Jokunen aika sitten tapasin pari uskista jotka kiertävät levittämässä erikoista oppiaan pitkin kaupunkia. Mukavan oloisia kavereita joiden kanssa pystyi puhumaan vaikka mistä ihan politiikasta urheiluun. Avoimesti kerroin olevani ateisti enkä päätöstäni tule vaihtamaan että turha tuhlata energiaa minuun.
Jonkin aikaa soittelivat, tapasin heitä kaupungilla, kävivät kylässäkin ja aina juttu onnistui pysymään poissa uskonnosta.
En vain tiedä kummalle osapuolelle se oli hankalampaa, minulle vai heille. Jotenkin teki aina mieli kysyä että "uskotteko te jampat OIKEASTI tuohon?", ja he varmaan halusivat kommentoida hyllystäni löytyviä damwnkinsin ja hendersonin kirjoja. Turvat pysyi kyllä rullalla, politiikasta saatiin jopa debattia mutta uskonnoista pysyttiin kaukana.
Harmi vain että jampat menettivät kiinnostuksensa minua kohtaan, olisi ollut hauska katsoa vähän mitä lahkon sisällä tapahtuu.
Miten muilla käynyt? Voiko uskovainen ja ateisti olla ystäviä jos molemmat toimivat oman aatesuuntansa lähettiläinä?
Jonkin aikaa soittelivat, tapasin heitä kaupungilla, kävivät kylässäkin ja aina juttu onnistui pysymään poissa uskonnosta.
En vain tiedä kummalle osapuolelle se oli hankalampaa, minulle vai heille. Jotenkin teki aina mieli kysyä että "uskotteko te jampat OIKEASTI tuohon?", ja he varmaan halusivat kommentoida hyllystäni löytyviä damwnkinsin ja hendersonin kirjoja. Turvat pysyi kyllä rullalla, politiikasta saatiin jopa debattia mutta uskonnoista pysyttiin kaukana.
Harmi vain että jampat menettivät kiinnostuksensa minua kohtaan, olisi ollut hauska katsoa vähän mitä lahkon sisällä tapahtuu.
Miten muilla käynyt? Voiko uskovainen ja ateisti olla ystäviä jos molemmat toimivat oman aatesuuntansa lähettiläinä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
yleensä samanmielisiä, enkä ainakaan minä lähtisi hakemaan itselleni ystäviä noilla perusteilla, joista kerroit. Juttukaverisi taisivat olla Amerikan poikia, ystävällisiä, sliipattuja ym.ym.
Jos haluat, voit mennä katsomaan "mitä lahkon sisällä tapahtuu". En usko, että pelkällä keskustelulla asiat etenevät haluamaasi suuntaan. Mene itse ja ota selvää.Varaudu pettymykseen.
Itselläni on kyllä uskovaisia kavereita, jotka ovat omasta mielestään "tosi" uskovaisia. Ongelmia ei ole ollut, itseasiassa on vallan miellyttävää keskustella heidän kanssaan "uskon" asiosta, koska kokoajan ei tarvitse miettiä kaiken maailman käännytys puheita. He kunniottavat minun näkemystäni ja minä heidän. Todellinen kaveruus testataan siinä...
Vaimon siskon mies on pappi. Meillä on tietääkseni ihan korrektit välit. Ainakin näin edestäpäin...
En ole alkukolahduksemme jälkeen yrittänytkään ampua pohjaan hänen uskonarkkiaan, onhan se hänelle työ ja ammattikin tuo uskoon sitoutuminen.
Välillä kyllä tuntuu, että välttelemmekö juuri tästä syystä uskonasioiden puhumista, kun hän tietää minun olevan ateisti ja minä hänen pappi...
Puhumme sitten vaikka kalastuksesta.