mukava kirjotella ja vaihtaa ajatuksia. Laitahan viestiä jos haluut: [email protected]
- työelämä..
... kirjoitti:
mä kans 21vee nainen ja tasan sama tilanne ko sulla. työtön, mikään ei kiinnosta, halu johonki mielenkiintoseen työhön. Ois mukava kirjotella ja vaihtaa ajatuksia. Laitahan viestiä jos haluut: [email protected]
itse valmistun kohta sh:ksi, työ sinänsä kiinnostaa vaan ei se mitä työelämä tuo tullessaan. Työssä olen ollut satunnaisesti kesät työharjottelut. Opiskelijana tottuu aika vapaaseen oleskeluun, nytkin vapaapäivä ja komea ilma, ulkoilemaan lähdössä :)
Pointtini on siinä, että työelämä vie sun vapaa-ajan. Harrastukset on tärkeitä, mutta se on tosi, että vaikka työni on mielenkiintoista, on se niin vaativaa että kun kello on kolme, on puhti niin poissa ettei jaksa enää mitään. Viime kesänä esimerkiksi olin töissä päivän, tulin kotiin, nukuin kaksi tuntia, loput vapaa-ajat raahauduin väkisin lenkille ja katoin tv:tä. Kesä oli kauneimmillaan ja hellettä riitti. Vaan ei jaksanut mitään. Se on niin perseestä että työ vie sun ajastas niin paljon ettei jaksa enää muuta. Ei koskaan saa nauttia kauniista päivistä keskellä viikkoa tehden mitä haluaa (no, vuorotyöhän tuo vapautta..). Sitten se riemu vasta repeäiski kun olis vielä kolme huutavaa kakaraa jaloissa ja olis pakko jaksaa töiden jälkeen hoitaa heidät ja itsensä ja parisuhde ja harrastukset ja kotityöt.Viikonloput usein kuluu sitten vaan palautumiseen.
Mihin jää se eläminen? Mielestäni kuuden tunnin työpäivät olis sopivia. Töissäkäymistä sinänsä kuitenkin kannatan, etten pidemmän päälle jaksais kotonakaan makoilla ja rahaakin pitää saada, mutta 5 päivää viikossa 8 tuntia päivässä-oravanpyörä ei vaan kiinnosta. Jos sais olla kolme päivää viikossa töissä ja neljä vapaalla ja sais hyvin rahaa-olisin tyytyväinen. - kauppaa
mene kauppaan siellä on tunnit 20-30h/ viikko ja 7-8€ tunti.
- Thrym
työelämä.. kirjoitti:
itse valmistun kohta sh:ksi, työ sinänsä kiinnostaa vaan ei se mitä työelämä tuo tullessaan. Työssä olen ollut satunnaisesti kesät työharjottelut. Opiskelijana tottuu aika vapaaseen oleskeluun, nytkin vapaapäivä ja komea ilma, ulkoilemaan lähdössä :)
Pointtini on siinä, että työelämä vie sun vapaa-ajan. Harrastukset on tärkeitä, mutta se on tosi, että vaikka työni on mielenkiintoista, on se niin vaativaa että kun kello on kolme, on puhti niin poissa ettei jaksa enää mitään. Viime kesänä esimerkiksi olin töissä päivän, tulin kotiin, nukuin kaksi tuntia, loput vapaa-ajat raahauduin väkisin lenkille ja katoin tv:tä. Kesä oli kauneimmillaan ja hellettä riitti. Vaan ei jaksanut mitään. Se on niin perseestä että työ vie sun ajastas niin paljon ettei jaksa enää muuta. Ei koskaan saa nauttia kauniista päivistä keskellä viikkoa tehden mitä haluaa (no, vuorotyöhän tuo vapautta..). Sitten se riemu vasta repeäiski kun olis vielä kolme huutavaa kakaraa jaloissa ja olis pakko jaksaa töiden jälkeen hoitaa heidät ja itsensä ja parisuhde ja harrastukset ja kotityöt.Viikonloput usein kuluu sitten vaan palautumiseen.
Mihin jää se eläminen? Mielestäni kuuden tunnin työpäivät olis sopivia. Töissäkäymistä sinänsä kuitenkin kannatan, etten pidemmän päälle jaksais kotonakaan makoilla ja rahaakin pitää saada, mutta 5 päivää viikossa 8 tuntia päivässä-oravanpyörä ei vaan kiinnosta. Jos sais olla kolme päivää viikossa töissä ja neljä vapaalla ja sais hyvin rahaa-olisin tyytyväinen.Mieti että ku minä tulen 8,5 tunnin työpäivän jälkeen kotio, teen kolme tuntia pakollisia kotitöitä ja ruokaa ja menen nukkumaan. Että jaksaa nousta töihin. Juuri ja juuri. Olen sanonut lääkärillekin että minulla ei ole elämässä mitään muuta kuin työ ja nukkuminen. Paitsi vloppuna. Lekurin mielestä ei ole ollenkaan outoa että tarvitsee joka ikinen yö yli kymmenen tuntia unta. Ja silti väsyttää.
- qwer1234
Thrym kirjoitti:
Mieti että ku minä tulen 8,5 tunnin työpäivän jälkeen kotio, teen kolme tuntia pakollisia kotitöitä ja ruokaa ja menen nukkumaan. Että jaksaa nousta töihin. Juuri ja juuri. Olen sanonut lääkärillekin että minulla ei ole elämässä mitään muuta kuin työ ja nukkuminen. Paitsi vloppuna. Lekurin mielestä ei ole ollenkaan outoa että tarvitsee joka ikinen yö yli kymmenen tuntia unta. Ja silti väsyttää.
Niinpä. Tuntuu, ettei elämässä ole mitään muuta kuin työtä. AAmulla ei ehdi tehdä mitään kotona ja työpäivän jälkeen on ne pakolliset ruoanlaitot ja muut puuhat, ja sitten täytyykin jo mennä nukkumaan keräämään voimia huomisaamuun.
Ja duunipaikalla pomot osaavat kyllä vaatia aina vaan enemmän tehokkuutta, mikään ei ole tarpeeksi, vaikka firma tekeekin huipputulosta. Kiitos meidän minimipalkalla uurastavien vuokratyöläisten. Jatkuvasti saat tehdä parhaasi, ettet tulisi potkituksi pihalle. Tällaista tämä työelämä nykyään. Uusia paikkojakaan ei noin vain oteta, ja tuntuu toisaalta olevan samantyyppinen meininki monilla muillakin työmailla. Olisipa kiva jäädä eläkkeelle, mutta 25 vuotta pitäisi vielä raataa, ellei sitten se lottovoitto napsahda kohdalle...
Kyllä välillä jyrsii niin älyttömästi!!! - Thrym
qwer1234 kirjoitti:
Niinpä. Tuntuu, ettei elämässä ole mitään muuta kuin työtä. AAmulla ei ehdi tehdä mitään kotona ja työpäivän jälkeen on ne pakolliset ruoanlaitot ja muut puuhat, ja sitten täytyykin jo mennä nukkumaan keräämään voimia huomisaamuun.
Ja duunipaikalla pomot osaavat kyllä vaatia aina vaan enemmän tehokkuutta, mikään ei ole tarpeeksi, vaikka firma tekeekin huipputulosta. Kiitos meidän minimipalkalla uurastavien vuokratyöläisten. Jatkuvasti saat tehdä parhaasi, ettet tulisi potkituksi pihalle. Tällaista tämä työelämä nykyään. Uusia paikkojakaan ei noin vain oteta, ja tuntuu toisaalta olevan samantyyppinen meininki monilla muillakin työmailla. Olisipa kiva jäädä eläkkeelle, mutta 25 vuotta pitäisi vielä raataa, ellei sitten se lottovoitto napsahda kohdalle...
Kyllä välillä jyrsii niin älyttömästi!!!Itse en odota eläkettä. Menee korkeintaan pari vuotta niin saan maksettua asunnon omaksi. Sen jälkeen alkaa huili. Aivan sama vaikka saisi kuinka huonoa rahaa, elelee sitten pienillä menoilla.
- motivaatio
Olen ottanut työn välttämättömänä pahana.
Edellytyksenä puutteen torjunnalle.
Tavoitteet ovat auttaneet sietämään sitä.
Ensin vaihtoehtojen puuttuminen. Ainoana vaihtoehtona olisi ollut vanhempieni elätettäväksi jääminen. Eivät nekään olisi sitä sietäneet!
Seuraavaksi perheen perustaminen ja jonkinlaiset minimipuitteet penskoille.
Sitten talon hankinta ja valan maksu.
Sen jälkeen tähtäimen kääntäminen v 50:een.
Tavoitteena työteon lopetus viisikymppisenä.
Toteutui 52-vuotisena.
Koko aikana 14-ikävuodesta 52:een oli tyydyttävää työtä ainoastaan kaksi vuotta.
Viimeiset vuodet kipristelin vittumoisissa pätkähommissa milloin missäkin.
Halu tulla toimeen omillaan ja ajoissa terveenä laiskistuminen olivat mielenkiintoni lähteinä. - Jarley
Muistan viela(skandit puuttuu, Englannissa yliopiston koneella oon) kuinka lapsena oli simmottia juttuja kuin unelmia ja suunnitelmia. Mie en omia lapsia o koskaan halunnut, mutta oli aika, jolloin ajattelin hankkivani tyon, josta pitaisin ja jaksaisin tehda sen lahemmas 50 vuotta.
Sitten menin tyoharjoitteluun kukkakauppaan ja talvipuutarhaan (molemmat ihan mukavia paikkoja) ja kesatoihin kitkemaan (vahemman mukava paikka). Seitseman vuotta jaksoin kesatoita samassa paikassa, kestaen sen kun miuta uudemmat tyolaiset sai tehda kaikki mukavammat tyot - mie olin ryhman kitkija. Melkein ainoa asia, mita koskaan paasin tekemaan.
Seitseman kesan palkoilla en o edes opiskeluani kyennyt maksamaan, nytkin on lahemmas 16000€ velkaa. Ja se on viimein iskostunut paahan: Suomessa tyota tekemalla ei rikastu. Sita saa aina painaa niska limassa jollain surkealla 1000-1500€ kuukausipalkalla, josta hyvalla lykylla jaa kateen vuokran, laskujen ja verojen jalkeen tarpeeksi rahaa ruokaan. Sitten kai vain iski masennus kun tajusin ettei siita tule mitaan vaikka kuinka yritan. Jos asuisi kotona ja maksaisi mitatonta vuokraa saattaisi elaa ihan mukavasti. Mutta ei yhden ihmisen palkassa ole koskaan tarpeeksi oman asunnon ostamiseen. Tai jos onkin, niin sitten maksaa sita lainaa takaisin melkein koko tyokykyisyys ikansa.
Ei ole herkkua elama. Ei tyollistettyna tai ilman.- taallakin
Tyoelamassa on maailmanlaajuisesti tapahtumassa murros. Ihmisilla on rahaa enemman kuin koskaan ennen, eika rahan takia tarvitse olla enaa toissa samoin kuin ennen vanhaan. Siita syysta pelkka rahan ansainti ei enaa riita, vaan halutaan etta tyo on osa elaman mielekkyytta ja asia joka lisaa hyvinvointia eika vahenna sita. Mielestani ilmio on positiivinen.
Itse olen kolmekymppinen, ikani patkatoissa ollut, kokeillut noin 15 eri ammattia ja nyt opiskelemassa. Ennen opintoja olin tyottomana pari vuotta, koska en kertakaikkiaan tiennyt mita haluaisin toikseni tehda enka halunnun menna vakisin vaantamaan. Pakolla tervaa paivat juoden maksoi terveyteni jo aiemmin, enka halua enaa koskaan joutua samaan ansaan.
Ongelma on se, ettei yhteiskunta tue tallaista tyoelaman muutosta. Se haluaa vakisinkin pitaa kiinni "toita on tehtava vaikka hampaat irvessa" -ajattelutavasta, vaikka sen aika oli ja meni ajat sitten. Itse tympaannyin asiaan niin pahasti etta halusin ja myos lahdin ulkomaille. Vaikka kilpailu niin opiskelu- kuin tyopaikoista on huomattavasti kovempaa ulkomailla, en halua takaisin Suomeen toihin. Ehka sitten vanhana voin tulla takaisin, kun on aika siirtya elakkeelle.
- ja arvaa mitä?
Onnellisinta aikaa elämässäni vaikkei rahaa olekaan samaan tapaan. Älkää perustako elämäänne materialle!
- SeilaajaSepi
Sattuneista syistä jouduin eläkkeelle 20 vuotiaana mutta silti on tullut kokeiltua kaikkia duuneja.Keittiöhommia,kuljetusalaa,opiskelua.Duunit on ollut pätkittäisiä ja opiskelu kanssa.Välillä ollut pitempiäkin jaksoja tekemettä mitään.No nyt on ns.kunnon duuni n.9-17.Mut jotenkin ahistaa kun pitää mennä kellon mukaan jonkun toisen pillin mukaan.Ehkä se johtuu siitä kun on ollut ittensä työnantajakin ja mennyt omia aikojaan.Luulen vaan että kun on liian vanha ja ei ole tottunut työelämän rutiineihin ni ei niihin vanhana enää opi.Yli 30 senä tuntuu olevan aika hankalaa heräämään 8 aikaan aamulla ja toimistolla olo 9-17 ei kanssa paljon nappaa.Tietenkin jos ei ole rahaa on tehtävä töitä että pärjää se on kaikkien hyvä muistaa,jos on tarpeeksi rahaa ni mitä sitä töitä tekemään jos aika ei käy pitkäksi oloneuvoksena!
- i8hmisillä on nurkaty väärä...
rumia Mariskooleja joita ei sitten perilliset huoli suin surminkaan. Kaatopaikalle kärrätään tonneittani lukemattomia kirjasarjoja...kannattas panostaa nekin rahat omaan hyvään oloon, kuka mitenkin.
- njaammm
Ja yhtä vaaarallinen liiallisena terveydelle kun se liika suola!
- suolaton..
Minä en käytä suolaa ollenkaan.
- eps
suola ja kaikkihan tietävät että suola on epäterveellistä.
- työssä tylsää
Itselläni on hieman samankaltainen ongelma, mutta en ole ajatellut asiaa ongelmana. Itse olen 24-vuotias ja ollut työelämässä yli 3 vuotta. Lähes mikään käymäni koulutus ei ole todella kiinnostanut, tärkeintä olikin valita sellaiset joita ei suoranaisesti inhonnut. Tällä hetkellä voisin sanoa pitäväni työstäni koska en inhoa sitä eikä se ole liian stressaavaa. Silti minulla ei ole mitään sen suurempaa innostusta työhöni, työtä teen koska siitä saa palkkaa. Joskus pännii mutta en halua lopettaa, sillä tiedän että lähes kaikki muut työt olisivat paljon vastenmielisempiä ja stressaavampia. Jos minulla olisi sen verran rahaa ettei tarvitsisi käydä töissä, silloin en kävisi vaan voisin keskittyä todellisiin kiinnostuksen kohteisiini, joilla on kuitenkin melko vaikeaa tienata elantoaan. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä :)
- Make60
Eihän ketään työnteko kiinnosta mutta raha kiinnostaa. Itse en ole kiinnostunut töistä vaan ainoa motiivi on raha. Jos vaatii kunnon palkkaa niin sen eteen täytyy jotain tehdä. Jos haluat tienata vaikka 3000€ kuussa niin pitää olla joko hyvin koulutettu tai tehdä paljon töitä.
Ostappa itsellesi asunto ja vaikka 100000€ euroo lainaa niin pitäisi työnteko maistua. Kun olet 50-vuotta niin omaisuus pitäisi olla 200000 euron luokkaa jos olet onnistunut tekemään oikeita ratkaisuja.- 20 vuotta samassa paikassa
olen nyt ollut vuoden sairaslomalla töistä uupumisen johdosta(lue täydellinen motivaation puute). Käteen jäi kuussa palkkaa n. 1300 euroa vuokra asunnosta 800 euroa. 500 jää kuussa laskujen maksuun ja elämiseen ja sitten painat hulluna 6-14 ja oikeasti aivan sairaalla kiireellä. 20 vuotta samassa työpaikassa ja nytkö urani huipulla =). Omaa asuntoa en pysty hankkimaan, koska ei ole minkäänlaista takausta (vanhemmat kuolleet ja enpä keksi muitakaan takaajia ellei teistä joku halua lähteä). Nyt saan oikeasti saman rahan käteen asumistukien ja soskun jälkeen. Työ on yhtä helvettiä, mutta onneksi tulee tuota rahaa niin perkeleesti, että jaksaa juosta joskus ilman taukojakin tuon 8 tuntia!
- elämäntapa
20 vuotta samassa paikassa kirjoitti:
olen nyt ollut vuoden sairaslomalla töistä uupumisen johdosta(lue täydellinen motivaation puute). Käteen jäi kuussa palkkaa n. 1300 euroa vuokra asunnosta 800 euroa. 500 jää kuussa laskujen maksuun ja elämiseen ja sitten painat hulluna 6-14 ja oikeasti aivan sairaalla kiireellä. 20 vuotta samassa työpaikassa ja nytkö urani huipulla =). Omaa asuntoa en pysty hankkimaan, koska ei ole minkäänlaista takausta (vanhemmat kuolleet ja enpä keksi muitakaan takaajia ellei teistä joku halua lähteä). Nyt saan oikeasti saman rahan käteen asumistukien ja soskun jälkeen. Työ on yhtä helvettiä, mutta onneksi tulee tuota rahaa niin perkeleesti, että jaksaa juosta joskus ilman taukojakin tuon 8 tuntia!
riippuu ihan siitä, mitä ihminen itse kokee tarvitse vansa. Itse arvostan vapaa-aikaani niin paljon, että teen mieluiten osa-aikatyötä vaikka voisin tehdä myös kokoaikaisena. Käteen jää verojen jälkeen 500-700 euroa kuussa, josta noin 250 euroa menee yhtiövastikkeeseen. Rahat riittävät ihan hyvin ruokaan, laskuihin, vaatteisiin ja matkustamiseen. Välillä jää rahaa säästöönkin, periaatteena on että ainakin tonni pitää aina olla tilillä. Miten tämä onnistuu? Omistusasunto, ei autoa, en juo, en polta, en käy kahviloissa, en lue lehtiä enkä osta mitään mitä en koe tarvitsevani. Tuntuu että ihmiset ovat tyytymättömiä moninkertaisiinkin palkkoihinsa kuin mitä minulla on. Itse olen tyytyväinen enkä tunne tarvitsevani enempää.
- ei oikein
olen päälle neljäkymppinen nainen,ja melkeiin koko elämäni ollut pätkätöissä. 20-27 vuotiaana olin töissä vakkarina,mutta kun lama iski niin viskattiin pihalle. nyt olen ollut muutaman kuukauden työttömänä,ja ansiosidonnaista saan. viime työpaikka oli tosi kiva(kylläkin palkkatuella)ja jos olisi ollut vakkaripaikka,niin olisi ollut unelmien työ.nyt laiskottaa..pelkään,että mihin työkkäristä seuraavaksi pakotetaan.ei vain oikein nyt kiinnosta mikään. vaikuttaa varmaan se,että kun ikääkin tulee,niin vaikeampi on saada töitä. ja naisvaltaisilla aloilla on paljon pätkätöitä. rahallisesti pärjään hyvin. ei mikään hyvä liiton korvaus,mutta kuitenkin.tosiaan,90-luvun laman jälkeen vain pätkähommia,ja nyt ei ole motivaatiota hakea mitään töitä...
- Työn orja
Mä oon niiiin kyllästynyt työntekoon. Elämä on vaan töissä käyntiä ja kotona ei jaksa tehdä muuta kuin töllöttää tv:tä. Kuka saa...a on keksinyt työnteon. Vois sitä jotain mielekästä tehdäkin, kun sais päättää itse työajoista. Elämä menee hukkaan. Kuka keksi, että työajan pitää olla 8h? Ja 5pv/vko? Sopiva työaika olis 4-6 h kolme krt/vko:ssa, niin jäis oikeelle elämällekin aikaa.
- niin ei tartte tehrä töitä...
Ite sijotin 5500e n.2v sitten ja nyt on elo helpannu...
- näin on nännit ja muut näpp...
niin ei tartte tehrä töitä... kirjoitti:
Ite sijotin 5500e n.2v sitten ja nyt on elo helpannu...
- jo tuossa iässä
Vaikka on myönnettävä, ettei minuakaan kiinnosta työ jossain tunkkaisessa Kilpailuvirastossa. Vaan pakko sitä on duunia tehdä ja pitää yhteiskuntaa toimivana.
- r5t64t
Yhteiskunta saisi jäädä toimimatta. En yhtään surisi jos ihmiset kieltäytyisivät paklkkatyöstä ja siirtyisivät omavaraistalouteen, kuten ennen aikaan. Siinä sitä olis raskasta, mutta hyödyllistä työtä päivittäin eikä tarvitsisi palkasta miettiä, kunhan saa perheen ruokittua.
Sitä ihaillaan nykyaikaa, mutta tämähän on ihan perseestä. Toivon ja uskon, ettei tällainen meno kauaa jatku vaan maailman uudelleen järjests on tulossa.
Siihen asti hyvät ystävät, yhteiskunnan ajatuksista ja tavoista kärsivät, emme voi kuin kärsiä mutta muutos on tulossa! Luonto kyllä laittaa ihmisen kuriin ja näyttää ihmisille heidän oikean paikkansa!
Muistakaa, maailmankaikkeus on loputon. Kaikki mitä koemme täällä on merkityksetöntä. Palkkatyö on täysin merkityksetöntä, sille on vain annettu kauhea arvo täällä Telluksella, jotta tätä "ihanaa" nyky-yhteiskuntaa (ryöstöyhteiskuntaa) voidaan pitää yllä.
Kieltäytykäämme nykyajan kierouksista! - tässä iässä minäkin
Mulla tulee ihan kohta mittariin 40 ja palkkatyötä tehnyt elämäni aikana alle 2v. Edellisestä työstä on jo sen verran aikaa etten taida enää töitä tehdä päivääkään. Kursseilla on tullut istuttua useita vuosia.
- Elääkin pitää
Ajatelkaas mikä on vaihtoehto jos ei ole töitä? Perustatko elämäsi peruspäivärahan varaan?
Minäkin olisin heti valmis eläkkeelle jos pääsisin, mutta ajattelen näin: työ on keino hankkia rahaa perheen elättämiseen, laskujen maksuun ja harrastuksiiin. Elämäni mielekkyys on muualla kuin työpaikalla.
Ajattele ammattimaisesti: hommat hoidetaan ja that´s it. Ei työtä tarvitsekaan rakastaa.
Työ on elämää varten mutta elämä ei ole työtä varten. - buhaha
Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemällä!!
aijaij.. se on chao! - mielenkiintoa
Olin 13-vuoitaasta alkaen kaikki kesälomat kokonaisuudessaan töissä eri paikoissa.
Heti intin jälkeen häivyin sveduihin jossa muutin paikkakuntaa muutaman kerran.
Sinun ikäisenä minulla oli ollut kesä- ja joululomatöiden lisäksi ainakin kymmenisen erilaista työtä useilla paikkunnilla.
Ilmeisesti minulle sopii vaihtelu.
Lyhyin työsuhde oli 2-päivää. Palkkani valehdeltiin.
Koneasentajana, hitsaajana, pikieristäjänä, auton kokoonpanijana, hotelliportierina, ravintolavahtimestarina, rakennuksen sekaduunarina, tiilitehtaalla, syylärin tinaajana, ym.
Mielenkiinto löytyi vaihtelusta ja muusta elämän sisällöstä.
Työt, työkaverit, paikkakunnat ym. vaihtui.
Jos joku työ ei kiinnosta niin kannattaa vaihtaa! - niceboc
Vain 8% nauttii työstään ja 40% vihaa työtään. On mukavaa elää pääomatuloilla.
- N24
Valmistuin vuonna 2003 kokiksi. Mua ei kiinnostanu se koulu jo alottaessa sitten *piip* vertaa, mutta minkäs teet kun ei saanut lähtä kotoa pois muualle opiskeleen ammattia mikä kiinnostaa. Valmistumisen jälkeen en sitten saanut ees töitä muuta kuin sitä työkkärin kiristys taktiikka "sun on pakko mennä päivärahalla sinne tai joudut karenssiin" työtä.
Olin yhteesä vuoden paskalla "palkalla" keittiöhommissa ja sain kaikki paskat hommat tehä siellä.Palo käpy totaalisesti. Silloin sain tarpeekseni lopullisesti siitä ammatista. Oli siinä kyllä sekin, ku päivän ensin teit sapuskaa "töissä" niin kotona sai ruveta sit tekeen vielä miehelle ja itellekki sitä sapuskaa.
Kampesin itteni vuonna 2006 kauppikseen ja olen ollut töissä kaupassa maaliskuusta 2007 saakka. Motivaatio 100%. Paljon mielekkäämpää ku joku hemmetin sapuskan laittaminen paskalla palkalla valittaville asiakkaille.
Laski kyllä työmotivaatio tuossa edellisessä ammatissa nollaan. vieläku työ"kaverit" oli niin vittumaisia että silmille hyppivät.
Kun sain tuon työpaikan niin ilmotin oikein pirullisesti työkkäriin s-postilla näin :
Sain ITSE hankittua PAREMPIA töitä ja sopimuksessa EI ole työsuhteen päättymisajankohtaa. Voi vitsi mitä hilpeyttä ja mielihyvää siitäki sai. Tais mennä rouvalla senssit sekasin kun se oli sitä mieltä etten minä pääse millään kauppaan töihin. Ei minusta kuulema ollu semmoiseen.
ÄHÄKUTTI!!
heh. Juttuni vaikuttaa lievästi katkeroituneen työkkärin entisen asiakkaan tilitykseltä, mutta tuommosta se on täällä.Kaverilleni se työkkärin kiva rouva oli sanonu samaa, ettei se pääsis hakemaansa työpaikkaan. Kas kummaa se pääsi! Tuommonenki laskee kummasti sitä motivaatiota.
Ei voi muuta sanoa ku ihme hommaa. - orjat
Get the money, get the prize!
Vain luusereilla on kiire. Vapauta itsesi työn orjuudesta. - total vittuuntunut
Eipä ole työhommat repiny hermoja vuoden -92 jälkeen. Työkkäristä osoittivat useitakin paikkoja mutta kun en "jostain syystä" päässyt niihin, lopettivat pommittamisen. Välillä käyn jotain tyhjänpäiväisiä työvoimakursseja, saa vähän ylimääräistä. Palkkatyöhön en vittu lähde enää, ennemmin lähden vaikka elinkautista lusimaan. Loppuaikoina työnteko vitutti niin raskaasti että varmasti työkavereitakin vitutti olla mun kans samassa paikassa, ja niin vitutti muakin katsella kenekään naamaa. Parempi oli lopettaa hommat ennen kuin olis päässä naksahtanu ja tehny jotain peruuttamatonta..
- nainen 29v
sitten 18 vuoden päästä kun asuntoni on maksettu, muuttaa keskelle korpea ja kasvatan siellä itse oma sapuskani ja lämmitän mökkini puilla. Myös äitini talon perin aikanaan ja siitäkin saan hyvät rahat, jotka voin sijoittaa ja itse vaan levätä laakereillani. En todellakaan aio eläkeikään asti painaa hommia kun jo nyt alkaa kroppa oireilla liiasta työstä.
Sitäpaitsi ei meidän ikäpolvi koskaan pääse eläkkeelle, itse on huolehdittava että asiat on vanhana hyvin.
8h päivässä on ihan liikaa varsinkin jos on kyseessä yksitoikkoinen toistotyö jossa teet samaa liikettä koko ajan. Minä tekisin mieluusti 6 tuntista päivää, tai nelipäiväistä työviikkoa vaikka se palkkaa laskisikin. - Lurputin
nainen 29v kirjoitti:
sitten 18 vuoden päästä kun asuntoni on maksettu, muuttaa keskelle korpea ja kasvatan siellä itse oma sapuskani ja lämmitän mökkini puilla. Myös äitini talon perin aikanaan ja siitäkin saan hyvät rahat, jotka voin sijoittaa ja itse vaan levätä laakereillani. En todellakaan aio eläkeikään asti painaa hommia kun jo nyt alkaa kroppa oireilla liiasta työstä.
Sitäpaitsi ei meidän ikäpolvi koskaan pääse eläkkeelle, itse on huolehdittava että asiat on vanhana hyvin.
8h päivässä on ihan liikaa varsinkin jos on kyseessä yksitoikkoinen toistotyö jossa teet samaa liikettä koko ajan. Minä tekisin mieluusti 6 tuntista päivää, tai nelipäiväistä työviikkoa vaikka se palkkaa laskisikin.Minäkin inhoan työtäni sydämeni pohjasta, mutta ehkä vähän eri lähtökohdista kuin monet muut yllä.
Ensinnäkin, paikka on vakituinen, palkka 3000, hyvät edut ja työkaveritkin on ihan ok.
Mutta sitten.. Täällä ei ole mitään tekemistä. Suurimman osan ajasta istun ja surffaan ja luen keskusteluja. Minulla ei ole tähän hommaan koulutusta, joten yleensä jos minun pitäisi tehdä jotain, en ymmärrä siitä mitään, ja menee yöunet, kunnen voi sanoa kenellekkään etten osaa. Etenemismahdollisuuteni ovat täysin nollassa.
Ihan joka päivä vituttaa, inhoan tulla tänne, inhoan istua tässä ja inhoan ajatellakkin tätä paikkaa.
Mikään ala ei kiinnosta minua, minulla on tradenomin koulutus, mikä ei koulutua yhtään mihinkään ja kävin sen koulun kun ajattelin että joku koulutus on hankittava. En voi vaihtaa työpaikkaa, koska en saa mitään kunnon töitä, enkä vaihda mihinkään 1500e kuussa en yleensäkkään tajua miten joku suostuu tekemään töitä sellaisella rahalla, jolla ei elä!? Mitä sellainen touhu on, että joka päivä 8h töitä ja joka kuu itku silmässä kun rahat ei vaan riitä. Elin silllä tavalla vuosikausia, ei kiitos enää.
Niin siis pointtini on, että meitä on varmaan aika paljon, joita mikään ala ei kiinnosta. Ei minulla ole mitään neuvoa, itse olen ajatellut vaan pinnistellä ja toivoa että joku ihme tapahtuisi ettei tätä sontaa tarttisi enää kestää.
- romaani
Olen ollu työttömänä 4 vuotta sitä enen oli vaki duuni otin lopari ja olen tyytyväinen päätökseen.
nyt teen satunnaisesti pätkä duuneja jos sattuu huvittaa.
Tyhmä paljon töitä tekee viisas pääsee vähemmällä. :D - Työhönsä leipääntynyt
Kerrassaan mukavaa luettavaa...
Tässä vähän kevennystä päivään itsekullekkin...
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=461 - 21
Ehdottomasti sinun kannattaa etisiä ala, joka kiinnostaa edes siinä alkuvaiheessa. Olet niin nuori, että koko työikä on vielä edessäsi. Jos nykyisessä paikassa vituttaa, vaihda muualle, jos suinkin pääset.
- henkinen kantti
Eihän tavalliset duunit ole kuin olosuhteiden sanelema pakko.
Ei niitä ketään rakasta tai tietysti poikkeuksiakin löytyy jotka vahvistavat säännön,mutta se onkin toinen juttu se.
Hammasta purren on tullut tehtyä duunia ja vituttaa ihan joka päivä,jos palkka putoaa tuosta niinkuin vahvasti jatkossa näyttäisi olevan,taidan vittuillakseni olla saikulla kunnes heittävät pihalle.
Eikä tule ikävä.Siirryn sitten vaikka harmaalle vyöhykkeelle.- SAIKULLA
sairaslomalla sitten odottelet KELAN sairaspäivärahoja pari kuukautta, kunhan työnantajan palkanmaksuvelvollisuus loppuu. Ja se loppuu jokaisen kohdalla jossain vaiheessa kun olet tarpeeksi kauan saikulla.....TIEDOKSI VAAN.. T YKSI JOKA ODOTTAA KELASTA JO TIES MONETTAKO VIIKKOA NIITÄ SAIRASPÄIVÄRAHOJA!!!!! NÄIN TAAS TÄÄLLÄ HYVINVOINTIVALTIOSSA!!
- voi voi
Aika karua luettavaa tämä ketju. Ei ole tainneet kauniit puheet työntekijöiden työssäjaksamisesta tavoittaa käytäntöä. Päinvastoin näyttää kusevan pahan kerran.
- Seen all
Tuttu tunne varmaan monelle työssäkäyvälle, kannatta miettiä haluaako todella jatkaa kyseisessä paikassa, vai vaihtaa paikkaa jos mahdollisuus aukeaa. Asiasta oli kirjoitettu muutamastakin eri näkökulmasta selviydy.fi sivustolla. Suosittelen että katsot muitakin mahdollisuuksia, vietät töissä kuitenkin kolmanneksen vuorokaudesta. Tsemppiä!
- on muita
Epäoikeudenmukainen johtaminen on vienyt työmotivaation. Esimies pelkää joitakin hankalia alaisiaan ja toteuttaa heidän tahtoaan, ja työskentely sekä asiakkaat kärsivät.
- Ha Jalla
Samanlainen tilanne myös minulla. Jouduin yrityksen organisaatiomuutosten vuoksi sijoitetuksi työhön, jota vihaan. Olen nyt 2,5 vuotta koittanut jaksaa ja nyt se on loppu. Vain karenssi estää irtisanoutumiseni.
Tunnen olevani vankilassa, suorittamassa tuomiota jostain kuvitteellisesta rikoksesta. Työni vie kaikki voimat, koko ajan lisää vaatimuksia ja velvoitteita, paska valuu pomoilta alaspäin ja asiakkaat vittuilee päin naamaa.
Olen sairastunut työni vuoksi vaikeaan masennukseen johon syön nyt lääkkeitä. Masennus vaikuttaa negatiivisesti muuhun elämänlaatuun, parisuhteeseen ja sosiaaliseen elämään työn ulkopuolella.
En jaksa enää tätä. Olen epätoivoisesti koittanut löytää uutta työtä, mutta eipä vaan löydy. Enhän kuitenkaan halua hypätä ojasta allikkoon.
Olen nyt masennuksesta sairaslomalla. Haluan parantua, jotta saisin elämäni taas raiteilleen ja jaksaisin liikkua, nähdä ystäviä ja pitää itsestäni huolta. Olen koittanut ehdottaa töissä lyhyempää, esim 6h päivää jotta jaksaisin, mutta tähän ei suostuta. Ollaan sitten saikulla. - wcl_
Ha Jalla kirjoitti:
Samanlainen tilanne myös minulla. Jouduin yrityksen organisaatiomuutosten vuoksi sijoitetuksi työhön, jota vihaan. Olen nyt 2,5 vuotta koittanut jaksaa ja nyt se on loppu. Vain karenssi estää irtisanoutumiseni.
Tunnen olevani vankilassa, suorittamassa tuomiota jostain kuvitteellisesta rikoksesta. Työni vie kaikki voimat, koko ajan lisää vaatimuksia ja velvoitteita, paska valuu pomoilta alaspäin ja asiakkaat vittuilee päin naamaa.
Olen sairastunut työni vuoksi vaikeaan masennukseen johon syön nyt lääkkeitä. Masennus vaikuttaa negatiivisesti muuhun elämänlaatuun, parisuhteeseen ja sosiaaliseen elämään työn ulkopuolella.
En jaksa enää tätä. Olen epätoivoisesti koittanut löytää uutta työtä, mutta eipä vaan löydy. Enhän kuitenkaan halua hypätä ojasta allikkoon.
Olen nyt masennuksesta sairaslomalla. Haluan parantua, jotta saisin elämäni taas raiteilleen ja jaksaisin liikkua, nähdä ystäviä ja pitää itsestäni huolta. Olen koittanut ehdottaa töissä lyhyempää, esim 6h päivää jotta jaksaisin, mutta tähän ei suostuta. Ollaan sitten saikulla.Vähä sama homma meinaa olla. Oon nyt ollu nykyisessä ja ensimmäisessä työpaikassani 3 vuotta. Menin sitte heti kun valmistuin ammattikoulusta. Ja nyt työ on vain ruvennut maistumaan niin puulta. Tykkään kyllä työkavereista, mutta kaikki muu sitten nyppiikin. Varsinkin kun on tehnyt koko tuon kolmen vuoden ajan yötöitä, 00-08 vuoroa melkeinpä. Haluaisin saada "normaalien" ihmisten rytmin, vaikka se tietääkin sitten aika kovaa palkanalenemista..mutta raha ei vaa merkkaa kaikkee. Joka hiton ilta ärsyttää, kun pitää taas lähtee duunii. Oon jo vähän aikaa seurannut avoimia työpaikkoja ja erilaisia muita kouluja..En yhtään tiedä mitä tekisin. :S Haluaisin vain saada..elämän. :( Kokoajan se irtisanoutuminen töistä on vaan vaikeampaa ja vaikeampaa, varsinkin kun on vakkarisopimus. Argh.
- Sinisilmiesi tähden
Oisko 2-3 vuodessa alkanut jo kiinnostaa jokin? Oisko rahat loppunu ja ollu pakko mennä töihin? Vai onko elämä ottanut takapakkia kaikinpuolin, kun työt ei kiinnosta?
Kuinkahan moni sitä paitsi tässäkin maassa nyt siinä ihanneammatissaan loppujen lopuksi on, joka joka päivä tuntuu niin ruusuiselta että. Veikkaan, että niitä on loppujen lopuksi melkoisen vähän. Työelämässä yx päivä on paska, toinen päivä voi menetellä, toisinaan voi olla kivaa, huippua tosi harvoin, vaikka tienestit olisi kuinka hyvät.
Kyllä nuorille ihmisille pitäis antaa jonkinlaista koulutusta mitä on arki, piirtää heidän "sinisilmiensä" eteen kuva todellisuuspohjaisesta työelämästä. Tosin nämä äidin ja isin helmoista tulevat pehmoleluilla kyllästetyt pikkuprinssit ja -prinsessathan kyllä ilmeisesti kauhistuisivat siinä määrin todellisuuskuvasta, että heidät pitäisi laittaa heti johonkin hoitoon kauhean traumansa takia. - Jepulis765
Itse jäin n. puoli vuotta sitten työttömäksi omasta tahdostani. Työtehtävät olivat mielestäni minulle juuri sopivia, mutta itse työnantaja oli mielenvikainen kiukuttelija. Työn jälkeen yritin päästä yhteen koulutukseen, joka olisi antanut pätevyyden tietynlaisiin tehtäviin, mutta minua ei edes otettu haastatteluun. Olen yrittänyt löytää uutta työtä, lähtenyt liikkeelle aivan ruohonjuuri-tasolta. Olen hakenut mm. R-kioskille ja kauppaan ja muita yksinkertaisia tehtäviä. Mutta kun mihinkään en kelpaa, kukaan ei halua minua palkata. Siitäkään huolimatta että olen ylioppilas ja on eräs ammattitutkinto. On se niin kummallista, että en kelpaa tekemään yksinkertaisiakaan hommia, vaikka olen nuori ja aina saanut hyvät arvostelut edellisistä työpaikoistani. Olen todella turhautunut tähän tilanteeseen ja yhteiskuntaan!! Nyt sitten olen siinä pisteessä, että en jaksa oikein innostua mistään. Ei huvita hakea töitä, ei yrittää mitään. Olen pakotettu elämään jollain pienillä tuilla. Kun en kerta työmarkkinoille kelpaa, niin yritän nauttia tästä vapaudestani.
- kale.
Juu, ikää yli 40 v ja tässä virastossa 5 v takana. Tällä alalla johta 10 v. Tylsää ja tympäisevää, vittumaista ja ikävää, pomot kusipäitä byrokraatteja ja palkka paska. Tekisi mieli irtisanoutua ja luultavasti sen teenkin lähivuosina -kerään ensin säästöön jotta pärjää karenssiajan ennen ansiosidonnaista. En tiedä mitä tämän jälkeen mutta tätä jos eläkkeeseen asti teen tulen zombieksi. Välillä kadehdin suoraan sanoen "syrjäytyneitä" työttömiä jotka aamusella lampsivat lähiökapakkaan bisselle. Ei vaivaa stressi.
- väsynyt73
Aina jaksetaan valittaa, kun nuoret ja keski-iän kynnyksellä olevat väsyvät töihinsä. Moralisoidaan että "ennen miehet rautaa ja laivat puuta" tyyliin. Faktaa on se, että ainakin niissä töissä, missä itse olen ollut, on työnteko ihan järjettömän hektistä. Kateellisena kuuntelen, kun vanhat työntekijät kehuskelevat "se vanha hyvä xxx:n (edellinen yrityksen nimi) aika, silloin käytiin ruokkiksella pelaamassa biljardia, yksi päivä töissä tehtiin vähän töitä ja sitten keksittiin kaikkea hölmöä ajanvietettä". Tuo malli ei kyllä enään päde. Ei pikkujouluja, tykytoimintaa saa ruinuttaa huolella. Teami henki on näin ollen täysin kateissa, kun edes syömään ei koskaan mennä yhdessä. Töitä tehdään kieli vyönalla. Kiukutellaan, kun et ehdi tekemään ja työntekijät kiukuttelevat toisilleen. Kytätään toisten tuloja ja menoja, vahdataan, valitetaan, jauhetaan jne. Aina pitää olla joku hampaissa. Kaikki tämä hektisyys on vienyt mehut kaikilta. Jos et käy kahvilla muiden kanssa tulee valitusta, mutta jos satut menemään kahville samaan aikaan, yrität kaikin keinoin pitää kielenkannat kurissa, ettet menettäisi hermoja sille syöjälaumalle. Kiitosta ei saa mistään, keppiä tulee senkin edestä. Tervetuloa 2010-luvulle, näin suomessa paiskitaan töitä.
- jotain 28 vuotta pit
Olen 37 vuotias ja ihan kypsä työhöni. Työtä on vaikea vaihtaa koska ammattini on sillälailla spesiaali, että koulutuksellinen ammattitaitoni ei sovellu oikeastaan paljon muuhun. Vaihtoehtoina on vaan purra hammasta ja keksiä joka päivä syy jaksaa vielä yksi päivä, ryhtyä työttömäksi tai alkaa tekemään "mitä nyt milloinkin saa" hanttihommia. Lyhyistä kursseista ei ole mitään iloa ja monivuotista koulutusta en enää jaksa. On niinsanottu pattitilanne päällä. Yrittäjyyttä olen miettinyt mutta ei ole pääomaa ja yhteiskunnan tuki tässä on tosi vähäistä. Kun menee esim TE keskukseen niin niiden yrittäjyysjutut kuulostavat ainoastaan työttömyystilastojen siivoamiselta. Todellista apua sieltä ei tunnu saavan ollenkaan. Puuh!
- pöölliyh
Olen ollut omassa hommassani 2kk ja joulukuun loppuun asti pitäisi olla.Ongelma on se,että minulla ei ole ideoita kuinka kehittää työtäni.Toinen osa työstäni on selvää,mutta tää toinen homma vaan kyrsii.En haluaisi irtisanoa itseäni,koska olen juuri jalkani työelämään saanut.Työkaverit ovat ihan mukavia heissä ei ole valittamista.
- 29
Voitin lotossa. Nyt on pärjännyt ihan hyvin töitä tekemättä.
- erterteryyr
Ihmisen hyvinvointi on=hastala vista molo hommat :)
- vinkki.
erterteryyr kirjoitti:
Ihmisen hyvinvointi on=hastala vista molo hommat :)
Työssä jaksamiseen. Kannattaa olla työttömänä 3-5 vuotta,jotta raha-asiat ehtivät mennä täysin sekaisin ja perseaukisuus on arkielämää,sen jälkeen jos löytyy työpaikka ei työväsymyksestä ole tietoakaan.
- vinkkimies -
vinkki. kirjoitti:
Työssä jaksamiseen. Kannattaa olla työttömänä 3-5 vuotta,jotta raha-asiat ehtivät mennä täysin sekaisin ja perseaukisuus on arkielämää,sen jälkeen jos löytyy työpaikka ei työväsymyksestä ole tietoakaan.
Minä olen ollut työtön jo 8 vuotta ja raha-asiat paremmin kuin koskaan. Velaton kämppä, eikä muutakaan velkaa. Autollakaan ei ole vielä montaa vuotta ikää ja pystyn päivittämään sen tuoreempaan kun tarvii, ilman lainaa.
- samaa mieltä
vinkki. kirjoitti:
Työssä jaksamiseen. Kannattaa olla työttömänä 3-5 vuotta,jotta raha-asiat ehtivät mennä täysin sekaisin ja perseaukisuus on arkielämää,sen jälkeen jos löytyy työpaikka ei työväsymyksestä ole tietoakaan.
Tuossa piilee kyllä vähintään osatotuus. Tarkoittaakohan se sitten, että osaamme arvostaa asioita vasta menetettyämme sen...tiedä sitten...
- runkkeli
tapa ittes....vitun raajaton raukka paska...et tiedäkään kuinka halpa oot,.
- LDSKJFAÖLSJFDÖALKSJF
Ammattiin valmistumisen jälkeen olen ollut työelämässä hurjat 2kk. Alamäki oli omasa elämäsä alkanu paljon aikasemmin, mutta se tuli vasta töissä esille. Nyt oon ollu 8v. työttömänä - tehnyt kaikenlaista Kelan yms. ilmaistöitä (3e/h) - varhaiseläkkeellä usiamman vuoden. Työmotivaatio on todellakin hukasa! Kun halusi töihin: Ei päässy. Nyt kun pitäis mennä, ei oo minkäänlaista motivaatiota. Toisen ammatinki voisi opiskella > tietäs vaan minkä. Oon käyny ammatinvalinnan psykologeilla. Löyty se 'oma-ala' ja kun hain kouluun, pisteet ei riitä, kun on niin huonot todistukset ja ei oo työkokemusta. Että tällein.
- as you like it
Minkä helvetin takia joku tylsä, tasapaksu duunarityö, jossa ei saa käyttää minkäänlaisia hengenlahjoja, pitäisi edes kiinnostaa? On kuule TÄYSJÄRKISEN merkki jos ei kiinnosta. Minä menen yliopistoon ja pysyn siellä niin kauan kuin pystyn. Mua ei kiinnosta mikään muu paitsi kirjallisuus, ja sille olen valmis omistamaan elämäni. Musta ei mihinkään muuhun ole, sen on todistaneet nää pari kärsimyksen vuotta hikisen pikkukaupungin rahankeräyshommissa. (Ja on se jumalauta kumma kun ihmiset ei voi käsittää että jos joku tekee siivoushommia RAHOITTAAKSEEN OPINTONSA ULKOMAILLA, niin se ei ole OIKEASTI SIIVOOJA. Ei sellaista elämää kai kukaan voi oikeasti haluta, ainakaan jos itseään vähänkin kunnioittaa.)
Good day.- new>world>rise
Oravanpyörä ja viisi päiväinen työviikko on ahneen markkinatalouden syytä. Jos kehitämme markkinataloudelle aivan erilaisen vaihtoehdon on jokaisella meistä mahdollisuus aivan erilaiseen ja vapaampaan elämään. Alkoiko houkuttaa tai herätä uusia ideoita? En nyt väsyneenä kirjota tarkempia infoja miten se toteutetaan, mutta myöhemmin jos innostus heräs porukalla niin mikä ettei!
- ...
Alle puoli vuotta vasta samassa työssä ja olen täysin kyspääntynyt työpaikkaan sekä itse työhön. Asiaa ei auta hirveästi, että olen täysin väärällä alalla ja lisäksi itse työ on niin tappavan tylsää ja puuduttavaa lisukkeena sitten vielä äärettömän huono ilmpapiiri. Ainoa asia, joa saa minut raahatumaan töihin edes siedettävään aikaan on raha, palkka on ihan ok, sillä tulee toimeen ja voi maksaa asumiskulut ja ruoan, mutta joka hetki haaveilen, jospa jo pääsisin unelma-alalle ja kivempaan paikkaan, jossa palkka hyvä ja ilmapiiri myös...
- skarppaa!
Luuletko että arki ja työ ovat muillekaan aina niin kivaa? Suurin osa joutuu tekemään elääkseen työtä, olipa se mitä tahansa. Mietipä vaikka kehitysmaan lasta joka tekee sikahalvalla rankkaa tehdastyötä tai työtä riisipellolla, onko hauskaa? Sinulla sentään on taatusti työsuojeluasiat ok, palkka luultavasti tes:n mukainen jne. Ja silti valitat.
Olet ollut työelämässä 4 v. Voe voe lapsirukka, nyt kannattaa tsempata ja skarpata, muuttaa asennetta! Ota työ työnä ja vapaa-aika vapaa-aikana. - havahtunuthassu
Minä olen 29v, yo-tutkinto ja ammatillinen perustutkinto suoritettu, 4 vuotta olin työelämässä ja nyt olen ollut vuoden vapaaehtoisesti työttömänä. Olen elänyt säästöillä ja etsinyt kuumeisesti uutta alaa itselleni. Mikään ei ole erityisesti kiinnostanut.
Säästöjä on kertynyt kun ei ole lapsia, jakaa kaverin kanssa vuokran, ei ole lainoja, en polta, en juo, ei ole autoa eikä mitään kalliita harrastuksia. Kyllähän se herättää syyllisyydentunteita, kun minulta kysellään, että mitä sä oikeen oot tehny ja mistä sä saat rahaa. Vaikka en ole kenenkään verorahoilla elellyt vaan itse hankituilla ansioilla. Myös epävarmuus tulevaisuudesta on stressaavaa.
Opiskellessani alalle koin sen olevan kutsumusammatti ja idealismi piti motivaatiota yllä. Heti työelämään päädyttyäni petyin, väsyin ja päivittelin tätäkö tämä onkin. Itkeskelin sitä epäinhimillisyyttä. Kuin olisi puun ja kuoren välissä. Toisesta suunnasta suuret vaatimukset ja kuitenkin niin vähän resursseja niiden toteuttamiseen käytännössä. Puolet mitä koulussa opetettiin sai käytännössä unohtua, koska se vaan ei ollut mahdollista toteuttaa työajan ja työmäärän puitteissa. Ja meidän firmassa asiat vielä oli hyvin verrattuna moneen muuhun paikkaan.
Eikä se roboottityöskentely vielä mitään jos kohteena olisi vaikka elottomat koneet, mutta kun kohteena oli elävät sairaat ihmiset. Työ oli kuluttavaa henkisesti ja fyysisesti. Ajattelin kuitenkin, että tällaista tämä sitten on ja totuttelin vaan vaatimuksiin, vaikka en toiminutkaan enää inhimillisten arvojen mukaan. Jossain vaiheessa sain sovittua esimiehen kanssa yksittäisiä muutoksia työnkuvaani ja se helpotti työssäjaksamista. Asennemuutoksella sain myös paljon muutosta ympäristööni. Ei voi vain odottaa, että ympäristö muuttuu, jos itse ei muuta omaa asennettaan.
Työ kasvatti henkisesti ja muutuin aika paljonkin tuona lyhyenä 4 vuoden aikana. Koin oikeastaan totaalisen maailmankuvan muutoksen, sitä on vaikea selittää. Siksi en enää kyennyt moraalisista syistä tekemään tuota työtä ja irtisanouduin. Päätin, että on pakko vaihtaa alaa, vaikka ei ollut hajuakaan mihin vaihtaisin.
Työkkäriin en ole mennyt, koska tiedän, että siellä tyrkytetään sellaisia töitä joita en halua ottaa ja joita saisin hankittua ilman työkkäriäkin. Olisin siis kuitenkin karenssilla jatkuvasti.
Aloitin yhden ammatillisen koulutuksen, mutta kuukauden kuluttua lopetin, koska ei se kiinnostanut yhtään enkä olisi jaksanut puuduttavaa istumatyötä. Ei kannata tuhlata elämästään kaksi vuotta koulun penkillä, jos on varma siitä ettei ala kiinnosta.
Koska jotain on tehtävä (ja jo kaipaankin jotain järkevää tekemistä) niin aion hakeutua siivousalalle. Ei siksi, että kiinnostaisi, vaan siksi että olisi jotain tekemistä.
Sen olen huomannut, että yo-tutkinto on haitaksi, jos haluaisi ammatilliseen koulutukseen. Ei voi hakea mihin tahansa kun vain tiettyihin koulutuksiin otetaan vain tietty määrä yo:n suorittaneita. Minä kun en peruskoulun jälkeen tiennyt, että käytännönläheinen työ sopii itselleni paremmin kuin akateeminen.
Olen myös miettinyt elämän arvojärjestystä. Mitkä ovat ne asiat, joita ihminen katuu tai jota muistelee lämmöllä omalla kuolinvuoteellaan? Kannattaa lukea tämä artikkeli:
http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2011/08/1377836/saattohoitaja-kertoo-naita-elamanvalintoja-potilaat-katuvat
Katson omia vanhempiani. He ovat eläkkeellä ja lainat on vasta maksettu. Ovatko he nyt onnellisia tehtyään työtä 14-vuotiaasta lähtien? He ovat fyysisesti vakavasti sairaita ja kököttävät siellä suuressa maksetussa talossaan tavaroidensa keskellä kahdestaan katsellen telkkaria. Sitäkö se auvo on, johon me pyritään työelämässä? Ei elämä ole maratooni. Ei ole mitään palkintoa loppuvaiheessa. Kaikki on tässä ja nyt.
On muuten ihan tutkittu juttu, että raha ei motivoi työntekijöitä yhtä paljon kuin se tunne että tekee jotain hyödyllistä, nauttii työstään ja saa siitä kiitosta! Muistetaan siis kiittää toinen toisiamme. - Kunhan elelen!
Loppuelämä on liian pitkä aika olla väärällä alalla työssä! Entä jos joka päivä tympäisee? Toisaalta loppuelämä on myös liian pitkä aika miettiä valmiiksi, ja ihmiset ovat nykyään liian kiittämättömiä ja tyytymättömiä, kun TV:ssäkin mainostetaan vain kauniita ihmisiä ja uusia autoja...
- Raaperoinen
Kyllästyttää kans nykyinen ala. Olen tehnyt alan töitä noin 2 vuotta. Sitten lähdin ulkomaille muihin hommiin ja nyt palasin takaisin. Olen nyt ollut töissä 3 kk ja ahdistaa niin pirusti. Alavalinta ei ole mennyt nappiin ja mietinnässä on nyt uusi tutkinto. Ikää on 28v kai tässä vielä ehtii. V. 2014 olisi haluja lähteä taas ulkomaille, jahka kun on rahaa säästössä. Ainakaan tämä nykyinen työ ei ole mun juttu, jaksan just ja just 11 kk ehkä.
- bhygvfrtty
Minä jaksoin hektistä hoitoalaa vittumaisine työkavereineen 11v. Sinnittelin viimeiset vuodet, itkien töihin kiusattavaksi.
Kaikki loppui, kun masennukseni päätyi psykoosiin.
Nyt tuhdisti lääkittynä elätän toivetta siitä, että näillä saamillani diagnooseilla ei tarttis tehdä enää koskaan töitä.
Kela maksaa 2000 euroa sairauspäivärahaa ja kuntoutustuki on hieman pienempi.. noilla roikutaan tässä muutama vuosi ja sen jälkeen on velat maksettu.
Masennuksella ja bipo diagnooseilla saa muuten varman työkyvyttömyyseläkkeen.
Nyt 150 päivää vielä saikkua edessä ja minä olen onnellisempi kuin vuosiin. - 53v naisimmeinen
Samaa työtä 29 vuotta, hiukan ehkä vaihdellen, mutta samalla työnantajalla konttoritöitä. Yritys myyty useamman kerran. Pitkiä päiviä useita vuosia, ei kiitoksen sanaa, ei esimiestä joka huolehtii, aina vain vaaditaan lisää ja lisää..
Terveys mennyt istumisessa, useita diagnooseja selässä,niskassa,käsissä.. Pari vuotta oltu siinä pisteessä että ei oo paljon mikään enää naurattanut, mikään ei tunnu miltään, ei huvita mikään, ei jaksa lenkitä. Illat työpäivän jälkeen vain on ja viikonloput miettii työasioita ja vain on. Tie tule eteen kohta jäädä saikulle, mutta kun en halua. Kertokaatte te muut jos ootta samassa tilanteessa olleet, mitä pitäisi tehdä? Paikkakunnalla ei muita vaihtoehtoja ja muualle ei oteta kun ikää mittarissa yli 50.
No jossain vaiheessa kamelin selkä katkeaa ja en enää jaksa ja jään sairastamaan..Mutta kun haluaisi kunniakkaan lopetuksen työuralleen..
Apua, voi ku joku huomaisi ja tekisi jotain! - Väsähtänyt
Juu, tuttua täälläkin. 8 vuotta työelämää takana ja nyt puoli vuotta an siosidonnaisella. Viime työstä ei jäänyt lainkaan vapaa-aikaa, koska työtä oli paljon ja resursseja aivan liian vähän. Taas jos jätti työt tekemättä, seuraavana päivänä oli niin paljon p***aa niskassa, että pakko oli tehdä ylitöitä. Ja ylitöistä ei maksettu mitään, tehtyjä tunteja vastaan sai vapaata, jota ei käytännössä koskaan pystynyt pitämään. Seuraavasta työpaikasta ei ole tietoa, mutta takaisin vanhaankaan en menisi, vaikka työttömyys kestäisi parikin vuotta. Ansiosidonnaisella, pääomatuloilla ja säästöillä porskutan. Ennen pitkää on pakko palata töihin kun rahat loppuvat viimeistään siinä vaiheessa kun putoaa peruspäivärahalle. Työpaikkaa olen vaihtanut muutamankin kerran mutta viime paikka oli kaiken huippu, kävin todellä lähellä loppuun palamista. Sinänsä olen kiinnostunut alastani, mutta en jaksa sitä, että kaikkialla on aivan liikaa töitä. Ja kaikki muutkin ovat valittaneet edellisissä paikoissa työmäärää, en vain minä. Alalle ollaan rakentamasa ylitarjontaa työntekijöistä, joten enää ei kohta saa edes kunnon palkkaa. Luottamus työnantajiin ja yhteiskuntaan on mennyt. Omaa terveyttäni en aio uhrata työn alttarille.
- alistetut työn orjat
Hei ! Itse nyt ollut ensimmäiset 2 kuukautta töissä ja nyt otan kyllä lopputilin.
Kyllästyin heti ja nyt päätän että loppuu tämä sama työkuvion toisto.
Ja toimenkuvani oli ovien paneelaus.
Tätäkö paskaa pitäisi kestää monta vuotta kun nyt jo kahdessa päivässä on kyllästynyt samaan liikkeeseen ja paneelit pyörii jo silmissä !. Lisäksi ranteeni kipeänä naulapyssyn heiluttelusta ja 40 ovea päivässä pitää paneelata.
Ei saatana tällästä paskaa jotkut ovat tehneet tääläkin jopa yli 30 vuotta ja yhdelläkin rautaa ranteessa kun ei ranne pysy muuten kasassa kuin nauloilla ja teräslevyillä. Vittu ja kaikki tämä vain työn takia ????? !!!! - Knuutt1
Työtä tauotta, muutama viikko vuodessa lomaa. Oikeasti kyllä hatunnosto muillekkin sinnittelijöille, koittaa painaa. Itte pistän pennit jotka jää yli omaan harrastukseen josta voi kehittyä itselle ovi / mahdollisuus omaan yritykseen. Suosittelen. Tänään on hyvä päivä alkaa tekemään! Ja 3kk ajan eu:n alueelta saat hakea duunia ja korvaukset tulee.
Itse hakisin isoista yrityksistä duunia. Pikkupuljuista tulee usein tikkuja käteen. Cv:tä ryydittämään...- ThinkContrary
Itsekin aion yrittäjäksi, mutta ihan eri alalle mille olen kouluttautunut. Harrastuksesta poikii ehkä vielä elanto joku päivä. Mutta suunnitelmistaan ei kannata puhua, koska usein niiltä katkeaa siivet, koska sen jälkeen tulee mm. paineita ulkopäin ja alkaa itsekin suhtautua hankkeisiinsa ihan eri tavalla.
Lähes kaikki ihmiset on opetettu ajattelemaan tietyllä tavalla ja kaikilla on tietynlainen suhtautuminen rahaan ja miten sitä hankitaan ja kuinka iso tili on moraalisesti oikein omistaa (alitajuista). Solidaarisuudesta ihminen myös sabotoi omaa menestystään alitajuisesti.
- työ.vituttaa
Minuakaan ei kiinnosta mikään työ, ihan vaan siksi että se on työtä missä on pakko olla se 8 tuntia päivässä, minne on pakko mennä vaikka ei huvittaisi, pakkotahtista puurtamista, ei helvetti että työelämä on kaikinpuolin vastenmielistä, varmasti jonkun sääntöfriikin luomus eikä ihmisiä ole ajateltu ihmisinä lainkaan.
Olen ollut nyt pian 10 vuotta tässä työssä, olen miettinyt irtisanoutumista jo ensimmäisestä vuodesta lähtien, vihaan tätä paskaduunia mutta se mikä minut pitää tässä edelleen kiinni on edes jonkinlainen toimeentulo ja se että jos tästä työpaikasta lähtisin niin en varmasti kykenisi enää motivoitumaan minkään muunkaan työn hakemiseen saati tekemiseen, kyllä tämä on ollut niin kertakaikkisen vastenmielinen ja negatiivinen kokemus. - Ei_mitään_järkeä
Ihminen katkeroituu huonossa työssään kun mitään ei oikeasti jää kouraan työnteosta kymmenien vuosienkaan jälkeen.
Kysymys kuuluukin että miksi helvetissä teet paskaduunia kun siitä ei ole sulle mitään hyötyä ja teet itsellesi vain hallaa kun mielenterveytesi murenee joka päivä tehdessäsi
itsellesi vastenmielisiä asioita?
Tiedän ettei toista työpaikkaa löydä mistään ja samaa sontaa sielläkin on vain tarjolla.
Mutta muista että vain kerran täällä eletään ja vanhana katkeroidut ihan varmasti kun huomaat vuosien rientäessä että mitään et oikeasti muuta tehnyt kuin paskaduunia mistä ei jäänyt kouraan mitään konkreettista kuten omaisuutta tai rahaa.
Olet hyväksikäytetty hölmö ja kusetettu propagandalla sekä aivopesty poliitikkojen
tarkoituksia varten että firma ja sitä myöden se rikas eliitin osakkeenomistaja saa itselleen sun tekemästäsi työstä rahasi maksamalla vain pientä palkkaa näön vuoksi vaikka todellisuudessa työsi olisi kannattavaa ja siitä voitaisiin maksaa ihan hyvääkin palkkaa,mutta ne ei ahneuden vuoksi halua maksaa sulle yhtään mitään. - kyllästynyt11
Ite alkaa taas olemaan täynnä tätä oravanpyörää. Lähdin kerran jo poiskin, mutta en löytänyt mitään mielekästä vaikka kävin eri alan koulutuksessakin. Toimeentulo pakotti tulemaan takaisin, mutta alkaa taas olemaan pää täynnä tätä. En vain jaksa...
- Contentment
Epäluotettava ja katoavainen maailma tuottaa melkein aina vain pettymyksiä ja käteen jää lopulta vain tuulen pyörteitä..? Mistä oikea onni? On olemassa varallisuutta johon ei vaikuta voitto eikä tappio. Tyytyväisyys on suurin rikkaus.
- sakketäällä
Terve.
Tuttu tunne .
Itse olen ollut vakisuhteessa noin vuoden. Silloin kun pääsin tähän työhön, alaa vastaava, olin aivan innoissani. Työ tuntu todella mukavalta. Nyt viimeset puoli vuotta ollut aivan täyttä sontaa. Jok ikinen päivä mietin, että kuinhan kauan tätä jatkuu. On ollu todella lähellä, että otan loparit heti, ilman kummempia selittelyjä. Suoraansanottuna vihaan työtäni enemmän kuin mitään muuta. Kyllä kyrsii joka aamu herätä ja taas se sama alkaa. Saa nähän miten teen päätöksen - Anonyymi
Työelämän vaatimukset ovat nykyään niin kovat että tavallinen ihminen ei pärjää.
- Anonyymi
IT-työ on täyttä pvskvv.
Pari vuotta nyt tehnyt ja alan ihan oikeasti uupua. Alimiteoitettu osasto, pitkät konkarit menee tekemään projekteja, ja muille satelee enemmän töitä. Jatkuvasti ostavat uusia toimitiloja, joissa IT-tarvetta, ja valmiiksi kuormittunut it saa enemmän it:tä.
Olen harjoittelijana täysin hukassa, ei vain ole osaamista.
Vituttaa tulla töihin. bEtätyö auttanut, kun herään klo 7 ja olen 15 asti, mutta kun ei ollut koronaa, heräsin jo klo 6 ja töissä klo 8. Työmatkat 1 h suunta. Työstä 16 ja kotona 17. Ei mitään vapaa-aikaa. Kukaan ei ehdi auttaa, kaikilla kädet täynnä töitä. Tekis mieli.
Ni, tekis mieli vaan ottaa loparit, mutta onneni on määräaikainen sopimus 24 kk. Jätän vaan uusimatta maaliskuussa, niin huhtikuussa pääsen vikana päivänä pois. Vapaa-ajalla miettii vaan töitä,v ittumaisia asiakkaita ja sitä ettei jaksa tehdä mitään.
Rakas harrastus täysin pudonnut kuviosta kun ei ole aikaa.
Varsinkin ulkomaan tiketit ahdistaa. Yhdistät ulkomaan koneeseen etkä edes tiedä osaatko välttämättä ratkaistakaan. Koko ajan oletetaan, että osaat tämän ja tämän, vaikka kukaan ei näytä miten se tehdään. Palkka netto 1300e kk eli orjapalkka.
Motivaatiota on nolla jatkamaan.
Ruokaa ei ole aikaa laittaa, perhe- ja ystäväsuhteet täysin nollissa... jatkuva stressi. Paino noussut. Olin pitkäaikaistyötön ja silloin ei ollut stressiä tai ongelmaa suoriutua.
Pois lähden niin että heilahtaa, mihin palautan koneet?- Anonyymi
Stressi on paha ja se ei lähde kun työpaikka aiheuttaa stressiä.
Vain lopputili tuo helpotuksen jos lompakko on kunnossa.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1631473Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä271311Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on691293Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2151154- 1271086
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3191027Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️2261022- 42949
Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että278933- 72915