hyvä vai huono?

Martin Heidegger on joskus todennut, että yksi modernin ajan tunnusmerkeistä on "jumalien kuolema".

Kuitenkaan se ei ole Heideggerin mukaan vain yksisuuntainen liike, vaan vasta nyt usko jumalaan ja yliluonnolliseen tulee mahdolliseksi... eli tässä mielessä on ehkä hyväkin, että ihmiset tekevät valintoja.

Selkeästi myös kirkkoon kuulumisesta on tullut ihmisen eksitenssiä koskeva "statement". Aivan kuten kristinuskon alussakin.

Lähteekö seuraava kirkosta eroamisryntäys käyntiin siitä, että ev.lut. kirkko säätää homojen siunaamiskaavan, vai jostain muusta syystä?

Voisihan omalta kohdaltaan miettiä niitä etuja joita on kun siihen kirkkoon kuuluu. Ei ainakaan ole järkevää mennä lammasmaisesti ulos kirkosta sen takia kun muutkin menevät. Tulee mieleen kanalauma joka seuraa jyväriviä kanahäkkiin...!

Johonkin "kirkkoon", suomeksi sanottuna, siis uskontokuntaan kuuluminen ei merkitse ihmisen uskon kannalta katsoen yhtään mitään, koska ei kirkoissa papit opeta tottelemaan Luojaa, taivaallista Isää, vaan yhteisöä ja itseään. Joka onkin suoraan jonkin älytttömän ja ymmärtämättömän perkeleen oppikirjasta otettua narsissista lainaa. Ja muutakin valheellista opetusta siellä on muutenkin yllin kyllin.

Kristillisen seurakunnanhan tulisi olla uskovien yhteisö, mutta kirkossa on paljon jäseniä jotka ovat vain siksi siellä, että on tullut pienenä kastetuksi sinne lapsikasteella, jonka raamatullisuus on kyseenalainen. Eikös kasteen tulisi tulla vain sellaisen osaksi, joka tekee uskon ratkaisun Jeesuksen seuraamisesta?
Minusta olisi vain tervettä, jos kirkon jäsenmäärä pienenisi reilustikin, sen pitäisi todella uudistua. Kirkon paimentenkin pitäisi olla uskovia todella. Kirkon menoissa on paljon tarpeetonta formaalisuutta, joka ei aina vetoa nykyihmisiin. Nuoria ei jumalanpalveluksissa taida paljoa käydä.
Kirkko joutaisi myös irtautua vähitellen valtiosta. Sen tulisi olla uskon ihmisten varassa, ja yksityisten tuen varassa, kuten vapaat seurakunnat.
Kirkon pitäisi mielestäni myös irtautua tuosta Lutherin nimiin leimautumisesta, koska kyseessä on antisemiitti, ainakin elämänsä loppuajoilta.
Varsinkin kun nykyään tiedostetaan yhä enemmän Jeesuksen identiteetti vahvasti kytköksissä juutalaisiin juuriinsa. Tästä puhui mm. Martins Irbe -niminen luterilaisperäinen karismaatikko (mission sivuilla nauhoite).
Homoliittojen siunaaminen osoittaa, että kirkko on etääntynyt Raamatusta. Yksittäisiä ihmisiä voisivat siunata, se on eri asia. Ei uskonnollisen yhteisön pitäisi kalastella "kaikkien" suosiota vain pitääkseen paljon veronmaksajia tai valta-asema.
Jos 40 prosenttia suomalaisista pitää Jeesusta vapahtajanaan, se on paljon. Kyllä luterilaisuuden pohjallekin voisi edelleen rakentua uudistuva vahva seurakunta tuolla kahden miljoonan uskovankin joukolla. Esim. Virossa vain 20 % kansasta kuuluu kristillisiin yhteisöihin.
Minusta kirkkoon liittyvä paras ilmiö nykyään on Nokiamissio, (en tunne muita luterilaisuudesta nousseita vastaavia) joissa palataan takaisin yksinkertaisempaan ja puhtaampaan alkukristillistyyliseen seurakunnallisuuteen, mutta modernimmalla otteella kuin mitä on tuo hieman nukuttava jumalanpalvelusseremonia, joka uudistuu kovin hitaasti.
Kirkossamme on toki paljon hyvää ja arvokasta myös, kuten sen monipuolinen toiminta eri sektoreilla erilaisten ihmisten hyväksi.