Kirjoitit toisaalla:
---Armeijasta minä olen henk. koht. sitä mieltä, että jokaisen reippaan ja terveen suomalaismiehen on syytä se käydä - naisten ei sinne tarvitse mennä sotkemaan. Se on jotenkin sellainan asia, joka "pitää hoitaa" tehokkaimmin mahdollisin tavoin varmistaaksemme valtiomme turvallisuus. Ja käsittääkseni kustannustehokkaampaa olisi hoitaa se terveiden miesten voimin, jotka soveltuvat tuohon epämiellyttävään tehtävään paremmin.---
En lähesty kysymystä sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta, koska siltä kannalta lähestyttynä vain miehiä koskeva asevelvollisuus on ilman muuta miesten kannalta epätasa-arvoinen. Sen itsekin myöntänet, vaikka olet tässä valmis tekemään poikkeuksen yleisiä tasa-arvoa koskevissa periaatteissa (molemmille sukupuolille yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet).
Lähestyn asiaa uskonnon kannalta. Ilmeisesti pidät itseäsi kristittynä. Moni tuntemani kristitty mies ei käy armeijaa henkilökohtaisen vakaumuksensa takia. Itsekin kuulun heihin. Käyn siviilipalveluksen parin vuoden kuluttua. En velvollisuudentunnosta, vaan koska valitsen siviilipalveluksen mieluummin kuin vankeustuomion.
Korostit, että jokaisen terveen ja reippaan miehen tulisi armeija käydä? Mihin perustat väitteesi? Onko tarkoituksesi sanoa, että jos fyysisesti terve mies ei käy armeijaa, on hän automaattisesti ei-reipas, eli saamaton nahjus (tai mikä tahansa ei-reippaan synonyymi)? En pidä itseäni tällaisena. Olen työelämässä hyvin vastuuntuntoinen ja ahkera. Urheilen. En juo enkä polta. Käytän rahojani erittäin harkiten.
Suomalainen luterilaisuus on perinteisesti suhtautunut armeijaan myönteisesti. Kuitenkin Uudesta Testamentista on erittäin vaikeaa löytää perusteluja sille, miksi miehen tulisi käydä armeija, tai edes miksi armeija olisi uskovalle oikea paikka. Jeesuksen ohje toisen posken kääntämisestä tuntuu kiusalliselta armeijaan myötämielisesti suhtautuvalle kristitylle. Näin ei pidä ihmetellä sitä, miksi monet kristityt valitsevat siviilipalveluksen armeijan sijasta.
Itse en näe ihmisten tappamisen opettelua mielekkäänä asiana enkä omaan maailmankatsomukseeni sopivana. Maahan hyökkäävä vihollinen ei ole minulle kasvotonta massaa, vaan joukko samanlaisia ihmisiä kuin itsekin olen, jotka varmasti olisivat mieluummin jossain muualla kuin sotatantereella. En voisi tappaa heistä yhtäkään, koska maailmankatsomukseni mukaan ihmisiä ei saa tappaa missään tilanteessa.
Usein kuulee esitettävän armeijan puolesta väitteen, että ihmisen tappaminen on sallittavaa puolustamistarkoituksessa. Onko todella näin? Ehkä maailmallisen ja humanistisen katsantokannan mukaan näin onkin, mutta ei kristillisen. Jeesuksen käsky "älkää tehty pahalle vastarintaa" pätee edelleen.
Kristinusko ei myöskään ole ainoa peruste jättää armeijaa käymättä. Ihmisen maailmankatsomus voi olla millainen tahansa, eikä se tarkoita että hän automaattisesti olisi velvollinen käymään armeijan.
Itse kannatan luonnollisesti pakkoarmeijan poistamista Suomesta tasa-arvoa törkeällä ja julmalla tavalla loukkaavana. Eräs tuttavani teki itsemurhan armeijassa, kun ei kestänyt tupakaveriensa kiusausta eikä uskaltanut lopettaa asepalvelusta sukunsa militarististen mielipiteitten takia. Tämä naiivi 18-vuotias päätti elämänsä tämän pakkolaitoksen ja ihmisten asenteiden takia. Kuinka moni muu kokee armeijan yhtä epämiellyttäväksi paikaksi kuin tämä kaveri? Uskoisin, että heitä on tälläkin hetkellä maassamme kymmeniä, kenties satoja asepalvelustaan suorittavia.
En kritisoi ketään, joka haluaa armeijan käydä. Mutta sen sijaan kritisoin voimakkaasti sitä, että se on pakollinen vain toiselle sukupuolelle, ja että ihmisten asenteet yhä pitävät yllä tätä tarpeetonta taakkaa, jota tuhannet ihmiset Suomessa joutuvat haluamattaan kantamaan.
---Armeijasta minä olen henk. koht. sitä mieltä, että jokaisen reippaan ja terveen suomalaismiehen on syytä se käydä - naisten ei sinne tarvitse mennä sotkemaan. Se on jotenkin sellainan asia, joka "pitää hoitaa" tehokkaimmin mahdollisin tavoin varmistaaksemme valtiomme turvallisuus. Ja käsittääkseni kustannustehokkaampaa olisi hoitaa se terveiden miesten voimin, jotka soveltuvat tuohon epämiellyttävään tehtävään paremmin.---
En lähesty kysymystä sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta, koska siltä kannalta lähestyttynä vain miehiä koskeva asevelvollisuus on ilman muuta miesten kannalta epätasa-arvoinen. Sen itsekin myöntänet, vaikka olet tässä valmis tekemään poikkeuksen yleisiä tasa-arvoa koskevissa periaatteissa (molemmille sukupuolille yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet).
Lähestyn asiaa uskonnon kannalta. Ilmeisesti pidät itseäsi kristittynä. Moni tuntemani kristitty mies ei käy armeijaa henkilökohtaisen vakaumuksensa takia. Itsekin kuulun heihin. Käyn siviilipalveluksen parin vuoden kuluttua. En velvollisuudentunnosta, vaan koska valitsen siviilipalveluksen mieluummin kuin vankeustuomion.
Korostit, että jokaisen terveen ja reippaan miehen tulisi armeija käydä? Mihin perustat väitteesi? Onko tarkoituksesi sanoa, että jos fyysisesti terve mies ei käy armeijaa, on hän automaattisesti ei-reipas, eli saamaton nahjus (tai mikä tahansa ei-reippaan synonyymi)? En pidä itseäni tällaisena. Olen työelämässä hyvin vastuuntuntoinen ja ahkera. Urheilen. En juo enkä polta. Käytän rahojani erittäin harkiten.
Suomalainen luterilaisuus on perinteisesti suhtautunut armeijaan myönteisesti. Kuitenkin Uudesta Testamentista on erittäin vaikeaa löytää perusteluja sille, miksi miehen tulisi käydä armeija, tai edes miksi armeija olisi uskovalle oikea paikka. Jeesuksen ohje toisen posken kääntämisestä tuntuu kiusalliselta armeijaan myötämielisesti suhtautuvalle kristitylle. Näin ei pidä ihmetellä sitä, miksi monet kristityt valitsevat siviilipalveluksen armeijan sijasta.
Itse en näe ihmisten tappamisen opettelua mielekkäänä asiana enkä omaan maailmankatsomukseeni sopivana. Maahan hyökkäävä vihollinen ei ole minulle kasvotonta massaa, vaan joukko samanlaisia ihmisiä kuin itsekin olen, jotka varmasti olisivat mieluummin jossain muualla kuin sotatantereella. En voisi tappaa heistä yhtäkään, koska maailmankatsomukseni mukaan ihmisiä ei saa tappaa missään tilanteessa.
Usein kuulee esitettävän armeijan puolesta väitteen, että ihmisen tappaminen on sallittavaa puolustamistarkoituksessa. Onko todella näin? Ehkä maailmallisen ja humanistisen katsantokannan mukaan näin onkin, mutta ei kristillisen. Jeesuksen käsky "älkää tehty pahalle vastarintaa" pätee edelleen.
Kristinusko ei myöskään ole ainoa peruste jättää armeijaa käymättä. Ihmisen maailmankatsomus voi olla millainen tahansa, eikä se tarkoita että hän automaattisesti olisi velvollinen käymään armeijan.
Itse kannatan luonnollisesti pakkoarmeijan poistamista Suomesta tasa-arvoa törkeällä ja julmalla tavalla loukkaavana. Eräs tuttavani teki itsemurhan armeijassa, kun ei kestänyt tupakaveriensa kiusausta eikä uskaltanut lopettaa asepalvelusta sukunsa militarististen mielipiteitten takia. Tämä naiivi 18-vuotias päätti elämänsä tämän pakkolaitoksen ja ihmisten asenteiden takia. Kuinka moni muu kokee armeijan yhtä epämiellyttäväksi paikaksi kuin tämä kaveri? Uskoisin, että heitä on tälläkin hetkellä maassamme kymmeniä, kenties satoja asepalvelustaan suorittavia.
En kritisoi ketään, joka haluaa armeijan käydä. Mutta sen sijaan kritisoin voimakkaasti sitä, että se on pakollinen vain toiselle sukupuolelle, ja että ihmisten asenteet yhä pitävät yllä tätä tarpeetonta taakkaa, jota tuhannet ihmiset Suomessa joutuvat haluamattaan kantamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...jos haluamme pitää asevoimat yleisellä asevelvollisuudella, on syytä pitää yleisihanteena, että jokainen mies armeijan käy.
Uskonnollisista syistähän nyt annetaan vapautus ja niin pitääkin - ei armeijaan kannata ottaa ei-motivoituneita ihmisiä, jotka ideaa vastustavat.
(Vaihtoehtona on ammattiarmeija)
Eli poikkeukset sitten erikseen.
Olen kristitty, vieläpä ns. vapaisiin suuntiin liittyen, joissa aseistakieltäytyminen on yleisempää.
Henkilökohtaisesti en näe edes UT:a maanpuolustusajatuksen vastaisena. Sadanpäämies oli kristityksi tultuaankin sadanpäämies. Samaten esivallan miekan kantaminen otetaan UT:ssa aika lailla faktana, joka langenneessa tilassa olevan ihmiskunnan kannalta on välttämättömyys.
Eettisesti ongelmallisempaa minulle olisi esim. maahan hyökkäävän vihollisen pysäyttämättä jättäminen - tai vaikkapa terroristin. Joka uhkaisi esim. lasteni henkeä. Mielipiteemme aiheesta siis eroavat.
Joskus yhteiskunta edellyttää yksilöiltä myös panostusta yhteiskunnan hyväksi. Mielestäni armeija on sellainen.
Pasifismi ideologiana on hieno, mutta se ei toimi käytännössä nykytilanteessa. Vastustat varmaan poliisinkin rikollisia kohtaan käyttämiä pakkokeinoja? (jotta väkivallan vastustaminen olisi loogista) Tai poliisin itsepuolustusoikeutta?
Fakta on, että esim. isoisäni ja hänen ikäpolvensa miesten ja naisten ponnistelujen (ja uskon, että Jumalan suojeluksen, joka Suomea kohtasi II maailmansodassa) ansiosta sinullakin on oikeus olla pasifisti ja kieltäytyä asepalveluksesta. Se on hieno oikeus, eikö totta? Jos vertaat vaikkapa itäisen naapurimaamme tilanteeseen 40-luvun jälkeen.
Kirjoitit:
"ei armeijaan kannata ottaa ei-motivoituneita ihmisiä, jotka ideaa vastustavat. "
Et kai oikeasti kuvittele että kaikki jotka käyvät armeijan ovat siihen motivoituneita??!!
Itsekin kävin armeijan vasten tahtoani sukulaisten ja yleisen mielipiteen painostuksesta!! Jos olisin itse voinut valita niin olisin käynyt siviilipalveluksen josta katson olevan enemmän hyötyä sekä nyky-yhteiskunnalle että miehelle itselleen kuin rymytä liejuisessa metsässä kuin jokin savanniapina!! Motivaationi oli nollassa ja on edelleen!!
Tämän maan johdon edesottamuksetkin ovat olleet sellaisia etten katso tämän maan ansaitsevan miesten hengellä tapahtuvaa puolustusta!!!
Naisista en viitsi edes puhua...
...mullekaan ollut. Eikä tosiaankaan järkevää - nykyinen 6 kk palvelusaika miehistölle onkin jo paljon tiiviimpi ja jatkuvasti on tekemistä - se on askel oikeaan suuntaan.
Hommaa tuli kuitenkin ajateltua ihan valtiomme realiteettien kannalta.
Olisit voinut valita siviilipalveluksen - kyseessä on ollut kuitenkin oma valintasi. Sukulaisten syyttely siitä, että olet joutunut viettämään epämielekästä aikaa kertoo lähinnä omasta selkärangattomuudestasi (ts. et ole tehnyt omien periaatteittesi ja arvojesi mukaan). Ehkäpä hyvä uutinen tässä on se, että useimmat meistä, elleivät kaikki, joskus toimivat yleisen mielipiteen ohjailemana - et siis ole poikkeus. Itseäni on harmittanut, että rippikoulussa menin ehtoolliselle, vaikka silloin en uskonut pätkääkään ko. asioihin. Olin aika selkärangaton tyyppi, siis - kuten sinä tuossa armeija-asiassasi. ("Kuului asiaan" käydä rippikoulu synnyinpaikkakunnallani).
Maan johdosta olen jota kuinkin yhtä mieltä - kansallamme tässä demokratiassa tullee tuskin koskaan olemaan parempaa johtoa, kuin kansamme ansaitsee. Valitettavasti.
"kansallamme tässä demokratiassa tullee tuskin koskaan olemaan parempaa johtoa, kuin kansamme ansaitsee"
Jos tämä kansa on tosiaan tämmöistä pääasiallisesti niin sitten joutaa ajaa alas koko armeija ja antautua suoraan vaikka ruotsille, eipä tässä maassa tämmöisessä kansassa ja tämmöisissä olosuhteissa paljon puolustamisen arvoista ole...