Jälleen on isolla rahalla ja suurella porukalla kasattu Suomen (lue: Ruotsin) sotahistorian mytologia. Hintavan moniväriteoksen sementtiin valoi ja raudoitti sotahistorian ex-professori, sotamytologian betoniraudoittaja Ohto Manninen.
Kustannusyhtiö Tammi julkaisi Ohto Mannisen komentamana ja sotahistorian yliopistolla toimitetun kirjan ”Suomalaisten taistelut. Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä.”
Kirja on toimittettu juhlakirjaksi Johan Ludwig Runebergin sekä Ruotsin ja Venäjän 1800-luvun uusklassismin hengessä esikuvanaan Ruotsissa jokunen vuosi sitten ilmestynyt ”Svenska slagfält” - Ruotsin taistelukentät.
- Nyt meillä on siis myös ikioma juhlakirja ”Suomen taistelukentät”.
Jälleen kerran Lützenin sotatantereille kaatunut sankarimme Gustaf Adolf ja Koljonvirran Johan August Sandels taistelussa tsaarin ruhtinas Dolgorukin kanssa – kuin Döbelkimmekin johtavat sotilaamme urhokkaat tantereelle taistelun kohti kuolemaa!
Mutta on kirjassa jotain sellaista mitä Ruotsilla ei olekaan. Ohto Manninen on komentamillaan joukoillaan maalaillut väriliiduin ja kirjailluin kankain myös Tali-Ihantalan taistelun ikuistettavaksi juhlakirjaan meidän omaksi Breitenfeldin taisteluksi.
- Oi Suuri ja mahtava Ruotsimme maa!
Kustannusyhtiö Tammi julkaisi Ohto Mannisen komentamana ja sotahistorian yliopistolla toimitetun kirjan ”Suomalaisten taistelut. Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä.”
Kirja on toimittettu juhlakirjaksi Johan Ludwig Runebergin sekä Ruotsin ja Venäjän 1800-luvun uusklassismin hengessä esikuvanaan Ruotsissa jokunen vuosi sitten ilmestynyt ”Svenska slagfält” - Ruotsin taistelukentät.
- Nyt meillä on siis myös ikioma juhlakirja ”Suomen taistelukentät”.
Jälleen kerran Lützenin sotatantereille kaatunut sankarimme Gustaf Adolf ja Koljonvirran Johan August Sandels taistelussa tsaarin ruhtinas Dolgorukin kanssa – kuin Döbelkimmekin johtavat sotilaamme urhokkaat tantereelle taistelun kohti kuolemaa!
Mutta on kirjassa jotain sellaista mitä Ruotsilla ei olekaan. Ohto Manninen on komentamillaan joukoillaan maalaillut väriliiduin ja kirjailluin kankain myös Tali-Ihantalan taistelun ikuistettavaksi juhlakirjaan meidän omaksi Breitenfeldin taisteluksi.
- Oi Suuri ja mahtava Ruotsimme maa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen lueskellut kyseisen betoniraudoittajan kirjaa. Heti alussa on apuraudoittajan hengen tuote, Sota ennen aikakirjoja. Pari esimerkkiä:
"Tuhat vuotta sitten venäläiset tekivät hyökkäyksiä Hämeeseen..."
Venäläiset joita ei tuolloin vielä ollut, oli vain Novgorod, karjalaiset ja slaavilaisia heimoja!
"Ristiretket olivat suuria sotaretkiä, joilla maallinen ja kirkollinen valta yhdistivät voimavaransa. Niiden keskeisimpinä tarkoituksina ei ollut kosto, hävittäminen tai ryöstäminen van kristinuskon levittäminen, maan sekä sen asukkaisen "sydämien ja sielujen" valloittaminen sekä oman mahdin lujittaminen saattamalla väestö kirkollisen organisaation alaisuuteen ja valvontaan."
Hellanlettas sentään! Oli se hienoa että ruotsalaiset toivat meille sivistyksen! Olkaamme ikuisesti kiitollisia.
Niin, ryssä oli tuonut väärän kristinuskon jo sitä ennen, piti saada tilalle parempi lännestä. Vai miten tuo pitäisi ymmärtää?
Meillähän ihaillaan ja uskotaan jumalan sanana gradun jälkeen harhanäkyjä höpöttävään mieheen. Sellainen väittelee tohtoriksi nuorena ja alkaa vääntää "historiaa". Se on joko, kuten olet huomannut ruots. kartanoherrojen kertaalleen sanelemaa, tai omaperäistä lukiolaispojan jatkokurssimateriaalia.
Suomi vilisee näitä viidenkymmenen ja kuoleman välissä olevaa muka "Suurta" historioitsijaa. Suurta sieltä on vaikea löytää, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Manninen on saanut kummallisia vapauksia, kun vain toimitteli sotatieteen juoksupoikahommiaan kunnolla. Palkkioita maksettiin mitättömistä kirjoituksista. Samantasoisia näkyy Loimaan Lehdessä ja Koillismaan Sanomissa paikallisten harrastajien tekemänä.
Tällaiset "juhlakirjat" kuuluvat siihen palkitsemisjärjestelmään. Laskuttaa saa mitä vain, kun taustalla on kuitenkin osaksi peiteltyä verorahaa, säätiörahaa ja jukista rahaa. Sisältö saa olla Aku Ankan ja Valittujen Palojen välistä historiallisessa annissaan.
Lainaan tuolta toisesta ketjusta mielestäni raikkaan kirjoituksen näistä sotatietäjistämme. Tässä arvio osuu kohdalleen eversti Erkki Nordbergiin:
"Tämä Erkki-poika oli isukki-Bussin Irakin sodan 1991 aikaan joka aamuinen "tietoviisas" telsussa. Hänen arvionsa ja tietonsa osui kohdalleen noin joka kolmannessa asiassa. Onha se 33 % vähemmän kuin arvaten sanottu?
Naama pokkana hän saattoi seuraavana aamuna jatkaa samaa selostustaan, joka osoittautui täydeksi paskaksi 24 tuntia aikaisemmin. Sitten ehkä hieman epäröiden joutui toteamaan, että
"hirmuisia salaisia aseita ei oltukaan käytetty ei löydetty tai olemassa. On vain USA:n hyväntahtoisuutta, että maailman parhaat, voimakkaimmat ja kiiltävimmät täsmäpommit putoavat siviilien käyttämiin pommisuojiin, sairaaloihin ja rautatieasemille.". Joo se sen Erkin tiedoista..."
No, tälläine uusi teos on aina tervetullut. Kuuleman mukaan sisältää muutakin kun ne iänikuiset "Topelius/Gunnar Sarva" julkaisuihin perustavat teokset. Aion hankkia käsiini kyllä!
upeasta kirjasta. Ilman sinunkaltaisia tutkijoita sotahistoriamme tietämys olisi tämän viestiketjun aloittajan tasolla, siis todella surkeaa.
Johan ennen luettu Maamme-kirjakin oli tarinaa miten suomalaiset aina kulkivat voitosta voittoon idän inhaa vihollista kurmuuttaessaan. Kumma kun ei siinä voittojen hurmaketjussa koskaan vallattu Moskovaa. Mikä esti ?
Selasin taannoin Maamme-kirjaa, kun palstan stallarit siitä joukolla valehtelivat.
Sen historiatiedot pitävät päällisin puolin hyvin paikkansa,koska Topelius oli Helsingin Yliopiston historian professori ja hänellä oli aikansa ( 1800-luvun puoliväli) parhaat tiedot.
Ohto Manninen taas on kaikkein parhaita sotahistorian tutkijoitamme. Hän on venäjäntaitoisena tutustunut myös alkuperäisiin asiakirjoihin, silloin,kun sikäläiset arkistot olivat 1990-luvulla muutaman vuoden avoinna.
Mannisen lisäksi meillä on kymmenittäin hyviä tutkijoita, joista palstan suuriääniset "kriitikot" eivät tiedä edes nimiä.
Topelius kirjoitti vain voitoista niitäkin liioitellen. Tosi paha Nördlingenin tappio puuttuu Maamme-kirjasta kokonaan, miksiköhän. Kuten puuttuvat muutkin tappiot ja myös Ranskan täysin ratkaiseva osuus voitoista on jäänyt kokonaan kertomatta.
Saksan osuus torjuntavoittoihin sentään tunnustetaan.
Onko tällä jotain tekemistä germaanisen perimämme kanssa, nimittäin sen biologisen rotupuhtauden, jota niin inhasti sotkee muutama itäinen Y-kromosomi.
Miksi rotupuhtaat kuitenkin käyttävät itäisten Y-kromosomien kieltä? Eikö heitä yhtään hävetä puhua muuta kuin rotupuhdata germaanista kieltä?
Onkos tästä nyt kokonaan unohdettu Suomen kaartin urhoollinen taistelu puolalaisia kapinallisia vastaan tai heidän vilunsa ja nälkänsä Balkanin vuorilla?
Ne ovat sankareita kaikki, kun oikein historiaan katsotaan.
Miksi muuten Suomen sodan ns sankareita ei pidetä maanpettureina, sillä hehän taistelivat maamme aseman parantamista vastaan vastustaessaan venäläisten etenemistä maahamme. Runebergiä vain harmitti suomen kielen aseman paraneminen, siksi hän kirjoitti niin ihailevasti Suomen sodan luusereista.
” Miksi muuten Suomen sodan ns sankareita ei pidetä maanpettureina, sillä hehän taistelivat maamme aseman parantamista vastaan vastustaessaan venäläisten etenemistä maahamme.”
Samasta syystä, jonka takia emme pidä Talvi- ja Jatkosodan suomalaisia sotaveteraaneja maanpettureina!
Vain Tarkkispoika himoitsee päätyä venäläisten miehityksen alle!