Koin viime syksynä elämäni helvetin. Kuinka ihminen jota rakastaa voi lyödä niin tunteettomasti vihaa täynnä monta kuukautta, murskata itseluottamukset ja repiä sydämen irti.
Samana iltana jolloin minulta kuoli 4 ystävää joista yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä, mieheni teki minulle pahaa. Lisää kavereita kuulen kuolevan ja menetin elämäni suurimman naisen, mieheni tekee minulle pahaa. Vie autolla metsään ja uhkaa tappavansa minut, jos sanon sanankin. Hän räki päälleni, nimitteli.. Samalla yritän ymmärtää mitä elämässäni on tapahtunut.
Miksi juuri minun koulukaverini? Miten ihmiset voivat seota niin ja tappaa itsensä juoksemalla junan alle, ihminen ampuu heidät, syöpä tuhoaa maksaa ja haimaa ja jne.
Menetin elämäni arvopohjan, uskoin ennen että kaikelle on tarkoituksensa. Enään en voi uskoa siihen, en usko kohtaloon.
Olin jo sekoamisen partaalla, luulin tulevani hulluksi..
Nyt kun helvetistäni on kulunut 3kk, en tiedä miten olen selvinnyt tähän asti, miten en kuollut mieheni käsittelyyn tykkiä heiluttelevan raivopään käsiin. Arvostan elämää nykyään enemmän kuin koskaan. Myönnän olevani masentunut, vielä elämässäni saamaton, mutta tiedän miksi olen tälläinen, tiedän kuka olen ja mistä olen kotoisin. Tiedän että kun selvisin tuosta helvetistä, selviän myös tulevista. Se mikä ei tapa, vahvistaa.
Siunausta kuolleille ystävilleni ja rakkaalle mummilleni.
Samana iltana jolloin minulta kuoli 4 ystävää joista yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä, mieheni teki minulle pahaa. Lisää kavereita kuulen kuolevan ja menetin elämäni suurimman naisen, mieheni tekee minulle pahaa. Vie autolla metsään ja uhkaa tappavansa minut, jos sanon sanankin. Hän räki päälleni, nimitteli.. Samalla yritän ymmärtää mitä elämässäni on tapahtunut.
Miksi juuri minun koulukaverini? Miten ihmiset voivat seota niin ja tappaa itsensä juoksemalla junan alle, ihminen ampuu heidät, syöpä tuhoaa maksaa ja haimaa ja jne.
Menetin elämäni arvopohjan, uskoin ennen että kaikelle on tarkoituksensa. Enään en voi uskoa siihen, en usko kohtaloon.
Olin jo sekoamisen partaalla, luulin tulevani hulluksi..
Nyt kun helvetistäni on kulunut 3kk, en tiedä miten olen selvinnyt tähän asti, miten en kuollut mieheni käsittelyyn tykkiä heiluttelevan raivopään käsiin. Arvostan elämää nykyään enemmän kuin koskaan. Myönnän olevani masentunut, vielä elämässäni saamaton, mutta tiedän miksi olen tälläinen, tiedän kuka olen ja mistä olen kotoisin. Tiedän että kun selvisin tuosta helvetistä, selviän myös tulevista. Se mikä ei tapa, vahvistaa.
Siunausta kuolleille ystävilleni ja rakkaalle mummilleni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen pahoillani puolestasi ja otan osaa suruihisi.Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu.On aivan hirvittävää surra kun läheiset tekevät itselle pahaa.Sitten taloudellisten syiden takia joutuu asumaan yhdessä.Isäni kuoli, mieheltäni paljastui suhde työkaveriinsa, vaikka hän tiesi mitä isäni kuolema minulle teki.Kun sanoin, että otan eron, niin hän soitti hätäkeskukseen ja valehteli saaneensa tappouhkauksia, vaikka ainuttakaan sellaista ei ollut.Hän sanoi valehtelevansa poliisille ja kenelle hyvänsä mitä tahansa minusta saadakseen lasten huoltajuuden.Sitten kotiini tuli kaksi poliisia, mikä oli aivan hirvittävä järkytys.Hän tuhosi ihan koko elämäni.Maineenikin on nyt sitten mennyt, vaikka olen lainkuuliainen kansalainen, enkä ikinä ole tehnyt mitään pahaa kenellekään.Luulin, että kuolemansurun lisäksi ei voi tulla enää pahempaa surua mutta tuli lisäksi järkyttävä ahdistus.Koska olen perinyt (mieheni on koko ajan kadehtinut perintöä), sanoi mieheni heti, että jos eroan, niin saa paljon perintöäni, koska hän on minua köyhempi.Elämäni on pelkkää helvettiä.
Ota ensin yhteyttä kunnalliseen oikeusaputoimistoon. Sieltä saat oikeat neuvot. He myös kertovat, mitä voit tehdä, että perintösi säilyisi vain sinulle ja lapsilla. Tai myös sen, voitko tehdä mitään.
Anna miehen vaan puhua läpiä päähänsä ja hälytellä poliiseja. Kunhan itse käyttäydyt asiallisesti ja rauhallisesti, niin virkavalta kyllä näkee mistä on kysymys. Säilytä siis malttisi joka tilanteessa ja hanki asiantuntevaa apua. Jos ahdistaa, hankkiudu tk:n kautta mielenterveystoimistoon. Kaikilla tahoilla on vaitolovelvollisuus, joten käyntisi siellä ei kuulu kenellekään. Siellä voit purkaa ahdistusta ja saada neuvoja ja tarvittaessa muuta apua. Muista: Elämässä aina toinen ovi aukeaa, kun suljet toisen. Sinä pärjäät kyllä, jo lastenkin takia, ennen kaikkea kuitenkin oman itsesi takia. Ihmisen tulee ensin huolehtia, että itse voi hyvin, silloin pystyy auttamaan myös läheisiä.
Sori, vähän sekavaa oli...siis TAPPOIKO miehesi sen "parhaan ystäväsi"...?
Vai vittuiliko muuten vaan heidän kuolemalleen..?
Pahalta kuulosti joka tapauksessa.
Entinen koulukaverini ampui ystäväni, koulussamme... Mieheni tykin heiluttelu on asia erikseen.
Sitä miettii jokapäivä että miten tästä selviää, koska tulee seuraava kausi jona mieheni lyö minua, milloin tulee se viimeinen pisara ämpäriin.
Ero on mahdoton ellei hän itse sitä ota, minulla ei ole sanavaltaa tässä suhteessa.
Helvetti, joskus sitä on vaikeaa päästä eroon pelottavasta ihmisestä, jolla on välillä hyvä sydän ja suklaa silmät.
Suhteemme aikana olen lihonnut yli kuusi kiloa ja joutunut lopettamaan show-tanssin. Toppia en päälleni voisi kuvitellakaan mikäli haluan riidalta säästyä.
Rakastan elämää, en vain halua elää sitä näin.
Unohda ne suklaasilmät. Ne ovat olleet sinulle nyt valheellisia. Sinun pitäisi hakeutua lähimpään turvakotiin, terveyskeskus tietää. Netin kautta voit varmaan myös ottaa yhteyttä. Huomasin tuossa googlettamalla, että moniakin turvakoteja Suomessa. Mm. tässä: www.nettiturvakoti.net Ota vaikka sinne yhteys. Missään tapauksessa sinun ei tarvitse jäädä tilanteeseesi. Sinulla on paljon nyt muutenkin surua. Voimia ja siunausta sinulle.
Tiedän että elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee, mutta kannattaa yrittää pitää silmät kirkkaina vaikka kyyneleet ne sumentaakin. Olet ainutlaatuinen, älä anna miehen pilata elämääsi jos et ole onnellinen.
Hakeudu vaikka terapiaan, erosi tueksi.
Kellään miehellä EI OLE oikeutta lyödä sinua samana iltana kuin ystäväsi olivat saaneet surmansa!! Se on väärin eikä miehistä runnoa naista kun tämä on heikommillansa.
Kaikkea hyvää sinulle, koeta keksiä ratkaisu, ellet ole jo keksinytkin
rakkain terv. YH-äiti 22v.