Kesästä 1917 pidettiin Senaatintorilla ”ulkoilmateatteria”, jossa päivästä toiseen pidettiin yhteiskunnanvastaisia kiihotuspuheita.
Tanner kertoo, miten Jean Boldt Nikolainkirkon portailta julisti, että ”nyt on lähdettävä tappamaan kaikki tämän kaupungin miljonäärit, että kansa pääsisi vapaaksi sellaisista loisista”. Hän ryhtyi luettelemaan miljonäärejä kuten Stockman, Krogius, Ahlström, Hackman, jne...
Punikkien murhien ja terroritekojen takia Suomi julistetaan sotatilaan 9.11.1917.
Porvarilliselle lehdistölle Mommilan tapaus merkitsi venäläisen sotilasmielivallan ylintä huipentumaa, ja sen reaktiot olivat varsin jyrkät.
15.11.1917 Lahdessa kävi Ali Aaltosen johtama n. 200-miehinen kotkalaisretkikunta etsiskelemässä Mommilan kahakaan osallistuneita suojeluskuntalaisia ja heidän johtajaansa pankinjohtaja Johan Kempiä.
20.11.1917 punakaartilaiset marssittivat kaksi vahvaa kaartilaisosastoa Ali Aaltosen ja Heikki Kaljusen johdolla Viipuriin osoittamaan punaisten valtaa.
Punaisten kanssa käydyt kahakat osoittivat punakaartien käytettävissä olevien keinojen pelottavuuden yhteenoton sattuessa. He murhasivat ja kiduttivat vangiksi saatuja valkoisia.
18.11.1917 Viipurissa: "Illalla kuljetettiin vangitut rautatievirkamiehet, toistasataa henkeä luvultaan, rautatieasemalle, missä heidät sullottiin erääseen tunneliin. Kotkan kaarti asettui tunnelin toiseen päähän panostetut kiväärit ampumavalmiina, ja nyt koetettiin vielä kerran saada virkamiehiä taipumaan heille esitettyihin vaatimuksiin. Muuan punakaartin johtajista nousi seisomaan jollekin laatikolle, esitti vangeille uhkavaatimuksen julistaen, että ellei siihen suostuta, "saa Kotkan kaarti tehdä tehtävänsä". Kun virkamiesten taholta vastattiin, etteivät he aio alistua väkivaltaan, huusi kaartin johtaja vimmoissaan: "Viimeisen kerran kysyn: Suostutteko?" "Ei;' kajahti voimakas vastaus.
Välittämättä siitä, että lakko oli julistettu päättyneeksi, jatkoivat kotkalaiset rötöstelyään Karjalan rataa pitkin aluksi Antreaan. Retkeä johti Viipurin punakaartiin kuulunut Heikki Kaljunen. Antreasta edettiin Hiitolaan ja sieltä Käkisalmeen kaikkialla pysähdyspaikoissa vangitsemisia ja kuulusteluja suorittaen.
Pyhäjärven asemalla n. 60 suojeluskuntalaista joutui vangiksi, ja heitä kohdeltiin kovakouraisesti. Useat joutuivat Kaljusen toimesta törkeän pahoinpitelyn kohteeksi.
"Saatuaan tietää Pusan olevan sk:n päällikön, aikoi Kaljunen ampua hänet itse, mutta käski sitten ilkeästi nauraen erään miehen kolhimaan Pusan kuoliaaksi. Tämä löi Pusaa neljästi japanilaisella pistimellä päähän ja Pusa putosi tajuttomana lattialle, jossa makasi tiedottomana yön ja aamun. Hieman virottuaan hänet vietiin asemahuoneeseen ja asetettiin seisomaan seinää vasten kädet kohotettuina ja terävät pistimet kainalokuoppien alla. Kaljunen alkoi ammuskella "kunniakehäänsä". Pusasta oli vuotanut runsaasti verta päässä olevasta ammottavasta haavasta - pistimellä lyönti oli rikkonut pääkopankin vaikka hattu hieman suojasikin - ja Kaljusen kuulat kyntivät vakoja veriseen tukkaan. Rääkkäys kesti kolmisen tuntia.”
"Metsänhoitaja G. Francke tuotiin mm. asemalle monilukuisten pistimien keskellä ja seisotettiin häntä siellä kädet ylös kohotettuina kuusi tuntia. Käsien vaipuessa alas kohotti vartiomies niitä pistimellään."
Kaljusen retki merkitsi Viipurin läänissä suoranaista herätyshuutoa monille suojeluskunnille!
Tanner kertoo, miten Jean Boldt Nikolainkirkon portailta julisti, että ”nyt on lähdettävä tappamaan kaikki tämän kaupungin miljonäärit, että kansa pääsisi vapaaksi sellaisista loisista”. Hän ryhtyi luettelemaan miljonäärejä kuten Stockman, Krogius, Ahlström, Hackman, jne...
Punikkien murhien ja terroritekojen takia Suomi julistetaan sotatilaan 9.11.1917.
Porvarilliselle lehdistölle Mommilan tapaus merkitsi venäläisen sotilasmielivallan ylintä huipentumaa, ja sen reaktiot olivat varsin jyrkät.
15.11.1917 Lahdessa kävi Ali Aaltosen johtama n. 200-miehinen kotkalaisretkikunta etsiskelemässä Mommilan kahakaan osallistuneita suojeluskuntalaisia ja heidän johtajaansa pankinjohtaja Johan Kempiä.
20.11.1917 punakaartilaiset marssittivat kaksi vahvaa kaartilaisosastoa Ali Aaltosen ja Heikki Kaljusen johdolla Viipuriin osoittamaan punaisten valtaa.
Punaisten kanssa käydyt kahakat osoittivat punakaartien käytettävissä olevien keinojen pelottavuuden yhteenoton sattuessa. He murhasivat ja kiduttivat vangiksi saatuja valkoisia.
18.11.1917 Viipurissa: "Illalla kuljetettiin vangitut rautatievirkamiehet, toistasataa henkeä luvultaan, rautatieasemalle, missä heidät sullottiin erääseen tunneliin. Kotkan kaarti asettui tunnelin toiseen päähän panostetut kiväärit ampumavalmiina, ja nyt koetettiin vielä kerran saada virkamiehiä taipumaan heille esitettyihin vaatimuksiin. Muuan punakaartin johtajista nousi seisomaan jollekin laatikolle, esitti vangeille uhkavaatimuksen julistaen, että ellei siihen suostuta, "saa Kotkan kaarti tehdä tehtävänsä". Kun virkamiesten taholta vastattiin, etteivät he aio alistua väkivaltaan, huusi kaartin johtaja vimmoissaan: "Viimeisen kerran kysyn: Suostutteko?" "Ei;' kajahti voimakas vastaus.
Välittämättä siitä, että lakko oli julistettu päättyneeksi, jatkoivat kotkalaiset rötöstelyään Karjalan rataa pitkin aluksi Antreaan. Retkeä johti Viipurin punakaartiin kuulunut Heikki Kaljunen. Antreasta edettiin Hiitolaan ja sieltä Käkisalmeen kaikkialla pysähdyspaikoissa vangitsemisia ja kuulusteluja suorittaen.
Pyhäjärven asemalla n. 60 suojeluskuntalaista joutui vangiksi, ja heitä kohdeltiin kovakouraisesti. Useat joutuivat Kaljusen toimesta törkeän pahoinpitelyn kohteeksi.
"Saatuaan tietää Pusan olevan sk:n päällikön, aikoi Kaljunen ampua hänet itse, mutta käski sitten ilkeästi nauraen erään miehen kolhimaan Pusan kuoliaaksi. Tämä löi Pusaa neljästi japanilaisella pistimellä päähän ja Pusa putosi tajuttomana lattialle, jossa makasi tiedottomana yön ja aamun. Hieman virottuaan hänet vietiin asemahuoneeseen ja asetettiin seisomaan seinää vasten kädet kohotettuina ja terävät pistimet kainalokuoppien alla. Kaljunen alkoi ammuskella "kunniakehäänsä". Pusasta oli vuotanut runsaasti verta päässä olevasta ammottavasta haavasta - pistimellä lyönti oli rikkonut pääkopankin vaikka hattu hieman suojasikin - ja Kaljusen kuulat kyntivät vakoja veriseen tukkaan. Rääkkäys kesti kolmisen tuntia.”
"Metsänhoitaja G. Francke tuotiin mm. asemalle monilukuisten pistimien keskellä ja seisotettiin häntä siellä kädet ylös kohotettuina kuusi tuntia. Käsien vaipuessa alas kohotti vartiomies niitä pistimellään."
Kaljusen retki merkitsi Viipurin läänissä suoranaista herätyshuutoa monille suojeluskunnille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
nähnyt unta.Ei kannata mennä kännissä nukkumaan.
täyttä asiaa mutta sinä tuppikulli olet varmaan työpinnari ja sosiaalipummi. Kyllä ne Kotkan ja Haminan punikit kävivät Kuopiossakin riehumassa. Mutta Jumalan kiitos kosto tuli siitäkin retkestä ehkä liiankin kova?