Suomalainen sotahistoria ja sen tutkimus kärsii pahasti yli 50 vuotta jatkuneesta suomettumisesta. Vain lyhyen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen aika joka päättyi Vladimir Putinin nousuun valtaa Venäjällä ja Tarha Halosen presidenttikauden alkuun Suomessa tarjosi edes jonkinlaisen mahdollisuuden löytää uskottavampi tulkinta Suomen sotahistoriaan 1900-luvulla.
Suomalainen sotahistoria on liiaksi keskittynyt vain suomalaisiin lähteisiin. Saksasta ja varsinkin 1990-luvulla Venäjältä olisi ollut mahdollista saada objektiivisempaa ainesta tutkimuksiin.
Tässä joitakin faktoja, jotka suomettunut historiantutkimuksemme on unohtanut
-Neuvosto-Venäjä teki päätöksen balttian maiden ja Suomen liittämisestä takaisin Venäjän yhteyteen jo viimeistään 1924 (dokumentit)
-Puna-armeija luotiin hyökkäysarmeijaksi ei puolustusvoimiksi. Puna-armeija ei tuntenut edes käsitettä puolustussota.
-Neuvostoliitto tähtäsi maailmanvallankumoukseen vaikka virallinen propaganda kiisti sen.
-NL:lla oli maailman ylivoimaisesti laajin vakoiluverkosto ja maanpettureita joka ikisessä maassa.
-NL asevoimat olivat v. 1939 suuremmat kuin koko muun maailman asevoimat yhteensä. Niillä oli yli puolet maailman panssarivaunuista ja lentokoneista ja n. 65% maailman tykistöstä.
-Puna-armeija alkoi siirtää joukko-osastoja Suomen rajan tuntumaan jo ainakin kuukausi ennen Moskovan syksyn 1939 neuvotteluja. Päätökset korkealla tasolla oli jo tehtyt vielä sitäkin aiemmin.
-NL suunnitteli siirtävänsä suomalaisia upseereita ja suojeluskuntalaisia samalle alueelle, jossa sittemmin teloitettiin tuhansia puolalaisupseereita
-Tarkoituksena oli tuhota suomalaiset talonpojat, suojeluskuntalaiset, upseeristo sekä suomalainen hallinto.
-Neuvostoliitto suunnitteli hyökkäystä länteen, siis Saksaan (sekä myös Suomeen) v. 1941. Viime aikaisten tutkimusten mukaan hyökkäksen olisi pitänyt alkaa heinä-elokuun aikana 1941. Hämmästyksekseen saksalaiset hyökkääjät kohtasivat vihollisen joka ei ollut ryhmittynyt puolustukseen vaan hyökkäykseen.
-Stalin ei kyennyt valtaamaan Suomea kesällä 1944, koska liittoutuneiden maihinnousu onnistui ja NL:n johto tiesi, että Saksan luhistuminen voi olla enää vain kuukausien ei vuosien kysymys. Suomea vastaan ei riittänyt tuossa vaiheessa tarpeeksi joukkoja vaikka NL tosiaan keskitti valtavasta asevoimistaan peräti 15% pientä Suomea vastaan.
-Urho Kekkonen solmi kontaktit vihollisen kanssa jo vuonna 1943. Kekkosen poliittinen ura oli sen jälkeen sidoksissa Neuvostoliittoon hänen koko poliittisen uransa takia. Ilman NL:a ei olisi ollut olemassa politiikkoa nimeltään Urho Kekkonen.
-Kekkonen oli väylä jolla Suomi suometettiin. Näin suomettui myös suomalainen historiankirjoitus. Se kiistää Rytin, Tannerin ja Mannerheimin loistavan poliittis-sotilaallisen oivalluksen - pysäyttää vihollisen hyökkäys ja irrottautua sodasta vasta siinä vaiheessa kun Suomen armeija on voimakkaimmillaan, apua Saksasta on vielä tulossa mutta että Saksan mahdollisuudet estää Suomen irtautuminen sodasta ovat ratkaisevasti heikentyneet.
-Suomettunut historiankirjoitus kiistää, että Päämajan tiedustelulla oli laajat kontaktit USA:N kanssa. USA ei koskaan julistanut sotaa Suomelle. Suomen tiedustelu jakoi USA:lle tietoa Neuvostoliiton asevoimista ym. Sodan jälkeen useita tiedustelun huippunimiä siirtyi USA:han. Mm. eversti Aladar Paasonen.
Suomalainen sotahistoria on liiaksi keskittynyt vain suomalaisiin lähteisiin. Saksasta ja varsinkin 1990-luvulla Venäjältä olisi ollut mahdollista saada objektiivisempaa ainesta tutkimuksiin.
Tässä joitakin faktoja, jotka suomettunut historiantutkimuksemme on unohtanut
-Neuvosto-Venäjä teki päätöksen balttian maiden ja Suomen liittämisestä takaisin Venäjän yhteyteen jo viimeistään 1924 (dokumentit)
-Puna-armeija luotiin hyökkäysarmeijaksi ei puolustusvoimiksi. Puna-armeija ei tuntenut edes käsitettä puolustussota.
-Neuvostoliitto tähtäsi maailmanvallankumoukseen vaikka virallinen propaganda kiisti sen.
-NL:lla oli maailman ylivoimaisesti laajin vakoiluverkosto ja maanpettureita joka ikisessä maassa.
-NL asevoimat olivat v. 1939 suuremmat kuin koko muun maailman asevoimat yhteensä. Niillä oli yli puolet maailman panssarivaunuista ja lentokoneista ja n. 65% maailman tykistöstä.
-Puna-armeija alkoi siirtää joukko-osastoja Suomen rajan tuntumaan jo ainakin kuukausi ennen Moskovan syksyn 1939 neuvotteluja. Päätökset korkealla tasolla oli jo tehtyt vielä sitäkin aiemmin.
-NL suunnitteli siirtävänsä suomalaisia upseereita ja suojeluskuntalaisia samalle alueelle, jossa sittemmin teloitettiin tuhansia puolalaisupseereita
-Tarkoituksena oli tuhota suomalaiset talonpojat, suojeluskuntalaiset, upseeristo sekä suomalainen hallinto.
-Neuvostoliitto suunnitteli hyökkäystä länteen, siis Saksaan (sekä myös Suomeen) v. 1941. Viime aikaisten tutkimusten mukaan hyökkäksen olisi pitänyt alkaa heinä-elokuun aikana 1941. Hämmästyksekseen saksalaiset hyökkääjät kohtasivat vihollisen joka ei ollut ryhmittynyt puolustukseen vaan hyökkäykseen.
-Stalin ei kyennyt valtaamaan Suomea kesällä 1944, koska liittoutuneiden maihinnousu onnistui ja NL:n johto tiesi, että Saksan luhistuminen voi olla enää vain kuukausien ei vuosien kysymys. Suomea vastaan ei riittänyt tuossa vaiheessa tarpeeksi joukkoja vaikka NL tosiaan keskitti valtavasta asevoimistaan peräti 15% pientä Suomea vastaan.
-Urho Kekkonen solmi kontaktit vihollisen kanssa jo vuonna 1943. Kekkosen poliittinen ura oli sen jälkeen sidoksissa Neuvostoliittoon hänen koko poliittisen uransa takia. Ilman NL:a ei olisi ollut olemassa politiikkoa nimeltään Urho Kekkonen.
-Kekkonen oli väylä jolla Suomi suometettiin. Näin suomettui myös suomalainen historiankirjoitus. Se kiistää Rytin, Tannerin ja Mannerheimin loistavan poliittis-sotilaallisen oivalluksen - pysäyttää vihollisen hyökkäys ja irrottautua sodasta vasta siinä vaiheessa kun Suomen armeija on voimakkaimmillaan, apua Saksasta on vielä tulossa mutta että Saksan mahdollisuudet estää Suomen irtautuminen sodasta ovat ratkaisevasti heikentyneet.
-Suomettunut historiankirjoitus kiistää, että Päämajan tiedustelulla oli laajat kontaktit USA:N kanssa. USA ei koskaan julistanut sotaa Suomelle. Suomen tiedustelu jakoi USA:lle tietoa Neuvostoliiton asevoimista ym. Sodan jälkeen useita tiedustelun huippunimiä siirtyi USA:han. Mm. eversti Aladar Paasonen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"-Puna-armeija luotiin hyökkäysarmeijaksi ei puolustusvoimiksi. Puna-armeija ei tuntenut edes käsitettä puolustussota. "
Neuvostotankeissa ei ollut pakkia.
Jo sillon kun puna-armeija luotiin Venäjälle, sen periaatteisiin iskostettiin kommunismin eteenpäinvieminen vaikka terrorin avulla. Venäjän sisällissodassa terroria käytettiin laajalta taltuttamaan vastarinta. Erityisesti tämän saivat kokea vähemmistökansallisuudet sekä venäläinen yläluokka.
Hyvin tyypillistä oli yläluokkaisten mies pakottaminen katsomaan oman puolisonsa ja tyttärensä joukkoraiskaus. Tällä haluttiin luoda peloite mahdollisia vastarintaanpyrkiviä kohtaan.
Suomessa puna-armeijan (tosin tässä yhteydessä "partisaani"-nimikkeen alla) terrori näkyi mm. siviilien joukkomurhissa itärajan pinnassa v. 1941-44. Mutta jo Stalinin puhdistuksissa tätä havaittiin. Suomalaiset olivat eräs eniten epäilty vähemmistöryhmä. Syy oli ehkä siinäkin, että Suomi oli maailman ensimmäinen maa, jossa kommunistinen vallankumous tukahdutettiin kovalla kädellä ja näin annettiin malli muille maille miten riehuvia rikollisia on kohdeltava. Suomessahan koettiin varsinainen kansannousu puna-kaartien terroria ja mielivaltaa kohtaan syksystä 1917 lähtien.
Kekkosen Suomi vaikeni Neuvostoliiton luonteesta terroriristisena valtiona. Päinvastoin Suomeen nousi, päinvastoin kuin muihin eurooppalaisiin maihin, erittäin merkittävä Neuvostoliittoa ihaileva hyvinkoulutettujen ns. "hyödyllisten idioottien" lauma, toimittajia, taiteilijoita, opiskelijoita jne...
Jopa ulkomaalaiset professorit ihmettelivät miten suomalaisista nuorista löytyi sellaisia jotka häpesivät Suomessa sitä, mistä muut maat osoittivat ihailua Suomea kohtaan - eteenkin suomalaisten päättäväisestä puolustustahdosta aggressiivista suurvaltaa vastaan.
Suomettuminen on häpeällinen luku maamme historiaa ja häpeä niille, jotka siihen aikoinaan vajosivat ja häpeä niille, jotka eivät ole siitä vieläkään päässeet kunnolla irti.
"Urho Kekkonen solmi kontaktit vihollisen kanssa jo vuonna 1943. Kekkosen poliittinen ura oli sen jälkeen sidoksissa Neuvostoliittoon hänen koko poliittisen uransa takia. Ilman NL:a ei olisi ollut olemassa politiikkoa nimeltään Urho Kekkonen."
Jos koko Eurooppa olisi seurannut Kekkosen (ja osin de Gaullen) linjaa, se olisi vapautunut sionistimiehityksestä jo ajat sitten. Neuvostoliitto olisi kyllä luhistunut itsestään joka tapauksessa. Pahempi vihollinen Euroopalle on vuodesta 1933 saakka ollut sionistien kontrolloima Yhdysvallat.
"Kekkonen oli väylä jolla Suomi suometettiin. Näin suomettui myös suomalainen historiankirjoitus. Se kiistää Rytin, Tannerin ja Mannerheimin loistavan poliittis-sotilaallisen oivalluksen - pysäyttää vihollisen hyökkäys ja irrottautua sodasta vasta siinä vaiheessa kun Suomen armeija on voimakkaimmillaan, apua Saksasta on vielä tulossa mutta että Saksan mahdollisuudet estää Suomen irtautuminen sodasta ovat ratkaisevasti heikentyneet."
Puolueettomasta näkökulmasta on tietysti annettava tunnustus Rytin ja Mannerheimin taitavalle luovimiselle 1944, mutta on myös otettava huomioon että kyseessä oli raskas petos Euroopan yhteistä asiaa kohtaan Saksan ja sen liittolaisten taistellessa olemassaolostaan. Suomi säilytti (osittaisen) itsenäisyytensä 1944-1948, mutta menetti (tai luovutti) sen joka tapauksessa 1995 ja vuoteen 2050 Suomea ei enää ole olemassa, jos nykymeno jatkuu eikä eurooppalainen vallankumous toteudu.
"Suomettunut historiankirjoitus kiistää, että Päämajan tiedustelulla oli laajat kontaktit USA:N kanssa. USA ei koskaan julistanut sotaa Suomelle. Suomen tiedustelu jakoi USA:lle tietoa Neuvostoliiton asevoimista ym. Sodan jälkeen useita tiedustelun huippunimiä siirtyi USA:han. Mm. eversti Aladar Paasonen."
Myös saksalaiset olivat yhteydessä Yhdysvaltain tiedusteluun Dullesin ja muiden kautta jo sodan aikana. Kyse oli osaksi rauhantunnusteluista, osaksi jo valmistautumisesta mahdolliseen tappioon ja Euroopan miehitykseen.
Sodanjälkeisinä vuosina me eurooppalaiset vapaustaistelijat peluutimme amerikkalaisia ja venäläisiä toisiaan vastaan. Agenttimme soluttautuivat kummankin puolen organisaatioon. He tarvitsivat kokemustamme ja tietojamme - ja me käytimme sitä hyväksemme. Siinä sivussa saimme kuljetettua monta patrioottia turvaan Espanjaan ja Etelä-Amerikkaan. Kunnia tästä lankeaa erityisesti väsymättömälle Otto "Arpinaama" Skorzenylle, jolla oli koko ajan tuhat rautaa tulessa.
Patriootit kuten Skorzeny, Gehlen, Remer, Rudel, Degrelle ja Yockey toimivat vaikeissa kylmän sodan olosuhteissa miehittäjien ahdistamina, mutta onnistuivat siitä huolimatta laskemaan perustan Euroopan uudelle heräämiselle. Heidän esimerkkinsä innoittaa yhä. Eurooppa nousee vielä!
EUROOPAN VAPAUTUSRINTAMA / EUROPEAN LIBERATION FRONT
................
Sinä apina se vaan toistat itämantraa jatkat suomettumistasi
Toistat toisen apinan (Pjutkisen) mantroja, kaks apinaa tekee yhdessä tyhmän gorillan heh heh heh heh huu haa!!!!
Yritäpäs TODISTAA ketjun aloittajan väittämiä vääriksi. Apina.
ole todistanut niitä oikeaksikaan. Ja nehän on vain väitteitä. Jos joku pystyy niin sitten niitä voi alkaa todistamaan vääriksi.....
Siinä sulle apina-aivolle pureksimista heh heh haa haa!!!!
Jos luettelosi pitää paikkansa, muuttuvatko historian tapahtumat jotenkin toisenlaisiksi?
Onko kukaan sitä väittänyt? Tärkeää kuitenkin on, että historia kerrotaan oikein.
Et osaa kertoa ?
ole nojautuneet muihin kuin suomalaisiin lähteisiin?
" Suomalainen sotahistoria on liiaksi keskittynyt vain suomalaisiin lähteisiin. Saksasta ja varsinkin 1990-luvulla Venäjältä olisi ollut mahdollista saada objektiivisempaa ainesta tutkimuksiin. "
Keitä tutkijoita tarkoitat tuolla kritiikilläsi?
Nythän ( etupäässä ) tämänpäivän tutkijat keskittyvätkin vain tarjoamaan omia TULKINTOJAAN jo aiemmin tehdyistä todellisista tutkimustöistä.
Ylikangas ja Jokisipilä näistä mainitakseni.
Jos historiankirjoittajat pyrkisivät totuuteen, he tunnustaisivat, että Puola suunnitteli 1939 valloittavansa koko Euraasian. Onneksi Hitler ja Stalin olivat kaukonäköisiä ja yhteisvoimin estivät puolalaisten katalat aikeet.
Puolan vaarallisuudesta todistaa se, että tarvittiin kaksi suurta sotilasmahtia nujertamaan sen laajentumispyrkimykset.